Tuohon on vastattava ensin siten, että en edelleenkään usko, että palvelut olisivat se todellinen syy. Itsekin puhut Lehtosen blogissa varsin avoimesti nordismista. "Kieliympäristöistä" olette tietysti huolissanne, mutta historiallisestikin ajatellen niiden täydellinen säilyttäminen olisi edellyttänyt suomenkielisten toimintaedellytysten kieltämistä (vrt. koulutus). Meidän puoleltamme on aina, järjestelmällisesti, sanottu että kieliympäristöt ja palvelut toimivat kyllä jos niille on myös niiden olemassaolon ylläpitäjiä ja tuottajia eli ruotsinkielisiä ihmisiä. Suomessa on siitä hyvä tilanne, että ruotsinkielisyys on kuitenkin melko alueellista. Toki sitten päästään mielenkiintoisiin kysymyksiin, että missä määrin juuri meidän suomenkielisten pitää ylläpitää teidän "kieliympäristöjänne" ja palvelujanne myös siellä, missä ympäristö on -- ikävä kyllä -- meidän olemassaolomme takia varsin suomenkielinen.Jan-Erik Andelin kirjoitti:On, jos tunnustetaan suomenruotsalaisten huoli siitä, että tarpeellisetkin ruotsinkieliset palvelut ajetaan alas ja että kieliympäristöt rappeutuvat.
Hienoa! Tosin kyllä virkamiesruotsi sun muut vaatimukset ovat oleellinen osa tätä kuviota.On, jos tunnustetaan, että pakollisen ruotsin muuttaminen valinnaiseksi ei ole enää monelle suomenruotsalaisille mikään iso juttu; että monet jopa toivovat, että päästäisiin tästä lukkiumasta eroon.
He ovat ne hyväksyjät, se on totta. Mutta kielipolitiikan historia on kuitenkin täynnä varsin "onnistuneita" poliittisia manöövereitä ruotsin kielen aseman ns. "turvaamiseksi".On, jos tunnustetaan, että nykyistä kielipolitiikkaa ylläpitävät suomenkieliset päättäjät, eivätkä RKP ja ruotsinkieliset.
No mistä me sitten mielestäsi keskustelemme? Kyllä täällä tiedetään, että kyse on nimenomaan jossain määrin suorastaan kansallismielisestä Norden-politiikasta ja väestön muokkaamisesta sen tarpeita vastaavaksi. Identiteettipolitiikka liittyy tottakai tähän osana, koska suomalaiset pitää saada "tuntemaan" että tuo kuvio on meille käytännössä se tarvittava, pyhä, hyväksyttävä nationalismin muoto.On, jos keskustelua käydään siirrytään käymään geo-, vähemmistö- tai Nordenpolitiikasta yleensä, kun argumentit kielipolitiikkaan kerran haetaan sieltä. Samoin tuntuisi vähemmän asenteelliselta, jos voitaisiin todeta, että RKP, niin kuin poliittiset puolueet yleensä, ajaa omaa asiaansa. Kenen asiaa sen pitäisi ajaa?
Toki RKP ajaa asiaansa, mutta minä saan myös sitten sanoa, että se ajaa asiaansa, enkä pidä RKP:stä samalla tavoin kuin joku ei pidä vaikkapa Kepusta, koska ei ole maalainen.
En voi luopua "oikeudesta puhua omassa asiassani" siksi, että määrittelet sen jotenkin orastavan fasistiseksi tai totalitaariseksi. Noita termejä tunnutaan käyttävän tässä keskustelussa vain siksi, että satun kuulumaan väestön enemmistöön ainakin tässä kontekstissa -- asiahan kääntyy "luonnollisesti" ihan toisenlaiseksi "Nordenissa", eikä heitä kutsuta imperialisteiksi.On, jos jätettäisiin vähän taka-alalle tuo orastavan totalitaarinen/fasistinen ajatus siitä, että enemmistöä tässä sorretaan, ja teiltä viedään identiteetti.
Jos tässä ollaan määrittelemässä koko kansan kollektiivista identifikaatiota -- mihin mielestäni koko vallitsevan politiikan ja nykyisten pyrkimysten yleinen oikeutus aina suomenruotsalaisella puolella lopussa palautuu -- niin totta ihmeessä en ole fasisti jos otan kantaa siihen että systeemi ihan oikeasti, järjestelmällisesti, pyrkii siihen että "suomenkielinen ei voi olla mitään täyttämättä näitä normeja". Ja tietysti asiantilan todellisuutta ei haluta testata, koska tiedetään ennalta, että väittämät eivät ole todenmukaisia. Ei se minunkaan virkamiesruotsin suoritukseni ole saavuttanut yhtään mitään muuta kuin sen, etten olisi maisteri lukematta ruotsia. Silti en mene ylistämään ruotsia kadulle siksi, että "minäkin olen maisteri koska opiskelin ruotsia!".
Enkä minä ole minä ja enemmistön jäsen kiusallani.On, jos ymmärretään, ettei vähemmistö ei ole vähemmistö kiusallaan.