#21
Lukematon viesti
Kirjoittaja NRR » 21.01.2014 09:10
Varsin kuvaavia tekstejä, JVL, olit valinnut tänne.
Tiedän toistavani itseäni, mutta minulle itselleni oli äärimmäisen valaisevaa jutella aikanaan tämän Svenskfinlandiassa pitkään asuneen suomenkielisen ystäväni kanssa. Kirjasin hänen pakkoruotsia puoltavat perusteensa tarkoin ylös ja olen jo ne useamman kerran täälläkin esittänyt.
Hän sanoi minulle (aika kiihtyneenä, sen muistan), että olen omaksunut ”postmodernin kulttuurikäsityksen”, jossa ”hyödyttömät vapaudet” nostetaan kunniaan, vaikka ne syövät "kulttuuria ylläpitävät perinteet ja arvot". Tämä sanoitetaan myös väittämällä kielivapauden argumentteja vain "savuverhoksi", joilla yritetään peitellä sitä, mitä todella tapahtuisi, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen:
I Ensinkin yhtenäinen suomalaisuus hajoaisi. Suomalaisen kulttuurin kieli ei ole suomi tai ruotsi vaan niiden muodostama yhdistelmä (kulttuuriäidinkieli), joka vain painottuu eri yksilöillä eri tavoin. Ruotsin kieli on kantanut ja kantaa keskeisiä kulttuuriarvoja: pohjoismaisuutta, vanhan ajan sivistyneistön perinteitä, historiallisuutta… Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus on vain varjo siitä, mitä suomalaisuus voisi olla.
II Toiseksi ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, ”perustuslakiarvoja”. Suomalainen, joka jättää täyttämättä velvollisuutensa opiskella ruotsin alkeet, jotta voisi joskus jossain edes hätäisesti yrittää ymmärtää suomenruotsia (lapsi tai vanhus on loukannut itsensä tms.), rikkoo perustuslain henkeä vastaan. Tosin tätä kohtaa esitetään myös toisessa muodossa: Koska ammattikorkeissa, yliopistolla ja viroissa on pakollinen ruotsi, se joka ei ruotsia lue, tuomitsee itsensä korkeamman sivistyksen ja virkaurien ulkopuolelle, auttamatta.
III Kolmanneksi koulutus lakkaisi siirtämästä omaa kulttuuriamme ja päädyttäisiin juurettomuuteen. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan "omaa suomalaisuutta". Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa.
Tällä tavoin ruotsi on itseisarvo. Tältä pohjalta voidaan äärimmäisen mustavalkoisesti tuomita kaikki kielivapauden tavoittelu. Arvelen, että nyt seuraavassa pakkoruotsikeskustelussa näitä muka-perusteluja vyörytetään uudestaan ja uudestaan luottaen siihen, että ihmiset ovat mielummin ajattelematta.
Tosin tästä ajatuksesta voidaan myös kevyesti luopua, kuin vanhasta takista, sitten kun aletaan katsoa asiaa laajemmin. Niin teki ystävänikin.