Tiedote 28.12.2012

Hallituksen kansalliskielistrategiasta puuttuu tärkein

Valtioneuvosto on 20. joulukuuta antanut periaatepäätöksen kansalliskielistrategiasta. Kansalliskielistrategian tarvetta perustellaan sillä, että suomea ja ruotsia puhuvien kielelliset perusoikeudet voisivat toteutua täysimittaisesti ja kahdesta kansalliskielestä seuraavat hyödyt saataisiin yhteiskunnan käyttöön. Strategiassa esitetään hallituksen toimenpiteitä, jotka koskevat kansalliskielten näkyvyyden lisäämistä ja kielilainsäädännön systemaattista soveltamista hallinnon prosesseissa, suomen ja ruotsin kielen taidon vahvistamista ja kulttuurin arvostamista ja valtioneuvoston suosituksia kunnille, kuntayhtymille ja korkeakouluille.

Vapaa Kielivalinta ry katsoo, että hallituksen kansalliskielistrategiaa koskeva päätös on väärä, koska se ummistaa silmät hyvinvointihaitoilta ja menetyksiltä, jotka seuraavat ruotsin pakollisuudesta. Kahdesta kansalliskielestä seuraavia hyötyjä ei ole saatu yhteiskunnan käyttöön, vaikka koko suomenkielinen ikäluokka opiskelee ruotsia. Ruotsin pakollisuus rajoittaa muiden kielten ja oppiaineiden opiskelua. Pakollisuus haittaa myös motivoitumista ruotsin opiskeluun, jolloin oppimistulokset jäävät käytännön ja tutkimusten osoittamalla tavalla suhteellisen heikoiksi. Noin 70 prosenttia suomalaisista kannattaa valinnaista ruotsia. Suomenkieliset kokevat nykyisen käytännön, jossa ruotsi on pakollinen oppiaine kouluissa, demokratiavastaiseksi. Ruotsin pakollisuus aiheuttaa myös kielteisiä asenteita kieltä kohtaan.

- Hallituksen päätöksestä puuttuu tärkein eli ruotsin saaminen vapaaehtoiseksi. Perustuslain tarkoittamista suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista voidaan parhaiten huolehtia nojaamalla vapaaehtoisuuteen. Lisäksi näin kunnioitettaisiin myös perustuslain henkeä ja kirjainta, koska vapaus on perusteena tasapuolisesti sama molemmille väestönosille, toteaa Vapaa Kielivalinta ry:n puheenjohtaja Ilmari Rostila. Hallituksen pitkässä strategiaselvityksessä on myös ilmeinen puute. Siinä ei ole missään kohtaa arvioitu kielivalinnaisuuden hyötyjä. Strategiaan on etsitty syitä vain pakollisen ruotsin puolesta, mutta ei sitä vastaan.

Yhdistys esittää, että pakollisen ruotsin tilalle pitäisi voida valita lisätunteja toisesta oppiaineesta, mahdollisesti toinen vapaaehtoinen kieli. Vapaaehtoinen ruotsi tulisi nähdä mahdollisuutena parantaa yläasteen ja lukion opetusta. Opetusta voitaisiin siirtää uusiin tai vanhoihin tarpeellisiin oppiaineisiin. Eurooppalaisen yhteistyön ja kaupan myötä esimerkiksi saksan ja ranskan kielin taito on tullut hyödyllisemmäksi. Pakollinen ruotsi on pois näiden kielien opiskelusta. Yhdistys esittää, että kielten valinnaisuudesta voitaisiin päättää kunnallistasolla. Näin jokaisen kielialueen intressit toteutuisivat parhaiten.

Marjatta Huhta soveltavan kielentutkimuksen keskuksesta kommentoi raportissaan seuraavaa: “Kielikoulutuspoliittinen toteutus sen sijaan on ollut onneton ja tuottanut lähinnä englannin ja ruotsin taitoa, sekä isoissa ja eliittikouluissa jonkin verran muitakin kieliä. Kokonaisuudessaan kaikkien muiden kielten opiskelu on radikaalisti vähentynyt ja kansallinen kielitaitovaranto supistunut.”

Yhdistyksen tavoitteena on kehittää suomalaista opetusjärjestelmää vastaamaan paremmin käytännön tarpeita ja edistämään kielitaidon monipuolisuutta. Suomalaisen kielitaidon parantaminen kestää ainakin 15 vuotta. Korjaukset pitäisi aloittaa jo nyt. Ruotsin kielen vahvistaminen on askel taaksepäin.

LISÄTIETOA:

Heikki Orsila
Vapaa Kielivalinta ry:n tiedottaja
+358407325989

Ilmari Rostila
Vapaa Kielivalinta ry:n puheenjohtaja
+358405229301

TIEDOKSI TOIMITUKSILLE:

Kansalliskielistrategia löytyy osoitteesta:

     http://vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=373031

Marjatta Huhta (2011) kertoo työelämän kielitaidon tarpeista
ja koulutuspolitiikan huonosta tilanteesta:

     https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/26904