Pakollisen ruotsin kannattajat olivat kovasti äänessä TV 2:n teemaillassa, toistellen tuttuja perusteluja.

Näitä perusteita olivat vanhat tutut eli ruotsin kieli yleissivistyksenä, ruotsi virallisena kielenä suomen rinnalla ja se, että kaikkia kieliä on hyvä osata. Kovasti painotettiin sitä, että suomenkielisten on tarpeen muuttaa asenteitaan ruotsin opiskelua kohtaan. Hämmästyttävällä tyyneydellä edelleen toistettiin, että koululaisilla on oikeus opiskella ruotsia, ja että se ei ole mitään pakkoa.

Keskustelussa päästiin lähinnä vain sivuamaan ruotsin pakollisuuteen liittyviä ongelmia, kuten sitä, miten pakollisuus rajoittaa muiden kielten valintaa, tai miten se rajoittaa suomenkielisten vapauksia ja harkintavaltaa kieliopinnoissa.

Sampo Terho, Arto Juntunen, Riitta Mustonen, Heikki Tala, Marjatta Vehkaoja ja Lyly Rajala esittivät kuitenkin näitä seikkoja koskevia hyviä kysymyksiä. He nostivat esille mm. kielitaidon monipuolistamisen tarpeen, sen, että vanhempien tahtoa kielivalinnoissa tulisi kuulla, sekä sen, että esimerkiksi Itä-Suomessa tarvitaan enemmän venäjän kuin ruotsin osaamista. Elmo Rautio, Oulun vasemmistonuorten puheenjohtaja, nosti esille mm. virkamiesruotsin vaatimukseen liittyvän syrjinnällisen aspektin, kun vaaditaan kielitaitoa, jota tehtävien hoitaminen ei kuitenkaan edellytä.

Toisella puoliajalla oltiin huolissaan ruotsinkielisten palveluista, mutta tähänkään aiheeseen ei pureuduttu sen syvemmin – eikä varsinkaan siihen, onko ruotsin pakollisuus laadukkaiden palvelujen edellytys.

Hyvää oli tietysti se, että ylipäänsä puhuttiin, mutta kyllä keskustelu oli aikamoista ohipuhumista.

Osaksi tähän ohipuhumiseen ja siihen, että asioihin ei paneuduttu kunnolla, saattoi vaikuttaa se, että toimittajat Salla Paajanen ja Jyrki Richt eivät pitäneet keskustelua tasapuolisesti näpeissään. Ehkä jonkinlaisen ylivarovaisuuden tai henkisen uupumuksen voimasta he antoivat aika vähän tilaa ruotsin vapaaehtoisuutta puoltaville kannoille.

Ennen keskustelua olin luonnollisesti pahoillani, että yhdistyksen puheenjohtajana en ollut saanut kutsua tähän tilaisuuteen. Näin jälkeenpäin on valitettavasti kuitenkin todettava, että oikeastaan en olisi halunnut olla keskustelijana tapahtumassa mukana. Tätä suomenruotsalaisten viimeisintä ja toivottavasti viimeistä:) rynnäkköä oli mukavampi katsella sivusta kotisohvalta.

30.11.2010
Ilmari Rostila
puheenjohtaja, Vapaa kielivalinta ry
professori