Perustuslain tulkinta on keltanokkien harteilla

Suomessa perustuslain tulkinta kuuluu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Keski-Pohjanmaan maakunnan maantieteellisen suuntautumisen AVI-hallinnossa ratkaisi perustuslakivaliokunnan kanta ruotsinkielisten palvelujen turvaamisesta, joka lausunto kuuluu seuraavasti: ”Valiokunnan mielestä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että jos hallinnollisesti toimiva aluejako on mahdollista määritellä useilla vaihtoehtoisilla tavoilla, perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus edellyttää, että niistä valitaan vaihtoehto, joka parhaiten toteuttaa kielelliset perusoikeudet., jonka mukaan alueen tulee suuntautua sinne, missä ruotsinkielinen palvelu on parhainta.”

Nimenomaan vaatimus ”parhaiten” muuttaa linjaa täydellisesti aiemmasta ja suuntaan, jota ei tarkoitettu perustuslakia uudistettaessa. Kanta on mielenkiintoinen myös siksi, että verrattain uusi kielilakimme ei sido yksilön oikeutta kielipalveluun – suomeksi tai ruotsiksi – vain hallinto-organisaation kieleen. Pykälän 23 mukaan ”Viranomaisen tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä.”

Katsoin huvikseni, millaisista kansanedustajista perustuslakivaliokuntamme muodostuu. Valiokunnan 16 jäsenestä 13 istuu valiokunnassa ensimmäistä kauttaan! Puolet valiokunnan jäsenistä istuu myös eduskunnassa ensimmäistä kauttaan! Kolmesta valiokunnan konkarista valiokunnan puheenjohtaja kuuluu svenska.nu-verkostoon ja varapuheenjohtaja on ruotsinkielinen, mitkä seikat mainitsen vain käsillä olevan aiheen vuoksi ja siksi, että valiokunta koostuu muutoin aloittelijoista perustuslakiasioissa.

Monissa muissa maissa perustuslain tulkintatehtävä on annettu erityiselle perustuslakituomioistuimelle, mutta meillä siis vasta valtiomiesuraansa aloittelevat kansanedustajat hoitelevat homman. On vaikea ajatella, että eduskunta olisi huolehtinut ns. parhaat voimansa tulkitsemaan perustuslakia. Omasta eduskunta-ajastani muistan, että perustuslakivaliokuntaan haluttiin lähettää uusia kansanedustajia siksi, että he saisivat mahdollisimman nopeasti mahdollisimman laajan käsityksen siitä, millaisia asioita eduskunnassa käsitellään.

Perustuslakivaliokunnalla, olkoon koottu keistä tahansa, on tietysti kiistatta laillinen mandaatti tehtäväänsä tulkita perustuslakia. Mutta onko pääasiassa keltanokista kootulla valiokunnalla sitä asiantuntemusta, jota ylimpään tuomioistuimeen verrattavaa valtaa käyttävältä elimeltä tulisi edellyttää? Tämä vastakysymys tulee esittää mm. professoreille Tuomas Ojanen ja Kaarlo Tuori, jotka ovat arvostelleet niitä poliitikkoja, jotka ovat kritisoineet perustuslakivaliokunnan tulkintaa nyt esille otetussa asiassa.

Ei olisi pahitteeksi, että ottaisimme naftaliinista ehdotuksen perustuslakituomioistuimen saamisesta myös Suomeen. Perustuslain tulkitseminen ei saisi olla politiikkaa, ei edes kielipolitiikkaa. On kuitenkin absurdi ajatus, että perustuslakivaliokunta voisi kokonaan välttyä politikoimasta, eduskunnassa kun on.