Toiminnanjohtajan tilannekatsaus
Yhdistystämme tarvitaan edelleen...
Kielikoulutuspolitiikka oli vilkkaan keskustelun kohteena 2010-luvun
alussa, mutta keskustelu laantui vuonna 2015 eduskunnan hylättyä
kansalaisaloitteen ruotsin opiskelun muuttamisesta vapaaehtoiseksi.
Eduskunnan enemmistö kannatti tuolloin ruotsin kielen säilyttämistä
jokaisen suomalaisen henkilökohtaisena velvollisuutena,vaikka kansan
enemmistö on
30 vuoden ajan ilmaissut selkeän kielteisen kantansa ruotsin opiskelun
pakollisuuteen.
63-85 % kansasta on mielipidetiedusteluissa ja muissa selvityksissä
vuodesta 1990 lähtien vastustanut ruotsin opiskelun pakollisuutta [1].
Osittain unohduksiin painunut kielikysymys heräsi uudelleen eloon kesällä
2019, kun Ruotsalainen kansanpuolue RKP onnistui saamaan uuteen
hallitusohjelmaan kirjauksen ruotsin palauttamisesta pakolliseksi myös
ylioppilaskirjoituksiin.
Kirjoituspakon palauttamisen etenemisestä ei ole annettu tietoja
julkisuuteen.
Kieltenopetus on ollut runsaasti esillä kuluneen maaliskuun aikana, sekä
perinteisessä että sosiaalisessa mediassa.
Erityisesti kieliammattilaiset ovat korostaneet "kieltenopiskelun
hätätilaa".
Medioista mainittakoon Suomen Kuvalehti [2], Helsingin Sanomat [3],
Yleisradio [4], Verkkouutiset [5] sekä Kieliverkoston verkkolehti [6].
Julkisuudessa esitetyt keinot "hätätilan" ratkaisemiseksi ovat painottuneet
kieltenopiskelun velvoittavuuden lisäämiseen, eivät positiivisiin
kannustimiin.
Konkreettisena esimerkkinä entinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen
on ehdottanut peräti kolmen pakollisen kielen opiskelua äidinkielen lisäksi
[5].
Yhdistyksemme huomauttaa, että eurooppalaisiin nuoriin verrattuna
suomenkieliset nuoret käyttävät jo nyt kieliopintoihin enemmän aikaa kuin
verrokkimaiden nuoret [7].
Kolme pakollista kieltä äidinkielen lisäksi ja korkeakoulujen toimiminen
kyseisen kielitaitovaatimuksen "koulutusjatkumon loppupään
portinvartijatehtävässä" [8] aiheuttaisi kohtuuttoman kielitaakan
suomalaisille nuorille.
Yhdistyksen mielestä kieliopintoja voidaan monipuolistaa
1) nykyisen tuntimäärän asettamissa rajoissa
2) poistamalla ruotsin kielen pakollisuus
3) oikaisemalla vinoutunut kieltenopetuksen tuntijako.
Tällä hetkellä kielikoulutuspolitiikan tärkein valtakunnallinen tavoite
näyttää olevan virkamiesruotsin tentti ja todistus ruotsin kielen taidosta
erottamattomana osana jokaikistä suomenkielistä korkeakoulututkintoa.
Yhdistyksen toiminnassa tuleekin painottaa korkeakoulututkintojen
virkamiesruotsin pakollisuuden poistamista, koska kyseisen pakon
pääasiallinen tarkoitus on toimia pelotteena, jotta opiskelijat eivät edes
vapaan kielivalinnan oloissa valitsisi muita kieliä alemmilla
koulutusasteilla.
Kun virkamiesruotsin pelotevaikutus on poistunut ja alempien
koulutusasteiden aikaresurssit on annettu muidenkin kielten kuin vain
ruotsin käyttöön, pakollisten kieliopintojen määrää ei tarvitse lisätä, vaan
mainittu rakenteellinen muutos riittää.
Rakenteelliset muutokset mainitaan myös Kieliverkoston kieltenopettajille
suuntaamassa kielivarantoa koskevassa kyselyssä [6].
Toiminnanjohtajan katsaus -osio tulee käsittelemään ajankohtaisia
kielikoulutuspolitiikan kysymyksiä vähintään kerran kuukaudessa.
Mikäli sinulla on ideoita ja kommentteja sisällön kehittämiseksi,
lähetä palautetta juha.lehtonen@vapaakielivalinta.fi.
Juha Lehtonen
Toiminnanjohtaja, Vapaa kielivalinta ry
041 753 7204
Viitteet
[1] Kielipolitiikka.net http://www.kielipolitiikka.net/tutkimukset.php
[2] Suomen Kuvalehti 5.3.2021 "Matikka vie kielet" 12.3. "Lukio meni rikki"
[3] Helsingin Sanomat 19.3.2021 "Kielet jäivät jalkoihin"
[4] YLE Radio 1 Roman Schatz Maammekirja 15.3.2021 "Huonontuuko
suomalaisten kielitaito" areena.yle.fi
[5] Verkkouutiset 19.3.2021 "Englannilla ylivalta, muut kielet uhanalaisia
koulussa, seitsemän korjauskeinoa"
[6] www.kieliverkosto.fi blogitekstit maaliskuu 2021
[7] Eurydice 2017, julkaisussa "Kielikoulutuksen saavutettavuus
eurooppalaisessa perusopetuksessa" graafi s.19.
[8] Finelc-kannanotto 2012 Toiminnallista ruotsia
http://www.kielipolitiikka.net/index.php?kirjoitus2=2