HBL:n koko sivun kielipoliittinen katsaus tänään 29.12 on otsikoitu: "Svenskan är inte lika viktig längre". Se käsittelee monia asioita, tietysti myös ruotsin pakollisuutta.
Akatemian tutkija Harry Lönnroth toteaa, että ns. toinen kotimainen kieli tuli valinnaiseksi ylioppilaskirjoituksissa 2004 ja monet haluavat tehdä ruotsista kokonaan vapaaehtoisen. "Kysymys tulee nousemaan esille yhä suuremmalla voimalla 2010-luvulla. Juuri nyt keskustelu on niin vilkasta, että sillä täytyy olla seurauksia."
RKP-kriittisen Finlandsvensk Samlingin johtomiehiin kuuluva Thomas Rosenberg on jo pitkään suositellut lievennyksiä ruotsin pakollisuuteen suoemnkielisillä alueilla. Tämä tapahtuisi, kun ruotsista tehtäisiin juridisesti turvattu alueellinen vähemmistökieli.
"Mutta nyt poliittisen tilanne on sellainen ja asemamme niin paljon heikompi kuin ennen, että meillä ei ole enää paljon neuvotteluvaraa. On riski, että menetämme enemmän kuin voitamme, jos avaamme kielilainsäädännön."
Rosenberg on hyvin pessimistinen tulevaisuuden suhteen.. Samassa jutussa Anna-Maja Henriksson ja Pär Stenbäck vanhoina poliitiikoina haluavat loppujen lopuksi esiintyä optimistisempina.
HBL: Ruotsi ei ole enää yhtä tärkeää
-
Pro et contra
- Viestit: 140
- Liittynyt: 20.11.2008 11:25
- Paikkakunta: Tampere
Re: HBL: Ruotsi ei ole enää yhtä tärkeää
Olisipa ollut mielenkiintoista lukea tuo juttu. Sitä ei ilmeisesti tarjoiltu netissä ja avattu nettikommentoijille.
Kuulostaa rehelliseltä, että pakollista ruotsia käsitellään nimenomaan suomenruotsalaisen kulttuurin säilymisen näkökulmasta eikä yritetä esittää sen olevan suomalaisen sivistyksen ja talouden kulmakivi.
Onkohan aiheeseen palattu HBL:ssa?
Kuulostaa rehelliseltä, että pakollista ruotsia käsitellään nimenomaan suomenruotsalaisen kulttuurin säilymisen näkökulmasta eikä yritetä esittää sen olevan suomalaisen sivistyksen ja talouden kulmakivi.
Onkohan aiheeseen palattu HBL:ssa?
-
Pro et contra
- Viestit: 140
- Liittynyt: 20.11.2008 11:25
- Paikkakunta: Tampere
Re: HBL: Ruotsi ei ole enää yhtä tärkeää
"Pro et contra
"]HBL:n koko sivun kielipoliittinen katsaus tänään 29.12 on otsikoitu: "Svenskan är inte lika viktig längre". Se käsittelee monia asioita, tietysti myös ruotsin pakollisuutta.
Akatemian tutkija Harry Lönnroth toteaa, että ns. toinen kotimainen kieli tuli valinnaiseksi ylioppilaskirjoituksissa 2004 ja monet haluavat tehdä ruotsista kokonaan vapaaehtoisen. "Kysymys tulee nousemaan esille yhä suuremmalla voimalla 2010-luvulla. Juuri nyt keskustelu on niin vilkasta, että sillä täytyy olla seurauksia."
Keskustelulla varmasti on seurauksia. Valitettavasti vanhoilliset poliittiset voimat, rkp tietysti etunenässä, yrittävät kaikkia mahdollisia temppuja, jotta pakkoruotsi pysyisi suomenkielisissä kouluissa.
Miten pitkälle poliittisilla tempuilla päästään? Tai mitä niillä lopulta saavutetaan? Senkö, että vihamielisyys kaikkea ruotsinkielisyyttä kohtaan lisääntyy lisääntymistään? Tai senkö, että suomenkieliset eivät enää miellä olevansa minkäänlainen osa pakkoruotsi-Pohjoismaita?
"]HBL:n koko sivun kielipoliittinen katsaus tänään 29.12 on otsikoitu: "Svenskan är inte lika viktig längre". Se käsittelee monia asioita, tietysti myös ruotsin pakollisuutta.
Akatemian tutkija Harry Lönnroth toteaa, että ns. toinen kotimainen kieli tuli valinnaiseksi ylioppilaskirjoituksissa 2004 ja monet haluavat tehdä ruotsista kokonaan vapaaehtoisen. "Kysymys tulee nousemaan esille yhä suuremmalla voimalla 2010-luvulla. Juuri nyt keskustelu on niin vilkasta, että sillä täytyy olla seurauksia."
Keskustelulla varmasti on seurauksia. Valitettavasti vanhoilliset poliittiset voimat, rkp tietysti etunenässä, yrittävät kaikkia mahdollisia temppuja, jotta pakkoruotsi pysyisi suomenkielisissä kouluissa.
Miten pitkälle poliittisilla tempuilla päästään? Tai mitä niillä lopulta saavutetaan? Senkö, että vihamielisyys kaikkea ruotsinkielisyyttä kohtaan lisääntyy lisääntymistään? Tai senkö, että suomenkieliset eivät enää miellä olevansa minkäänlainen osa pakkoruotsi-Pohjoismaita?
Minua kiinnostaa se, minkälainen paikka ruotsin kielellä on suomenruotsalaisten kansallistunteessa. En kehtaa tätä keneltäkään kysyä, mutta oletan, että tunnetasolla suomenruotsalaisuuden kulmakiviä on kokemus siitä, että ruotsinkieliset, vaikka ovatkin pieni vähemmistö, ovat oleellinen tekijä Suomen ja suomalaisuuden synnyssä. Heille ruotsin kielen asema ja pakollisuus myös suomenkielisille on tämän "historiallisen tosiasian" tunnustamista ja kansallisen perinnön vaalimista.
Käytännössä ei nähdäkseni mitään oleellista tapahtuisi heidän kohdallaan, mikäli pakkoruotsista luovuttaisiin. Tosin suomenruotsalainen kulttuuri olisi sen jälkeen nimenomaan vähemmistökulttuuria ja menettäisi pikkuhiljaa asemaansa.
Joku täällä nosti jo esille, että suomenruotsalaiset kokevat kielten tasa-arvoisen aseman olevan reilu lähtökohta. Se, että nyt 95% kansasta puhuu suomea on pikkujuttu sen rinnalla, että "koko maa ja sen kulttuuri on luotu ruotsin kielellä" ja lisäksi "ruotsin kielen vahvistamilla siteillä Pohjoismaihin pidetään Suomi itsenäisenä ja osana länttä". Joten heille kieliryhmät ovat tasa-arvoisia.
Asenne, jossa suomalaisuutta ilman ruotsin kieltä pidetään sivistymättömyytenä, loukkaa taas meitä suomenkielisiä. Helposti syntyy asetelma, jossa niin ruotsin- kuin suomenkieliset kokevat olevansa loukkaantuneita ja syystä.
Tässä on vielä tietä kuljettavaksi. Varsinkin, koska suomenruotsalaisilla on huomattavasti taloudellista valtaa edelleen.
Käytännössä ei nähdäkseni mitään oleellista tapahtuisi heidän kohdallaan, mikäli pakkoruotsista luovuttaisiin. Tosin suomenruotsalainen kulttuuri olisi sen jälkeen nimenomaan vähemmistökulttuuria ja menettäisi pikkuhiljaa asemaansa.
Joku täällä nosti jo esille, että suomenruotsalaiset kokevat kielten tasa-arvoisen aseman olevan reilu lähtökohta. Se, että nyt 95% kansasta puhuu suomea on pikkujuttu sen rinnalla, että "koko maa ja sen kulttuuri on luotu ruotsin kielellä" ja lisäksi "ruotsin kielen vahvistamilla siteillä Pohjoismaihin pidetään Suomi itsenäisenä ja osana länttä". Joten heille kieliryhmät ovat tasa-arvoisia.
Asenne, jossa suomalaisuutta ilman ruotsin kieltä pidetään sivistymättömyytenä, loukkaa taas meitä suomenkielisiä. Helposti syntyy asetelma, jossa niin ruotsin- kuin suomenkieliset kokevat olevansa loukkaantuneita ja syystä.
Tässä on vielä tietä kuljettavaksi. Varsinkin, koska suomenruotsalaisilla on huomattavasti taloudellista valtaa edelleen.
Suomessa on ollut suomenkielistä elämää ja suomenkielistä kulttuuria jo paljon ennen kuin ruotsalaiset alistivat Suomen maakunnakseen. Suomen kieli ei ole ollut kirjoitettua kirjakieltä, vaan puhuttua kalevalaista kulttuurikieltä, mutta oleellista on se, että suomalaisuus on ollut olemassa paljon ennen ruotsalaisten tuloa Suomeen.
Minustakin suomalaisuus on jotain, minkä pohja on valettu jo kauan ennen ajanlaskun alkua ja mikä on sitten muotoutunut monien kontaktien ja konfliktien kautta tämän päivän suomalaisuudeksi, jossa suomen kielellä on edelleen keskeinen merkitys.
Mutta eräs nimimerkki tuossa toisessa ketjussa esitellyssä blogissa kuvasi ilmeisen hyvin toisenlaista näkemystä suomalaisuudesta:
On eittämättä ollut olemassa ”alkusuomalaista” kulttuuria Itämeren itäpuolella - ja länsipuolellakin. --- Tämä kulttuuri katosi nykyisen Suomen valtioalueelta vuosisatoja sitten. Kalevala nosti pienen osan siitä näkyville - pienen osan, sillä emme voi palata ”ugrilaisuuteen” vaikka haluaisimme.
---
Suomen kieli syntyi/alkoi erota sukulaiskielistään viereisten germaanien vaikutuksesta. Suomi on, karkeasti ottaen, ruotsia väärin kirjoitettuna, sillä ajatussisältö, kielen semantiikka on suomen kielessä lähempänä ruotsia kuin tanskan semantiikka suhteessa ruotsiin. Suomen kielen aktiivisesta sanavarastosta on lähes puolet suoria lainoja ruotsista.
---
Olemme kaikki kulttuurin puolesta 3/4 ruotsalaisia --- Suomalaista identiteettiä ei olisi ylipäänsä syntynyt ilman Ruotsia ja ruotsin kieltä. Se identiteetti muistuttaa sitäpaitsi yhä ruotsalaista enemmän kuin mitään muuta.
Olen alkanut ajatella, että suomalaisia identiteettejä on monenlaisia. Samaan tapaan kuin olen lapselleni äiti ja oppilaille ope ja monille muille jotain muuta, myös Suomi on eri asioita eri ihmisille. On olemassa Skandinaavinen Suomi, josta tässä yllä puhutaan. On olemassa suomenruotsalainen Suomi, jossa ”Vad ädelt fädren tänkte, vad skönt de drömt en gång, det allt de åt oss skänkte i modersmålets sång”. On olemassa myös suomenkielinen Suomi historioineen, joissa rahvaalla on vahvin rooli ja isotvihat, nälkävuodet on kärsitty viimeisen päälle. On olemassa maahanmuuttajien Suomi, jossa tähän turvalliseen maahan sekoittuu jonkin kaukaisen kulttuurin charmi ja kieli. On olemassa kadotetun Karjalan Suomi…
Tämä on vähän turhan runollista, mutta sellaisena näen nyt suomalaisen identiteetin enkä yritä taistella eri versioita vastaan, lähinnä huollan omaani. Samalla yritän tavoittaa sen, mikä on oleellista suomenruotsalaisessa identiteetissä ja miettiä, miten sen omaavat voisivat luopua ajatuksesta, että ruotsin kielellä on otava täsmälleen samanlainen asema kuin suomen kielellä.
Mutta eräs nimimerkki tuossa toisessa ketjussa esitellyssä blogissa kuvasi ilmeisen hyvin toisenlaista näkemystä suomalaisuudesta:
On eittämättä ollut olemassa ”alkusuomalaista” kulttuuria Itämeren itäpuolella - ja länsipuolellakin. --- Tämä kulttuuri katosi nykyisen Suomen valtioalueelta vuosisatoja sitten. Kalevala nosti pienen osan siitä näkyville - pienen osan, sillä emme voi palata ”ugrilaisuuteen” vaikka haluaisimme.
---
Suomen kieli syntyi/alkoi erota sukulaiskielistään viereisten germaanien vaikutuksesta. Suomi on, karkeasti ottaen, ruotsia väärin kirjoitettuna, sillä ajatussisältö, kielen semantiikka on suomen kielessä lähempänä ruotsia kuin tanskan semantiikka suhteessa ruotsiin. Suomen kielen aktiivisesta sanavarastosta on lähes puolet suoria lainoja ruotsista.
---
Olemme kaikki kulttuurin puolesta 3/4 ruotsalaisia --- Suomalaista identiteettiä ei olisi ylipäänsä syntynyt ilman Ruotsia ja ruotsin kieltä. Se identiteetti muistuttaa sitäpaitsi yhä ruotsalaista enemmän kuin mitään muuta.
Olen alkanut ajatella, että suomalaisia identiteettejä on monenlaisia. Samaan tapaan kuin olen lapselleni äiti ja oppilaille ope ja monille muille jotain muuta, myös Suomi on eri asioita eri ihmisille. On olemassa Skandinaavinen Suomi, josta tässä yllä puhutaan. On olemassa suomenruotsalainen Suomi, jossa ”Vad ädelt fädren tänkte, vad skönt de drömt en gång, det allt de åt oss skänkte i modersmålets sång”. On olemassa myös suomenkielinen Suomi historioineen, joissa rahvaalla on vahvin rooli ja isotvihat, nälkävuodet on kärsitty viimeisen päälle. On olemassa maahanmuuttajien Suomi, jossa tähän turvalliseen maahan sekoittuu jonkin kaukaisen kulttuurin charmi ja kieli. On olemassa kadotetun Karjalan Suomi…
Tämä on vähän turhan runollista, mutta sellaisena näen nyt suomalaisen identiteetin enkä yritä taistella eri versioita vastaan, lähinnä huollan omaani. Samalla yritän tavoittaa sen, mikä on oleellista suomenruotsalaisessa identiteetissä ja miettiä, miten sen omaavat voisivat luopua ajatuksesta, että ruotsin kielellä on otava täsmälleen samanlainen asema kuin suomen kielellä.
-
Eero Nevalainen
- Viestit: 1388
- Liittynyt: 17.11.2008 23:14
- Paikkakunta: Nurmijärvi
- Viesti:
Tottakai jokainen kokee suomalaisuuden omalla tavallaan. Tämä on aika luonnollinen juttu, ja juuri tuo pitäytyminen siihen että suomalaisen identiteetin on oltava monoliittinen, on itse asiassa hyvin nationalistinen näkemys... mutta koitapa sanoa sitä suruille, silmille tulevat 
Ja tämä joidenkin tyyppien "ugrilaisuus on historiaa, siihen ei voi palata"-argumentointi kuulostaa minusta tosi oudolta. On se viikinkiläisyys tai teutonisuus tai roomalaisuuskin historiaa ja koko Euroopassa eletään enemmän tai vähemmän samassa yhtenäiskulttuurissa eikä palvota enää jotain muinaisjumalia. Sekin on historiaa eikä siihenkään voi palata. Kummasti ne ihmiset vaan saavat elää rauhassa ruotsalaisuudelta ja muiltakin naapureilta jos haluavat.
Nimenomaan suomalaisia kuitenkin voi syyllistää siitä, ettemme elä pullossa (vaikka yleensähän meitä syytetään epäkansainvälisiksi kun vaan tilaisuus tarjoutuu -- ja vastaus siihenkin on Ruotsi)... ja tällöin on ihan OK painostaa jotain omaa näkemystä koko ajan enemmän ja enemmän toteutettavaksi koska se jääräpäinen ugrilaisuus vaan tuntuu tunkevan turhan paljon esille vaikka sen piti olla jo historiaa
Ja tämä joidenkin tyyppien "ugrilaisuus on historiaa, siihen ei voi palata"-argumentointi kuulostaa minusta tosi oudolta. On se viikinkiläisyys tai teutonisuus tai roomalaisuuskin historiaa ja koko Euroopassa eletään enemmän tai vähemmän samassa yhtenäiskulttuurissa eikä palvota enää jotain muinaisjumalia. Sekin on historiaa eikä siihenkään voi palata. Kummasti ne ihmiset vaan saavat elää rauhassa ruotsalaisuudelta ja muiltakin naapureilta jos haluavat.
Nimenomaan suomalaisia kuitenkin voi syyllistää siitä, ettemme elä pullossa (vaikka yleensähän meitä syytetään epäkansainvälisiksi kun vaan tilaisuus tarjoutuu -- ja vastaus siihenkin on Ruotsi)... ja tällöin on ihan OK painostaa jotain omaa näkemystä koko ajan enemmän ja enemmän toteutettavaksi koska se jääräpäinen ugrilaisuus vaan tuntuu tunkevan turhan paljon esille vaikka sen piti olla jo historiaa