Suuri historiakeskustelu tulossa?

[NRR]

Historia on nivoutunut tähän pakkoruotsikeskusteluun, koska pakkoa puolustellaan historialla.

Tämäkin vuosi on ollut varsin värikäs historiapohdintojen suhteen: "Suomi on [pakko]ruotsalainen" -sarja, tuore Lindqvistin "När Finland var Sverige". Nämä ruotsinkieliseltä puolelta. Halosen Kalevalaa vielä odotellaan elokuvateattereihin.

"Det Finlandssvenska dilemmat" on Oliver Parlandin pitkä, pohdittu teksti "Tidningen Kulturen" -nettilehdessä, julkaistu tänään. Siinä käydään läpi historiaa ja suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden olemassaoloa täällä. Parland kertoo mm. hämmästyneensä lukiessaan ylioppilaskirjoitusten suomen koetta varten suomenkielistä historiaa, että historia olikin eri kielillä erilainen.

http://tidningenkulturen.se/artiklar/re ... a-dilemmat

Tässä piirretään kuvaa siitä, miten suomalaisuus rakentuu ruotsinkielisten mielissä. Parland lopettaa tekstinsä: "Och finnen vill helst glömma vem som gav land, lag och samhällsform språk historia och identitet… Finnen är likt Kullervo Sveriges neglected child och besatt av ett sådant barns vrede och saknad."

En ehdi ennen töihinmenoa tätä pidempää pohtia, ehkä joku toinen ehtii. Voitte arvata, että tässä on yhtä ja toista...

[Eero Nevalainen]

"Och finnen vill helst glömma vem som gav land, lag och samhällsform språk historia och identitet… Finnen är likt Kullervo Sveriges neglected child och besatt av ett sådant barns vrede och saknad."

Tämä on kieltämättä kyllä jo ehkä väkevin herja mitä olen koskaan lukenut. Siinä yhdistyy sekä idea siitä että ruotsinkieliset "edustavat kaikkea postiivista" (ilmeisesti hänen mielestään jopa väestöryhmänä hyvin konkreettisesti suhteessa moderneihinkin suomenkielisiin) ja holhousmentaliteetti siitä että ilmeisesti meitä pitäisi jotenkin "auttaa" kun olemme niin tahallisessa ruotsalaisuuden puutoksessa ja katkeria ja vihaisiakin siitä vielä. Lisäksi lyömäaseena käytetään kalevalaista ikonia. Itserakkaus on tässä valtavaa, ja aina jos edes reagoit tuota vastaan mitenkään, niin sekin on taas merkki kullervolaisuudesta kun "kapinoit" nyrkki pystyssä metsässä

Mikä tässä suomenruotsalaisuudessa muuten on että he ovat noin taitavia muotoilemaan tuollaisia näkemyksiä? Itse meinaan ihan tikahtua lukiessani tuollaista. Mutta silti se tulee heiltä niin luonnostaan. Kai siellä todella syvästi sisäistetään tämä "finnin" oletettu sisäsyntyinen psykopatologia. Kuka tässä muuten muotoilee "viholliskuvia"?

Surullista, että meillä on selvästi ruotsinkielinen kulttuuripiiri joka istuu jossain norsunluutornissa leikkimässä kultivoitunutta ja sitten he muodostelevat tällaisia mielikuvia siellä keskenään. Se ei sinänsä ole ihme että kun tuollainen maailmankuva törmää sitten suomalaisiin jotka eivät välttämättä ole ollenkaan edes hahmottaneet että tuollaista on olemassa (en minäkään ollut tajunnut tätä kuin pari vuotta sitten), siitä seuraa jopa aggressiivisia reaktioita -- minäkin odotin aikanaan keskusteluissa paljon tasa-arvoisempaa lähestymistapaa, mutta jouduin sitten oppimaan kantapään kautta, mihin vastapuoli oikeasti uskoo.

Mitähän meidän muuten olisi pitänyt sitten historiallisesti saada aikaan, että tämä kaveri alkaisi kokea että tämä ei ole nyt enää ihan oikeutettua? Edes teoriassa olisi mielenkiintoista tietää. Kai meillä pitäisi olla enemmän jotain omaa yhteiskuntarakennetta ja historiallista identiteettiä... nykyinen identiteettihän on siis väärä.

[Tapsa]

Suomen kielellä ei Suomessa keskustella vaan odotetaan niinsanottujen asiantuntijoitten ilmoituksia siitä miten pitäisi kulloinkin ajatella ja niitä sitten toistellaan. Plebeijimäisten lehtien pääkirjoitukset sitten välillä tekevät yhdensuuntaisia katsauksia, ja uutisankkurit sekä toimittajat hirnuvat telkkarissa niitä värittäen.

Suomen valtio on itsenäisenä ollut olemassa pian sata vuotta, mikä näyttää melkoiselta. Kuitenkin suomalainen kansa ei ole vielä saavuttanut itsenäisyyttä. Muutenhan tämä kielijärjestelmämme olisi jo kehittynyt eteenpäin vastaamaan todellisuutta ja tarpeita eikä alkanut peruuttaa takaisinpäin 1800-luvulle.

Ruotsista erotetulla ja Venäjään irallisena liitetyllä autonomisella alueella hallitseva Ruotsinvallan ajalta periytynyt yläsääty ihmetteli aikansa ja totesi, että EI enää ole meillä Ruotsia EIKÄ tule meille Venäjää, vaan jotain kuitenkin ollaan. Mutta ruotsin kielellä siitä keskusteltiin. Finland kuitenkin muuntui Suomeksi, koska kansa ei ollut ruotsalaista. Ja Venäjän imperiumi ei ollut kansallisvaltio vaan feodaalistyyppinen alihallittu imperiumi-kooste, jossa tämä Finlandin alue jatkoi entiseen malliin mutta hyvin erityisoikeuksin. Suomen kielihän olisi kutistunut kuten irlantilaisten ja skottien kielet Englannin imperiumissa, mutta Ruotsin valtio ei määrännyt enää, ja Venäjä ei tarvinnut sellaista kutistamista vaan päinvastoin strategisesti motivoituneena antoi luvan suomalaisuudelle, joka pääsi kehittymään svekoeliitin huomattavan osan vastustuksesta huolimatta. Kuitenkin viime vuosisadan alkuvaiheissa suomenkielinen väestö ajautui sisällissotaan tappamaan ja vainoamaan toinen toisiansa, omaa kansaansa, ja svekoeliitti oli siinä sodassa voittaneella puolella ja samalla pääsi uudistamaan johtoasemansa yhteiskunnassa.

Suomalaisten keskinäisen elämän ammottava kuilu peitettiin pintapuolisesti maailmansodassa kovien itsenäisyystaistelujen vaatimuksesta, ja sitten uuden Venäjä-riippuvuuden sekä kylmän sodan aikana peitettiin monet keskustelumahdollisuudet uusien välttämättömyyksien ja "Ei olla sitä EIKÄ olla tätä" asenteitten vaatiessa. Missä myönteinen yhteiselämä, missä iloinen kansanitsenäisyys?

Todellisuudessa suomalaiset ovat kieliyhteisö ja kansallisuusyhteisö, jolla on valtio, mutta suomalaisuus on jäänyt VALTIOSUOMALAISUUDEKSI, jossa ei ole sijaa ylpeydelle ja itsekunnioitukselle ja rakkaudelle omaa yhteisöä kohtaan. Meillä on ikäänkuin yhteinen työmaa, jonka palveluksessa olemme, ja olemme kuin ruumis ilman omaa päätä.
Ei kannata kauhean paljon välittää siitä mitä keskustelua jotkut käyvät meidän päittemme yläpuolella. Olennaista on, että liikutamme itse omia raajojamme ja ilmaisemme oman tahtomme. Nykyiset ylähyllyllä istuskelevat mahdolliset keskustelijat eivät enää sitä ymmärrä. Itsenäisen ajattelun ja oman päämme mukaan toimimista on jo tässä näytetty. Ja yhteiskunnallisen toiminnan subjekti on täällä televisioruutujen katsojapuolella. Merkitystä ei ole sillä mitä joku svekoporukka ajattelee vaan sillä mitä me itse ajattelemme ja teemme.

[NRR]

Miten voimakkaana joillakin onkaan tämä tarve osoittaa pakon vastustajien olevan samaa jatkumoa historian synkimpien aatteiden kannattajien kanssa.

Suomenruotsalainen kirjailija ja toimittaja kirjoittaa blogissaan siitä, miten pakkoruotsin poistajat ovat samaa linjaa historian antisemitistien, eugeenikkojen kanssa ja hankkeellaan viemässä meiltä kyvyn ymmärtää maan historiaa ja tulevia mahdollisuuksia:

Jag har ännu inte haft möjlighet att läsa Kjell Westös nya roman ”Hägring 38 där den framstående finlandssvenske författaren bland annat illustrerar den antisemitism, nationalism och det rastänkande som präglade hela samhället 1938 och som ett år senare skulle resultera i ett världskrig. Men jag ser med spänning fram emot den läsupplevelsen, för den är viktig.
Allt detta hade ju redan börjat långt tillbaka – i Japans försök att erövra Kina, och i inbördeskrigen i Europa, i eugeniken som, framför allt från Ryssland och Tyskland, började breda ut sin biologiska nazism genom att bygga på uråldriga och även 1800-talsmässiga teorier och uppfattningar om det som gör människor olika. I motsats till det som 1900-talshumanismen står för: det som förenar, det som gör allt till en möjlig gemenskap, kärlek, omsorg, solidaritet.
När man nu med ynka, knappt 50 000 namnunderskrifter, ser ut att överskrida tröskeln för en möjlighet till ett lagförslag i riksdagen, som skulle leda till en strävan att helt avskaffa den så kallade pakkoruotsi, tvångssvenskan, befinner man sig i samma slags ”gäng, samma dunkla positioner, där språkets enorma möjligheter och en öppenhet för att förstå ett lands historia och dess framtida möjligheter, trängs bort.
De som motarbetar svenskan i Finland säger sig vara moderna och ge nya möjligheter, ny frihet, men i praktiken står de för en tillbakagång, för cementerandet av gränser, för ett bibehållande av och en renässans för den nationalism och det fokus på det tekniska i stället för humana lösningar som lett till så mycket elände under den moderna historien.


http://kajhedman.com/

[rationalisti]

Tätä en ymmärrä, miksi aina pyritään pelaamaan sitä natsikorttia, kun meiltä löytyy erinomaista synkkää historiaa paljon lähempääkin. Kaikkiin mahdollisiin ja jopa uskomattomiin skenaarioihin meille löytyy esimerkki ihan täältä Suomesta. Jos nyt vaikka joku kansanedustaja sattuisi ehdottamaan ruotsinkielisten koulujen rahoituksen leikkausta suomenkielisten tasolle, voisi innokas pakkoruotsittaja sanoa: "Tämä pahasti muistuttaa sitä aikaa, kun me suomenruotsalaiset kielsimme suomalaisilta opiskelun heidän omalla kielellään." Sitten taas toisessa ääripäässä, jos tilanne eskaloituisi aivan keskitysleirien polttouunien lämmittelyn asteelle, voisi taas hihkaista: "Tämä pahasti muistuttaa sitä aikaa, kun suomea puhuvat olivat lainsuojattomia." Lähes kaikkeen noiden ääripäiden välillä löytyy hyvin verrannollinen tilanne meidän historiastamme.

Suomenruotsalaisten historia on synkkää luettavaa ja siinä ilmenee ihmisluonteen huonoimmat puolet. Suomenruotsalaiset ovat aina pyrkineet vaikeuttamaan opiskelua suomen kielellä ja pitkään he onnistuivat sen jopa estämään. Jopa nykyaikana pakkoruotsia on vaikeaa nähdä minään muuna, kuin yrityksenä vaikeuttaa suomalaisten opiskelua. Historian valossa siis kohtuullinen ratkaisu olisi, jos ruotsinkielellä opiskelusta tehtäisiin Suomessa mahdotonta. Juuri tästä syystä meidän on vapautettava itsemme historian kahleista ja arvioida millainen opiskelu tarjoaa oppilaillemme parhaan tulevaisuuden nykypäivän tarpeista viisaasti arvioituna.

[Jaska]

Kävin heittämässä Kaitsullekin linkin.

[NRR]

Kävin heittämässä Kaitsullekin linkin.

Ja sait vastauksen (kiireesti käännettynä tässä):

Kiitos asiallisesta ja mielenkiintoisesta blogimerkinnästä Jaska!

Kirjoitat sitä paitsi erinomaista ruotsia, mikä ilahduttaa minua ja on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten hienoa on, että meillä Suomessa on pakollinen ruotsinopetus. Skoijaan vähän, josset pahastu.

Vakavammin puhuen mielestäni meillä molemmilla on hyviä argumentteja.

Suomen kansa, joka on suurimmaksi osaksi suomenkielistä, päättää eduskunnan ja hallituksen kautta, jatkuuko ruotsi pakollisena vai ei. Meillähän ei ollut pakkoa aikaisemmin, joten varmaan pärjättäisiin ilmankin, mutta minun nähdäkseni on tärkeää säilyttää pakko - mutta mielummin joustavampana ja paljon aiemmin aloitettuna. Mieluiten ruotsia alakoulussa kuin ylempänä.

Sinun ehdotukseksi pakollisesta ruotsista/suomesta kaksikielisillä seuduilla kuulostaa hyvältä. Ehkä pakollisuus voisi olla vielä laajemmalla alueella, esimerkiksi pakollinen ruotsi Uudellamaalla, Varsinaissuomessa ja Pohjanmaalla? Mutta minun on huomautettava, ettei ruotsi ole ainoa pakollinen kieli, jota koulussa on opettava. Jopa suomi ja englanti ovat käytännössä pakollisia.

Minusta kaksi- tai monikielisessä maassa on tärkeää opiskella kaikkia kansalliskieliä. Myös saami voitaisiin ottaa pakolliseksi jollain tasolla - se olisi ihanteellista. Ajattele esimerkiksi Kanadaa. Siellä ei tulisi kuulonkaan, ettei opiskelisi ranskaa. Mutta - luullakseni olemme sanoneet sen tärkeimmän, toivon itse hyvää kompromissia vaihtoehdoksi, mikäli suomenkielinen kielienemmistö eduskuntansa välityksellä päättää, ettei se enää halua pakollista ruotsia kaikkialle maahan.

Nykyisin tuntuu raskaalta olla syntynyt ruotsinkieliseksi ruotsinkieliseen osaan Suomea, kun kovia hyökkäyksiä kohdistuu suomenruotsalaisiin - eikä vain nk. pakkoruotsin puitteissa, erityisen raskaalta siksi, että omat isät ja sukulaiset ovat taistelleet maan puolesta, kaksikielisen Suomen puolesta, jossa aina on ollut useita kieliä ja useita kansanryhmiä, jotka ovat kutsuneet maata omakseen.


(Alkuperäinen teksti http://kajhedman.com/sprakets-overgripa ... omment-970)

[Jaska]

Kiitos kun huomasit ja käänsit!

[NRR]

Olin odottanut, että joku valtio-oppinut tulisi selittämään perustuslain "virallista" tulkintaa. Vihdoin sellainen tuli Suomen Kuvalehdessä 34/2010 Åbo Akademin julkisoikeuden professori Markku Suksen kertomana (Suksen Henriksson kutsui ministerikautensa aluksi oikeusministeriöön):


”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain” - ”ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa.”

Suksen ensimmäisen lauseen voi tulkita siten, ettei missään ole määritelty, mitä kansalliskielen asemasta seuraa. Seuraavien lauseiden perusteella nyt puhutaan vain tutkijan omasta mielipiteestä. Tätä mielipidettä on toisteltu pakon perusteena pakkoruotsin ystävien joukossa.

Kanada nostetaan tässä esimerkiksi. Tosin wikipedian mukaan Kanadassa on kaksi virallista kieltä (eikö siis kansalliskieltä?), englanti ja ranska. Ranskankielisiä on 24% (aika paljon enemmän kuin 5%, viisinkertainen määrä) ja ranska on pakollinen kieli koulussa osassa maata. Wikipedian mukaan siellä, missä ranska on pakollinen, maan toisen virallisen kielen pakollista opiskelua perustellaan myös sillä, että ranskaa puhutaan laajasti ympäri maailmaa. Onkohan vertailukohta omalle kahden eksoottisen kielen pakollemme paras mahdollinen? Nyttemmin Suomessa vieraileva professori on kertonut, että lukioiden ranska olisi vapaaehtoinen.

Edelleenkin minusta perusteet pakkoruotsille puuttuvat. Niiden sijaan tulee tunnepuhetta: tuntuu raskaalta, hyökkäyksiä ruotsinkielisiä kohtaan, esi-isät taistelivat kaksikielisen Suomen puolesta...

[Tapsa]

Ilmeisesti tarvitaan konflikteja, riitauttamisia ja mahdottomuuksien paljastumisia.

Olisiko parempi, että ruotsinkielisiksi reksiteröityneet huutaisivat apuun poliisia ja kieltäytyisivät puhumasta suomea, kun ei toimi tämä kielilainsäädäntö? (ja suomeksi saa sanoa: perkele!) Mutta vain ruotsia puhuisivat he myös televisiossa, lehdistössä, kaupoissa ja virastoissa, yhdistyksissä, eduskunnassa ja Suomen hallituksessa? Halonenhan aina kehotti puhumaan ruotsia (niin hän itse saisi harjoitusta?).

Samalla suomenkielisiksi rekisteröityneet enimmäkseen eivät kommunikoisi muuta kuin suomeksi tai muulla kielellä kuin ruotsiksi. Pakkoruotsittajat saisivat tietenkin yrittää sitä kaksikielisyyttään, ja toistaa "sånhärnasånhärnasånhärna" kuullun perusteella.
Kaksikielisyyttä käytännössä. Kumpikin kieli vapaasti kukoistaisi.

Jotain pitäisi seurata. Ahtisaarikin tivasi.

[Hannu Jussi]

.

[Eero Nevalainen]

Ihan vaarallisimpia piirteitä tässä keskustelussa on juuri tuo suomenruotsalainen tapa suorastaan piestä itseään hysteriaan sen suhteen, miten juuri he itse edustavat suvaitsevaisuutta ja länsimaista kulttuuria, ja siten kaikki mahdollinen mikä saattaisi pakottaa pohtimaan asioita vähän muulta kantilta -- jopa ehkä siten, että suomenkieliset voivat ottaa ihan itsekin kantaa kieliasioihin -- on suorastaan fasismia.

Oma näkökulmani kun kuitenkin on se että tässä keskustelussa pitäisi olla kaksi osapuolta joita pitää kunnioittaa vähän eri tavalla. Mutta jos jo se, että olet osapuoli, tekee sinusta natsin, niin miten tuommoisen kanssa voi olla samassa yhteiskunnassa suostumatta mielivaltaan?