Vastatarjous

[TK]

Mitä ovat "suruihin liittyvät tehtävät", joihin suomenkielisten pitäisi olla valmiudessa?

[Jan-Erik Andelin]

Kaikenlaisia tehtäviä, jossa joutuu tekemisiin ruotsinkielisen väestön kanssa. On esim. monta teknistä erikoisalaa joiden koulutusta ei ole lainkaan olemassa ruotsinkielisenä. Samoin suomenkielisessä Suomessa on ollut vahvempi yhteiskuntatieteiden koulutus, ja esim. monen kaksi- ja ruotsinkielisen kunnan kunnanjohtajana toimi monesti hyvin koulutettuja virkamiehiä, jolla on taustansa ihan suomenkielisessä Suomessa. Jne. jne. Vaikea yksilöidä kun on, kuten sanottu, usein kyse erikoisosaamisesta ja erikoistapauksista.

[TK]

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Erikoisalan sanakirjoja? Tulkkien käyttämistä tietyissä tilanteissa? Jotain muuta?

[NRR]

Kirjoitin: "Ja edelleenkin oleellista olisi minusta tietää, mitä ruotsinkielisellä puolella vaaditaan - takeita palvelulle ja itsetunnolle."

Mielestäni tässä on hahmottunut vastauksia kysymykseen.

--- identiteettivahvistusta yli tuon kansalliskielistatuksen? Ei tarvitse ---

Ehkä nämä koulu- ja palveluasiat pitää erottaa toisistaan, ja käsitellä ongelmat solidaarisesti kansakunnan yleisinä ongelmina.
Että Kainuussa ja Itä-Lapissa on työttömyyttä riippumatta siitä mitä seudun kouluissa opetetaan.
Ettei Espoossa ole ruotsin- tai venäjäntaitoisia lääkäreitä riippumatta siitä mitä seudun kouluissa opetetaan.
Kaikkien yhteisinä huolina.

Itse ajattelen, että ruotsinkielisiä elintärkeiksi koettuja palveluja kuten koulu-, hoiva-, hoito- ja kulttuurialat voitaisiin hoitaa virtuaalikuntaa laajemmassa julkishallinnossa, josta vastaisi Folktinget.
Muut julkishallinnolliset palvelut voitaisiin hoitaa kuten nyt, ja kielelliset palveluvelvoitteet niissä voisi höllentää tuntuvasti.

Kaikkea kompetenssia pieni vähemmistö ei kuitenkaan pysty itse kokoamaan; yhtä vähän kuin Kruunupyyn 900 suomenkielistä pystyisi siihen, esim. luomaan itselleen omakielista paikallista yhteiskuntarakennetta enemmistön rakenteiden rinnalle.

Minusta nyt näyttää siltä, että tässä on jo sekä ruotsinkielisten oma (tosin vain yhdeltä suunnalta tullut) ehdotus palvelujen järjestämiseksi että perusteita vapaaehtoisen ruotsin tarjoamiselle.

Tarjotaanko jatkossa vapaaehtoista ruotsia joka kunnassa? Aluksi ihan varmasti. Jatkokin näyttää hyvältä, sillä nimenomaan ruotsin opetukseenhan (näin luemme lehdistä) on nyt tarjolla taas tuoreita pedagogisia uudistuksia ja tulevaa digitaalista ympäristöä niin, että opintojen kilpailukyvyn luulisi entisestään kasvavan. Tästä saadaan helposti muokattua opetusta, jota pystytään tarjoamaan pienimmissäkin kunnissa tietokoneavusteisena etäopetuksena. Toivottavasti ruotsin opetuksesta tulisi veturi, joka antaisi eväitä kaiken kieltenopetuksen modernisoinnille.

Tarvitaanko siis enää mitään vastatarjousta? Eikö kielivapaus ole tässä?

Kuinka tuo palveluhanke saisi tuulta alleen ruotsinkielisten toimijoiden piirissä?

[JV Lehtonen]

Kuten jo aiemmin Uuden Suomen blogeissa olen todennut,
mikään palvelukonsepti ei vaadi pakkoruotsia.

On suorastaan käsittämätöntä, että virkamiestasolla vielä ylläpidetään tätä harhaa, vaikka valistuneet ruotsinkielisetkin
ovat jo aikoja sitten tajunneet, ettei ruotsin kielen pakko-opetuksella ja ruotsinkielisillä palveluilla ole yhteyttä.

Lisäksi RKP on asian vahvistanut Keski-Pohjanmaan suuntautumiskiistan yhteydessä jo vuonna 2010.

Silti esim. Folktintinegtin Kimmo Sasi jatkaa lässytystään asiasta.

http://www.soininvaara.fi/2010/09/08/te ... an-maalin/

Viivytys,jarrutus, jumitus! Siinä suomenruotsalaisen "olympialiikkeen" tunnus!

[Jaska]

Onko virtuaalikunta saatavana myös esim. alueellisena, niin että se kattaa useamman peruskunnan asukkaita, vai mitä sillä tarkoitetaan?

Se on toistaiseksi liukuva/kelluva idea... Teknisesti meillä on jo käytäntöjä, joita voisi soveltaa:
- asiamiespostit yms.
- terveyskeskukset velottavat jo nykyään hoidettujen turistien kotikuntia.
- kirkkoon kuuluvien verottaminen valtion koneiston kautta edustaa jo eräänlaista maa-alueesta riippumatonta "virtuaalikuntaa".

Virtuaalikunta keräisi veroja ja tuottaisi niiden vastineeksi palveluja. Virtuaalikunta voisi olla täysin yksikielinen. Palvelut voitaisiin tuottaa yhteisissä yksiköissä muiden virtuaalikuntien kanssa: ruotsinkielisen virtuaalikunnan palkkaama lääkäri yhdessä huoneessa, suomenkielisen virtuaalikunnan palkkaama lääkäri toisessa huoneessa jne.

Minua itse asiassa kiehtoo - tämän keskuskustelun ulkopuolella - ajatus, että kansalainen voisi valita kuntansa itse, riippumatta minkä kunnan alueella hän asuu. Samalla tavalla voit tänään valita sähköyhtiötä tai terveyskeskuspalveluja. Jos haluat, voit jo nyt valita Sipoon tunnetusti hyvän terveyskeskuksen palveluja ilmoittamalla tästä Nurmijärven kunnalle ja kulkea sitten vähintään vuoden ajan Sipoossa lääkärillä. (Elleivät kunnat sitten yhdisty, niin kuin yhdessä mallissa hahmotellaan).

Suurkunnissa olisi kieltämättä omat etunsa. Tosin lakihan on, että jos yksikin liittyvistä kunnista on kaksikielinen, suurkunnastakin tulee kaksikielinen. Tämä ei aina ole kovin taloudellista eikä järkevää, koska sitten pitää taas hyvin pienen prosentuaalisen osuuden vuoksi järjestää kaikki kahdella kielellä. Kuntarajojen siirtely paremmin kielialueita vastaaviksi tai virtuaalikunta olisi toimivampi ratkaisu.

Nyt en voi olla sanomatta, että kyllä minä tiedän, ettei tuo riitä palvelujen "turvaamiseen", koska ruotsinkielisten palvelut ovat kaikkia ei-ruotsinkielisiä läpi koulu-uran koskevasta pakkoruotsista, ruotsinkielisistä virkamiehistä ja folktingetistä ja kaikesta kohkaamisesta huolimatta olleet aina huonossa jamassa ja noottia on ollut jatkuvasti matkalla EN:n vähemmistökielten vastaaville.
Ei tuollainen perinne katkea millään.

Paitsi keskittämällä resurssit suoraan kouluttamaan niitä virkamiehiä?
Toisaalta kielilakien vaatimukset ovat jo nykyisellään aika kaukana käytännön järjestä. Jos jokaisessa Kelan toimipisteessä pitää olla tavoitettavissa ruotsin- ja saamentaitoinen virkailija, niin sehän johtaa siihen, että virkamiehiksi pääsevät jatkossa enää kielellisesti lahjakkaat yksilöt.

Nykyteknologia mahdollistaisi esimerkiksi virastokohtaiset erikieliset etäpäivystäjät, jotka saisi lyhyellä varoitusajalla videoneuvotteluyhteyteen minkä tahansa syrjäkylän toimipisteen kanssa.

[Jaska]

Jotkut jonottavat nakkikioskilla riitaa, toiset makkaraa.

Ne voi myös yhdistää: "Mitä, ettekö te myy lainkaan soijanakkeja?! Aina meitä kasvinsyöjiä sorretaan, senkin valkoinen heteronatsi!"


Sivupointti siitä, että perheet tai niiden lapset osaisivat itse valita viisaasti omat kielensä:

Jos minä olisin lapsena tiennyt, että minusta tulee fennougristi, olisin valinnut pitkän venäjän, koska uralilaisista kielistä on aivan valtavasti aineistoa ja tutkimusta sillä kielellä. Valitsin kuitenkin A-englannin, B-ruotsin ja C-saksan, ja vasta lukiossa sain yleensä edes tietää, että suomalais-ugrilainen kielentutkimus on aine, jota voi opiskella yliopistossa. Kävin venäjän alkeet yliopistossa, mutta se riittää suunnilleen taulukkojen ja kielenainesten hahmottamiseen (ne on onneksi kursivoitu), enkä edelleenkään jaksa tankata sanakirjan avulla venäjänkielistä suorasanaista tekstiä lävitse.

Juttu voi toimia niinkin päin, että vaikka lapsena olisi vakuuttunut siitä että rupeaa intiaanikielten tutkijaksi ja onnistuisi jossain koulussa valitsemaan A-apassin, niin mieli voi muuttua vielä moneen kertaan, ja jokin käytännön työ, jossa tarvitaan "tylsästi" korkeintaan englantia tai ruotsia, voikin viedä voiton.

Mielestäni valtio ja koululaitos voivatkin priorisoida suurten maailmankielten ja lähikielten tarjontaan, koska ne ovat niitä, joista todennäköisimmin tulee olemaan hyötyä suomalaiselle, joko työssä tai turistina. Apassia, burjaattia, heettiä ja muinais-assyriaa voivat halukkaat sitten opiskella vapaa-ajallaan.

[Jan-Erik Andelin]

Se on toistaiseksi liukuva/kelluva idea... Teknisesti meillä on jo käytäntöjä, joita voisi soveltaa

Porvoon hiippakunta on vuodesta 1923 ollut tällainen malli...

[pentti]

Kielivapauden toteutumista voisi hyvinkin edistää se, että olisi tarjota ”reilu” ehdotus ruotsinkielisten palvelujen järjestämisestä. Jos ruotsinkieliset eivät tähän pysty, johtuen esim. ”ideologisista silmälapuista”, jää asia suomenkielisille. Maailmalta luulisi löytyvän hyviä, toimivia malleja, kuten JV Lehtonen on Ruotsin osalta jo esitellyt.

RKP:n suhtautuminen kaksikielisiin (suomi-ruotsi) kouluihin kuvaa hyvin sitä, mikä RKP:lle on tärkeintä. Vapaaehtoiset kaksikieliset koulut voisivat tuoda helpotusta palvelujen saatavuuteen, mutta niissä ”identiteettikasvatuksen” järjestäminen olisi vaikeampaa kuin nykyisissä ruotsinkielisissä kouluissa. Aikoinaan pääkaupunkiseudulla tehdyssä kyselyssä kaksikieliset (suomi-ruotsi) koulut herättivät laajaa kiinnostusta.

[masa]

Ei ole liikejuristi tainnut käydä terkkarilla vähään aikaan

Pitää paikkaansa, lapsillakin on aina ollut vakuutukset, joten heidänkin kanssa on käyty yksityisellä puolella

Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteiskunnan palvelut täytyy järjestää tarpeen myötä. Ruotsinkielisiä palveluja alueille, joissa
on asukkaita, jotka eivät osaa ruotsia jne. En oikein usko ruotsinkielisten palvelujen tarpeellisuuteen Pääkaupunkiseudulla.
Tunnen Pääkaupunkiseudulta kohtuu laajan joukon kaksikielisiä henkilöitä tai henkilöitä, joiden äidinkieli on ruotsi: työelämästä,
harrastuksen parista (matka - ja kilpapurjehdus) sekä naapuristosta/asuinalueeltamme. He kaikki selviävät täysin suomen kielellä.
Tammisaaresta, Hangosta, Inkoosta jne taas tunnen henkilöitä, joille täytyy järjestää toimivat palvelut ruotsiksi.

Mielestäni kielivapaudella ei ole relevanssia ruotsinkielisiin palveluihin: niin suomenkieliset kuin ruotsinkieliset palvelut
tulee mitoittaa pelkästään niiden todellisen tarpeen mukaisiksi - johtuen jo julkisen sektorin järjettömästä kestävyysvajeesta.

[NRR]

Sivupointti siitä, että perheet tai niiden lapset osaisivat itse valita viisaasti omat kielensä: Jos minä olisin lapsena tiennyt, että minusta tulee --- Mielestäni valtio ja koululaitos voivatkin priorisoida suurten maailmankielten ja lähikielten tarjontaan ---

Autettuja valintoja tehdään jo nyt. Esimerkiksi kieltenopettajat korostavat A2- ja B2-kielen valitsijoiden vanhemmille, ettei näitä kannata valita, jos on ongelmia kielenomaksumisen kanssa. Samaan tapaan jatkossa voidaan "auttaa" ihmisiä tekemään järkeviä valintoja huomioiden lapsen mahdolliset kotikielet, vahvuudet ja oppimisvaikeudet.

Kodeilla on myös erilaisia taustoja. Osassa perheissä yleensä äiti jo harrastaa jotakin kieltä - esim. ranskaa, saksaa tai espanjaa, jolloin perheen lasten kohdalla sama kielivalinta tekisi kielestä perheen yhteisen harrastuksen. Ihmisillä voi myös olla sukua tai muita lähikontakteja tiettyihin kieli- ja kulttuuripiireihin.

Varsinkin maahanmuuttajaperheet voivat kotikielten lisäksi olla kiinnostuneita niistä muista kielistä, joita kotikielen vaikutusalueella puhutaan, esim. ranska tai arabia.

Kyse ei siis ole siitä, että pitäisi ennakoida tulevaa ammattia vaan siitä, että valittu kieli kiehtoo ja sen oppimiselle tulisi tukea tai mielekkyyttä lähipiistä.

Kaikkialla näitä asioita ei voi ottaa huomioon, mutta uskon, että kieltenopetuksessa jatkossa järjestetään yläkoulussakin vastaavia mahdollisuuksia tietokoneavusteiseen etäopetukseen kuin syrjäseutujen lukioissa. Pienin askelin tällaista vapautta kohti.

[NRR]

Kielivapauden toteutumista voisi hyvinkin edistää se, että olisi tarjota ”reilu” ehdotus ruotsinkielisten palvelujen järjestämisestä. Jos ruotsinkieliset eivät tähän pysty, johtuen esim. ”ideologisista silmälapuista”, jää asia suomenkielisille.

Ymmärrän. Tämä vain on niin päätöntä, koska oikeasti ruotsinkielisiltä tulisi löytyä tähän sekä kiinnostusta että todellista asiantuntijuutta. Missään nimessä tätä ei voida nostaa vapaamman kielivalinnan ehdoksi ja olettaa, että "vapaaehtoinen ruotsi" -aloitteen olisi jo pitänyt sisältää tällainen suunnitelma.

[Jan-Erik Andelin]

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Erikoisalan sanakirjoja?Tulkkien käyttämistä tietyissä tilanteissa? Jotain muuta?

Kun työtön kreikkalainen pelastuspäällikkö jonakin päivänä, EU:n poikkeusluvalla, laatii suomalaisen kotikuntasi pelastussuunnitelman haastattelemalla ihmisiä tehtailla, vanhainkodeissa ja kouluissa englanniksi tai sanakirjojen tai tulkkien avulla, uskon, että ymmärrät mitä tarkoitan käytännössä.

[Lalli]

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Erikoisalan sanakirjoja?Tulkkien käyttämistä tietyissä tilanteissa? Jotain muuta?

Kun työtön kreikkalainen pelastuspäällikkö jonakin päivänä, EU:n poikkeusluvalla, laatii suomalaisen kotikuntasi pelastussuunnitelman haastattelemalla ihmisiä tehtailla, vanhainkodeissa ja kouluissa englanniksi tai sanakirjojen tai tulkkien avulla, uskon, että ymmärrät mitä tarkoitan käytännössä.

Se varmaan helpottaisi, jos kreikkalaiselle pelastuspäällikölle olisi pakkosyötetty yläasteella muutaman vuoden pakkosuomea? Yläasteella Giorgios olisi oppinut sanomaan "minä olla Giorgios", mitään muuta Giorgios ei osaa suomeksi sanoa. Tämän jälkeen Giorgios kysyisi, sopiako jos sinä puhu suomi ja minä puhu englanti? Tästä kieltäydyt, vaikka osaat hyvin englantia. Tämän jälkeen Giorgios ei paljon kysele, kirjaa vaan muistiinpanot ja sanoo lopuksi kiitos ja hei. Asia olisi voinut tulla paremminkin hoidetuksi.

Ymmärsitkö? Eikö järkevintä olisi käyttää parasta yhteistä kieltä? Ummikoitten kanssa olen käyttänyt ruotsia, mutta eniten ärsyttää sujuvasti suomea puhuvat, jotka kieltäytyvät käyttämästä suomea. Ei se mitään, osaan hoitaa työni niukkasanaisesti ruotsiksi.

[Jan-Erik Andelin]

Kymmenen vuoden jälkeen Giorgios kuitenkin siirtyi eläkkeelle ja palasi kotimaahansa. Moni aavisteli, että Giorgios oli jo oppinut ymmärtämään aika paljon suomea, vaikkei sitä juuri puhunut. Hänen pelastussuunnitelmistaan ei kuitenkaan osattu arvata oliko hän ymmärtänyt kansalta keräämästä tiedosta aivan kaiken ja olivatko kaikki plänit turvallisia.

Paikka julistettiin haettavaksi uudelleen. Ainoana hakijana ilmoittautui tällä kertaa kreikkalainen Stavros, joka oli vapaan kielivalinnan turvin oppinut englannin, ranskan ja arabian. Suomea hän ei kuitenkaan osannut edes niin paljon kuin Giorgios. Moni oli sitä mieltä, että jos nyt kuitenkin suomalainen valittaisiin pelastuspäälliköksi tällä kertaa. Valtuusto kuitenkin päätti, että koska "kaikki" osaavat englantia, Stavros saa paikan.