Identiteetin pakkomuokkaus on pakkoruotsin tärkein tavoite

[JV Lehtonen]

Det var fin tajmning av kollegan Helsingin Sanomat (13.8) att i kölvattnet av nyheten att medborgarinitiativet för frivillig skolsvenska fått de 50 000 underskrifter som krävs för riksdagsbehandling, låta en av våra mest lyskraftiga och inflytelserika politiker tala ut mot det rådande, obehagliga språkstridsklimat där dylika lagförslag föds och vinner understöd.
Europaminister Alexander Stubb (Saml) har också tidigare profilerat sig som förespråkare för tolerans, öppenhet och dialog, och det är mycket välkommet att han nu explicit tar klar ställning för en levande svenska i Finland. Alla signaler att arbetet för att förklena svenska språkets ställning inte har stöd bland landets högsta beslutsfattare är viktiga.

För dem av oss för vilka det är självklart att diversitet och pluralism är berikande, framstår den aggressiva strävan att göra skolsvenskan frivillig inte som ett steg mot större valfrihet, utan som ett led i kampanjen för ett enspråkigt och monokulturellt Finland. Motiven hos de drygt 50 000 medborgarna som skrivit under initiativet varierar säkert, men bottenklangen i motionen känns igen. Argumenten att svenskundervisningen är en gökunge i den finska skolan och en osaklig börda för eleverna lutar på den falska premissen att barn skulle ha begränsade resurser att inta lärdom.
Stubb, som själv lär tala fem språk flytande, förstår också att ju fler verktyg för dialog människor har, desto bättre blir kommunikationen folk emellan. De som ser språk som i första hand identitetsskapande faktorer missar poängen. Sådana destruktiva sentiment finns på bägge sidor i striden om svenskan i Finland. För finlandssvenskarna är det dags att omvärdera effekten av rigida enspråkiga lösningar, såsom segregeringen av skolbarn med olika modersmål på rasterna.
Det borde te sig uppenbart att hormondrivna och ofokuserade 13-åringar, främst pojkar i sjuan, inte har lätt att börja ta in ett helt nytt språk, och det rådande klimatet som baktalar det svenska gör det inte mer motiverande. De kognitiva förutsättningarna för språkinlärning är bästa vid tidig ålder och försämras hastigt ju äldre man blir.

Högstadiet är den allra sämsta tidpunkten att inleda nya språkstudier också på grund av att tuffa attityder och grupptryck spelar oerhört starkt in.
En radikal men garanterat fungerande metod för att öka språkkunskaperna och lämna striderna till historien vore att utveckla språkbad redan från tidig dagisålder. Småbarn har potential att behandla flera språk parallellt, och är i utgångspunkten befriade från tidigare generationers schismer och identitetsängslan, vare sig de talar finska eller svenska hemma.

V M P!
ELI PAKKORUOTSI jo lastentarhaan, jotta lapset voidaan aivopestä!

Missä maassa nämä helsingin eliitin jäsenet luulevat asuvansa ?
Miksi tämä eliitti yrittää pakottaa oman stubb-identiteettinsä kaikille ?
Nyt ymmärrän, miksi identiteettikeskustelu on myös JEAlle myrkkyä!

[JV Lehtonen]

Näen nyt tämän asian aivan uudesta näkökulmasta.
Lähden täältä "kalastajamökistä" Raaseporiin. En suinkaan riitelemään,
vaan tarjoamaan yhteistyön kättä identiteetiltään vahvoille Tammisaaren asukkaille.

Meillä on yhteinen tavoite:
Säilyttää alkuperäinen identiteettimme, ihmisyytemme kulmakivi!
Kieltäytyä pakotetusta kaksikielisyysidentiteetistä, jota Helsinki meille tuputtaa!

Tämä ei ole kiihkoilua, tämä on perustavaa laatua oleva ihmisoikeuskysymys.

[NRR]

Etelä-Suomen ruotsinkieliset elävät useimmiten kaksikielisessä ympäristössä ja voivat rakentaa itselleen sekä ruotsinkielistä että suomenkielistä elämänpiiriä. Useimmilla on itse asiassa omassa perheessä suomenkielinen isä tai äiti. Tästä heille helposti syntyy harha, että kaikkien suomenkielisten olisi mahdollista oppia hyvää ruotsia ihan vain kylpemällä ja jutskaamalla ruotsinkielisten maanmiestensä kanssa.

Tavallinen suomalaislapsi on kuitenkin kuin kuka tahansa ahvenanmaalainen tai ruotsalainen lapsi: täysin yksikielisessä ympäristössä, missä voi kylpeä vaikka espanjaksi mutta kylvyn jälkeen tarvitaan hurjasti tietoista ponnistelua koko perheeltä, että kylpykieli säilyisi ja kehittyisi. Olen kohdannut suomalaiseen kouluun vaihtaneita kielikylpylapsia, joiden ruotsi on muutamassa vuodessa päätynyt samalle pakkoruotsitasolle kuin muidenkin ikätoverien.

Iso osa lapsista tarvitsee niin paljon tukea äidinkielensäkin kehittämiseen, että kielikylpy näin yksikielisessä ympäristössä ei oikeasti toimi.

Maahanmuuttajat elävät jonkinmoisessa kielikylvyssä, mutta heilläkin on haasteita suomen omaksumisessa. Monikielisyys ei ole helppo juttu, eikä tee koulutietä helpoksi.

Realiteetit kieliryhmillä ovat erilaiset. Ruotsinkielisellä puolella ei ole yhtä kovaa taistelua jatkopaikoista kuin suomenkielisellä puolella, joten heidän on kaiken kaikkiaan vaikea ymmärtää muiden kieliryhmien kieli- ja koulutustarpeita ja opintomenestyksen välttämättömyyttä muissa kuin kieliaineissa.

[NRR]

Kieltäytyä pakotetusta kaksikielisyysidentiteetistä --- ihmisoikeuskysymys.

On suuri askel, kun suomenkielinen voi Suomessa valmistua akateemiselle uralle osaamatta ruotsia. Mutta sitä joudutaan vielä odottamaan.

Kaikkein vaikeinta tulee olemaan lukioruotsin saaminen vapaaehtoiseksi.

[JV Lehtonen]

Helsingin Sanomat ja HBL ovat saman stubb-eliitin hallussa.
Heidän merkityksensä romahtaa, kun löydämme oman identiteettimme -
me suomenkieliset ja rannikon ruotsinkieliset-
Siitä raivoisa vastarinta- he putoavat korkealta!

"Fiksut vanhemmat haluavat lapsilleen avaimet Suomen historiaan ja kulttuuriin, amputoimattomaan suomalaiseen identiteettiin, jossa on vahva ruotsinkielinen elementti. Ei kouluopetus kielitaitoa pitkälle vie, mutta hatarakin, riittävän varhain luotu pohja on parempi kuin ei mitään. Sille voi rakentaa, jos haluaa. Pohjoismaisissa kokoontumisissa istuu liikaa tuppisuisia suomalaisia ja islantilaisia."

[Hannu Jussi]

Ruotsinkieliset lapset aloittavat suomenkielen opiskelun kolmannella, mutta eipä näytä toimivan näinkään päin eikä siis nuorempana; esimerkkinä Tammisaari, jossa nuoret - eikä vanhemmatkaan osaa suomea.

Eihän tästä ole kuin runsas vuosi, jolloin surut olivat kieltämässä englannin opetusta js englantilaisia lastentarhoja, koska kielestä olisi suomenkielisille haittaa aloittaessaan ruotsin opiskelun.
OMG

Muuten, Stubb on luvannut ettei pakkoruotsia poisteta HÄNEN hallituskaudellaan.

[JV Lehtonen]

Pahin vastustajamme ei suinkaan ole tammisaarelainen ruotsinkielinen, vaan Helsingin kaksikieliseliitti.
Tammisaarelainen on aidosti vittuuntunut, mutta helsinkiläinen on kaksinaamainen..kaksikielinen,
joka haluaa pakottaa oman kaksikielisyytensä kaikille !

Rintamalinjat eivät ole ollenkaan selvät.. VALTARAKENTEET tässä horjuvat!

[Hannu Jussi]

"Heidän merkityksensä romahtaa, kun löydämme oman identiteettimme."

Minun kohdallani tämä on onnistumassa. Eräs sveitsiläinen kehui siinä määrin Kalevalaa, että otan sen läheisempään tutkiskeluun nyt tulevana syksynä. Tietysti voisin ensin opetella muutaman Eino Leinon runon ulkoa, niin pääsisin hiukan lähemmäksi Pieksämäkeläisten kalakauppiaiden sivistystasoa.
Elämä yllätyksiä täynnä.

[Hannu Jussi]

"Pahin vastustajamme ei suinkaan ole tammisaarelainen ruotsinkielinen, vaan Helsingin kaksikieliseliitti."

Ennen potkuja Wallin selitti että hyvä noiden myhäilyukkojen (mysgubbarna) on istuksia siellä SIPOON torneissaan. Siitä sitten alkoi poliitikon alamäki - paljastus siitä että myhäilyukot, eikä eduskunta tai hallitus päättävät Suomen asioista.
Onhan se jo huomattu useaan kertaan kun Haglund saa niellä seuraavina päivinä edellisen päivän sanomiset.

[Uolevi]

Muutama vuosi sitten Uusimaa-lehden sivuilla surtiin; ettei ruotsin kielikylpyyn ollut riittävästi halukkaita suomenkielisiä esikoulu- ja ala-asteikäisiä. Kielikylvyn tarkoitus on muuten alun perin ollut opettaa kielivähemmistölle enemmistön kieltä. Suomessa tarkoitus käännettiin päälaelleen, jotta keinotekoinen kaksikielisyys vahvistuisi. Kysymykseeni, miksi ruotisinkielisiä ei kylvetetä suomen kieleen, sain vastaukseksi,että ruotsinkieliset oppivat suomen kielen muutenkin. Eivät vaa näytä oppivan kunnolla. Jos juttu vielä luistaakin kahdella kielellä, kirjoittamisessa on monella todellisia ongelmia.

Kielikylvyn Suomeen kahdeksankymmentäluvulla tuonut Vaasan yliopiston ruotsinkielen professori Christer Lauren kehui Helsingin Sanomissa (3.7.2002) kielikylvyn erinomaisuutta suomenkielisille lapsille. Samaan aikaan hän puhui päinvastaista Hufvustadsbladetissa (14.8.2002), jossa kirjoitti mm. että kielikylvetetty lapsi ei opi sanastoa äidinkielellään ja ongelmia voi tulla myös oikeinkirjoituksen kanssa. Tällaista kaksinaamaisuutta.

[JV Lehtonen]

Kielikylvyissä ei sinänsä olisi mitään ongelmaa, jos ruotsi olisi kokonaan valinnainen.
Mutta tässä saa sellaisen kuvan,
että ongelma ei ole pakko, vaan aloitusikä.

Ruotsi valinnaiseksi ja sitten kielikylpyjä halukkaille!
Niin sen pitää mennä

[Eero Nevalainen]

Uskomatontahan tässä koko hommassa on se, että noiden mielipiteiden valossa joku Jan-Erik edelleen sanoo, että identiteettiasiasta ei saa puhua...

[Jan-Erik Andelin]

Muutama vuosi sitten Uusimaa-lehden sivuilla surtiin; ettei ruotsin kielikylpyyn ollut riittävästi halukkaita suomenkielisiä esikoulu- ja ala-asteikäisiä

Ei Uusimaa kyllä silloin julkaisupaikkakuntansa Porvoon tilannetta surrut. Kaupungin kielikylpyluokkaan on jo sen toimiessa vain 1-4 luokille Kevätkummun koulussa ollut enemmän pyrkijöitä kuin siihen on voitu ottaa, samoin nyt kun se toimii läpi peruskoulun Albert Edelfeltin koulussa. Maanantaina siinä aloitti 23 ekaluokkalaista. Vaimoni on samassa talossa töissä, joten melko tuoretta on fakta.

Kielikylvyn tarkoitus on muuten alun perin ollut opettaa kielivähemmistölle enemmistön kieltä.

Mistä tämmöinen erikoinen tieto? Vähemmistöllähän on luonnollinen kielikylpynsä astuessaan kadulle, kauppaan ja kapakkaan.

Nyt Uolevi on jo aika syvällä vapaaehtoisen ruotsinkielen opiskelun kimpussa. Tästä juuri seuraa tämä Haglundin kysymys: loppuuko tämä taistelu ruotsin kielestä vapaaseen kielivalintaan? Uolevi?

[Eero Nevalainen]

Tästä juuri seuraa tämä Haglundin kysymys: loppuuko tämä taistelu ruotsin kielestä vapaaseen kielivalintaan? Uolevi?

No ainakin minun puolestani loppuu, ihan kategorisesti. Tämä ns. argumentointi mitä ruotsin uskomattoman tärkeyden puolesta saa kuulla saisi loppua myös, mutta ruotsia opiskelkoot ja puhukoot ne jotka haluavat, kuten missä tahansa muualla minkä tahansa muun kielen suhteen -- ja minähän vielä kannatan esimerkiksi ruotsin vähemmistöasemaa ruotsinkielisten koulujen jne suhteen, vaikka kohta en enää jaksakaan loputtoman ymmärtämisen täydellisen turhuuden takia. Capiche?

[Jan-Erik Andelin]

Uskomatontahan tässä koko hommassa on se, että noiden mielipiteiden valossa joku Jan-Erik edelleen sanoo, että identiteettiasiasta ei saa puhua...

Kuka minä nyt olen kieltämään mistä itse kukin puhuu? Tässä on nyt joku termien sekaannus. Minä näen itse identiteettiä yksilön itselleen kokoamana id-entiteettinä (id=minä, entiteetti=kokonaisuus), joka koostuu monesta eri asiasta, joista kieli voi olla vain yksi, mutta ei senkään tarvitse olla paketissa mukana. Nimimerkki Vapaamielinen näytti olevan samoilla linjoilla. Tämä henkilökohtainen identiteetti ei voi olla valtion muokattavissa, luotavissa, siunattavissa. Sekä HBL-kollegani ja myös Eero Nevalainen ainakin aikaisemmissa kirjoituksissa näytti ajattelevan enemmän tälläista kollektiivistä identiteettiä, kaikkea mitä Suomen lipun alle voi mahduttaa. Jos sellainen kollektiivinen kokemus, tai sen tarve, kasvaa niin suureksi, että se on sisäistä maailmaa ja omaa vakaumusta suurempi, niin ollaan jo minun mielestäni aika pahasti lirissä.

PS. Eero, olen kyllä jo kuullut ja kunnioittanut mihin oma taistosi päättyy, kiitos siitä! Nyt minua huolestutti enemmän sekä tämän Uolevin agenda, että hänen faktansa paikkansapitävyys.