Iltalehden keskusteluissa oli hyvä kommentti:
Olen matkustanut paljon Kaakkois-Aasiassa. Hyvin useassa alueen maassa on taloudellisesti ja kouluksellisesti hyvin menestynyt kiinalaisväestö. Kiinalaiset osaavat äidinkielensä lisäksi täydellisesti maan paikallista kieltä. --- Toisin kuin RKP (jne.) meille uskottelee, ei pakkoruotsin poistuminen tuhoa heidän suomenruotsalaista kulttuuriaan, eikä myöskään se mahdollisuus, että ruotsinkieliset tulevaisuudessa nousisivat itse itselleen rakentamista kielibunkkereista asuinmaansa maailmaan ja – täten – oppisivat helposti hyvätasoisen suomen. --- Lanseerattu pelko siitä, että hyvä suomenkielentaito sulauttaisi suomenruotsalaiset kantaväestöön ei pidä paikkaansa. Esim. Indonesiassa paikalliset kiinalaiset ovat pitäneet perinteensä, kielensä, juhlivat kiinalaisia juhlapyhiä uusinevuosineen, syövät kiinalaisittain (jne.) vaikka Indonesiassa ei olekaan pakkokiinaa (ei, vaikka se tosiasiassa ON ns. maailmankieli). Ja eipä ne “sveitsiläisetkään” kielikulttuurit ole mihinkään kadonneet, vaikka maan viralliset neljä kieltä eivät ole kaikille pakolliset.
Hyvä kommentti
Re: Hyvä kommentti
Tässä toinen vanha kommentti.
Jokin iso solmu tässä on, vaikka periaatteessa voisimme "elää ja antaa elää" kovin mielellämme.
Kun taannoin radiossa keskusteltiin Ahvenanmaasta ja jotkut kritisoivat ahvenanmaalaisia siitä, etteivät nämä halua oppia suomea (suomihan ei ole pakollinen Ahvenanmaan kouluissa missään vaiheessa), niin heti ohjelmaan soittelivat ahvenanmaalla asuvat suomenkieliset ja puolustivat naapureitaan: eihän täällä kuule suomea, kuinka sitä täällä oppisi ja miten sellaista voitaisiin edes vaatia.
Kun viime vuonna Ruotsiin levisivät Ahtisaaren lausunnot, joissa hän ilmoitti olevansa huolissaan ruotsivastaisuudesta Suomessa, tämä herätti siellä keskustelua. Vastasin eräälle naiselle, joka oli blogissaan taivastellut mokomaa suomalaisten ruotsivastaisuutta, ja kerroin miten paljon murhetta pakkoruotsi aiheuttaa esimerkiksi kielellisen oppimisongelman omaaville ja maahanmuuttajataustaisille lapsille. Hän oli heti hirmuisen ymmärtäväinen ja piti näiden erilaisten oppijoiden puolta. Itse asiassa hän ymmärsi heti koko kielivapauden periaatteen.
Mutta olen lukemattomia kertoja koettanut selittää täällä Suomessa ruotsinkielisessä keskustelussa, miten hankala pakkoruotsi on. En muista kertaakaan kokeneeni sellaista, että joku palstan ruotsinkielisistä olisi noussut puolustamaan suomalaisia samaan tapaan kuin nuo Ahvenanmaan suomenkieliset puolustivat ruotsia puhuvia naapureitaan. En muista kertaakaan, että joku olisi suostunut katsomaan asiaa erityisoppilaiden kannalta, kuten tuo ruotsalaisnainen automaattisesti teki. Hyvin kipakasti on tullut sellaisia kommentteja kuin "meillä puhutaan viittä kieltä", "meilläkin on lapsilla lukivaikeus ja hyvin osaavat ruotsia ja suomea ja englantia", "ovatko suomenkieliset lapset tyhmempiä kuin ruotsinkieliset", "ruotsia eivät opi vain laiskat ja asenneongelmaiset", "heikkolahjaisille lienee omia koulujaan, joissa ei ole ruotsia", "maahanmuuttajat tietävät kyllä, mihin maahan tulevat, täällä sitoudutaan kahteen kansalliskieleen"...
Yleinen mielipide ruotsinkielisellä puolella on saatu käännettyä armottomaksi. Ruotsinkieliset uskovat tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen kielten opiskelusta ja kielten tarpeellisuudesta. Samanaikaisesti kuvitellaan, että kuulutaan siihen suvaitsevaiseen kansanosaan ja fennot ovat niitä kulttuurinsyöjiä.
Usein sanotaan, etteivät suomenkieliset tunne ruotsinkielisten todellisuutta eivätkä ole kiinnostuneita heidän ongelmistaan. Varmaan näin. Silti virallisesti meiltä vaaditaan koko ajan eläytymistä ja ymmärrystä ruotsinkielisten erityisyydelle ja läpi elämän kestävää ruotsinopiskelua, jotta suomenruotsalaisuus ja sen elintila säilyisivät. Aina välillä kimahtaa otsaan "fennot ette tunne historiaanne, olette ruotsalaisia" -dokumentteja, joita pitäisi katsoa nyökytellen. Kyse on läpi elämän kestävästä koulutusohjelmasta.
Sen sijaan ruotsinkielisten ei tunnu tarvitsevan lainkaan katsoa asioita muiden kieliryhmien kannalta. Heille jätetään kuvitelma siitä, että he ymmärtävät kaikkia muita kieliryhmiä, koska ovat usein kaksikielisiä ja heillä on läheisyydessään suomenkielisiä tai muunkielisiä (perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä), joiden identiteettiin ruotsin kieli jo oleellisesti kuuluu, ja juuri nämä läheiset ovat heistä finländereiden aidoimmat edustajat, muilla on vain asenneongelmia. Tosiasiassa he vierastavat enemmistön suomalaisuutta ja asenneongelma on heillä.
Tätä solmua pitäisi avata rauhallisesti.
Jokin iso solmu tässä on, vaikka periaatteessa voisimme "elää ja antaa elää" kovin mielellämme.
Kun taannoin radiossa keskusteltiin Ahvenanmaasta ja jotkut kritisoivat ahvenanmaalaisia siitä, etteivät nämä halua oppia suomea (suomihan ei ole pakollinen Ahvenanmaan kouluissa missään vaiheessa), niin heti ohjelmaan soittelivat ahvenanmaalla asuvat suomenkieliset ja puolustivat naapureitaan: eihän täällä kuule suomea, kuinka sitä täällä oppisi ja miten sellaista voitaisiin edes vaatia.
Kun viime vuonna Ruotsiin levisivät Ahtisaaren lausunnot, joissa hän ilmoitti olevansa huolissaan ruotsivastaisuudesta Suomessa, tämä herätti siellä keskustelua. Vastasin eräälle naiselle, joka oli blogissaan taivastellut mokomaa suomalaisten ruotsivastaisuutta, ja kerroin miten paljon murhetta pakkoruotsi aiheuttaa esimerkiksi kielellisen oppimisongelman omaaville ja maahanmuuttajataustaisille lapsille. Hän oli heti hirmuisen ymmärtäväinen ja piti näiden erilaisten oppijoiden puolta. Itse asiassa hän ymmärsi heti koko kielivapauden periaatteen.
Mutta olen lukemattomia kertoja koettanut selittää täällä Suomessa ruotsinkielisessä keskustelussa, miten hankala pakkoruotsi on. En muista kertaakaan kokeneeni sellaista, että joku palstan ruotsinkielisistä olisi noussut puolustamaan suomalaisia samaan tapaan kuin nuo Ahvenanmaan suomenkieliset puolustivat ruotsia puhuvia naapureitaan. En muista kertaakaan, että joku olisi suostunut katsomaan asiaa erityisoppilaiden kannalta, kuten tuo ruotsalaisnainen automaattisesti teki. Hyvin kipakasti on tullut sellaisia kommentteja kuin "meillä puhutaan viittä kieltä", "meilläkin on lapsilla lukivaikeus ja hyvin osaavat ruotsia ja suomea ja englantia", "ovatko suomenkieliset lapset tyhmempiä kuin ruotsinkieliset", "ruotsia eivät opi vain laiskat ja asenneongelmaiset", "heikkolahjaisille lienee omia koulujaan, joissa ei ole ruotsia", "maahanmuuttajat tietävät kyllä, mihin maahan tulevat, täällä sitoudutaan kahteen kansalliskieleen"...
Yleinen mielipide ruotsinkielisellä puolella on saatu käännettyä armottomaksi. Ruotsinkieliset uskovat tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen kielten opiskelusta ja kielten tarpeellisuudesta. Samanaikaisesti kuvitellaan, että kuulutaan siihen suvaitsevaiseen kansanosaan ja fennot ovat niitä kulttuurinsyöjiä.
Usein sanotaan, etteivät suomenkieliset tunne ruotsinkielisten todellisuutta eivätkä ole kiinnostuneita heidän ongelmistaan. Varmaan näin. Silti virallisesti meiltä vaaditaan koko ajan eläytymistä ja ymmärrystä ruotsinkielisten erityisyydelle ja läpi elämän kestävää ruotsinopiskelua, jotta suomenruotsalaisuus ja sen elintila säilyisivät. Aina välillä kimahtaa otsaan "fennot ette tunne historiaanne, olette ruotsalaisia" -dokumentteja, joita pitäisi katsoa nyökytellen. Kyse on läpi elämän kestävästä koulutusohjelmasta.
Sen sijaan ruotsinkielisten ei tunnu tarvitsevan lainkaan katsoa asioita muiden kieliryhmien kannalta. Heille jätetään kuvitelma siitä, että he ymmärtävät kaikkia muita kieliryhmiä, koska ovat usein kaksikielisiä ja heillä on läheisyydessään suomenkielisiä tai muunkielisiä (perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä), joiden identiteettiin ruotsin kieli jo oleellisesti kuuluu, ja juuri nämä läheiset ovat heistä finländereiden aidoimmat edustajat, muilla on vain asenneongelmia. Tosiasiassa he vierastavat enemmistön suomalaisuutta ja asenneongelma on heillä.
Tätä solmua pitäisi avata rauhallisesti.