kuuliaisuusvelassa ruotsinkieliselle sivistykselle

[NRR]

Mielipide
SUNNUNTAINA 24.2.2013
http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/ ... 1591693510

Suomalainen keskustelu on rajoittunutta
Mika Veijalainen
yhteiskuntatieteiden maisteri
Helsinki

Suomessa käytävää yleistä keskustelua seuratessa herää väistämättä kysymys suomalaisten kyvystä rakentaa tulevaisuuttaan omista lähtökohdistaan. Keskustelukulttuuriimme tuntuu nimittäin liittyvän rajoituksia, joista tuskin ollaan aina tietoisia.

Koko Suomen historian ajan olemme sopeutuneet eräänlaiseen yksisuuntaiseen kommunikaatioon, ja siitä on tullut maan tapa.

Alun alkaen olimme Ruotsin ja Venäjän vallan alaisuudessa. Itsenäistymisen jälkeen aseet hoitivat puhumisen kansalaissodassa. YYA-Suomessa Neuvostoliiton suurlähetystö ohjaili poliittista päätöksentekoa.

Tottuneisuus myötäillä ulkopuolelta tulevia signaaleja on koodattu kollektiiviseen tajuntaan jopa siinä määrin, että siitä on tullut itseään toteuttava periaate. Esimerkiksi Nato-vastaisuudelle ja pakkoruotsille ei näytä olevan todellisia vaihtoehtoja. Ikään kuin velvollisuutenamme olisi miellyttää Venäjää tai olla kuuliaisuusvelassa ruotsinkieliselle sivistykselle. Kuinka itsenäinen kansakunta oikein olemme?

Lisäksi kansallisen traumamme eli talvisodan ja jatkosodan vaikutus suomalaiseen vuorovaikutukseen on monitahoinen. Kyse ei ole vain pelon periytymisestä.
Rintamalta palanneet isät eivät koskaan työstäneet kokemustaan, vaan siirsivät sen prosessoimattomana jälkipolvelleen. Tästä syntyi ikäryhmä, joka uskoi soturin järkähtämättömyydellä Suuriin Tarinoihin.

Vaikka ideologioiden mahti on kuihtunut, tämä ikäryhmä ei osannut luopua omasta näennäisestä erehtymättömyydestään. Tämän uskomuksen he ovat suojanneet pysyttelemällä yksisuuntaisen kommunikaation verhon takana, mikä on tuonut heille eräänlaisen koskemattomuuden. He oivalsivat valikoivan vaikenemisen ja syyllistämisen olevan keino estää dialogin syntyminen.

Mistähän nuorempien sukupolvien pahoinvointi johtuu?

[pentti]

Veijalaisen väitteissä on vinha perä.
Asiasta voi keskustella myös suomi24 palstalla: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11298483

[pentti]

Pasi Ockenström pohti eilen (5.6.2013) HS Mielipidepalstalla osittain samoja asioita:

Kielikeskusteluista ja nettiuhkauksista heijastuu pelko omasta identiteetistämme

Keskustelua suomen kielestä leimaa uhka muiden kielten ylivallasta, kuten esimerkiksi englannin asema tieteessä (ja arjessakin). Kun oma kieli ei näytä täysin kelpaavan, syntyy mielikuva sen huonoudesta. Koska kieli on kansan identiteetin kulmakivi, syntyy identiteettivaje.

Toinen, eri tavalla identiteettiä nakertava tekijä on sitkeä keskustelu ruotsin kielestä, joka on eräänä syynä nettikiusaamiseen. Kieliasiaa vatvotaan edestakaisin eikä siitä näytä löytyvän yhteisymmärrystä. Tarvittaisiin tietoa siitä, miten tähän tilanteeseen on tultu. Käsittääkseni syynä ovat historialliset tekijät.

Suomalaisten kansallinen minäkuva on ollut heikko jo pitkään. Meillä on vallinnut alistuneisuuden mieliala, joka näyttää liittyvän ulkopuolisten hallitsijoiden kauteen. Mutta näyttää siltä kuin hakisimme vieläkin oikeutusta teoillemme ulkopuolelta.

Alemmuus heijastuu suoraan identiteetin perustaan, omaan kieleen, jota väheksytään. Toisaalta muita kieliä ihannoidaan. Suomen tilanne on poikkeuksellinen, sillä muualla omaa kieltä suojellaan ja rakastetaan. Mutta vaikka esimerkiksi venäjän kieli kuuluu niin sanottuihin suuriin kieliin, ei sen opiskelu ole suomalaisille mieleen johtuen aiemmasta alistussuhteesta. Sama koskee ruotsin kieltä, varsinkin kun siihen liittyy lakisääteisiä velvoitteita. Ilmeisesti juuri ruotsalaisen kulttuurin ja kielen monen mielestä tuputuksenomainen esilletuonti aiheuttaa vihapuheita.

Koska pelko oman identiteetin puolesta näyttää liittyvän myös kielikeskusteluun, olisi suomalaisten nostettava oman kielensä arvoa ja ymmärrettävä sitä kautta myös oma arvonsa. Näin saataisiin väylä identiteetin kehitykselle samalle tasolle kuin muissa kulttuureissa. Nyt sen sijaan heikon itsetunnon aiheuttamat paineet purkautuvat usein hallitsemattomasti.

[NRR]

Tietysti suomalaisten pitäisi olla ylpeitä kielestään ja kulttuuristaan. Mutta meillähän vakuutellaan, että suomen kieli on juuri se muuri, joka sulkee meidät eurooppalaisen ja pohjoismaisen sivistyksen ulkopuolelle, samalle arktiselle erämaalle sukupuuttoon kuolevien uralilaisten kielten perillisten kanssa.

Nyt pitäisi tiukasti esittää useita linjoja yhtä aikaa. Keskustelu hajaantuu järjettömäksi, jos suomalaislasten ja uussuomalaislasten aidot ongelmat kieltenopiskelussa kuitataan identiteettiongelmina. Nimittäin pakkoruotsi on aito ongelma:
- se on turha kieli, jonka pakollisuus syö koko koulujärjestelmän uskottavuutta
- se on monelle vaikea kieli, koska sillä ei ole käyttöä, ja sen vuoksi meillä oppilaat kipuilevat keskiarvoa alentavan numeron kanssa, taistelussa vitosen saamiseksi, taistelussa lukion kurssien suorittamiseksi ja lopulta ammatti- tai korkeakouluruotsin kanssa, mikä voi pahimmillaan vaatia lukioruotsin lukemista uudelleen ja lukuisia valmentavia kursseja
- se on pakollinen myös maahanmuuttajille, joilla olisi omassa kielipaletissaan ihan tarpeeksi tekemistä ilman sitä.

Laaja identiteettiongelma näyttää olevan olemassa ja sen oleellinen osa on monien ruotsinkielisten oma identiteettiongelma: Ei tunneta enää tätä maata omaksi maaksi, jos ruotsin asema ei ole täysin verrannollinen suomen asemaan eikä muilla ei ole pakollista ruotsia.

Niin outo tämä kuvio on, että moni (varsinkin naispuolinen) suomalainen on oppinut irvistämään halveksivasti sille, joka sanoo ruotsin olevan tarpeeton ja työläs, kutsumaan tällaista ihmistä ennakkoluuloiseksi ja suvaitsemattomaksi (ei mitään logiikkaa!) mutta rientämään vuolaasti lohduttamaan sitä, jonka identiteetti vaatii muilta pakollista ruotsia.

[NRR]

Oleellinen vedenjaka kielikeskustelussa oli mielestäni tämä "Suomi on ruotsalainen" -ohjelma.

Ohjelmasta on tasan kaksi arviota: toisille se oli hyvä asiaohjelma, jota 'äärifennot' eivät suostu hyväksymään, toisille taas samaan aikaan pyörinyt "Kuninkaittemme jalanjäljissä" oli hyvä asiaohjelma ja tämä "Suomi on ruotsalainen" huonoa propagandaa, pamfletti yksipuolisen historiatulkinnan ja perusteettoman pakkoruotsin puolesta.

"Suomi on ruotsalainen" oli tietoisesti tehty ärsyttämään, koska se kuvaa Suomen suomenruotsalaisen nationalismin silmin (sinänsä yksi mahdollinen tapa tulkita historiaa) väittäen kuvaa puolueettomaksi. Sen nimivalinta oli tietoisen provosoiva, ja sitä markkinoitiin jo alkujaan ohjelmana, joka varmasti ärsyttää monia.

Ohjelma siirsi myös kielikeskustelun painopisteen nykyisten opiskelijoiden oikeuksista menneisyyden tulkintaan ja menneisyydelle rakennettuun identiteettiin. Tämä jälkimmäinen keskustelu on haastava ja raastava, koska siinä lähtökohtana on suomalaisuuden kieltäminen (= "suomalaisuus" on illuusio, jolla yritettiin estää venäläistyminen) ja yritykset vastata tähän on helppo leimata äärifennojen vaaralliseksi nationalismiksi.

Ohjelman myötä siis kielikeskustelua siirrettiin järkevästä koulutuspolitiikasta nationalismiin. Tämä on tappio vapaammalle kielivalinnalle, koska se antaa luvan ohittaa selkeät ja todelliset perusteet vapaammalle kielivalinnalle ja keskittyä leimaamaan kielivapauden kannattajat jonkun (lähes väistämättä) provosoituvan äärityypin takia.

Ehkä tämä identiteettikeskustelu on kuitenkin pakko käydä. Toivotaan, että se kääntyy vielä hedelmälliseksi.

[Eero Nevalainen]

Kas, tuo avauksessa mainittu teksti on meni minulta aikanaan ohi. Tuohan oli loistava ulostulo, käsittämätöntä että Hesari julkaisi sen. Siinä käsitellään juuri noita juttuja jotka minuakin tässä kysymyksessä "ahdistavat". Joskus tuntuu että päässä naksahtaa kun lukee sitä niin täysin tarkoitushakuista kielipoliittista uuskieltä, joka pitää nykyään sitten vielä hyväksyä sellaisenaan koska muuten olet "häpeällinen" tai jotain.

Neuvostoajat elävät ja voivat hyvin jossain mielessä.

[NRR]

loistava ulostulo, käsittämätöntä että Hesari julkaisi sen. Siinä käsitellään juuri noita juttuja jotka minuakin tässä kysymyksessä "ahdistavat". Joskus tuntuu että päässä naksahtaa kun lukee sitä niin täysin tarkoitushakuista kielipoliittista uuskieltä, joka pitää nykyään sitten vielä hyväksyä sellaisenaan koska muuten olet "häpeällinen" tai jotain.

Luulen, että teksti oli liian älyllinen avatakseen silmiä ja keskustelua. Kirjoittajahan muotoilee ajatuksensa äärimmäisen korrektisti:

"Vaikka ideologioiden mahti on kuihtunut, tämä ikäryhmä ei osannut luopua omasta näennäisestä erehtymättömyydestään. Tämän uskomuksen he ovat suojanneet pysyttelemällä yksisuuntaisen kommunikaation verhon takana, mikä on tuonut heille eräänlaisen koskemattomuuden. He oivalsivat valikoivan vaikenemisen ja syyllistämisen olevan keino estää dialogin syntyminen."

Eikä kyse ole vain vanhemmasta ikäryhmästä, vaan tätä perintöä uusinnetaan tehokkaasti.

Valikoiva vaikeneminen ja syyllistäminen elävät esimerkiksi median tavassa uutisoida, sallia keskustelua, rynnätä tuomitsemaan...

Eikä yksikään median ammattilainen, tutkija (joita on pilvin pimein) nosta asiaa esiin.

Luulen, että tässä on paljon perinteistä vaikenemista suuremmat trendit kyseessä.

[JV Lehtonen]

Vaikka ideologioiden mahti on kuihtunut, tämä KIELIryhmä ei ole osannut luopua omasta näennäisestä erehtymättömyydestään. Tämän uskomuksen he ovat suojanneet pysyttelemällä yksisuuntaisen kommunikaation verhon takana, mikä on tuonut heille täydellisen koskemattomuuden. He ovat oivaltaneet valikoivan vaikenemisen ja syyllistämisen olevan keino estää dialogin syntyminen."

Siinähän se on kielipolitiikan perusongelmakin tyylikkäästi sanottuna.
Viimeisin tapaus (yksittäinen massauhkailija) ja siitä tiedottaminen
muuttamalla kaikki kielipoliittinen kritiiikki vihapuheeksi vahvistaa asian!

Tuota ryhmää taitaa kyllä enemmän pelottaa tämä meidän keskustelumme kuin mitkään uhkailut..

[Eero Nevalainen]

Näinhän se varmaankin on; Andelininkin piti selittää asia niin päin, että kyse on silti vihamielisyydestä, vaikka asiasta vain puhutaan. Me nyt puhutaan siitä "väärältä kantilta".

Ainahan me täällä on todettu että ei saa antaa aseita käteen, koska edes se että provosoituu oikeutetustikin keskustelukumppanin joskus hyvinkin omituisista ja aika härskeistäkin asenteista, luetaan vain sinua vastaan, koska hermostut koska "koet vihaa" tai jotain muuta. Varsinkin ihan vilpittömien henkilöiden kanssa keskustelua käydessä pitää varoa sitä, että itse on tässä keskustelussa paljon "kokeneempi" jolloin tyhmyydet on kuultu niin monta kertaa että alkaa tuntua siltä, että niitä esitetään tahallaan, vaikka näin ei olisikaan.

Sitten jotkut pakkoruotsin puolustajat nyt vaan ovat sinänsä fiksuja mutta taitavia manipuloimaan. Tekisi mieli sanoa että moinen tyyppi jättää minuun suorastaan jotenkin "älyllisesti pahan" vaikutelman, koska sellaisen kanssa on käytännössä mahdotonta elää samassa yhteiskunnassa jos hän päättää, että sinä nyt teet kuten käsketään.

Olen viime aikoina pohdiskellut paljon sitä että miksi vastapuoli tuntuu siltä että säädyllisyydentaju ja ihan kaikki muukin toimii niin täysin eri tavalla hänellä kuin minulla. Valitettavasti se selitys siellä loppupeleissä on tosiaan se, että me emme ole heille eettisen pohdiskelun osapuoli tässä ollenkaan. Meitä ei voi ajatella kohdeltavan reilusti, koska silloin pitäisi tunnustaa että olemme ylipäätään olemassa -- mutta kaksikielisyysideologian mukaan se on mahdotonta. Me olemme kyllä olemassa silloin kun pitää todistella että olemme jollain tavalla vajakkeja ja ruotsinkieliset/ruotsalaiset erityisiä, toki.

[Hannu Jussi]

Valitettavasti se selitys siellä loppupeleissä on tosiaan se, että me emme ole heille eettisen pohdiskelun osapuoli tässä ollenkaan. Meitä ei voi ajatella kohdeltavan reilusti, koska silloin pitäisi tunnustaa että olemme ylipäätään olemassa -- mutta kaksikielisyysideologian mukaan se on mahdotonta.

Tuota halusin vielä hiukan maistella.

[NRR]

Valitettavasti se selitys siellä loppupeleissä on tosiaan se, että me emme ole heille eettisen pohdiskelun osapuoli tässä ollenkaan. Meitä ei voi ajatella kohdeltavan reilusti, koska silloin pitäisi tunnustaa että olemme ylipäätään olemassa -- mutta kaksikielisyysideologian mukaan se on mahdotonta.

Tuota halusin vielä hiukan maistella.

Kyllä tämä outoa onkin.

Olen tottunut siihen, ettei ruotsinkielisten suomalaisten kanssa keskustellessa yksikään osoita pienintäkään myötätunnon merkkejä, kun kerron, miten hankala ja maailman mittakaavassa uniikki vaatimus pieni pakollinen kieli on esimerkiksi monelle erityisoppilaalle, muuten vaan kielellisesti hitaasti kehittyvälle tai maahanmuuttajataustaiselle. - Ei mitään myötätuntoa.

Kun jonkin tällaisen Ruotsiin levinneen "ruotsalaisvihaa Suomessa" -uutisoinnon jälkeen eksyin ruotsalaisblogiin, jossa tilanne oli otettu tosissaan ja uskottu kaikki, ei tarvinnut kuin hetki kuvata meidän kielipakkoamme ja sen seurauksia, kun kirjoittaja jo vuolaasti pahoitteli tilannetta ja kertoi ymmärtävänsä ongelmat ja toivovansa meille vapaampaa kielivalintaa.

Kuuntelin sattumalta radiota, jossa oli menossa puhelisoittoja vastaanottava ohjelma, jossa joku oli valittanut sitä, etteivät ahvenanmaalaiset puhu suomea. Sinne soitti useampi Ahvenanmaan suomenkielinen ja puolusti ruotsinkielisiä naapureitaan tyyliin "mutta eihän täällä tarvitse suomea".

Miksi kaikki muut pystyvät tuntemaan myötätuntoa - paitsi täkäläiset pakon ymmärtäjät (eivät välttämättä julkikannattajia), joiden kanssa olen keskustellut tai joita olen kuullut medioissa. Hekin, jotka sanovat kannattavansa vapaampaa kielivalintaa, ovat valmiita pitkittämään pakkoa loputtomiin, kunnes on neuvoteltu muuta "riittävää" tukea ruotsinkielisyydelle. Ei heistä pakkoruotsista voi oikeasti olla haittaa kenellekään, pakkoruotsi ei voi olla väärin ketään kohtaan.

Tuo Nevalaisen selitys olisi mahdollinen.

[Tapsa]

Hyvät ihmiset. Ei pidä odottaa jotain kehitysta keskustelemalla surujen pakkoruotsifalangin ja sen myötäilijöitten kanssa.

Sanokaa vain suoraan mitä ajattelette, haluatte ja mikä on teidän oikeutenne. Kaikkialla ja joka suuntaan. Ei tarvitse tarjota jotain "kaksikielisyyden" järjestämistä ja siitä huolehtimista, jotta nämä tolvanat suru-pöyhkeilijät suostuisivat armollisesti ottamaan huomioon kansan huomattavan valtaenemmistön perusoikeudet.

Jos suru-valtainen kaksikielisyys on köyhyyttä ja vaikeuksia taynnä, niin mitä sitä höpöttämään, että "kyllä kannatan tätä rikkautta" enkä ole suruvihamielinen sellainen ja tällainen.

Suomen ulkopuolella tämmöistä ei tarvitse kärsiä.

Suru-falangin politiikan tappio vaatii törmäystä, vaikeuksia, vastoinkäymisiä, ongelmia, suru-politiikan ja sen myötäilijöitten häpeään joutumista, kieltäytymistä "kaksikielisyys"uskonnon edessä ja vastenmielisyyden avointa osoittamista sitä kohtaan. "Se mikä ei ole oikeus, ei voi olla lakikaan" sanottiin kerran.
Naurua tarvitaan paljon. Ja avointa kriisiä.

[JV Lehtonen]

Sanokaa vain suoraan mitä ajattelette, haluatte ja mikä on teidän oikeutenne. Kaikkialla ja joka suuntaan. Ei tarvitse tarjota jotain "kaksikielisyyden" järjestämistä ja siitä huolehtimista, jotta nämä tolvanat suru-pöyhkeilijät suostuisivat armollisesti ottamaan huomioon kansan huomattavan valtaenemmistön perusoikeudet.""

Oma linjani on PÄÄKIELIMALLI, joka on käytössä kaikissa muissa Itämeren alueen maissa.

Ruotsissa se vahvistettiin viralliseksi uudella kielilailla 2009.

Tämä idea pitäisi myydä ensiksi perussuomalaisille, sitten keskustalle ja kokoomukselle.

Itämeren alueen maat ovat demokratioita, joista useimmissa on huomattavasti pienemmät pääkielen puhujaosuudet kuin Suomessa.

Valitettavasti edes perussuomalaisissa ei ole johtotasolla kielipoliittista tiedostamista havaittavissa.

Ilmeisesti sielläkin odotetaan RKP:ltä virallisen kaksikielisyyden purkamisehdotusta..

Pääkielimallissa historialliselle kielivähemmistölle voidaan erityislainsäädännöllä antaa kulttuuriautonomia, omakieliset koulut ym,
vaikka maan hallinto toimisikin vain pääkielellä, kuten Ruotsissa ja Virossa.
Jonkin verran olen mallille saanut ymmärrystä nuorten suomenruotsalaisten kanssa keskustellessani.
Mutta vanhat jäärät eivät ole valmiita mihinkään kompromisseihin..

[NRR]

"Oma linjani on PÄÄKIELIMALLI, joka on käytössä kaikissa muissa Itämeren alueen maissa."

Onko mallistasi jossain netissä kattavampi esitys?

Olen tähän asti ajatellut, että kielivapaus pitää voida saavuttaa yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla eli purkamalla vain virkaruotsi yliopistoilta ja vaihtamalla peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa "toinen kotimainen" pois pakollisten kielten kohdasta. Tätähän ei mikään estä eikä tarvita suurta kielikeskustelua vaan pieni järkevöittävä ele.

Voi olla, että tähän ei koskaan päästä ellei kielimalli muutu, joten kai tässä on ryhdyttävä katselemaan asioita laajemmin.