http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kansal ... 7467317976
Hesarin vieraskynässä tohtorikoulutettava Tampereen yliopistosta pohtii kansallisia arvoja. Kirjoittaja määrittelee, että ”kansalliset arvot syntyvät kulttuurisessa, poliittisessa ja historiallisessa prosessissa, joka määrittää yhteiskunnassa olevan yhteisen, arvostetun ja pysyvän” ja että ”kansallisten arvojen hyväksyttävyys ja laaja omaksuminen on yhteiskuntarauhan edellytys”.
Kirjoittajan mukaan suomen kieli on luultavasti kiistattomin kansallisen määritelmä. Hän jatkaa, että yleisimmät tavat määritellään usein kansallisiksi, vaikka kansalaisten suhtautuminen vaikkapa luterilaisuuteen tai sanomiseen vaihtelee, jääkiekko on Kanadan ei Suomen kansallislaji ja kahvikin on tuontitavaraa.
Kuulemma kaikki puolueet ja eturyhmät määrittelevät omat arvonsa ja etunsa kansallisiksi eduiksi, koska kansalliseen samaistumisessa on vahva positiivinen arvolataus. Tätä voisi mielestäni myös kritisoida - kohtuus omien etujen määritämisessä kansalliseksi voisi olla tarpeen moninaisten identiteettien Suomessa.
Lainsäädäntö on kuulemma kansallisten arvojen keskeisintä määrittelykenttää. Suomen perustuslaissa luetellaan kymmeniä kansallisia arvoja, kuten valtion itsenäisyys ja demokratia --- sekä suomi ja ruotsi kansalliskielinä (mutta nähdäkseni kansalliskieli-nimikkeen tulkinta näyttää vaihtelevan). Vaikka perustuslaki edustaa yhteiskunnan pysyvimpiä arvoja, käytännössä valtioiden perustuslakeja muutetaan yhteiskunnallisen tilanteen niin vaatiessa. Muutokset koskettavat myös ns. virallista totuutta. Monien nykypoliitikkojen vanhat mielipiteet Neuvostoliitosta muuttuivat epäkansallisiksi, kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, mainitsee kirjoittaja.
Lainsäädännöstä johtuvien arvojen käsittely julkisuudessa määrittää kirjoittajan mukaan suomalaista identiteettiä ja tulevaisuus tuo uusia kansallisen politiikan historiallisia määritelmiä. Kirjoittaja painottaa, että kansallisten arvojen määrittely on demokraattinen prosessi eikä siinä millään yksittäisellä toimijalla ei ole yksinoikeutta kansallisen määrittelyyn (jostain syystä hän tekstin alussa antoi ymmärtää, että perussuomalaiset, jotka hän rinnastaa erilaisiin kansallismielisiksi julistautuneiden puolueisiin, pyrkivät yksinoikeuteen määritellä kansalliset arvot – tilannehan on näyttänyt jopa päinvastaiselta, kritiikkiä ei ole sallittu). Kirjoittaja ei ota kantaa siihen, millainen on esimerkiksi median kyky sallia avointa keskustelua kansallisista arvoista.
Kirjoittajan mukaan kaikilla puolueilla, eturyhmillä ja muilla yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkivillä toimijoilla on jopa velvollisuus käydä keskustelua ja pyrkiä vaikuttamaan kansallisen olemukseen. Olisiko siis nyt aika keskustella kansallisista arvoista ja kansallisesta identiteetistä?
Olisin toivonut, että kirjoittaja olisi haastanut kritiikillään jonkin muunkin ryhmän kuin perussuomalaiset - sillä nyt kirjoituksen henki saattaa kääntää avoimen keskustelun taas liturgiaksi ja leimaamiseksi. Nyt tarvittaisiin eväitä muutoskeskusteluun - monikulttuuri, kielitilanne, eurooppalaisuus, ...