Tarvitsemmeko turvasanan?

[NRR]

Tarvitsemmeko turvasanan?

On paljon aroista aiheista nousevia keskusteluja, jotka täytyy käydä, analyysejä, jotka on tehtävä, päätelmiä, jotka on esitettävä muiden testattavaksi.

Voimme nykyään useimmiten puhua avoimesti Neuvostoliitosta, naisten ja miesten asemasta, uskonnoista ja j/Jumalasta, yhteiskuntaluokista ja globaaleista ongelmista ilman, että täytyy koko ajan todistella, ettei aja vähemmistön diktatuuria tai venäjävihaa tai patriarkaattia tai miesvihaa tai fundamentalismia tai uskontojen kieltämistä tai siirtomaaherruutta tai kostoa imperialisteille tai... Tosin välillä näissäkin aiheissa livetään natsitteluun puolin ja toisin.

Suomalainen kielipolitiikka on vielä kaukana noiden aiheiden suvaitsevaisuuteen pyrkivästä keskustelukulttuurista.

Ehdotan, että otetaan käyttöön turvasana, vaikka "ukulele", joka keskustelussa esitettynä tarkoittaa: "hyväksyn ihmisarvosi ja ihmisoikeutesi, en pyri tuhoamaan sinua ja edustamaasi kulttuuria, haluan vain käydä avointa keskustelua".

Siis ukulele soikoon kaikille ja lisää avointa keskustelua.

[jlo]

Hyökkäys on sellainen, että teet jotain pahaa toiselle. Hyökkäys ei ole sellainen, että teet omin avuin jotain hyvää itsellesi tai että et tee yhtään mitään.
Esimerkiksi jos ostat Toyotan, se ei ole hyökkäys ranskalaiseen PSA-konsernin tehtaaseen. Jos jätät auton kokonaan ostamatta, sekään ei ole hyökkäys kumpaankaan tehtaaseen. Jos et kuulu kirkkoon, se ei ole hyökkäys kirkkoon. Jos kuulut kirkkoon, se ei ole hyökkäys maistraattiin. Jos et opiskele italiaa, se ei ole hyökkäys italialaisia vastaan. Jos et opiskele venäjää, se ei ole hyökkäys venäläisiä vastaan. Jos et opiskele saamea, se ei ole hyökkäys alkuperäiskansoja vastaan.
Pitkää kieliluetteloa jatkamalla löytäisimme jossain vaiheessa kielen, jonka opiskelematta jättäminen olisi raaka natsihyökkäys kaikkea hyvää vastaan. Et ikinä arvaa mikä se on?

[Hannu Jussi]

Ensinnäkin minua rupeaa ällöttämään jatkuva jankkaaminen joistakin kauan sitten kuolleista "historian henkilöistä" ja bla blaa.
Jos haluamme haukkua toisiamme, niin löytyyhän esimerkkejä ajaltamme NYT ja kaikilta mantereilta. Mutta miksi verrata meitä/teitä joihinkin vieraisiin henkilöihin tai heidän ajatuksiinsa (kuten mukamas itse "ymmärrämme" ne).
Minun on turha toistella että haluamme lapsillemme/itsellemme vapaata kielivalintaa. Se on ensimmäisellä sivulla kirjoitettu jo paljon paremmin.

Lainasin jälleen kerran Usarin blogia, tällä kertaa: http://pekkasaukkonen.puheenvuoro.uusis ... rovaikutus
"Viisaissa ja ymärtäväisissä ihmissuhteissa, ihmiset vuorottelevat toisilleen oikeassa olon määrää, jotta molemminpuolinen arvostus saisi säilyä, lisääntyä ja kehittyä.
Ihminen kuitenkin luonnostaan haluaa pitää ja säilyttää oman päänsä, arvonsa ja mielipiteensä. Yhteistyö tulee konkreettisesti mahdolliseksi, kun ihminen havaitsee sen, että on mukavaa auttaa toisia onnistumaan, saavuttamaan heidän unelmia elämään.
'Mitä enempi antaa, sitä enempi myös saa'.

A. kyselee jutkuttelun ja suruttelun eroja... Kuten kaikki tiedämme, suru on lyhenne ja neutraali sana (meiltähän on jo nyt kielletty niin monta sanaa ruotsinkielisten toimesta), jutkuttelu on minulle vieras ja jälleen jossakin siellä historiassa, jossa emme ole eläneet.

Mitä tässä nyt yritän sanoa on se, että ihmeteltyäni jo vuosia sitä,että keskustelijoiden ajatukset/maailmat eivät todellakaan kohtaa tässä pakkoruotsiasiassa ei taida olla aina pelkkää pahansuopuutta ja ahneutta edes sieltä ruotsinkieliseltä puolelta, vaan kuten lainaamani blogisti sanoo ..."kaksi plussaa hylkii toisiansa"...

Samaa olen huomannut muilta mailta tänne muuttaneiden (hyvin tänne kotoutuneiden) henkilöiden kirjoituksissa meistä suomalaisista.
Niin, vasta luettuani näitä minulle täysin outoja ajatuksia meistä itsestämme havaitsin sen, että näinhän se on myös meidän finnien ja surujen välillä. Elämme eri maailmoissa. Meillä ei ole yhteisiä tavoitteita. Tämä on nähty.
Varmaan tämänkin takia kaikki keskustelu on ajautunut karille.
Mutta koska me haluamme Suomesta sivistysvaltion, jatkamme työtämme.

[NRR]

Aina välillä tässä keskustelussa turhautuu perusteellisesti ja haukkuu kaikki. Kun se on tehty, unohdetaan koko juttu ja jatketaan puhtaalta pöydältä.

Ukulele soi!