Sanavalinnat - kannatanko sensuuria vai viisautta?

[Sees]

Viime päivien palstakeskustelujen jälkeen puhuin erään ystäväni kanssa sanavalinnoista kielikeskustelussa. Tietty tapa puhua suomenruotsalaisista ei kuulemma tunnu hyvältä. Asiallisen viestinkin asiallisuus katoaa, jos tekstissä tulee vastaan kovin stereotyyppisiä ja jotenkin halventavia ruostinkielisiin liittyviä sanoja kuten 'kultalusikka suussa', 'jalustalla', 'etuoikeutettu', 'paapottu', 'herrakansa'... En oikeastaan usko, että tällä palstalla noita sanoja juurikaan käytetään, ne on varmaan kohdattu enimmäkseen muualla. Näihin on aina kanssakeskustelijoiden vaikea puuttua, niitä voi toki pehmentää.

Suru on taas mahdottoman kätevä sana adjektiivina, joka korvaa suomi-ruotsi -yhdistelmän, mutta ymmärrän, että sen toinen merkitys eli murhe voi häiritä, hankala sattuma. Pitäisikö siitä luopua vai voisiko sana vakiintuessaan lakata nostamassa murheen mieleen?

Pakkoruotsi on mielestäni aivan käypä ja hyvin kuvaava sana. Varmasti se jotakuta loukkaa, mutta silloin loukkaantumiseen kätkeytyy sensuurin siemen: valtaosan kokemusta ruotsista pakollisena, ainoana pakollisena oppiaineena peruskoulusta yliopistoon vastoin enemmistön tahtoa, ei haluttaisi tunnustaa. Käytän itsekin toisinaan nimitystä pakkoruotsittaja, mutta yritän olla varovainen sanan kanssa, jottei se muuttuisi herjaksi yksilöä kohtaan.

En halua kieltää mitään sanoja, vaan herätellä ajatusta siitä, että käyttämämme kielen pitäisi nyt olla mahdollisimman korrektia, koska toivomme, että tapamme keskustella sekä vetoaisi mahdollisimman moneen että leviäisi muuallekin.

Pitää myös muistaa, että palstaa lukevat esim. ruotsinkielisten lasten äidit kielestä riippumatta, jotka ovat huolissaan lastensa mahdollisesti kokemasta ikävästä kohtelusta pakkoruotsikysymyksen aktivoituessa. Jos he kokevat, että sanojenvalinnalla aiheutamme heidän lapsilleen lisäongelmia, eivät he koskaan ota sovinnollista asennetta muutokseen kaksikielisyydestä monikielisyyteen.

Ei ole kovin vaikeaa keksiä neutraaleja ilmauksia. Jokainen joka kielikeskustelun ulkopuolelta tulee palstalle ja lukee sieltä itselleen tai läheiselleen esim. leiman ”ruotsinmielinen” tai "pakkoruotsittaja" pitää meitä helposti äärityyppeinä – aivan kuten me pidämme äärityyppeinä niitä, jotka leimaavat kaikki kielivapauden kannattajat milloin miksikin.

Pakollisen ruotsin kannalla on ihmisiä, jotka eivät millään tavalla koe olevansa ruotsinmielisiä – emmeköhän me kaikki tunne tällaisia tapauksia. Heillä on kenties sellainen perusasenne, että he mielummin puolustavat vanhaa kuin vaihtavat uuteen, oli se järkevää tai ei. Tai sitten heillä on se käsitys, että Norden on sittenkin ollut lahja heille ja saa luvan olla lahja muillekin. TAi he eivät halua pahoittaa ruotsinkielisen anopin tai langon tai työnantajan mieltä. Jos ajatellaan kaikkia niitä, jotka ovat jossain elämänsä tai uransa vaiheessa myötäilleet ruotsin kielen korostamista tai RKP:n muita kielihankkeita, eivät he mitään ruotsinmielisiä ole, ajattelemattomia ehkä, vailla oikeaa tietoa luultavasti, mutta se on jo toinen juttu. Ketään ei saateta synnintuntoon leimoilla vaan vakuuttamalla siitä, että nyt ovat tuulet vaihtuneet ja kannattaa vaihtaa leiriä, pakolle ei ole enää tilausta.

Olenko kohtuuton?

[rationalisti]

Viime päivien palstakeskustelujen jälkeen puhuin erään ystäväni kanssa sanavalinnoista kielikeskustelussa. Tietty tapa puhua suomenruotsalaisista ei kuulemma tunnu hyvältä. Asiallisen viestinkin asiallisuus katoaa, jos tekstissä tulee vastaan kovin stereotyyppisiä ja jotenkin halventavia ruostinkielisiin liittyviä sanoja kuten 'kultalusikka suussa', 'jalustalla', 'etuoikeutettu', 'paapottu', 'herrakansa'... En oikeastaan usko, että tällä palstalla noita sanoja juurikaan käytetään, ne on varmaan kohdattu enimmäkseen muualla. Näihin on aina kanssakeskustelijoiden vaikea puuttua, niitä voi toki pehmentää.

Yritäpä keksiä jokin lyhyt sana korvaamaan etuoikeutettua ilman, että se kuulostaisi vielä pahemmalta tai naljailulta. Tasa-arvoisempi? Herrakansa on turhan miedosti kirjoitettu ihmisistä, jotka väkisin tunkevat meille aina lisää ja lisää pakkoruotsia, vaikka suomenkielisten koulutus ei heille ensinkään kuulu. Olisi ehkä kaiken kaikkiaan parempi pyrkimään puhumaan mahdollisimman paljon pakkoruotsista ja mahdollisimman vähän aktiivisista pakkoruotsittajista ja pakkoruotsin hiljaisista hyväksyjistä.

En halua kieltää mitään sanoja, vaan herätellä ajatusta siitä, että käyttämämme kielen pitäisi nyt olla mahdollisimman korrektia, koska toivomme, että tapamme keskustella sekä vetoaisi mahdollisimman moneen että leviäisi muuallekin.

Pitää myös muistaa, että palstaa lukevat esim. ruotsinkielisten lasten äidit kielestä riippumatta, jotka ovat huolissaan lastensa mahdollisesti kokemasta ikävästä kohtelusta pakkoruotsikysymyksen aktivoituessa. Jos he kokevat, että sanojenvalinnalla aiheutamme heidän lapsilleen lisäongelmia, eivät he koskaan ota sovinnollista asennetta muutokseen kaksikielisyydestä monikielisyyteen.

Ei ole kovin vaikeaa keksiä neutraaleja ilmauksia. Jokainen joka kielikeskustelun ulkopuolelta tulee palstalle ja lukee sieltä itselleen tai läheiselleen esim. leiman ”ruotsinmielinen” tai "pakkoruotsittaja" pitää meitä helposti äärityyppeinä – aivan kuten me pidämme äärityyppeinä niitä, jotka leimaavat kaikki kielivapauden kannattajat milloin miksikin.

On biologisesti oikein, että äidit yrittävät kahmia mahdollisiman paljon etuoikeuksia omalle jälkikasvulleen. Väärin se on vain kaikkia niitä kohtaan, ketkä eivät pääse osalliseksi kyseisistä etuoikeuksista. Kyllä varmasti kaikki ruotsinkielisten lasten äidit tajuavat vähintäänkin jollain tasolla kiintiöiden, pakkoruotsien jne olevan epäoikeudenmukaisia. On myös kyseisten äitien etu tajuta, että jos kaikki etuoikeudet purettaisiin nyt heti, oikeutettu hurriviha kääntyisi nopeaan laskuun ja kuolisi pois kokonaan n. 80 vuoden kuluessa.

Diplomatia on siinä mielessä hieman turhaa, että vastapuoli pitää sinua heti äärityyppinä, jos vain olet pakkoruotsia vastaan sanankäänteistä huolimatta. Kaikki muut jo ovat joko puolellamme tai sitten eivät asiasta ollenkaan kiinnostuneita.

Olenko kohtuuton?

Ehkä hieman. On vähän naivia luulla vastapuolta niin tyhmäksi, etteivät he tajua olevansa väärässä. Saavutuista etuuksista ei nyt vaan ole tapana luopua.

[thmas]

Valitettavan usein ylilyöntejä sanavalinnoissa ja keskustelussa sattuu molempien puolelta. Esimerkiksi ihmettelen Marja Leenan blogia, ensinnäkin kirjoitukset ovat demagogisia. Toiseksi tavoite pitäisi mielestäni asettaa realisesti. Luulen että on epätodennäköistä odottaa Suomen muuttumista yksikieliseksi maaksi mutta pakkoruotsin poistuminen lyhyellä aikavälillä saattaisi olla mahdollista vaikka viime aikoina kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan (pakkoruotsin aikaistaminen, kansalliskielistrategia jne).

Itse olen suomenkielinen joka on koulussa lukenut pakkoruotsia. Oma mielipiteeni kielikysymykseen on että Suomi voi vallan mainiosti olla kaksikielinen maa lähitulevaisuudessa. Sen sijaan en kannata ruotsin pakollista opetusta enkä sitä että ruotsin taidon vaatimuus ulottuu jopa kohtuuttomiin tehtäviin. Tässä taloustilanteessa kaikesta pyritään säästämään joten toiminnan tehostamista pitäisi olla myös valtion ja kuntien tehtävissä. Otetaan esimerkiksi Kela, maistraatti ja poliisin lupapalvelut. On selvää että kaksikielisillä paikkakunnilla kuten Helsingissä näissä toimipisteissä on saatava palvelua molemmilla kotimaisilla kielillä mutta se ei edellytä että jokainen virkailija osaisi ruotsia. Riittäisi että vain osa henkilökunnasta osaa ja lisäksi voitaisiin järjestää että ruotsin taitoiset eivät pidä lounastaukoa yhtäaikaa jolloin toimipisteessä olisi koko aukiolon ajan molempia kieliä puhuvaa henkilökuntaa. Ilomantsissa tai Tohmajärvellä ruotsin taidon vaatiminen on mielestäni kohtuutonta. Järkevämpää olisi hankkia tietokone, web-kamera ja skype jolla ruotsinkielinen asiointi järjestettäisiin videoneuvotteluna vaikkapa Helsingin toimipisteen kanssa.

[Sees]

Yritäpä keksiä jokin lyhyt sana korvaamaan etuoikeutettua ilman, että se kuulostaisi vielä pahemmalta tai naljailulta. Tasa-arvoisempi? Herrakansa on turhan miedosti kirjoitettu ihmisistä, jotka väkisin tunkevat meille aina lisää ja lisää pakkoruotsia, vaikka suomenkielisten koulutus ei heille ensinkään kuulu.

Etuoikeuksista voidaan toki puhua, kun niitä on. Silloin etuoikeudet vain täytyy täsmentää. Ja olisikin ehkä helpompi puhua suoraan esim. säätiöistä, kiintiöistä, palveluruotsista, vinoutuneista valinnoista jne. sen sijaan, että ylimalkaan puhutaan etuoikeuksista. Tiedetään mistä keskustellaan.

Olisi ehkä kaiken kaikkiaan parempi pyrkimään puhumaan mahdollisimman paljon pakkoruotsista ja mahdollisimman vähän aktiivisista pakkoruotsittajista ja pakkoruotsin hiljaisista hyväksyjistä.

Olen samaa mieltä. Puhutaan asioista ja teoista ja kohdennetaan kysymykset tai moitteet asianomaisille tahoille sen enempää nimittelemättä.

Pitää myös muistaa, että palstaa lukevat esim. ruotsinkielisten lasten äidit kielestä riippumatta, jotka ovat huolissaan lastensa mahdollisesti kokemasta ikävästä kohtelusta pakkoruotsikysymyksen aktivoituessa. Jos he kokevat, että sanojenvalinnalla aiheutamme heidän lapsilleen lisäongelmia, eivät he koskaan ota sovinnollista asennetta muutokseen kaksikielisyydestä monikielisyyteen.

On biologisesti oikein, että äidit yrittävät kahmia mahdollisiman paljon etuoikeuksia omalle jälkikasvulleen. Väärin se on vain kaikkia niitä kohtaan, ketkä eivät pääse osalliseksi kyseisistä etuoikeuksista. Kyllä varmasti kaikki ruotsinkielisten lasten äidit tajuavat vähintäänkin jollain tasolla kiintiöiden, pakkoruotsien jne olevan epäoikeudenmukaisia. On myös kyseisten äitien etu tajuta, että jos kaikki etuoikeudet purettaisiin nyt heti, oikeutettu hurriviha kääntyisi nopeaan laskuun ja kuolisi pois kokonaan n. 80 vuoden kuluessa.

En todellakaan tarkoittanut äitejä, jotka haluavat lapsilleen jotain maallista hyvää, vaan äitejä, jotka pelkäävät, miten heidän lapsiaan kohdellaan, jos lapset kuuluvat ryhmään, josta käytetään sanoja etuoikeutettu, herrakansaa jne. Ja sellainen huolihan on oikeutettu - ja lienee mahdollinen myös isälle.

Diplomatia on siinä mielessä hieman turhaa, että vastapuoli pitää sinua heti äärityyppinä, jos vain olet pakkoruotsia vastaan sanankäänteistä huolimatta.

Niinpä. Kun nimittelykulttuuri on omaksuttu puolin ja toisin, ollaan jo melkoisessa kierteessä, jossa sanavalinnat vain kärjistyvät. En ollenkaan pidä itseäni aloitteellisena tässä sanavalintojen onnettomassa kierteessä, mutta voisin kyllä nähdä, että olisin siinä joukossa, joka yrittää sammuttaa tätä kierrettä.

Kaikki muut jo ovat joko puolellamme tai sitten eivät asiasta ollenkaan kiinnostuneita.

Kuulostaa hyvältä. Mutta olisiko sanavalintojen harkitseminen asian etenemisen este?

On vähän naivia luulla vastapuolta niin tyhmäksi, etteivät he tajua olevansa väärässä. Saavutuista etuuksista ei nyt vaan ole tapana luopua.

Niin, minua on nyt sanottu naiviksi niin usein, että alan tottua siihen. Luulen, että pakon kannattajat tai pitkittäjät uskovat siihen, että pakolle on hyvät perusteet, vaikka he eivät niitä nyt saakaan muotoilluksi. Sellainen omaan tunnetilaan uskominen on aika inhimillistä. Siksi olisi mielestäni hyvä, jos ei kovasti lietsota tunteilua tässä asiassa.

[Sees]

Pidin ensin keskustelua "Entä jos Suomi24-keskustelijat saisivat päättää?" http://www.helsinki.fi/thinkwall/ aika tyhjänpäiväisenä, mutta kuunneltuani sen toisen kerran, siinä sivuttiin mielestäni samaa teemaa, kuin tässä sanavalintakohdassa - akateemisen pyöreän puheen turvin.

"Suomi on [pakko]ruotsalainen" -sarjan tuottaja Seppänen, ei ole suostunut minkäänlaiseen keskusteluun sarjan kritiikin kanssa vaan toteaa palautteen olleen "mielenkiintoista" ja pahoittelee rinnakkaisia monologeja aiheesta netissä - hän ei selvästikään koe, että hänen tehtävänsä olisi ollut tuoda dialogia tilanteeseen. Hän osoittaa näin arvioineensa, että palaute on tasoltaan liian alamittaista, jotta hän tai muut sarjan taustavoimat viitsisivät oikeasti kohdata annetun kritiikin. Hän kuitenkin syyttää nimenomaan nettikeskustelijoita todellisen keskustelun puutteesta: "--- [kohdassa 5:00] nettikeskustelussa ei loppujen lopuksi olla hirveän kiinnostuneita siitä, mitä muita näkökantoja ihmisillä on, paitsi se oma." Tämä osoittaa minusta iloista kaksinaismoralismia.

Kari Haakana YLEstä varoi sanomasta mitään poikkipuolista sarjasta, mutta hän kuitenkin nosti esiin nettikeskustelujen halveksuntaan liittyvän kahtiajaon ja tämän sivistyneistön asenteen, jossa keskustelu ei ole edes mahdollista, kun "ne" ovat vailla käytöstapoja: "--- [kohdassa 7:00] syntyykö sivistyneistön sivistyneeksi keskusteluksi kokemaa keskustelua --- [kohdassa 10:00] Se, että sinä ja minä pidetään noita [mielipiteitä] typerinä niin kertoo ehkä siitä mikä meidän maailmankuvamme on. Ja kun sivistyneistö törmää pesemättömän kansan mielipiteisiin, niin se törmäys on aina traaginen. Jos sen retorisesti sanoisi toisin, niin kun ne, joilla ei ole ollut ääntä, saavat äänen, niin vallanpitäjät yleensä järkyttyy. --- [kohdassa 16:20] [Sarjassa] kysymys on parempiosaisen eliitin vuosisatoja harjoittamasta sorrosta, ja nyt yritetään perustella, miksi se sorto on ollutkin siunauksellista." Tässä siis käytetään reippaasti sitä sanastoa, joka näissä "pesemättömän kansan" kommenteissa koetaan loukkaavaksi, ja usein onkin, mutta tätä kieltä on lupa käyttää, kun se tehdään akateemisella tyylillä. Haakana puhui paljon keskustelun fasilitoinnista esim. keskustelun johtamisen avulla - tässä on pointtinsa, koska silloin on keskustelun ohjailijalla valistuneen itsevaltiaan mahdollisuudet huolehtia siitä, että puhetavat eivät pääse eriytymään liian kauas toisistaan. Tätä seuraa pelko, että avoimuus menetetään ja todelliset tunnot jäävät sitten taas piiloon.

professori Meinander yritti myös muistuttaa, että nettikeskustelu väistämättä voimistuu, jos tietyt aiheet yritetään virallisesti vaientaa: "--- [kohdassa 19:30] Elämme edustuksellisessa demokratiassa --- miten yhteiskunnallisessa keskustelussa esitellään asioita. Syntyy ilmapiiri, jossa valtaapitävät puolueet välttävät tiettyjä keskustelunaiheita tai korostavat niitä, esim. maahanmuuttoa ja kielivalintoja koulussa, nämä ovat asioita, joihin joko otetaan kantaa tai vaietaan. Nämä vaikuttaa eduskunnan kokoonpanoon. Voi olla, että Suomi24-keskustelut ovat tärkeämpiä yhteiskunnallisesti kuin nämä spesifoidut artikkelit samanmielisten kesken ---." Oliko Meinander huolissaan siitä, että demokratia vaarantuu ilman avointa keskustelua, vai siitä, että keskustelu valvomattomissa oloissa tuottaa yllätyksiä politiikassa, en tiedä.

Keskustelu ei ole lisääntynyt printtimediassa. HS on sulkenut keskustelunsa eikä tuota kielidebattiin edes avauksia epäonnistuneiden yritysten jälkeen (taannoinen sarja ruotsin kielestä Suomessa, monet provosoiviksi koetut pääkirjoitukset ja kolumnit), tv on pysynyt asiasta hiljaa niin ikään epäonnistuneiden keskusteluyritysten jälkeen, ...

Mikä on keskustelun suunta jatkossa? Miten "pesemätön kansa" pääsee mukaan demokratian vaatimaan avoimeen vuorovaikutukseen eikä joudu heti häpeänurkkaan? Vai onko lapsellista edes kuvitella, että sellainen olisi mahdollista tai toivottavaa?

[Eero Nevalainen]

Se on kieltämättä mielenkiintoista, miten kielipoliittinen keskustelu kääntyy äkkiä metakeskusteluksi, koska jopa keskustelun tavat ja nimenomaan myös sanavalinnat koetaan kai puolin ja toisin kyseenalaisiksi.

Itse vältän näitä "herrakansa"-tyylisiä termejä, ellen sitten todella halua painottaa asiaa jossain tietyssä tilanteessa, jossa on harvinaisen selvää mitä tarkoitan. Termit kärsivät muutoin eräänlaisen inflaation ja kuulija immunisoituu ja sulkeutuu -- tapahtuu ihan sama asia kuin omalla kohdallani lukiessani näitä "pakkoruotsi on oikeasti hauskaa ja hyödyllistä eikä sitä kannata pelätä, sanoo kirkassilmäinen Tiina 14v"-artikkeleita. Jaan huolen siitä että eräät kielipoliittiset keskustelijat todella vaikuttavat varsin demagogisilta, vaikka vastapuolella onkin sitten se rutinoitunut hymistelyliturgia.

Pakkoruotsittajat ovat toki mestareita keskustelun kehystämisessä ja terminologian käytössä siten, että asiat latautuvat lähtökohtaisesti heille suotuisalla tavalla. Jos hallitset sanoja, hallitset sitä mitä saa sanoa. Tästä seuraa toki heidän asenteensa oikeastaan meidän ainoaa järjestelmällisesti käyttämäämme "latautunutta" sanaa -- pakkoruotsi -- vastaan. Sen pitää olla valtavan "halventava" koska se antaa nimen ilmiölle, jota vastustamme. Toki he sitten yrittävät syyttää meitä mielipidemuokkauksesta, mutta he unohtavat tuossa täysin sen, että kukaan ei varmaan vakavissaan edes yritä väittää, että sanaa käytettäisiin jotenkin ovelasti ujuttamaan ihmisten päihin asenteita takaoven kautta. Kyse on nimenomaan ilmiöstä sen kritisoinnissa käytettävästä nimestä. Valitettavasti pakkoruotsittajat näkevät kaiken jonkinlaisena "asenneongelmana", joten kuvaavan nimen syntyminen todelliseen tarpeeseen on heille aika mahdoton ajatuskulku.

[Hannu Jussi]

Lainaan Seppo Oikkosen sananvalintoja Usarin blogista tänään.

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuo ... tijankutus

"Ei millään kielikysymyksellä oikeasti pitäisi olla mitään tekemistä natsien, holokaustin tai rasismin kanssa. Mutta olemme täydellisen tekopyhiä, ja äärimmäisyyksiin asti yritämme väistellä tosiasiaa, että suomalaisessa rasistijahdissa on kyse enemmän tylystä kielipolitiikasta kuin suvaitsevasta humanismista. "

[NRR]

Oikkoselta lisää:

"On esimerkiksi mahdotonta kysyä, miksi keskustelussa asetelma rintamalinjojen suhteen tiivistyy ruotsinkielisen eliitin ja perussuomalaisen rahvaan välille. Kuitenkin juuri tämä kieleen kytkeytyvä rintamajakautuma on se kaikkein todellisimmin olemassaoleva. Miksi nimenomaan Carl Haglund ottaa roolin haukkuvana koirana joka puree Timo Soinia nilkkaan? Miksi vihapuhelainsäädäntöä käytännössä kehittelevät virkamiehet ovat ruotsinkielisiä?"

"Eikös rasismissa pitäisi olla kysymys jostain ihan yleisestä, ihan universaalista...? Ei kai se ole suomalainen keksintö? Miksi tämä asia vääntyy ja kääntyy meillä historiallisen kielitaistelun kulisseihin? Miten ihmeessä tämä edes ylipäänsä voi olla mahdollista? Eikö siinä ole jotain hämärää? Onko tässä asiassa ylimalkaan mitään mikä olisi selvää? Emmekö edes halua ottaa tästä selvää?"

[Eero Nevalainen]

No mutta tuohan oli ihan loistava teksti! Usarin blogien kommentoijistakin näkee selvästi, miten porukka jakautuu kahteen leiriin... erityisesti niihin, jotka vahvistavat täysin sen mitä blogissa sanotaan.

[Hannu Jussi]

Lainaan jälleen Oikkosta (106)

"Tarvitsisimme laajaa "kansallista psykoanalyysia", jossa erilaisia suuria kehityskertomuksia suomalaisuudesta kartoitettaisiin. Sellaisille olisi paljon kipeämpää tarvetta kuin millekään Himasen filosofiselle tilaustyölle jota käytetään ennalta nimettyyn tarkoitukseen."

Koska mielestäni suomalaisissa ei ole vikaa, lähtisin tarkastelemaan ruotsinkielistä koululaitosta ja tässä lähinnä sitä miten (ja miksi) heistä kasvatetaan yli-ihmisiä. Jopa tuossa mamuvaltaisessa Matinkylässä Mattlidens skola/gymnasium kasvatetaan näitä.

[Sees]

Olkkosen blogikirjoitus keskusteluineen on nyt sitä identiteettitutkistelua, jota olen kaivannut.

Eräs vastine Olkkoselle kertoo finländare-identiteetistä näin: "Ja jos haluaisit kansakunnan psykoanalyysiin niin miksi sitten yrität traumatisoida kansakuntaa lyömällä siihen kiiloja. Suurimmalla osalla täälläkin kirjoittavista on jossain määrin kaksikielinen sukuhistoria. --- sukujen tietoisuus menetetystä kaksikielisyydestään tai tietoisuus ruotsinkielistä sukulaisista/naapureista, seuduista jne."

Tämä on jännittävä vuoropuhelu. Mistä syntyy ajatus, että meillä olisi tuollainen "kaksikielinen sukuhistoria" ja "tietoisuus menetetystä kaksikielisyydestä"?

Mitä enemmän olen sukututkimusta harrastanut, sitä selkeämmin olen ymmärtänyt, ettei useimpien suomalaisten taustassa ole mitään "kaksikielistä sukuhistoriaa". Suvuissa on ilopilkkuina joku ruotsalainen, ruotsinkielinen, venäläinen, baltti, saksalainen - mutta suvut ovat pääosin täysin suomenkielisiä niin kauas kuin kirkonkirjat vievät, tosin nimet ovat oudosti ruotsinnettuja.

Pitemmälle dna-tutkimuksella mentäessä taas nähdään, että suomalaiset liittyvät suurin virtoihin, joissa suomalaisugrilaiset, baltit, slaavit, germaanit ja vaikkapa samojedit ovat edustettuna perimässämme. Voimme vain kuvitella, miten tuhansien vuosien kuluessa esivanhemmistamme muodostuu verkko yli Euroopan ja sitä kauemmaskin ja miten lopulta jaamme yhteiset esivanhemmat kaikkien maailman ihmisten kanssa.

Onko suomalaisuuden ja sen taustalta pilkottavat todellisen monikulttuurisuuden avaaminen kansan traumatisoimista? Miten voidaan nostaa kuviteltu "menetetty kaksikielisyys" kansan yhteiseksi kokemukseksi ja kieltää kokemus siitä, että "Suomalaiset ovat olleet noin kahdeksansataa vuotta vieraalla kielellä alistettu kansa. Sata vuotta siitä venäjänkielellä hallittu". (Olkkonen)

En ollenkaan haluaisi käydä keskustelua siitä, kenen kokemus oman sukunsa historiasta on oikeampi. Meille mahtuu erilaisia tulkintoja ja niistä kasvavia erilaisia identiteettejä. Mutta ongelma kieltämättä on, että tuo finländare-identiteetti, jonka pitäisi olla vain yksi suomalaisista identiteeteistä, nostetaan ainoaksi oikeasti - ja vielä väitetään, että muiden identiteettien olemassaolon tunnustaminen olisi kansalaisten traumatisoimista. Tässä mennään jo identiteettikirjon määrätietoisen tallomisen ja väheksynnän puolelle - mutta varmaankin kuvitellen, että ollaan oikeassa.

Minä kääntäisin kyllä keskustelun siihen, miten voi olla, ettei meillä sallita erilaisia suomalaisia identiteettejä. Miksi vähemmistön muovaama kuvitteellinen finländare-identiteetti on nostettu kaikkien suomalaisten identiteettien prototyypiksi?

[Sees]

Toisaalta on siis tärkeää pitää oma kielenkäyttö mahdollisimman neutraalina:

Itse vältän näitä "herrakansa"-tyylisiä termejä, ellen sitten todella halua painottaa asiaa jossain tietyssä tilanteessa, jossa on harvinaisen selvää mitä tarkoitan. Termit kärsivät muutoin eräänlaisen inflaation ja kuulija immunisoituu ja sulkeutuu

Toisaalta on puolustettava oikeutta puhua avoimesti pakkoruotsin aiheuttamista ongelmista, oikeutta sanoa pakkoruotsia pakkoruotsiksi.

Pakon taustalla näyttää olevan finländare-identiteetti, joka ei suostu ottamaan paikkaansa yhtenä monista suomalaisista identiteeteistä vaan haluaa edustaa jonkinlaista ainoaa oikeaa suomalaisuutta. Finländare-suomalaisuudesta käsin voidaan muiden identiteettien kokemukset (esim. kokemus siitä, että esivanhemmat ovat eläneet vieraalla kielellä hallitussa maassa; kokemus siitä, että pakkoruotsi syö muun kielitaidon ja rasittaa kohtuuttomasti koko ikäluokkaa peruskoulusta yliopistoon ja jopa sen jälkeiselle virkauralle) julistaa olemattomiksi ja näiden kokemuksien esittäminen vihapuheeksi.

[NRR]

Oikkonen:

"Yhteiskunnallisen jännitteen kasvaessa mutta aidon avoimen asiapuheen puuttuessa ja eksyessä sivuraiteille puheareenat muuttuvat noitaoikeudenkäyntien areenoiksi. Miten omassa yhteiskunnassamme on mahdollista, että parastaikaa -- kaikkien ilmeisesti hiljaisesti hyväksyen -- hiljaisuudessa kehitetään yhä herkemmin reagoivaa inkvisition omaista sensuuria, jonka tosiasiallisena tarkoituksena ei voi olla minkään "rasismin" tai "vihapuheen" vahtiminen, vaan ainoastaan jatkuva yhä keskustelukyvyttömämmän yhteiskunnan ylläpito?"

[Hannu Jussi]

Katselin aikoina mielestäni älykästä ohjelmaa "Frost on Friday", sitten silloin tällöin Hard Talk´ia.
Tiedän että täällä on paljon eipersuja, mutta sanonpa kuitenkin että kyllä otti päähän Hard Talk´in uuden isännän Soini-haastattelu; pitkään puhui puolueessa vellovasta rasismista ja juurikin väärin käytetyistä sanoista.
http://www.youtube.com/watch?v=6Plnzg3cF6M
Jo alle 10 minuutissa Soinia vaadittiin vastuuseen Halla-ahon kirjoitteluista.

Soini olisi voinut kertoa että myös Fazer on pistetty syytteeseen "Lakupekasta" plus parista muusta, ja Brunberg´ia syytetty esim. "neekerin suukosta".

On se nyt ihanaa että sivistys vihdoin valtaa Suomen.

[Sees]

otti päähän Hard Talk´in uuden isännän Soini-haastattelu; pitkään puhui puolueessa vellovasta rasismista ja juurikin väärin käytetyistä sanoista.
http://www.youtube.com/watch?v=6Plnzg3cF6M
Jo alle 10 minuutissa Soinia vaadittiin vastuuseen Halla-ahon kirjoitteluista.

Ehkä tuollainen grillaus on tyypillistä poliittiselle haastatteluohjelmalle Briteissä. Poliitikko joutuu vastaamaan nimenomaan liittolaistensa sanomisista, jotka mahdollisesti on vielä väritelty.

Hämäräksi jäi tämä suomalaisuusteema.

Haastattelija: 20:00 "Just to be clear about what your party is all about --- You are ethno-nationalists and proud of it. You believe there is something called finnish identity which has a specific cultural and ethnic heretice --- Does this define what your political party is? --- What people are saying is this sort of politics you are practising is not the politics of open tolerant Europe."

Ymmärtäisin, jos hän olisi kysellyt, onko suomalaisilla jokin herrakansaidentiteetti, mutta tässä pelkkä puhe suomalaisuudesta riitti tekemään politiikasta vierasta avoimelle ja suvaitsevaiselle Euroopalle. Onko Euroopassa nykyisin vain euroidentiteetti?