Keskustelu identiteettirajan yli - kielirajaa ei ole!

[Sees]

Ja sinä, Sees, puhut komromisseista.

En tietääkseni. Kompromissista ei tietenkään ole kyse. Rehellisyydestä parhaimmillaan.

[Jan-Erik Andelin]

- pakkoruotsi on lakkautettu suomenkielisistä kouluista kaikilta koulutuksen tasoilta
- ruotsista on tehty valinnaiskieli, joka on valittavissa kaikissa kunnissa ainakin joissakin kouluissa
- kaikkien koululaisten on opeteltava suomen kieltä eri kieliryhmiä yhdistävänä kielenä
- ruotsinkieliset oppilaat yritetään sijoittaa omiin luokkiinsa suomenkielisten kanssa samoihin koulurakennuksiin
- virkamiespakkoruotsi on lakkautettu
- kunnat ja valtio huolehtivat virkamiestensä ruotsin kielen opetuksesta tarpeen mukaan
- koululakeja on uudistettu vastaamaan muutoksia
- vanha kielilaki on kumottu
- uusi kielilaki on kirjoitettu, ja virkamiesten ruotsin osaaminen vaatimukset määritelty uudelleen
- tulkkipalvelutoimintaa on kehitetty ja tulkkikoulutusta uudistettu

TK:n lista on siitä hyvä, että se myös sisältää ehdotuksia, jotka lieventävät epäröijien farhågor (mikä lie suomeksi, huolta tai pelkoa lievempi asia...). Eli jos yleinen pakollinen virkamiesruotsi poistetaan, niin tilalle TK tarjoaa ruotsin kielen opetusta tarpeen mukaan julkiseen sektoriin. Hyvä niin.

Toinen suomenruotsalaisten farhåga on, että VKV-kielireformi "ei lopu siihen" vaan, että se on osa suurempaa ruotsin kielen alasajoa, yksikielistämistä tai monikulttuurisuuden vastustamista yleensä. Sekä tässä foorumissa, että VKV:n ohjelmajulistuksessa on kuultu ääniä, ettei asioiden haluta olevan näin. Kuitenkin tällainen foorum vetää jos joskin sortin yksikielittäjiä puoleensa. Jospa jotain näistä asioista saisi sanottua tuommoisessa listassa, niin ihan hyvä lista keskustelujen ja tekojen pohjaksihan tuo on.

[Sees]

---
TK:n lista on siitä hyvä, että se myös sisältää ehdotuksia, jotka lieventävät epäröijien farhågor
---
Toinen suomenruotsalaisten farhåga on, että VKV-kielireformi "ei lopu siihen" vaan, että se on osa suurempaa ruotsin kielen alasajoa, yksikielistämistä tai monikulttuurisuuden vastustamista yleensä.---

Miten yleisen kieltenopetuksen avulla voidaan vastustaa monikulttuurisuutta? Eikö kotikielten opetus ja kielitietoinen koulu (siis oppilaiden erilaisista kielellisistä taustoista tietoinen ja näitä taustoja aktiivisesti huomioiva koulu) ole oma alueensa?

Eikö ruotsinkielisten omassa piirissäkin ole pohdittu mahdollista vähemmistökielistatusta?

Mitä oikeasti pelätään? Ovatko pelot samoja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja etelärannikolla?

Miten realistisina tai oikeutettuina pidät näitä pelkoja?



Monikulttuurin rakentaminen on tosi laaja kysymys ja siinä lienee pakko edetä askel askeleelta, palautetta keräten.

Kieltenopetukseen on hyvä tehdä näitä listoja ja malleja keskustelun pohjaksi. Mutta niitä on sitten aika monenlaisia.

Jo suomen kielen opettaminen eri kieliryhmiä yhdistävänä kielenä, on vaikea asia. Tiedän, että monen mielestä pakkoruotsi voidaan poistaa vain mikäli myös suomi jätetään oman valinnan varaan. Tämä voi olla periaatteellisesti tärkeää paitsi ruotsinkielisille myös kaikille, jotka käyvät ei-suomenkielistä koulua tai tulevat tänne opiskelemaan korkeakoulututkintoa tms.

Myös se, onko toinen vieras kieli pakollinen mutta valinnainen vai kokonaan vapaaehtoinen, jakaa ihmisiä. Se, millaisesta paletista kielet täytyy päästä valitsemaan, jakaa ihmisiä.

Tärkeää on minusta se, että suunnitelmiin jätetään joustoa sellaisten tilanteiden varalle, joita emme nyt osaa aavistaa, ja mahdollistetaan poikkeukset.

Yhdistyksen linjaus kuten sen säännöistä olen käsittänyt:

- edistetään suomenkielisissä oppilaitoksissa opiskeltavien kielten vapaata valintaa
- halutaan ruotsin kieli valinnaiseksi
- toimitaan epätarkoituksenmukaisten kielitaitovaatimusten poistamiseksi julkisissa tehtävissä ja viroissa
- suhtaudutaan myönteisesti kaikkiin kieliin ja kielten opiskeluun
- kannatetaan ruotsin kielen tarjonnan säilyttämistä kaikissa Suomen kouluissa
- kannatetaan äidinkielenään ruotsia puhuvien palveluiden ja oikeuksien on turvaamista kaksikielisillä alueilla
http://vapaakielivalinta.fi/yhdistys.php

En oikein usko, että voimme saada tätä laajempaa yhteistä näkemystä aikaiseksi, mutta tuohon ruotsin kohdalle voisi kyllä tulla sanat "valinnaiseksi tai vapaaehtoiseksi". Enkä tiedä, mihin kohtaan tässä kuuluu virkaruotsin poistaminen, ehkä tuohon ensimmäiseen.

Oikeastaan ehkä listaksi minulle riittäisi
- "edistetään suomenkielisissä oppilaitoksissa opiskeltavien kielten vapaata valintaa",
siten tulkiten, että myös valitsematta jättäminen on vapaata tai ainakin vapautuksien mahdollisuus on kohtuudella tarjolla.
Lisäisin tähän myös "kielitietoisen koulun edistämisen", mutta toistaiseksi käsite on niin jäsentymätön, että sitä on rakennettava muualla.

[Eero Nevalainen]

Toinen suomenruotsalaisten farhåga on, että VKV-kielireformi "ei lopu siihen" vaan, että se on osa suurempaa ruotsin kielen alasajoa, yksikielistämistä tai monikulttuurisuuden vastustamista yleensä. Sekä tässä foorumissa, että VKV:n ohjelmajulistuksessa on kuultu ääniä, ettei asioiden haluta olevan näin. Kuitenkin tällainen foorum vetää jos joskin sortin yksikielittäjiä puoleensa. Jospa jotain näistä asioista saisi sanottua tuommoisessa listassa, niin ihan hyvä lista keskustelujen ja tekojen pohjaksihan tuo on.

Tähän on kommentoitava, että persujen poliittinen nousu on ollut jälkikäteen katsoen meille vähän huono juttu ottaen huomioon Suomen hysteerisen suvaitsevaisuus/monikulttuurisuusilmapiirin. Elämme tällä hetkellä käytännössä tilanteessa, jossa ihmiset pyrkivät todistamaan toisilleen olevansa hyväksyttäviä käyttäytymällä mitä absurdimmin, ettei heitä vain voisi kutsua persuiksi. Tällaisessa ilmapiirissä voi ajaa läpi mitä tahansa, ja vaikkapa tietyt Uuden Suomen kommentoijat ovat aika hyvä esimerkki tästä -- "minusta on tullut pakkoruotsin kannattaja, koska olen huomannut että pakkoruotsia vastustetaan. Eipä kohta enää vastusteta kun pakotetaan tarpeeksi".

Itse kuulun myös tiettyä yhteiskunnallista "positiivista diskriminaatiota" tarvitsevaan vähemmistöryhmään, ja käytännössä koko kielipolitiikka on onnistunut tekemään "suvaitsevaisuudesta" ja "monikulttuurisuudesta" itselleni jossain määrin huonon vitsin, koska olen saanut niin paljon esimerkkejä siitä, että kyse on loppupeleissä vain intressiryhmien valtapolitiikasta, ja jos mitään näistä asioista edistää, siellä on kohta joku suomenruotsalainen osallistumassa ja varmistamassa että kaksikielisyys on sama asia kuin tämän kyseisen ryhmän intressit (vrt. viimeisimpänä saamelaiset).

Tuo suomenruotsalaisten todella huoleton "monikulttuurisuus/suvaitsevaisuusretoriikan" omiminen itselleen on jotenkin aina oudoksuttanut minua; kysehän on kuitenkin siitä, että he väittävät että suomalainen monokulttuuri on heidän määritelmänsä mukaisesti kaksikielinen, ja että tätä on kaikkien noudatettava. Pitkän pohdinnan jälkeen olenkin tullut siihen tulokseen, että tämä johtuu siitä, että surut todella jotenkin mieltävät edustavansa suvaitsevaisuutta sinällään suhteessa suomenkielisiin (tämä tuntuu olevan tosi tärkeä itseään koskeva määre heille). Jos itse on suvaitsevaisuus, ja se toinen osapuoli on siis epäsuvaitsevaisuutta, niin tottakai sitten oman asemansa puolustaminen on jonkinlainen yleinen moraalinen absoluuttinen hyvä, ja sellaisenahan sitä suomenkielisillekin yritetään markkinoida.

Tätä pohtiessa pitää aina muistaa se, että jotkin ahvenanmaalaiset ovat mukamas hyvinkin pirteitä ja suvaitsevaisia ja avomielisiä samalla kun haluavat kieltää suomenkieliset paikannimet mannersuomalaistenkin kartoista... en vain pysty omalla kohdallani näkemään, että surujen ideologian hyväksyminen sellaisenaan olisi minun suvaitsevaisuuteni edellytys millään tavalla, varsinkin kun olen aina tullut melko helpostikin toimeen moneltakin ilmansuunnalta tulleiden ihmisten kanssa.

[Jan-Erik Andelin]

Miten yleisen kieltenopetuksen avulla voidaan vastustaa monikulttuurisuutta?

Sillä, että VKV myös sisältää mahdollisuuden valita pois opiskeltavia kieliä kokonaan. Tässä on melkoinen ero puhutaanko valinnaisista vai vapaaehtoisista kielistä; en silloin puhu ruotsista vaan kielistä yleensä.

Eikö ruotsinkielisten omassa piirissäkin ole pohdittu mahdollista vähemmistökielistatusta? Mitä oikeasti pelätään?

Siinäpä tulevat vastaus ja kysymys heti toistensa perään. Eli: pelätään asioiden ketjuuntumista sellaisella tavalla, että siitä seuraa ruotsin kielen alasajo. Tänään puhutaan vapaasta kielivalinnasta, huomenna vähemmistöstatuksen muuttamisesta, ylihuomenna yleishyödyllisten säätiöiden statuksesta (joo, ei tarvitse mennä siihen Bensowin juttuun, niitä on muitakin, ja omassa piirissämme paheksumme jo itsekin).

Kun jopa tässä rationaalisessa, sivistyneessä herraseurassa pohditaan surutta voidaanko terveeltä vähemmistönedustajalta periä tulkkimaksuja, tai onko ruotsin kielen suullinen ja kirjallinen käyttö jonkinlainen ilkivallantyyppinen kiusantekoharrastus, niin valistunut lukija ymmärtää jo mikä on tämä farhåga, eli paha aavistus.

Onko vähemmistöstatusta pohdittu. Kyllä olen sellaisissa kokouksissa ollut, jossa ollaan otettu puheeksi. Mutta ajatus taitaa olla melko jäsentymätön, millainen se voisi olla.

Ovatko pelot samoja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja etelärannikolla? Miten realistisina tai oikeutettuina pidät näitä pelkoja?

Lähes kaikkialla ollaan huolissaan (jos ollaan) voidaanko kielipolitiikan muuttuessa toimia edelleen turvallisesti yhteiskunnassa, saaden vaikeissa elämäntilanteissa yhteiskunnan tukea omalla kielellä, tähän mukaanlukien oman äidinkielen saaminen pohjaksi tulevalle elämälle kouluissa. Joihinkin taloudellisten menetysten laajamittaiseen pelkoon en niinkään usko; markkina on hyvä kieltenopettaja

Toki tietysti poliittiset toimijat myös lietsovat förfinskning:illä, ja minusta olisi ehkä fiksua jos suomenruotsalaiset tutustuisivat paremmin siihen ns. skeneen, jossa nyt pelokkaasti niputetaan vkv-läisiä, perussuomalaisia, hommalaisia, nuivalaisia ja puhtaita natseja samaan tynnyriin... Mutta siinä joudutte myös VKV:ssä pohtimaan kenen tuki ja motiivit kelpaavat, ja mitkä ei.

[Sees]

Miten yleisen kieltenopetuksen avulla voidaan vastustaa monikulttuurisuutta?

Sillä, että VKV myös sisältää mahdollisuuden valita pois opiskeltavia kieliä kokonaan. Tässä on melkoinen ero puhutaanko valinnaisista vai vapaaehtoisista kielistä; en silloin puhu ruotsista vaan kielistä yleensä.

Onko ns. Ruotsin malli (eli pakkoenglanti, toinen vieras kieli valittavissa yleisimmin paletista saksa, ranska, espanja, lisää englantia, lisää ruotsia (koulukieltä), omaa kotikieltä) nyt monikulttuurisuutta tukeva malli?

Mikä olisi monikulttuurisuutta vastustava malli?

[Sees]

Eikö ruotsinkielisten omassa piirissäkin ole pohdittu mahdollista vähemmistökielistatusta? Mitä oikeasti pelätään?

Siinäpä tulevat vastaus ja kysymys heti toistensa perään. Eli: pelätään asioiden ketjuuntumista sellaisella tavalla, että siitä seuraa ruotsin kielen alasajo. Tänään puhutaan vapaasta kielivalinnasta, huomenna vähemmistöstatuksen muuttamisesta, ylihuomenna yleishyödyllisten säätiöiden statuksesta ---

Mutta lapset ja nuoret tarvitsevat kielivapautensa riippumatta ruotsin kielen statuksesta tai säätiöiden asemasta. Ei kai näitä voida niputtaa loputtomasti yhteen? Vai onko ne niputettava yhteen?

[Sees]

Miten realistisina tai oikeutettuina pidät näitä pelkoja?

Lähes kaikkialla ollaan huolissaan (jos ollaan) voidaanko kielipolitiikan muuttuessa toimia edelleen turvallisesti yhteiskunnassa, saaden vaikeissa elämäntilanteissa yhteiskunnan tukea omalla kielellä, tähän mukaanlukien oman äidinkielen saaminen pohjaksi tulevalle elämälle kouluissa.

Noista palveluista, jotka olisi saatava omalla kielellä, keskustelitte Lehtosen blogissa. Miltä näiden palvelujen lista näyttää? Pakkoruotsihan niitä ei takaa nytkään, mutta mikä takaa?

[Jan-Erik Andelin]

Tuo suomenruotsalaisten todella huoleton "monikulttuurisuus/suvaitsevaisuusretoriikan" omiminen itselleen on jotenkin aina oudoksuttanut minua; kysehän on kuitenkin siitä, että he väittävät että suomalainen monokulttuuri on heidän määritelmänsä mukaisesti kaksikielinen, ja että tätä on kaikkien noudatettava. Pitkän pohdinnan jälkeen olenkin tullut siihen tulokseen, että tämä johtuu siitä, että surut todella jotenkin mieltävät edustavansa suvaitsevaisuutta sinällään suhteessa suomenkielisiin (tämä tuntuu olevan tosi tärkeä itseään koskeva määre heille). Jos itse on suvaitsevaisuus, ja se toinen osapuoli on siis epäsuvaitsevaisuutta, niin tottakai sitten oman asemansa puolustaminen on jonkinlainen yleinen moraalinen absoluuttinen hyvä

Tässä olet jyvällä. RKP ja ydinsuomenruotsalaisuus on siitä mielenkiintoinen, että se konservatiivisesti hakailee aikoja jolloin suomenruotsalaiset olivat yhteiskunnan liberaalia ainesta; he muodostivat 1900-luvun alussa suuremman osan maan koulutetusta sivistyneistöstä kuin tänään, ja olivat varmasti mukana edustamassa vapaamielisiä aatteita varhain. Sitten he myös asuivat rantaseuduilla, jossa tavallinen rahvas pääsi helpommin kosketuksiin ulkomaan kanssa, mm. satamien ja laivaliikenteen ansiosta. Olen itse asunut talossa, jonka rakensi mies, joka eräänä iltana meni kävelylle kylän puutavarasatamaan ja palasi Amerikasta viisi kuukautta myöhemmin.

Ruotsinkielisten piirissä tämä Abu Hanna-kritiikki on aikamoinen tabu. Eli suvaitsevaisuus alkaa hiipua, silloin kun vähemmistöasemaa pitää ruveta pohtimaan suhteessa muihin vähemmistöihin, eikä enää suhteessa enemmistöön.

Siihen liittyy myös hieman nurjankurinen ajatus, että jos suomenruotsalaiset ajavat liberaaleja arvoja, niin muut ovat sitten myös liberaaleja ja suvaitsevaisia heille. Perussuomalaisten protestijytkyjen logiikka taitaa kuitenkin olla tasan päinvastainen, kamppaillessan populisesti kaikkea poliittista korrektiutta vastaan.

[Eero Nevalainen]

Jan-Erikillä tuntuu nousevan esiin jatkuvasti tuo liukkaan pinnan argumentti siitä, että mitä seuraavaksi tapahtuukaan jos annetaan periksi jostain. Tuohan kyllä toimii toisinkinpäin; aina kun suruille antaa jotain niin sitä käytetään keinona vaatia lisää, jotta joko myönnetyt palvelut toteutuvat tai jotta meillä on "oikeus" sopeutua niihin annettuihin uusiin oikeuksiin.

Näinhän se tuntuu olevan, että suomalaisen kielipolitiikan on oltava suorastaan totalitaristista että ei vaan pääse tapahtumaan niin, että ihmiset ihan luonnostaan alkaisivat omalla elämällään demonstroida, että koko kuvio ei ole oikeastaan todellinen. Tämän takiahan mitään poikkeuksia ei haluta antaa mihinkään. Jos asetelma alkaa vuotaa jostain, niin siitä uhkaa syntyä isompi vyöry. Mitä tästä sitten pitäisi päätellä?

En kyllä voi mitenkään hyväksyä ajatusta, että meitä pitää jotenkin täydellisesti välineellistää, että emme alkaisi vaatia lisää vapauksia. Tuo käy niin täysin oikeustajuani vastaan, että et varmaan uskokaan. Pakkoruotsiasetelma Suomessa on ihan oma kysymyksensä joka pitää pystyä käsittelemään sen kautta, mikä on juuri sen suhteen oikein ja kohtuullista, eikä antaa asian vain olla siksi, että surut pelkäävät pitkässä juoksussa statuksensa puolesta.

[Jari Helispuro]

Miten realistisina tai oikeutettuina pidät näitä pelkoja?

Lähes kaikkialla ollaan huolissaan (jos ollaan) voidaanko kielipolitiikan muuttuessa toimia edelleen turvallisesti yhteiskunnassa, saaden vaikeissa elämäntilanteissa yhteiskunnan tukea omalla kielellä, tähän mukaanlukien oman äidinkielen saaminen pohjaksi tulevalle elämälle kouluissa.

Noista palveluista, jotka olisi saatava omalla kielellä, keskustelitte Lehtosen blogissa. Miltä näiden palvelujen lista näyttää? Pakkoruotsihan niitä ei takaa nytkään, mutta mikä takaa?

Helpoin ja kivuttomin tie on ruotsin asettamiseksi kansallisen vähemmistökielen asemaan. Sen lisäksi määritellään alueen kaksikielisyys. Esim 20% olisi hyvä raja. Koulutuksen suuntaaminen oikein auttaa aidosti ruotsin- tai kaksikielisiä etsiytymään palveluammatteihin. Kuten olen sanonut, siellä missä on ruotsia puhuvia, on myös ruotsiksi palvelevia. Näin myös arvostus ruotsin kieltä kohtaan nousee ja ymmärrys ruotsinkieliseen kulttuuriin.

[Jan-Erik Andelin]

Sen lisäksi määritellään alueen kaksikielisyys. Esim 20% olisi hyvä raja. Koulutuksen suuntaaminen oikein auttaa aidosti ruotsin- tai kaksikielisiä etsiytymään palveluammatteihin. Kuten olen sanonut, siellä missä on ruotsia puhuvia, on myös ruotsiksi palvelevia.

Ajattelitko silloin Häkkisen tavoin, että myös Keski-Pohjanmaan ruotsinemmistöiset kunnat muutettaisiin yksikielisen ruotsinkielisiksi, kun suomalaisen vähemmistön osuus alittaa 20 %:in? Ellei, niin nämä kunnat siis jatkaisivat kaksikielisinä ja palvelisivat edelleen myös suomenkielisiä äidinkielellään. Tutkimusten mukaan suomenkieliset kokevat yleisimmin, että suomenkielisten vanhustenhuollossa ja kulttuuripalveluissa on puutteita näissä kunnissa. Ajattelitko silloin vastaavasti, että suomenkielisiä pitäisi kouluttaa ja innostaa muuttamaan paikkakunnalle turvaamaan suomenkielisiä palveluja?

[rationalisti]

Siinäpä tulevat vastaus ja kysymys heti toistensa perään. Eli: pelätään asioiden ketjuuntumista sellaisella tavalla, että siitä seuraa ruotsin kielen alasajo. Tänään puhutaan vapaasta kielivalinnasta, huomenna vähemmistöstatuksen muuttamisesta, ylihuomenna yleishyödyllisten säätiöiden statuksesta (joo, ei tarvitse mennä siihen Bensowin juttuun, niitä on muitakin, ja omassa piirissämme paheksumme jo itsekin).

Kun jopa tässä rationaalisessa, sivistyneessä herraseurassa pohditaan surutta voidaanko terveeltä vähemmistönedustajalta periä tulkkimaksuja, tai onko ruotsin kielen suullinen ja kirjallinen käyttö jonkinlainen ilkivallantyyppinen kiusantekoharrastus, niin valistunut lukija ymmärtää jo mikä on tämä farhåga, eli paha aavistus.

Ketjuuntumista olisikin syytä pelätä, sillä eihän tämä asia saa pysähtyä suomalaisten kielivapauteen, vaan kaikki etuoikeudet on purettava opetuskiintiöistä julkistalouden epätasapainoon ja kaikki siltä väliltä. Ruotsia tulisi kyllä jatkossakin saada puhua ja kirjoittaa ympäri Suomea, kunhan sitä ei käytetä ilkivallantyyppisessä kiusantekoharrastuksessa.

Lähes kaikkialla ollaan huolissaan (jos ollaan) voidaanko kielipolitiikan muuttuessa toimia edelleen turvallisesti yhteiskunnassa, saaden vaikeissa elämäntilanteissa yhteiskunnan tukea omalla kielellä, tähän mukaanlukien oman äidinkielen saaminen pohjaksi tulevalle elämälle kouluissa. Joihinkin taloudellisten menetysten laajamittaiseen pelkoon en niinkään usko; markkina on hyvä kieltenopettaja

Toki tietysti poliittiset toimijat myös lietsovat förfinskning:illä, ja minusta olisi ehkä fiksua jos suomenruotsalaiset tutustuisivat paremmin siihen ns. skeneen, jossa nyt pelokkaasti niputetaan vkv-läisiä, perussuomalaisia, hommalaisia, nuivalaisia ja puhtaita natseja samaan tynnyriin... Mutta siinä joudutte myös VKV:ssä pohtimaan kenen tuki ja motiivit kelpaavat, ja mitkä ei.

No tässäpä on erään VKV:hen kuulumattoman mielipide: vapaan kielivalinnan tulisi olla tässä asiassa RKP:n kaltainen ja hyväksyä mukaan kaikki, joiden tavoitteena on pakkoruotsin lakkautus täysin muihin mielipiteisiin ja tavoitteisiin katsomatta.

[TK]

Keskustelu muuttuu helposti pelkäksi saivarteluksi ja nokitteluksi puolin ja toisin. Ydinkysymys unohtuu. Jotkut tietysti haluavatkin tarkoituksellisesti heittää savua ydinkysymyksen, kielivapauskysymyksen, päälle ja ohjata keskusteluja sivupoluille.

Tärkein tavoite tällä hetkellä on pakkoruotsin lakkauttaminen suomenkielisistä kouluista kaikilla koulutuksen tasoilla mukaan lukien virkamiespakkoruotsin. Ongelma on näin selvästi rajattu ja siihen on haettava ratkaisua. Mahdollisimman nopeaa ratkaisua.

Toissijaisia kysymyksiä ovat ruotsin kielen asema määrittely vähemmistökieleksi, monikulttuurisuuskysymykset tai vastaavat asiat. Näiden asioiden jauhamisen voisi nyt jättää pois. Ne eivät kuulu tämän yhdistyksen asialistalle.

Suomalaisen yhteiskunnan kehityksen kannalta on tärkeää, että pakkoruotsi-systeemi saadaan purettua. Pakkoruotsi on yhteiskunnan kehitystä jarruttava ja haittaava tekijä. On kaikkien etu, että pakkoruotsista päästään eroon, mahdollisimman nopeasti.

[dejavu]

[quote="TK"] Jotkut tietysti haluavatkin tarkoituksellisesti heittää savua ydinkysymyksen, kielivapauskysymyksen, päälle ja ohjata keskusteluja sivupoluille.

Nimenomaan. Saivartelulla ja jatkuvalla jossittelulla pelataan aikaa ja
samaan aikaan rakennetaan yhä uusia kaksikielisyysbyrokratiahimmeleitä
ja tehdään tukimuksia ja selvityksiä, joissa keksitään uusia "perusteita" pakkoruotsille.

Lehtosen blogissa löydettiin neljä painopistealuetta palveluille:

Koulutus omalla kielellä, hoito, hoiva, oikeusturva.

Nämä voidaan hoitaa ruotsinkielisellä työvoimalla ja vapaaehtoisilla suomalaisilla (hoivaviettisillä naisilla).
On laadittava ruotsinkieliset kiintiöt myös palvelutyökoulutukseen, ei ainoastaan akateemisille aloille.
Samaahan yritetään kuulemma naisvaltaisille aloille: mieskiintiöt matalapalkka-aloille.

"Hesari kirjoitti eilen:

Säädetään lailla mieskiintiö matalapalkka-aloille, niin asia [palkkatasa-arvo] varmasti korjautuu."


http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisu ... istettavia

Mutta eipä taida hoivaaminen suomenruotsalaista miestä houkutella..
300 000:n joukosta kyllä saisi monta vanhustenhoivaajaa, jos tahtoa olisi.

Missä on suomenruotsalaisten oma vastuu itsestään ?

Tänään joku suomenruotsalaiseksi itsensä rekisteröitynyt kertoi radiossa,
että suomenruotsalaisuus ei selviä ilman suomenkielisten tukea..

Ja jos tukea ei anneta, sitten pakotetaan siihen tukemiseen.

"Paha aavistus" pakkoruotsin jatkamisen puolustamisargumenttina on tekosyy.

Pitääkö Andelin muutamaa yksikielisyyskiihkoilijaa niin merkittävinä mielipiteenmuokkaajina,
että he saavat 70 % kansasta mukaansa-
vielä pakkoruotsin poistamisen jälkeenkin ? ILMAN SÄÄTIÖRAHOITUSTA, nettikirjoittelun voimalla ?
Ei vaikuta uskottavalta.

Toisaalta:

Lisääkö pakkoruotsin koventaminen ja ehdoton joustamattomuus kansan sympatiaa suomenruotsalaisia kohtaan ?
Tähän ei kukaan suomenruotsalainen ole pystynyt antamaan vastausta.

Vihje: Kannattaa lukea Aisopoksen tarinoita:"Tuuli ja aurinko" sopii tähän pakkoruotsiteemaan!

Kun aurinko ja tuuli mittelivät voimiaan

Muinaiskreikkalaisen satusetä Aisopoksen tarinassa aurinko ja tuuli ryhtyivät kinaamaan siitä, kumpi on väkevämpi.
Kesken väittelyään he näkivät matkamiehen kulkemassa tiellä. Silloin aurinko sanoi:
”Minä tiedän tavan selvittää, kumpi meistä on vahvempi.
Se, kumpi meistä saa tuon matkamiehen riisumaan viittansa, on voittaja. Ole hyvä ja aloita.”

Aurinko siirtyi pilven taakse odottamaan, ja tuuli ryhtyi näyttämään voimiaan.
Mutta mitä enemmän se puhkui ja puhalsi, sitä tiukemmin matkamies kietoutui viittaansa.
Lopulta tuuli antoi pettyneenä periksi.

Silloin aurinko tuli esiin pilven takaa ja paistoi matkamiehelle kaikessa komeudessaan.
Pian tämän oli liian kuuma vaeltaa ja hän riisui viittansa.

Tarinan opetus:
taitava ja lempeä suostuttelu tehoaa paremmin kuin raaka voima ja pakottaminen.

http://akatemia.fi/2013/02/aurinko-tuul ... pea-voima/