Keskustelu identiteettirajan yli - kielirajaa ei ole!

[dejavu]

Andelin kysyi minulta, olenko jotain mieltä Geo Steniuksen kolumnista..

Olen siitä montaakin mieltä, mutta aikaa ei ole tarpeeksi sen kommentointiin.

Otankin sen tänne uuteen aloitukseen. Tajusin nimittäin, että ei ole olemassa mitään "kielirajaa"!
Me kaikki osaamme suomea. On vain identiteettiraja. Ja sen rajan ylittäminen ja "rajantakaisten"
ymmärtäminen on suurempi haaste kuin"kielirajan" ylittäminen,.

Tässä Steniuksen kolumnin pääkohtia:

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/128440- ... lenkayttoa

"Kielelliseen vähemmistöön kuuluvana olen elänyt hyvinkin etuoikeutettua elämää"
nimenomaan, nyt on aika tarkistaa, ovatko etuoikeudet vielä perusteltuja.

"Huomaan, että yllättävistäkin suunnista kuuluu sellaista puhetta ja sellaisia ajatuksia, joita ei aikaisemmin ole tullut kohdalleni."
Ehkä kansa alkaa kyseenalaistaa edellä mainitun etuoikeutetun elämän ?

"Että suomalaisuusmyytti ja ”kansakunnan yhteinen tahto” ovat poliittista retoriikkaa ja keinottelua."

Esim. Jyrki Katainenhan tätä myyttiä käyttää perustellessaan kansakunnan eheyttä pakkoruotsilla.
Onko Katainen siis keinottelija ?

"kanssaihmisiä kohtaan voidaan häpeämättä ilmaista niin selvää paljasta vihaa ja halveksuntaa
vain siksi, että heidän äidinkielensä sattuu olemaan toinen kuin oma."

Tämähän on suoranaista valehtelua, jos sillä viitataan pakkoruotsin vastustajiin.
Me haluamme poistaa pakkoruotsin ja turhat kielitaitovaatimukset.
Tämä taas ei käy suomenruotsalaisille. Siksi heitä karsastetaan.
Aloite pakkoruotsiin on tullut ja tulee suomenruotsalaisilta.

Aloite pakkoruotsin poistamisesta pitää tulla samasta lähteestä.

"Tutkimuksen mukaan kaksikielisten identiteetti on ensisijaisesti suomalainen (finländare) eikä suomenruotsalainen (finlandssvensk).
Voisi olettaa, että myös suomenkielisistä kodeista esimerkiksi kielikylpyjen kautta kaskikielisiksi tulleet lapset saisivat samantyyppisen identiteetin.
Identiteettihän ei aina ole kovin selkeä käsite."

Eikö suomenruotsalaisten identiteettianalyysissa ole edes lähtökohtaisesti olemassa suomenkielistä identiteettiä ?
On vain suomenruotsalainen ja "suomenmaalainen" ? Ja suomenmaalainen on kaksikielinen..
Suomenmaalaisia ovat kaikki Suomessa asuvat. Kieliä Suomenmaassa on jo 200 erilaista, ei vain kaksi kieltä.

"Aitosuomalaisten retoriikka on sekä vaarallista että tervettä yhteiskunnallista kehitystä hidastavaa. "
Entä aitosuomenruotsalaisten retoriikka ? Mitä muuta se on kuin tervettä yhteiskunnallista kehitystä hidastavaa ?

Virallisen liturgian mukaiset kaksikieliset ovat privilegioituja kaksikielisiä:
He syntyvät kultalusikka suussa, korkeimpaan kastiin.
Mutta heitä ei ole kuin noin 5 %.
Onko tämä 5 % nostettava 95 %:n yläpuolelle pitämällä Suomi keinotekoisesti kaksikielisenä ?
Keinotekoisen kaksikielisyyden ylläpitoon tarvitaan pakkoruotsia jokaikiselle koko maahan!

Jos tämä 5 % halutaan oikeutetusti alas jalustalta,
tavallisiksi kansalaisiksi meidän muiden joukkoon,
onko se vihaa ja vaarallista kielenkäyttöä ?

Mikä on todellisuudessa vaarassa ? Ei suinkaan ruotsin kieli!
Vaarassa on ruotsin kielen privilegio.

Antaako ruotsin kielen privilegio jokaiselle ruotsinkieliselle privilegion ?
Ei, mutta riittävän monelle, jotta privilegiosta tulee kollektiivisesti puolustamisen arvoinen.

Tätä privilegiota vastaan Steniuksen saama kritiikki on suunnattu, ei Steniuksen henkilöä,
nimenomaan kollektiivista, epäoikeudenmukaiseksi koettua privilegiota vastaan.

Kysymys: Tunnustaako suomenruotsalainen suomenkielisen identiteetin olemassaolon
ilman leimaavaa "Aitosuomalaisuus" -käsitettä ?

Ymmärrän täysin Steniukseen kohdistuneet "hyökkäykset", jos hän lähtee ajattelussaan,
että ei voi olla itsestään ja identiteetistään tietoista suomenkielistä suomalaista ilman että hän on rasisti ja muuten ikävä "aitosuomalainen"..
Tai vielä pahempaa: Suomenkielistä identiteettiä ei voi olla olemassa, on vain suomenmaalainen identiteetti,
johon kuuluu ruotsin kieli.

Helispuron "harrastusruotsi"- tokaisu voisi pitää vastaavana tokaisuna.
ja siitähän Andelin veti herneen nenään.

Analysoikaa identiteettirajan taakse: Mitä Stenius oikein haluaa sanoa ?

[Eero Nevalainen]

Analysoin tämän ehkä paremmin viikonloppuna kun minulla on aikaa, muistuttakaa minua. Alustus kyllä sinänsä näyttää juuri oikeansuuntaiselta; "aitosuomalaisuus" ei voi koskaan olla samalla tasolla vaikkapa "aitoruotsalaisuuden" tai "aitoahvenanmaalaisuuden" tasolla, ja jos kukaan koskaan yrittää identifioitua väärin, niin kyse on myytistä.

Missä on alkuperäinen lähde?

[dejavu]

Analysoin tämän ehkä paremmin viikonloppuna kun minulla on aikaa, muistuttakaa minua. Alustus kyllä sinänsä näyttää juuri oikeansuuntaiselta; "aitosuomalaisuus" ei voi koskaan olla samalla tasolla vaikkapa "aitoruotsalaisuuden" tai "aitoahvenanmaalaisuuden" tasolla, ja jos kukaan koskaan yrittää identifioitua väärin, niin kyse on myytistä.

Missä on alkuperäinen lähde?

On se siellä tekstin seassa..mutta tässä vielä uudelleen:

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/128440- ... lenkayttoa

[Eero Nevalainen]

Kiitos, palaan asiaan. Otsikko on jo toki odotettava, kielenkäyttö on "vaarallista" jos se kyseenalaistaa mitään mitä suomenruotsalainen pitää tärkeänä...

[Sees]

Taisin jo kommentoida tätä tuolla toisessa ketjussa näin:

Tuossa "Vaarallista puhetta" -kolumnissa sanottiin: "Suomen juutalaisista on aina sanottu, että heillä voi olla lukuisia identiteettejä, jotka eri tilanteissa korostuvat eri tavoin." Näin näyttävät toimivan muutkin monikulttuuriset suomessa. Ruotsinkielisen koulun käyminen vahvistaa nimenomaan suomenruotsalaista identiteettiä, joka ei jää suomalaisen identiteetin rinnalle vaan korvaa sen. Eikä tämäkään ole mitenkään väärin, se vaan pitää muistaa ja ymmärtää.

"Vaarallista puhetta" -kolumnissa sanottiin myös: "Tutkimuksen mukaan kaksikielisten identiteetti on ensisijaisesti suomalainen (finländare) eikä suomenruotsalainen (finlandssvensk)." Minua jäi huimaamaan taas sanan finsk puuttuminen. Mihin aina unohtuu, että suomalaisen identiteetti on finsk eikä finländare, joka taas on selkeästi vanhan kaksikielisyysunelman tuottama sana, jolla ohitetaan se identiteettiperusta, joka kuitenkin on enemmistöllä.

Tuo "Vaarallista puhetta" -kolumni jätti liian avoimeksi sen, mistä kirjoittajan viittaamaa artikkelia oli arvosteltu. Nyt vain kauhisteltiin, että arvosteltu oli. Oleellista olisi ollut kaivaa esiin arvostelun kohde.

Väitän, että monelle suomenkieliselle jää sellainen kuva, että ruotsinkielisessä puheessa on määritelty suomalaisuus finländare-suomalaisuudeksi (jotain hyvää, jotain missä maan suru-kaksikielisyys on oleellista) mutta jossain (Savossa, Karjalassa, lähiöissä?) väijyy rajoittunut ja kulttuurin puutteesta kärsivä finsk-suomalaisuus. Saman voi kirjoittaa suomeksi antamalla rivien välistä ymmärtää, että tavoitteena on [finsk-]suomalaisuuden ohittaminen ja vähättely. Nimenomaan sellaisessa tilanteessa ihmiset lähtevät kirjoittamaan kärkevästikin.

Silloinkin, kun puhutaan identiteeteistä mosaiikkeina ja korostetaan sitä, että kaikki identiteetit ovat omanlaisiaan, ei pidä loukata niitä, joiden identiteettimosaiikin perusta on nimenomaan suomenkielisessä perinteessä.

[Sees]

Viisi vuotta sitten elettiin paljon toivorikkaampia aikoja. Silloin vielä tohdittiin käsitellä identiteettikysymystä pakkoruotsin taustalla.

Nimimerkki Pro et contra välitti tälle Gösta Wahlströmin HBL:ssä 22.1.2008 julkaistun tekstin (alunperin ruotsiksi):

SUOKAA SUOMALAILSILLE MAHDOLLISUUS VALITA KIELET

"Koska voidaan lähteä siitä, että useimmat korkeammassa tehtävässä olevat julkisella ja yksityisella sektorilla ovat lukeneet ruotsia koulussa ja kirjoittaneet ruotsin ylioppilaskokeissa, kaiken kai pitäisi olla järjestyksessä. Mutta huonommaksi tilanne tuskin voi tulla päätellen kaikista niistä tyytymättömyyden ilmauksista. joita on esitetty koskien puuttellista palvelua ruotsiksi. Kuitenkin väitetään, että pakollisen ruotsin poisto ylioppilaskokeista olisi kohtalokas takaisku ruotsin kielelle Suomessa.

Missä on logiikka? Kuten Petri Valasti huomauttaa (HBL 7.11), "virkamiesruotsi" on yhtä kuin nolla, vaikka olisikin muodolliset paperit vaaditusta taidosta. Hän ehdottaa vapaaehtoisuutta "kepillä ja porkkanalla". Minusta mieluummin enemmän porkkanaa ja vähemmän keppiä.

Yhdyn myös Markku Hyhköön (HBL 7.11) siinä, että "pakko synnyttää vain ilkeitä lapsia". Tämä voi kuulosta kuin kiroamiselta kirkossa, ellei kuulu Suomalaisuuden liittoon. Ann-Jolin Grune (HBL 12.11) on huolissaan siitä, että lapsena ei voi tietää mitä kieliä voi tarvita tulevaisuudessa ammattia valittaessa. Tämä saattoi pitää paikkansa kymmenisen vuotta sitten, mutta nykyään opiskelu- ja työmarkkinat eivät ole yhtä lukkiutuneita kuin ennen, vaan aikaisemmat väärät valinnat voi korjata kypsemmässä iässä.

Ulla Achren (HBL 12.11) kirjoittaa, että RKP on kokoava liike, jonka katto on korkealla ja seinät etäällä toisistaan. Sen miten korkealla ja etäällä toisitaan ne ovat määrittelee mm. liberalismi.

Suomenruotsalaisella taholla. pyritään jonkilaiseen "toiminnaliseen autonomiaan". Varmasti kaukonäköistä! Silloin pitäisi kaiken järjen nimessä suoda suomenkieliselle enemmistölle sama "autonomia", esimerkisi se, että lapset yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa annetuissa kehyksissä voivat valita ne kielet, jotka he katsovat itselleen hyödyllisimmiksi.

Liberalismi ei ota huomioon vain vähemmistöjä, vaan myös enemmistöt. RKP-liberalisimi, joka yksipuolisesti ajaa ruotsinkielisten etuja valtakunnan tasolla ymmärretään suomenkielisellä taholla ahneudeksi, jonka juuret ovat siinä ajassa, jolloin ruotsi hallitsi yhteiskuntaelämää.

Jos RKP voisi vähentää ruotsalaisuusmissiotaan, puolueelle jäisi enemmän tilaa profiloitua muissa asiakysymyksissä, esimerkiksi eri alueiden ja yhteiskunnalsiten ryhmien etujen ajamisessa ja yhteen sovittamisessa.

Jukka Tuomainen (HBL 10.11) katsooo, että Ruotsin ajan perintö on unohdettu. Siihen sanoisin, että ei ole RKP:n tai Folktingetin asia opettaa, kuinka suomenkielisen enemmistön pitää kokea historiansa ja kansallinen identiteettinsä.

Identitettiin synnytään tai syvemmässä mielessä se löydetään oman etsimisen jälkeen."

[Sees]

Pro et contra välitti seuraavankin viestin (alunperin ruotsiksi):

Michel Ekman viittasi HBL 24.10.2009 kannanotossaan ensin ruotsinkielisellä taholla yleiseen käsitykseen, että ruotsinkielisten hankalan tilanteen pääsyinä ovat suomenkielisten tietämättömyys heistä ja verkossa esiiyntyvä massiivinen "vihapropaganda". Hän epäilee onko tässä koko totuus. Hän jatkaa:

"Melkein kaikilla suomalaisilla on ainakin yksi kokemus ruotsista: koulujen pakkoruotsi. Sillä ei ole mitään vaikutusta käytännön ruotsin kielen taitoon, mikä helposti voidaan todeta liikkumalla tämän päivän Suomessa. Sen sosioekonominen merkitys on vain murto-osa siitä mitä se oli esim. 50 vuotta sitten. Pakkoruotsi on vaativaa sille, jolla ei ole siihen kiinnostusta eikä näe ympäristössään motivaatiota oppia sitä, mikä pätee suomalaisten enemmistöön.

Tähän pakkoruotsiin suomenruotsalainen poliittinen establishmet on sitoutunut tiukasti ... Tämä takertuminen pakkoruotsiin on mielestäni oire jostain muusta. Pieni suomenruotsalainen establishment näyttää elävän kuplassa, jossa heidän käsityksensä siitä mikä tapahtuu yhteiskunnassa on vääristynyt. Suuri osa energiasta menee vaivalloiseen taisteluun omasta statuksesta. Selvin oire tästä on epätoivoinen kiinnipitäminen ajatuksesta, että Suomessa on kaksi teoreettisesti ja käytännöllisesti tasa-arvoista kansanryhmää ja kaksi kansalliskieltä. Miksi suomalaiset (finnarna) pitemmän päälle suostuisivat tähän, jos se merkitsee heille haittoja, kun he omin silmin näkevät, että ruotsin rooli sekä omassa maassa että kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa koko ajan vähenee?

Ajatus kahdesta tasa-arvoisesta kieliryhmästä, joista toinen on hyvin suuri ja toinen hyvin pieni, on tullut tiensä päähän. Tarvitsemme identiteettimme uudelleen määrittelyn vähemmistöidentiteetiksi ja suomenruotsalaisen politiikan sopeuttamisen vähemmistöpolitiikaksi, jolla - tarvittaessa kompromissittomasti - puolustamme sellaista joka on välttämätöntä kulttuuriselle ja kielelliselle henkiinjäämisellemme. Vanhoista tottumuksista ja abstrakteista ihanteista, jotka syntyivät silloin kun suomenruotsalaisten rahat hallitsivat suurta osaa maan taloutta, meillä on tuskin mitään apua saatavissa. Sen sijaan on kansainvälisesti käypiä periaatteita vähemmistöjen suojelusta, joista ehkä saamme tukea. itse meidän ei pidä puuttua suomenkielisten kielipoliittisiin päätöksiin niin kaúan kuin ne eivät johda vähemmistön sortoon.

Taloudellisia resursseja, joita suomenruotsalaisilla on, pitäisi käyttää radikaalisti uusien poliittisten vähemmistöstrategioiden työstämiseen. Mutta kuka sen tekee? Se edellyttäisi, että tänään tärkeillä paikoilla istuvat kiireesti päivittävät kivettyneet vakaumuksensa."

[Jan-Erik Andelin]

Mielestäni finländare on ihan samanlaista kielipeliä kuin pakkoruotsi-sana. Voisin tehdä kauppaa näistä kahdesta sanasta. Minusta olisi järkevää puhua kaikista Suomen kansalaisista finne-sanalla, niin kuin Pohjoismaissa kuitenkin tehdään. Ja pakkoruotsin kohdalla voitaisiin ruveta puhumaan vapaasta kielivalinnasta, joka herättää jopa vastustajassakin myönteisempiä tuntemuksia.

[Eero Nevalainen]

Mielestäni finländare on ihan samanlaista kielipeliä kuin pakkoruotsi-sana. Voisin tehdä kauppaa näistä kahdesta sanasta. Minusta olisi järkevää puhua kaikista Suomen kansalaisista finne-sanalla, niin kuin Pohjoismaissa kuitenkin tehdään. Ja pakkoruotsin kohdalla voitaisiin ruveta puhumaan vapaasta kielivalinnasta, joka herättää jopa vastustajassakin myönteisempiä tuntemuksia.

Sinähän jopa ymmärrät.

Itseäni nämä kielipelit viehättävät. Suomenruotsalaiset ovat loistavia keskustelun "kehystämisessä" ja käytettyjen termien lataamisessa. "Pakkoruotsi" on toki se ainoa kriitikkojen käyttämä sana, joka tottakai pitää sitten pyrkiä kieltämään, koska se sisältää jonkinlaista väärää mielikuvaa.

Se, mitä finländare tai... se perkeleelllinen finne oikeasti tarkoittaa, onkin sitten se kysymys mistä me oikeasti täällä taistelemme.

[Jan-Erik Andelin]

Itseäni nämä kielipelit viehättävät.

Kyllä minä tätä vähän seuranneena rupean tajuamaan, että sinua oikeasti viehättää tämä koko pakkoruotsi-"ongelma" ja että oikeasti rakastat näitä svekomeemejä. Aluksi luulin ivaksi. Kokkolalainen sananparsi kuvaa hienosti tätä läheisriippuvuutta: ken kulkee käpy takapuolessaan, joutuu pian huomaamaan, ettei keho voi olla sitä ilman.

Sen takia tämän keskustelun päämäärä on harvoin pragmaattinen yritys löytää yhteisymmärrystä, ratkaisua, kompromissia ja sopua; ei, suomenruotsalainen huomaa pian omien argumenttiensa hukkuvan siihen, että vastapuoli keskusteleekin ohi, ikään kuin suomenruotsalaisuuden kanssa, palaamalla masturbatoorisesti kaikkeen vuosien varrella kohtaamaansa vääryyteen.

[Sees]

---tämän keskustelun päämäärä on harvoin pragmaattinen yritys löytää yhteisymmärrystä, ratkaisua, kompromissia ja sopua

Kompromissista ei tietenkään ole kyse. Rehellisyydestä parhaimmillaan.

--- vastapuoli keskusteleekin ohi, ikään kuin suomenruotsalaisuuden kanssa, palaamalla masturbatoorisesti kaikkeen vuosien varrella kohtaamaansa vääryyteen.

Se on tämän kielikeskustelun ominaisuus. Minä en kuule/ymmärrä sinua, etkä sinä kuule/ymmärrä minua. Peruskokemuksemme siitä, mikä on ymmärrettävää ja oikeudenmukaista on ehkä erilainen.


PS. Mutta ymmärrän, että väsyt. Täällä meitä on monta ja Sinua vain yksi. "Teitä" pitäisi olla kerralla täällä vähintään kaksi. Yksi vastaan monta ei toimi, siinä ei synny oikeanlaista vuoropuhelua, jossa välillä puhutaan samanmielisen ja välillä taas toisinajattelijan kanssa. Tilanne on nyt samankaltainen kuin useimmissa pakkoruotsiohjelmissa, missä yksi pakkoruotsin vastustaja saa aina rinnalleen vähintään kolme pakon kannattajaa. Ne ohjelmat ovat piinallista seurattavaa.

[Jan-Erik Andelin]

Kyllä sinulla, Dejavu, on tuossa joku pointti, jota pitäisi ajan kanssa jyrsiä. Mutta avaapa ensin näitä kahta juttua vähän enemmän, niin ymmärrän ehkä paremmin.

Aloite pakkoruotsiin on tullut ja tulee suomenruotsalaisilta.
Aloite pakkoruotsin poistamisesta pitää tulla samasta lähteestä.

Miksi näin, eikä normaalisti enemmistöpäätöksellä? Ja onko edes historiallisesti totta, että suomenruotsalaiset vaativat aikanaan maalaisliittolaista opetusministeriä laatimaan ehdotusta pakollisesta ruotsista?

tämä 5 % [...] tavallisiksi kansalaisiksi meidän muiden joukkoon

Miten minusta tulee nykyistä tavallisempi kansalainen?

[Sees]

onko edes historiallisesti totta, että suomenruotsalaiset vaativat aikanaan maalaisliittolaista opetusministeriä laatimaan ehdotusta pakollisesta ruotsista?

Tästä on oma ketjunsa
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... p?f=8&t=98

Lisäksi täytyy kaivaa esiin Riitta Pirin väitöskirja, etsin iltapäivällä, jollei kukaan muu kerkeä.

[Jari Helispuro]

onko edes historiallisesti totta, että suomenruotsalaiset vaativat aikanaan maalaisliittolaista opetusministeriä laatimaan ehdotusta pakollisesta ruotsista?

Tästä on oma ketjunsa
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... p?f=8&t=98

Lisäksi täytyy kaivaa esiin Riitta Pirin väitöskirja, etsin iltapäivällä, jollei kukaan muu kerkeä.

Tarkoitatko tätä: http://www.kielipolitiikka.net/fakta/riittapiri.pdf

[Sees]

onko edes historiallisesti totta, että suomenruotsalaiset vaativat aikanaan maalaisliittolaista opetusministeriä laatimaan ehdotusta pakollisesta ruotsista?

Tästä on oma ketjunsa
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... p?f=8&t=98

Lisäksi täytyy kaivaa esiin Riitta Pirin väitöskirja, etsin iltapäivällä, jollei kukaan muu kerkeä.

Tarkoitatko tätä: http://www.kielipolitiikka.net/fakta/riittapiri.pdf

Kyllä kiitos, sivut 52-53.