Onko keskustelu yli kielirajan mahdollista? II

[Jan-Erik Andelin]

Jos teidän mielestänne yhteiskunta ei saisi puuttua teidän elämäänne muutamalla sadalla tunnilla vihattua pohjoismaista kieltä, niin mitä se teille kuuluu miten parisuhteessa ja perheissä halutaan identiteettejä rakentaa?

[dejavu]

Mielestäni nämä "kohtujutut" eivät auta tätä keskustelua eteenpäin..

Ehkäpä eivät, mutta silti haluan, että keskusteltu asia hyväksytään todelliseksi ilmiöksi, vaikka Jan-Erik siitä haluasikin loukkaantua. Ideologisesti pahimmat tuntemani tapaukset ovat järkiään nimenomaan periaatteellisesti suomenruotsalaiset lapset tehneitä suomenkielisiä naisia. Vaikka oma äidinkieli olisi kuinka suomi, niin lapset ovat juuri suomenruotsalaisia ja tunnustusta tälle asialle pitää kerjätä järjestelmällisesti koko ajan, ja jos et suostu ymmärtämään miten ihanasta asiasta on kyse, miten näkemyksellinen tämä nainen itse on ja miten tärkeä hänen lastensa tuleva status on, niin sinulta kaivetaan silmät päästä.

Ongelma on todellinen. Mutta sävy, jolla siitä keskustellaan voisi olla "kaunopuheisempi".
Liikumme sen verran herkällä alueella.

[dejavu]

Jos teidän mielestänne yhteiskunta ei saisi puuttua teidän elämäänne muutamalla sadalla tunnilla vihattua pohjoismaista kieltä, niin mitä se teille kuuluu miten parisuhteessa ja perheissä halutaan identiteettejä rakentaa?

Juuri nämä "identiteetinrakentajanaiset" ovat kovimpia pakkoruotsittajia, siis nämä suomalaiset naiset, jotka ovat kääntyneet suomenruotsalaisiksi.
En minä olisi heidän identiteetistään kiinnostunut, jos he antaisivat meidän olla rauhassa.

[Jan-Erik Andelin]

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/128440- ... lenkayttoa

Olitko siis, Dejavu, tässä kirjoittajan kanssa samaa mieltä, vai eri mieltä? Pakko kysyä kun tuossa parin virstan päässä asuu.

[Sees]

Siis yleensä äidit omaksuvat lastensa identiteetin, tulihan minustakin puoliksi karjalainen äitiyden myötä.

Kulttuurisesti äidit omaksuvat yleensä nimenomaan ns. ylempää sosiaaliryhmää edustavan isän kulttuurin. Näin on ajateltu, että suomen kieli aikoinaan levisi täällä asuneiden vanhempien aaltojen tulokkaiden joukkoon. Turkiskaupan myötä korkeammassa sosiaalisessa asemassa oleva, idästä tuleva N1c-mies olisi saanut lapsia täällä jo elävän vaimon kanssa ja oman äidinkielensä sijaan äiti on pitänyt huolta siitä, että hänen lapsensa ovat oppineet korkeamman statuksen suomen kielen. Tämä on vain yksi selitys parin tuhannen vuoden takaiselle kielenvaihdolle.

Meillä suomenruotsalaisuus on selvästi nykytilanteessa kannattava sijoitus, eikä tässä ole mitään pahaa. Näin suomi-ruotsi-kaksikielisessä kodissa sekä ruotsinkieliset että suomenkieliset äidit vaalivat lastensa ruotsinkielisyyttä.

Muuttaako ruotsinkielisten koulujen käyminen identiteettiä enemmän kuin vaikkapa englanninkielisen koulun käyminen. Tältä näyttää. Tuossa "Vaarallista puhetta" -kolumnissa sanottiin: "Suomen juutalaisista on aina sanottu, että heillä voi olla lukuisia identiteettejä, jotka eri tilanteissa korostuvat eri tavoin." Näin näyttävät toimivan muutkin monikulttuuriset suomessa. Ruotsinkielisen koulun käyminen vahvistaa nimenomaan suomenruotsalaista identiteettiä, joka ei jää suomalaisen identiteetin rinnalle vaan korvaa sen. Eikä tämäkään ole mitenkään väärin, se vaan pitää muistaa ja ymmärtää.

"Vaarallista puhetta" -kolumnissa sanottiin myös: "Tutkimuksen mukaan kaksikielisten identiteetti on ensisijaisesti suomalainen (finländare) eikä suomenruotsalainen (finlandssvensk)." Minua jäi huimaamaan taas sanan finsk puuttuminen. Mihin aina unohtuu, että suomalaisen identiteetti on finsk eikä finländare, joka taas on selkeästi vanhan kaksikielisyysunelman tuottama sana, jolla ohitetaan se identiteettiperusta, joka kuitenkin on enemmistöllä.

Tuo "Vaarallista puhetta" -kolumni jätti liian avoimeksi sen, mistä kirjoittajan viittaamaa artikkelia oli arvosteltu. Nyt vain kauhisteltiin, että arvosteltu oli. Oleellista olisi ollut kaivaa esiin arvostelun kohde.

Väitän, että monelle suomenkieliselle jää sellainen kuva, että ruotsinkielisessä puheessa on määritelty suomalaisuus finländare-suomalaisuudeksi (jotain hyvää, jotain missä maan suru-kaksikielisyys on oleellista) mutta jossain (Savossa, Karjalassa, lähiöissä?) väijyy rajoittunut ja kulttuurin puutteesta kärsivä finsk-suomalaisuus. Saman voi kirjoittaa suomeksi antamalla rivien välistä ymmärtää, että tavoitteena on [finsk-]suomalaisuuden ohittaminen ja vähättely. Nimenomaan sellaisessa tilanteessa ihmiset lähtevät kirjoittamaan kärkevästikin.

Silloinkin, kun puhutaan identiteeteistä mosaiikkeina ja korostetaan sitä, että kaikki identiteetit ovat omanlaisiaan, ei pidä loukata niitä, joiden identiteettimosaiikin perusta on nimenomaan suomenkielisessä perinteessä.

[Noustenmaa]

Jos teidän mielestänne yhteiskunta ei saisi puuttua teidän elämäänne muutamalla sadalla tunnilla vihattua pohjoismaista kieltä, niin mitä se teille kuuluu miten parisuhteessa ja perheissä halutaan identiteettejä rakentaa?

Tästä kommentista voisi lukea että Andelininkin tapa vastata alkaa lähentyä ns. normi sveko-keskustelijaa.
Minusta keskustelu on mennyt ihan asialinjalla. Äänenpainoja joissain olisi voinut tarkistaa.

Sitten Andelin kirjoittaa vihasta.
Ei täällä kaikesta huolimatta ole ruotsinkielen vihaajia.
PAKKO on se jota täällä yritetään vääntää pois.

Jos sitten pakkoa, sen ilmenemismuotoja ja kannattajia kuvataan keskustelun edetessä niin jokainen kirjoitus tuo ne esiin siten kun kirjoittaja on ne kokenut. Kieltämällä jonkun ilmiön se ei kuitenkaan katoa.

[Jari Helispuro]

Jos teidän mielestänne yhteiskunta ei saisi puuttua teidän elämäänne muutamalla sadalla tunnilla vihattua pohjoismaista kieltä, niin mitä se teille kuuluu miten parisuhteessa ja perheissä halutaan identiteettejä rakentaa?

Tästä kommentista voisi lukea että Andelininkin tapa vastata alkaa lähentyä ns. normi sveko-keskustelijaa.
Minusta keskustelu on mennyt ihan asialinjalla. Äänenpainoja joissain olisi voinut tarkistaa.

Sitten Andelin kirjoittaa vihasta.
Ei täällä kaikesta huolimatta ole ruotsinkielen vihaajia.
PAKKO on se jota täällä yritetään vääntää pois.

Jos sitten pakkoa, sen ilmenemismuotoja ja kannattajia kuvataan keskustelun edetessä niin jokainen kirjoitus tuo ne esiin siten kun kirjoittaja on ne kokenut. Kieltämällä jonkun ilmiön se ei kuitenkaan katoa.

Hyvä, että edes tässä vaiheessa huomataan, miksi A on täällä. Miksi ylipäätään kannattaa osallistua hänen kommentteihinsa. Ne eivät edusta edes maltillista suomenkielistä näkemystä, vaikka aluksi yritti ne siksi naamioidakin. Todellinen karva paljastui yllättävän aikaisessa vaiheessa. Hänet tänne lähettänyt varmasti on pettynyt.

Joudummeko kauankin odottelemaan aikaa, jolloin suomenkielinen voi keskustella suomenkielisten kanssa suomenkielisten asioista?

[Sees]

Joudummeko kauankin odottelemaan aikaa, jolloin suomenkielinen voi keskustella suomenkielisten kanssa suomenkielisten asioista?

Niin, mutta mitä se tarkoittaa?

Normikoululuokassa Itä-Helsingissä on noin parikymmentä oppilasta ja näistä selkeästi viitisen oppilasta omaa jonkin etnisen tausta. He saattavat olla hyvinkin heikkoja suomen taidoiltaan tai täysin äidinkielentasoista suomea puhuvia (usein juuri äiti on suomenkielinen). Toiset viisi puhuu hyvää suomea, mutta saattavat vaihtaa nopeasti kielensä venäjäksi tai viroksi. Ei kukaan tiedä luokkaan tullessaan, ketkä kokevat itsensä suomenkielisiksi ja ketkä eivät. Ei kukaan osaa edes luokitella heitä suomenkielisiin ja ei-suomenkielisiin.

Ymmärrän tarpeen kokea, että suomenkieliset päättävät itse siitä, mikä on suomenkielisille tärkeää - mutta käsite suomenkielinen on jo hajautunut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kielikeskustelu olisi enää ajankohtaista - se ehdottomasti on.

[Eero Nevalainen]

Jos teidän mielestänne yhteiskunta ei saisi puuttua teidän elämäänne muutamalla sadalla tunnilla vihattua pohjoismaista kieltä, niin mitä se teille kuuluu miten parisuhteessa ja perheissä halutaan identiteettejä rakentaa?

Miksi ihmeessä sinä et pysty tajuamaan että tässä on kyse jostain vähän muustakin kuin muutamasta sadasta tunnista (joskin se tietysti sitten perustelee sitä muutamaa sataa tuntia)? Entäs jos alan sanoa, että mielestäni "viha" on jossain määrin ihan oikeutettu tunne sellaista kuviota kohtaan, joka on järjestelmällisesti, tahallisesti väärin, vaikka niin voimakkaaseen tuomioon ei jostain syystä näissä keskusteluissa saakaan sortua?

Ja käänteisesti, tietysti se miten suomenkielisissä perheissä muodostetaan identiteettiä ei pitäisi myöskään sitten olla suomenruotsalaisten asia. Sitä, miten voimakkaasti "parempiin piireihin" avioituneen suomenkieliset naiset tuntuvat investoivan omaa egoaan rajuimpaan ruotsinkielisyyteen mihin olen koskaan törmännyt, ei oikeasti voi silti olla huomaamatta -- he osaavat kaikki "kielikeskustelulliset temput" paremmin kuin usea RKP:n poliitikko. Kyllähän siinä tehdään voimakasta työtä sen eteen, että populaatiossa saadaan edistettyä tiettyä asiaa, ja jos toisaalta itse en oikein pidä siitä, niin saanen olla pitämättä. Ei meillä suomenkielisillä ole näissä kuvioissa yleensä mitään oikeutta ottaa tuollaisia kantoja kuitenkaan.

[Jari Helispuro]

Joudummeko kauankin odottelemaan aikaa, jolloin suomenkielinen voi keskustella suomenkielisten kanssa suomenkielisten asioista?

Niin, mutta mitä se tarkoittaa?

Sitä, että voimme yhdessä osassa unohtaa muut (maahanmuuttajat sekä ruotsinkieliset suomalaiset) ja keskittyä sen Suomen kielipolitiikan rakentamiseen, jossa valtakieli on suomi. Toinen osa on miettiä miten suomen kieli saadaan osaksi yhdentymistä, koska sehän on maata koossapitävä voima.

Normikoululuokassa Itä-Helsingissä on noin parikymmentä oppilasta ja näistä selkeästi viitisen oppilasta omaa jonkin etnisen tausta. He saattavat olla hyvinkin heikkoja suomen taidoiltaan tai täysin äidinkielentasoista suomea puhuvia (usein juuri äiti on suomenkielinen). Toiset viisi puhuu hyvää suomea, mutta saattavat vaihtaa nopeasti kielensä venäjäksi tai viroksi. Ei kukaan tiedä luokkaan tullessaan, ketkä kokevat itsensä suomenkielisiksi ja ketkä eivät. Ei kukaan osaa edes luokitella heitä suomenkielisiin ja ei-suomenkielisiin.

Tämä ryhmä on ylimenokautta, he ehkä vanhempana omaksuvat suomen kielen uudeksi kielekseen, heidän jälkipolvensa sen kuitenkin tekevät. Tämä kuitenkin edellyttää että suomen kieli halutaan pysyvän elossa.

Ymmärrän tarpeen kokea, että suomenkieliset päättävät itse siitä, mikä on suomenkielisille tärkeää - mutta käsite suomenkielinen on jo hajautunut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kielikeskustelu olisi enää ajankohtaista - se ehdottomasti on.

Älkäämme hajauttako käsitettä suomenkieliset. Mielestäni siihen ei kuulu ainakaan ruotsinkieliset. Nämä ovat niitä mainitsemiani ratkaisuja, tai niiden ehdotelmia, joita kysymyksillä haluttiin hakea.

[Sees]

-- voimme --- keskittyä sen Suomen kielipolitiikan rakentamiseen, jossa valtakieli on suomi. Toinen osa on miettiä miten suomen kieli saadaan osaksi yhdentymistä, koska sehän on maata koossapitävä voima.

Tämä on realismia, tosin tämä ei tarkoita kenenkään unohtamista. Varsinkaan, kun lastenlapsemme jo todennäköisesti ovat suomalaisen monikulttuurin edustajia.

Mielestäni siihen [suomenkielisiin] ei kuulu ainakaan ---

Siihen eivät kaiketi kuulu ne, jotka eivät halua siihen kuulua.

Itse toivoisin, että suomenkielisyys olisi mahdollisimman monen kohdalla yksi identiteetti vaikka muitakin kieli-identiteettejä olisi. Nimenomaan siksi, että suomenkielisyydestä tulisi se koossapitävä voima.

Osalla tulee olemaan jatkossakin identiteetti, johon ei liity muita kielellisiä perintöjä ja tämä on ok.

[Eero Nevalainen]

Itse toivoisin, että suomenkielisyys olisi mahdollisimman monen kohdalla yksi identiteetti vaikka muitakin kieli-identiteettejä olisi. Nimenomaan siksi, että suomenkielisyydestä tulisi se koossapitävä voima.

Suomi "yleiskielenä" suomessa on kyllä sellainen asia, että RKP vastustaa sitä viimeiseen asti (vaikka "ruotsinkieliset palvelut" olisi hoidettu miten hyvin tahansa), koska se tarkoittaa oleellisesti ruotsin vähemmistökieliasemaa. Hassua sinänsä, että eipä se ruotsi nykyäänkään ole suomalaisen yleiskielen asemassa...

[TK]

Suomen kielen maan pääkielenä pitäisi olla kuin sateenvarjo, jonka alle kaikki kieliryhmät mahtuvat. Suomen kieli yhdistää erilaiset kieliryhmät toisiinsa, kaikkien kansalaisten pitäisi opetella ja osata suomea. Suomen kielen osaaminen on luonnollinen vaatimus ja yhteiskuntaa kiinteyttävä tekijä.

[Jan-Erik Andelin]

Onko sinulla mielikuva, etteivät asiat jo olisi näin?

[TK]

Miksi surut puhuvat toistuvasti "pakkosuomesta", jos suomen kielen osaaminen on luonnollinen vaatimus Suomen kansalaisille?
Usein vaikuttaa siltä, että surut joko eivät halua olla kiinteä osa suomalaista yhteiskuntaa tai eivät ymmärrä maan pääkielen yhteiskuntaa kiinteyttävää merkitystä.