Miksi pakkoruotsi on niin tärkeää ruotsinkielisille?

[Ohramies]

Kokoomus jätti 2010 noudattamatta oman puoluekokouksensa päätöstä pakkoruotsista luopumisesta, koska puoluejohto oli eri mieltä! Tällaista volttia ei tehdä ihan pienen paineen alla.

Puhumattakaan vuoden 2012 puoluekokouksesta jossa Katainen järjesti hämmentävän falangin puoluejohtoa runttaamaan "väärän" äänestystuloksen ennalta. Aivan kuin asia olisikin maailman tärkein eikä pieni mitätön sivujuonne jollaiseksi se usein pyritään vähättelemään.

Katainenhan on Wallinin henkilökohtainen ystävä joten selkeästi politiikan huipulla pakkoruotsiverkosto on hämmentävän hyvässä iskussa. Kataista ennen pakkoruotsin takuumiehenä oli "kirjoittakaa nyt juuri sellainen kielilaki kuin haluatte"-Lipponen.

Salaliittohuutelua kyllä jaksan ihmetellä. Jos maan ykköslehden päätoimittaja sanoo monta kertaa suoraan pääkirjoitussivulla että lehden linja on pakkoruotsin tukeminen niin se on salaliitto että hesarin toimituksen linja on kallellaan. Aika huonosti pidetty salassa, sano. Ruotsalaisilla on "vanhaa rahaa" ja rikkaiden säätiöiden voimavarat on valjastattu pakon pönkittämiseen. Vaalirahajupakasta selvisi miten pienillä summilla suomalainen poliitikko on valmis myymään vaikka sielunsa.

Historialliselta kannalta poliittisen eliitin pakkoruotsi-into on ymmärrettävää. Olihan maan ainoa riippumaton media vuosikymmenet ruotsinkielinen lehdistö (taas se penteleen salaliitto!) joten poliitikkojen piti työn puolesta seurata ruotsinkielistä mediaa. Nyttemmin taas kyse on itseään ruokkivasta ilmiöstä, vrt Meriläisen kirjoitus taannoin siitä miten politiikassa edetäkseen pitää edistää ruotsinkielisten asiaa..

[Sees]

Olen, totta puhuen, yhtä hämilläni kuin sinäkin. Kuvittelen tuntevani ammattini puolesta suomenruotsalaisten sisäpiirit aika hyvin, myös niiden keskinäisen eripuran tietyissä asioissa. Ehkä tuo YYA-Suomi onkin hyvä vertaus. Saamatta sen kummemmin rahaa tai etuja, ihmiset vain ajautuvat tiettyyn ajattelumuottiin ja ajan myötä itsesensuuriin, jonka luopumisesta tulee sitten valtava arvovaltakysymys.

Näinhän assimilaatiopolitiikka itse asiassa toimii juuri esimerkiksi naisten suhteen, ja tästä on jopa keskusteltu tällä foorumilla. Alunperin suomenkieliset tädit joilla on "ruotsinkielisiä" lapsia ovat ehkä fanaattisimpia tapauksia ruotsin suhteen, mitä olen koskaan tavannut.

Vien hetkeksi keskustelun sivupolulle, anteeksi Nevalainen, sillä äidit ovat hiukan erityistapaus.

Ensinkin äidit vaihtavat identiteettinsä lastensa identiteettiin, mikäli ne muuten olisivat erilaiset. Voi kai sanoa aina.

Toiseksi äidit kokevat elämäntehtäväkseen taata lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat elämässä. Suomenruotsalaisten lasten kohdalla tämä tarkoittaa molempien kielien mahdollisimman hyvää hallintaa. Se tarkoittaa myös ruotsinkielisen koulun valitsemista lapsille ja koulun "identiteettityön" tukemista, ehdoitta.

Kolmanneksi äidit haluavat suojella lapsiaan, ja he ovat erityisen herkkiä hurrittelun ja nakkikioskiväkivallan uhalle - syystäkin. Voin ymmärtää, että erityisesti äidit huolestuvat esimerkiksi nettikeskusteluista, joissa turhautuminen kielipoliittiseen umpikujaan ja saneluun näkyy hyvin kriittisinä äänenpainoina.

Neljänneksi tulee sitten sellainen arvohämmennys. Muistan, miten tuttuni, jolla on suomenruotsalaiset lapset, kävi juhlassa, missä juhlapuhuja puhui sekä suomeksi että ruotsiksi. Hän oli seuraavana päivänä hyvin närkästynyt siitä, että sen tason ihminen puhui niin huonoa ruotsia. Jos omassa elämässä ruotsin sovittaminen arkeen ja ruotsin kielen huoltaminen on yksi tärkeimmistä asioista (koska se on lasten toinen äidinkieli), unohtaa helposti, mikä on ruotsin todellinen asema muiden elämässä, muut kun ovat keskittyneet elämäntöihin ihan muilla areenoilla. Toisaalta voi myös kokea, että oma pätevyys suomenkielisenä finnarina (ja myös finnarin lasten pätevyys) suomenruotsalaisten joukossa saa kolauksen, kun finnari taas kerran osoittaa olevansa "moukkatankero", kuten Rosa Meriläinen ruotsia osaamattomia kolumnissaan lempeästi nimitti.

[Sees]

on kytköksiä jotka saavat poliitikot unohtamaan luottamustehtäviensä perusperiaatteet. Mutta missä suhteessa nuo kytkökset liittyvät rahaan ja valtaan, miten konkreettisia ne ovat yksittäisen poliitikon ja puolueen kohdalla? Näistä varmaan jälkikasvumme lukee historiantunneilla kuten nykyiset koululaiset YYA-Suomen ajoista.

Olen, totta puhuen, yhtä hämilläni kuin sinäkin. Kuvittelen tuntevani ammattini puolesta suomenruotsalaisten sisäpiirit aika hyvin, myös niiden keskinäisen eripuran tietyissä asioissa. Ehkä tuo YYA-Suomi onkin hyvä vertaus. Saamatta sen kummemmin rahaa tai etuja, ihmiset vain ajautuvat tiettyyn ajattelumuottiin ja ajan myötä itsesensuuriin, jonka luopumisesta tulee sitten valtava arvovaltakysymys. Esimerkiksi näin:

nämä kuviot syntyivät itsestään, kun riittävä joukko vain syystä tai toisesta teki tuon rinnastuksen ilman mitään juonia.

Jospa Jyrki Katainen mieltää tuon ruotsinopetuksen vastustuksen omassa puolueessaan jotenkin kuuluvan klusteriin, jossa nuoremmat voimat ovat viemässä puoluetta oikeammalle, maahanmuuttokriittisyyteen, epäsosiaalisempaan oikeistolaisuuteen jne. En tiedä.

Tätä voitaisiin pitää työhypoteesina, sillä tämä selitys tekisi helpommaksi poliitikoille ja muillekin myös muuttaa mielipidettään, kun siihen tulee tilaisuus.

On myös ehdotettu, että ruotsinkieliset ovat niin mukavia työtovereina, yhteyshenkilöinä ja sukulaisina, että ihmiset eivät haluaisi loukata heitä. Ja kun pakkoruotsista on tällä hetkellä tehty "vihakysymys", kukaan ei tohdi sanoa mitään.

Suoranainen mustamaalaamisen kohteeksi joutuminenkin pelottaa. HBL kuvasi mielenkiintoisesti Kokoomuksen viimekesäistä kokoustilannetta:

--- Janne Sankelo från partiets högerfalang som manövrerade ut den mer liberale Sampsa Kataja som vice ordförande avstod från att säga sin åsikt. På presskonferensen efteråt hävdade han att hans åsikt inte står i strid med den övriga partiledningens fastän han i lördags flaggade för slopad tvångssvenska i en offentlig utfrågning. ---

Puolueen oikeistosiipeen kuuluva Janne Sankelo, joka syrjäytti liberaalimman Sampsa Katajan varapuheenjohtajan paikalta, vältti sanomasta mielipidettään (kielivapaudesta). Lehdistökonferenssissa jälkeenpäin hän myönsi että hänen mielipiteensä ei ole ristiriidassa muun puoluejohdon kanssa vaikka hän lauantaina liputti pakkoruotsin poistamisen puolesta julkisessa kyselyssä.

--- "Svenskätaren" Sanna Lauslahti förlorade kampen om ordförandeskapet. I stället får tvåspråkiga Laura Räty fortsätta på den posten. Räty steg fram och varnade för illusionen att maximal valfrihet är genvägen till lyckan. ---

"Ruotsinsyöjä" Sanna Lauslahti hävisi kamppailun puoluevaltuuston puheenjohtajuudesta. Sen sijaan kaksikielinen Laura Räty saa jatkaa tehtävässään. Räty astui esiin ja varoitti illuusiosta, että maksimaalinen valinnanvapaus on oikotie onneen.

[Hannu Jussi]

"Saamatta sen kummemmin rahaa tai etuja, ihmiset vain ajautuvat tiettyyn ajattelumuottiin ja ajan myötä itsesensuuriin"

Sekä Turun että Helsingin yliopiston tutkijat tietävät että "ruotsalaiselta puolelta" irtoaa helpommin rahaa, joten voisi melkein sanoa, että koko yliopistoväki uhraa itsensä ruotsalaisuuden alttarille, ainakin työuransa aikana.
Taiteilijat saavat helpommin rahaa ruotsalaiselta puolelta, joten taiteilijoiden suut on tukittu.
Listaa voisi jatkaa - ruotsinkieliset ostavat itsellensä "YSTÄVIÄ".
Unohtuiko Itä-Suomi?