Ruotsinkielisten valintoja ja palvelua BB&ÖN

[Sees]

Borgåbladet & Östra Nyland lehtien nettisivuilla on tuore pääkirjoitus, joka käsittelee ruotsinkielisiä palveluja.

http://www.ostnyland.fi/ledare/2013-02- ... ka-finland

Pääkirjoituksessa pohditaan ruotsinkielisten hidasta mutta selvää siirtymistä kohti vahvan ruotsin alueita kuten Tammisaarta. Ruotsinkielisistä palveluista ei muualla pidetä kiinni vaan suostutaan helpommin tavoitettavaan suomenkieliseen palveluun.

Pääkirjoituksessa nostetaan pohdittavaksi, kuinka suuressa määrin ruotsinkieliset itse tuottavat palvelunsa. Kuinka suuren osan "hoivapommista" ruotsinkieliset ovat ajatelleet hoitavansa itse ja kuinka suuri osa siitä jätetään suomenkielisten tai maahanmuuttajien tehtäväksi?

Kysytään, kuinka moni suomenruotsalainen tekee työnsä ruotsiksi. Arvellaan, että monasti oma ura menee ruotsin puolustamisen ohi. Vaikka ruotsinkielisillä on omat kiintiöt oikeustieteellisessä ja lääketieteellisessä, koska tarvitaan ruotsinkielisiä juristeja ja lääkäreitä, ei kuitenkaan ole velvoitetta työskennellä ruotsinkielisissä palveluissa ja näin lääkäripula vaikkapa Porvoon terveyskeskuksessa jatkuu.

[Sees]

Suomi24-palstalla keskustelu

Borgåbladet käy hankalaksi

Trotjänare
7.2.2013 12:10
+2
Borgåbladet puuttuu pääkirjoituksessaan asioihin, joista puhuminen on aikaisemmin leimattu ruotsalaisvihaksi ja suvaitsemattomuudeksi:

1. Missä määrin ruotsinkieliset itse osallistuvat ruotsinkielisten palvelujen tuottamiseen?
2. Kuinka moni ruotsinkielinen työskentelee ruotsinkielisessä ympäristössä ruotsiksi? Onko oma ura sittenkin tärkeämpi kuin lojaalisuus ruotsin kieltä kohtaan.
3. Lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä tiedekunnassa on ruotsinkielisille omat kiintiönsä, koska ruotsinkielisiä sanotaan tarvittavan. Kuinka moni heistä menee kaksikielisyyttä edellyttäviin tehtäviin oikeuslaitoksessa tai julkisen terveydenhoidon palvelukseen, vai hakeutuvatko he Helsingin keskustan asianajotoimistoihin tai ruotsinkielisiin terveyskeskuksiin. (Ks. Borgåbladet, Ledare.)

Borgåbladetin pääkirjoitus antaa ajattelemisen aihetta kahdella tavalla: Ovatko ruotsinkielisemme solidaarisia toisilleen ja voidaanko suomenkielisiltä vaatia enemmän solidaarisuutta ruotsinkielisille kuin mitä näillä itsellään on?

[Hannu Koho]

Eikä noita opiskelukiintiöitä taida hirveästi olla perushoitajakoulutuksessa?

Kiintiöiden suurin merkitys ei ole ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen vaan muuta väestöä paremman, ja paremmin palkattuihin ammatteihin johtava koulutus.

Koulutusmahdollisuudet korreloivat voimallisesti hyvinvoinnin ja elintason kanssa, sen tietää ilman akateemista tutkimustakin. Jos eteläkarjalaisilla olisi omat koulutuskiintiöt maan parhaisiin yliopistoihin, niin kyllä me kovasti puolustaisimme sellaista järjestelmää! Ja syyttäisimme vähemmistön vainosta häntä joka uskaltaa järjestelmää kritisoida

[Hannu Jussi]

Tammisaareen muuttaa monet eläkepäiviä viettämään, lintukotoon jopa suomenkielisiä ruotsinmielisiä. Tammisaaressa koulutetaan lähihoitajia, joista monet perustavat oman (palvelu)yrityksen. Paras esimerkki kai tällaisesta hoivapalvelusta on se, kun vanhemmalle henkilölle sanottiin, että tämä kun ei oikein tarvitse niin paljon kunnan maksamia "lähitunteja", niin sen sijaan hänelle voitaisiin sumplia koko kodin remontti, sukulainen omistaa rautakaupan, nääs.
Tammisaaresta ei tarvitse tulla junalla tai bussilla pääkaupunkiin erikoislääkärille - ei tarvitse kuin soittaa taksi, ja kaikki hoituu; kela maksaa.
Koko systeemi "mätii" ja sitä puolustetaan kynsin ja hampain.
Koko kunta (rkp) tarvitsisi muutakin kuin pientä pintaremonttia, joten oli kai viisainta aloittaa yrityksellä lopettaa suomenkielinen koulutus.