Mielenkiintoinen muotoilu Andelinilta

[Sees]

Andelin: "Jos sinun päätökselläsi lakkautettaisiin pakollinen ruotsi vaikkapa ensi viikosta alkaen niin tuskin olisi viisasta aloittaa jonkun muun kielen opiskelu kesken kaiken. Silloin moni olisi opiskellut kahtakin kieltä osaamatta ysillä niistä kummastakaan mitään käyttökelpoista. Järkevintähän olisi, että ne, jotka ovat ruotsin aloittaneet lukevat sen loppuun, vaikka ovatkin sen vastenmielisen pakon sanelemana aloittaneet."

Tässä pohditaan jo sitä onnellista hetkeä, jolloin pakko on poistettu.

Asiassahan ei ole mitään ongelmaa, koska meillä ei ole englantia tai ruotsia koulujen opetusohjelmassa vaan A1- ja A2- tai B1-kielet. Muutos tulee kohtiin, joissa nämä kielet valitaan. Ainoastaan virkaruotsi poistuu ehdoitta ja ilman mitään lisäpakkoja. Toisen kielikoepakon lisääminen yliopistoille vain siksi, että osa edes suorittaisi virkaruotsin, vain vaikeuttaa entisestäänkin valmistumista. Mutta tietysti loputtomasti näpertelemällä tällaisten asioiden kanssa voidaan saada keskustelu hajalle ja ostaa aikaa.

[Hannu Jussi]

Erik Andelin kirjoittaa ja pohdiskelee ruotsinkielisten asemasta vähemmistönä.
Hyviä pohdintoja on kirjoittanut Heikki Mansikkaniemi suomenkielisestä vähemmistöstä ja heidän kohtelustaan Raaseporissa.

[Jan-Erik Andelin]

Siellä Andelin kirjoittaa ruotsiksi. Tämä on minusta monen suomenruotsalaisen tapa tällä hetkellä: kaksikielisyyttä alleviivataan pakottamalla kaikki pakkoruotsinsa opiskelleet käymään kaksikielistä keskustelua, jossa ruotsinkieliset kirjoittavat ruotsiksi, vaikka heille suomeksi kirjoittaminen olisi yhtä helppoa kuin ruotsikin.

Kiitän saamastani huomiosta. Jules Lehtosen blogissa kirjoitan ruotsiksi, koska hän itse toivoi vähemmistöjen käyttävän paitsi suomea myös ruotsia, englantia tai venäjää tässä nimenomaisessa blogissa. Suomeksi kirjoittaminen on vaikeampaa kuin äidinkielellä, mutta jos vastauksia haluaa, niin...

[Sees]

Siellä Andelin kirjoittaa ruotsiksi. Tämä on minusta monen suomenruotsalaisen tapa tällä hetkellä: kaksikielisyyttä alleviivataan pakottamalla kaikki pakkoruotsinsa opiskelleet käymään kaksikielistä keskustelua, jossa ruotsinkieliset kirjoittavat ruotsiksi, vaikka heille suomeksi kirjoittaminen olisi yhtä helppoa kuin ruotsikin.

Kiitän saamastani huomiosta. Jules Lehtosen blogissa kirjoitan ruotsiksi, koska hän itse toivoi vähemmistöjen käyttävän paitsi suomea myös ruotsia, englantia tai venäjää tässä nimenomaisessa blogissa. Suomeksi kirjoittaminen on vaikeampaa kuin äidinkielellä, mutta jos vastauksia haluaa, niin...

Jos kyse on Lehtosen toivomuksesta, pahoittelen tarpeetonta kritiikkiäni.

Tervetuloa tälle palstalle!

[Jan-Erik Andelin]

Se joukko, joka kokee suomenruotsalaisuuden osana identiteettiään, on siis paljon laajempi kuin 4,5%.

Tämä pitää paikkansa. 32 % kaikista talouksista, jossa puhutaan ruotsia, joku perheenjäsen puhuu suomea. Tämä luku vaihtelee vahvasti, ja on esim. Vantaalla 60 %, Espoossa 50 %, Porvoossa 30 % ja Raaseporissa 20 % (noin-lukuja, nämä viimeisimmät). Joten varmaan nousee tuo prosentti jonnekin 6-7 % luokkaan. Näissä talouksissa valitaan edelleen usein ruotsinkielistä koulua lapsille, joskin arvelisin, että into saattaa hiipua, kun esim. Pisatulokset suomenkielisissä kouluissa ovat tutkimusten mukaan paremmat.

Tervetuloa tälle palstalle!

Kiitos!

[Sees]

Viime keväänä toimittaja Andelin Östnyland-lehdessä totesi, että oppikirjoissa liberalismi tavoittelee yhteiskuntaa, joka turvaa hyvän elämän edellytykset muttei sekaannu kansalaisten valintoihin. Andelinin mielestä tämän määritelmän mukaan tuskin voi vaatia kaikilta suomalaisilta pakollista ruotsia. Onnihan saavutetaan liberaalin koulukunnan mukaan siten, että valitaan vapaasti se, mitä elämässä tarvitaan.
http://www.ostnyland.fi/ledare/2012-04- ... -etiketten

Onko toivoa liberaalista kielipolitiikasta? Mitä sellainen edellyttäisi?

[Eero Nevalainen]

Kas, tervetuloa vain minunkin puoleltani tänne katkerien, kaunaisten, kateellisten vähemmistönvihaajien synkälle foorumille

[Hannu Jussi]

"Siinä täytyisi selvittää onko suomenruotsalaisten yleinen olettamus, että vähemmistön elintila kapenee, jos kantaväestö vähenevässä määrin osaa vähemmistön kieltä, oikea vai ei. Ja jos on, niin millä vaihtoehtoisin keinoin voitaisiin vähemmistö(je)n eurooppalaisia oikeuksia tulevaisuudessa taata.

Tuo yllä oleva on suomea, silti en ymmärrä mitä siinä sanotaan.
Kantaväestö ei ole pakosta huolimatta opetellut 40 vuoteen ruotsia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. a) vähemmistön elintila kapenee? Mitä tuo tarkoittaa? Vaikka saisitte vain muutamia tuhansia uusia hurriksi.fi jäseniä, niin kuka on viemässä ruotsinkielisiltä elintilaa? (Asunnot/työpaikat?) Tarkoittaako tämä sitä että ruotsinkieliset ovat saaneet työpaikkansa ja halvat vuokra-asuntonsa pelkästään kieleen perustuen? No tämänhän me tiedämme kaikki! Tiedän että ruotsinkielisille on omat vuokra-asuntojen tarjoajat, myös sen että, kerran työpaikkaa hakiessani minulle sanottiin että siihen otetaan ruotsia kotikielenään puhuva henkilö.
Tätiäni ei kiinnosta Raaseporin/Helsingin ulkopuolinen maailma. Ja ihan omaan kokemukseeni viitaten voin sanoa, ettei minua kiinnosta ruotsinkielisten olemiset tai muut touhut tippaakaan. Jollei minulla olisi näitä ruotsinkielisiä "lähisukulaisia", niin olisin onnellisen tietämätön että heitä yleensäkään on Suomessa.
Eurooppalaisia oikeuksia? Ruotsinkielisillä asiat ovat paremmin kuin yleensä muualla Euroopassa asuvilla. Onko nyt pelkona, että säätiöiden "touhut" tulevat julkisiksi, vai mistä kiikastaa? Olisihan se nyt kovaa, että lähtöruutu olisi kaikilla sama.

Ja vielä kysymys? Venäläisen perheen vaihdettua kielensä ruotsiksi, ovatko he etnisesti ruotsalaisia? Mistä johtuu kiihkoruotsalaisuus? Tuoko se muutakin kuin taloudellisia etuja?

[Sees]

Tätiäni ei kiinnosta Raaseporin/Helsingin ulkopuolinen maailma. Ja ihan omaan kokemukseeni viitaten voin sanoa, ettei minua kiinnosta ruotsinkielisten olemiset tai muut touhut tippaakaan.

Jokin iso solmu tässä on, vaikka periaatteessa voisimme "elää ja antaa elää" kovin mielellämme.

Kun taannoin radiossa keskusteltiin Ahvenanmaasta ja jotkut kritisoivat ahvenanmaalaisia siitä, etteivät nämä halua oppia suomea (suomihan ei ole pakollinen Ahvenanmaan kouluissa missään vaiheessa), niin heti soittelivat ahvenanmaalla asuvat suomenkieliset ja puolustivat naapureitaan: eihän täällä kuule suomea, kuinka sitä täällä oppisi ja miten sellaista voitaisiin edes vaatia.

Kun syksyllä Ahtisaaren lausunnot, joissa hän ilmoitti olevansa huolissaan ruotsivastaisuudesta Suomessa, levisivät Ruotsiin, tämä herätti siellä keskustelua. Vastasin eräälle naiselle, joka oli blogissaan taivastellut mokomaa ruotsivastaisuutta, ja kerroin miten paljon murhetta pakkoruotsi aiheuttaa esimerkiksi kielellisen oppimisongelman omaaville ja maahanmuuttajataustaisille lapsille. Hän oli heti hirmuisen ymmärtäväinen ja piti näiden erilaisten oppijoiden puolta. Itse asiassa hän ymmärsi heti koko kielivapauden periaatteen.

Mutta olen lukemattomia kertoja koettanut selittää täällä Suomessa ruotsinkielisessä keskustelussa, miten hankala pakkoruotsi on. En muista kertaakaan kokeneeni sellaista, että joku palstan ruotsinkielisistä olisi noussut puolustamaan suomalaisia samaan tapaan kuin nuo Ahvenanmaan suomenkieliset puolustivat ruotsia puhuvia naapureitaan. En muista kertaakaan, että joku olisi suostunut katsomaan asiaa erityisoppilaiden kannalta, kuten tuo ruotsalaisnainen automaattisesti teki. Hyvin kipakasti on tullut sellaisia kommentteja kuin "meillä puhutaan viittä kieltä", "meilläkin on lapsilla lukivaikeus ja hyvin osaavat ruotsia ja suomea ja englantia", "ovatko suomenkieliset lapset tyhmempiä kuin ruotsinkieliset", "ruotsia eivät opi vain laiskat ja asenneongelmaiset", "heikkolahjaisille lienee omia koulujaan, joissa ei ole ruotsia", "maahanmuuttajat tietävät kyllä, mihin maahan tulevat, täällä sitoudutaan kahteen kansalliskieleen"...

Minulle on jäänyt kuva, että yleinen mielipide ruotsinkielisellä puolella on saatu käännettyä näin armottomaksi. Ruotsinkieliset uskovat tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen kielten opiskelusta ja kielten tarpeellisuudesta. Samanaikaisesti kuvitellaan, että kuulutaan siihen suvaitsevaiseen kansanosaan ja fennot ovat niitä armottomia kulttuurinsyöjiä.

Usein sanotaan, etteivät suomenkieliset tunne ruotsinkielisten todellisuutta eivätkä ole kiinnostuneita heidän ongelmistaan. Varmaan näin. Silti virallisesti meiltä vaaditaan koko ajan eläytymistä ja ymmärrystä ruotsinkielisten erityisyydelle ja läpi elämän kestävää ruotsinopiskelua, jotta suomenruotsalaisuus ja sen elintila säilyisivät. Aina välillä kimahtaa otsaan "fennot ette tunne historiaanne, olette ruotsalaisia" -dokumentteja, joita pitäisi katsoa nyökytellen. Kyse on läpi elämän kestävästä koulutusohjelmasta.

Sen sijaan ruotsinkielisten ei tunnu tarvitsevan lainkaan katsoa asioita muiden kieliryhmien kannalta. Heille jätetään kuvitelma siitä, että he ymmärtävät kaikkia muita kieliryhmiä, koska ovat usein kaksikielisiä ja heillä on läheisyydessään suomenkielisiä tai muunkielisiä (perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä), joiden identiteettiin ruotsin kieli jo oleellisesti kuuluu, ja juuri nämä läheiset ovat finländereiden aidoimmat edustajat, muilla on asenneongelmia.

Tätä solmua pitäisi avata rauhallisesti.

[Hannu Jussi]

Tuo lainaamasi lausahdus oli hiukan yleistävä tarkoittaen myös että ruotsalaisuus ei kosketa Suomessa edes promillen edestä suomalaisia. Kaksikielisyyden (nykyään täysin turhan) ovat ihan itse ruotsinkieliset katkaisseet suomalaisilta.
Ruotsalaiset voivat sitten itse kertoa eristäytymisen syitänsä. Toisaalta, sekään ei enää kiinnosta.

[Sees]

Tuo lainaamasi lausahdus oli hiukan yleistävä tarkoittaen myös että ruotsalaisuus ei kosketa Suomessa edes promillen edestä suomalaisia.
Ruotsalaiset voivat sitten itse kertoa eristäytymisen syitänsä. Toisaalta, sekään ei enää kiinnosta.

Ruotsinkielisyys ei ehkä kosketa mutta monikulttuurisuus koskettaa. Nousee esiin tarve miettiä, millä tavoin ruotsinkielisten pitää olla erilaisessa asemassa kuin monikulttuuristen suomalaisten.

[Hannu Jussi]

Tämänhetkinen tilanne on se että ensin tulee surut ja sitten loput. Moni"kulttuurisuus" ei kosketa montaakaan surua (ei näe/kuule) pääkaupungin ulkopuolella, paitsi niitä jotka suoraan saavat elinkeinonsa tästä .. .
...... Lehdet Ruotsista (huom. harvemmin "Nordenista), tv = SVT, kieli on ruotsi, joten todennäköisyys että raaseporilainen suru kohtaisi maahanmuuttajanaisen jonakin vuonna/elinaikanansa on olematon.

Nämä lukuisat R-porilaiset, jotka saavat elantonsa multikultista plus muutama muu maailman halaaja eivät toistaiseksi ole keksineet kuinka saada mamu-äidit oppimaan lukemista/laskentoa/jotakin tässä maassa puhuttua kieltä.... pysyvät kotonaan kuulemma miesten käskystä. Lapsia on pistetty kouluihin.
Ekat mamut R-poriin tulivat ns. salakujetettuina 90-luvun alussa. Tästä tekijää onkin palkittu.
Onko sitten naisten asema jotenkin parempi vai huonompi kuin kotimaassaan onkin ihan toinen juttu.

[Sees]

Moni"kulttuurisuus" ei kosketa montaakaan ---

Monikulttuurisuus esim. pääkaupunkiseudulla tarkoittaa, että seuraavien vuosien kuluessa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä kouluissa nousee kahteenkymmeneen prosenttiin. Se tarkoittaa, että seuraavassa polvessa kulttuurienvälisten liittojen määrä on jo todella iso.

Venäjän- ja vironkieliset näyttävät integroituvan nopeasti ja hankkivan erinomaisen suomen kielen taidon. He rakentanevat niitä kulttuurisiltoja, joita olisi pitänyt jo rakentaa suomenkielisten omalla kielitaidolla, jota ei kuitenkaan ole voinut laajentaa. Esimerkiksi muistan itse, miten olimme kiinnostuneita viron kielestä omassa koulussani, mutta sen opiskelu oli meillä "tee se itse" -kurssien varassa. Pakollinen ruotsi on oleellisesti sitonut voimavaroja, joita olisi tarvittu näiden lähialueiden kieleen ja kulttuuriin tutustumiseen.

Muualta tulleiden tilanne vaihtelee. Joissakin maahanmuuttajaryhmissä näyttää käyvän niin, että lapset puolikielistyvät. Sisarukset puhuvat keskenään suomea, koska se on heidän vahvin kielensä, mutta puheesta kuulee, ettei suomen osaaminen ole äidinkielen tasoinen. Näiden ihmisten opiskelut kariutuvat helpoimmin kieliongelmiin. Heidän lastensa kielellinen kehitys on myös uhattuna, sillä äidinkieli opitaan kotona. Peritty kielitaidottomuus kulkee käsi kädessä periytyn syrjäytymisen kanssa.

Niissä koululuokissa, joissa maahanmuuttajien osuus nousee yli puoleen, tulee tilanne, jossa suomenkielisten lasten kielitaito ei enää kehitykään normaalisti. Erilaiset kielivirheet tulevat niin tutuiksi, ettei oma kielikorva enää erota oikeaa ja väärää muotoa. Tämä on uhka, mikäli maahanmuutto keskittyy liiaksi tietyille alueille ja niiden kouluihin. Tämä ongelma lienee ruotsinkielisillä kouluilla jo nyt suomenkielisten määrän vuoksi. Monikulttuurisuutta/monikielisyyttä täytyy siis pystyä jakamaan tasan kaikille kouluille.

Samaan aikaan lasten ja nuorten maailman peli/videopainotteisuus vähentää lukemista ja kirjoittelua. Entistä enemmän oppilaat jakautuvat koulukielen taidoissa hyviin ja heikkoihin. Heikkojen on vaikea opiskella kaikkea, mitä koulusta löytyy, koska opiskelu ja ajattelu pohjaavat kieleen. Kouluilla puhutaankin nyt kielitietoisuudesta. Tarkoitus on, että kaikki opettajat kokisivat olevansa nimenomaan äidinkielen opettajia. Meillä Suomessa vain asia on arkaluontoinen, koska suomi ei ole virallinen pääkieli vaan toinen kansalliskieli. Puhuttaessa oppilaiden kielellisestä kehityksestä ja kielitaitovaatimuksista joudutaan koko ajan vetämään mukana kansalliskielistrategian liturgiaa.

Monikulttuurisuus on tavallaan luonnollinen olotila. Ainahan on tullut virtauksia ja ihmisiä eri puolilta. Useimmiten määrä on ollut sellainen, että se on ollut omiaan rikastamaan niin geenivarastoja kuin kulttuuriakin. Nyt vain vaatimukset ihmisten osaamiselle ovat niin kovat, ettei monikulttuurisuus toimi ilman tietoista työtä kieltaidon ja eettisten periaatteiden hiomisessa.

Kasvaako kaksikielisyysfilosofiasta, joka nyt hyväksyy vain suomen ja ruotsin, monikielisyysfilosofiaa, joka hyväksyy maan pääkielen erityisaseman ja Nordenin monikulttuurin, jossa suomalaisetkin voivat olla nordboreja ilman ruotsia?