Pientä myönnytystä pakkorintamassa?

[Sees]

RKP:n Zilliacus, Keskustan Manner, Vihreiden Mikkola, Demareiden Gustafssonkin viittaa tuleviin hallitusneuvotteluihin - ilmassa on taas jäiden lähdön tuntua. On ollut toki ennenkin ja silti tuli kaikkien aikojen takatalvi. Mutta pientä rakoilua liturgiarintamassa kuitenkin...

[Hannu Jussi]

Tänään Hesarin mielipideosastolla Ralp Jaari kirjoittaa:
"Olisiko Ruotsin ja Suomen valtioliittoon mahdollista palata?"

Nyt kun me uskallamme puhua vapaan kielivalinnan puolesta, uskaltavat myös Ruotsalaisuuden puolustajat tulla esille.

[Sees]

Tänään Hesarin mielipideosastolla Ralp Jaari kirjoittaa:
"Olisiko Ruotsin ja Suomen valtioliittoon mahdollista palata?"

Lieneekö tämä sama teksti, joka löytyy tuonnimisestä blogista:

VOITAISIINKO PALATA RUOTSI-SUOMI VALTIOLIITTOON?

Televisiossa (TV1) alkoi 13.1.13 mielenkiintoinen sarja siitä, olemmeko me suomalaiset itse asiassa ruotsalaisia. Sarjassa on haastateltu historioitsijoita ja kulttuurin asiantuntijoita.

Historiallisesti tarkasteltuna on ollut montakin tilannetta, joiden seurauksena Suomi tänä päivänä olisi osa Ruotsia. Ensimmäinen niistä on tietenkin se, että Ruotsi olisi voittanut Venäjää vastaan käydyn sodan 1808-09. Tällöinhän Suomi olisi pysynyt osana Ruotsia ja suomenkielinen kulttuuri olisi kuihtunut samaan tapaan kuin esimerkiksi Skotlannissa on käynyt skotinkielisen kulttuurin.

Toinen tilanne oli välirauhan aikana 1940-41. Tällöinhän Suomen poliittinen johto kaavaili Venäjän uhkan torjumiseksi valtioliittoa Ruotsin kanssa. Tämä olisikin ilmeisesti toteutunut elleivät Stalin ja Molotov olisi sitä torjuneet. Kun otetaan huomioon se, että Suomi lopulta päätyi liittoon (tai ainakin aseveljeyteen) Saksan kanssa, voidaan oikeutetusti sanoa, että Neuvostoliiton johtajat toimivat vastoin omaa etuaan.

Nykyajan pohjoismainen yhteistyö on kaukana mistään valtioliitosta, jota sen sijaan ollaan toteuttamassa EU:n puitteissa. Mutta ehkäpä Ruotsin ja Suomen välinen valtioliitto voisi olla idullaan sellaisessa muodossa, että molemmat valtiot hoitaisivat itsenäisesti sisäiset asiansa ja Suomessa säilyisi suomenkielisen väestönosan määräävä asema.

Historia ja nykyaikakin opettavat, että Suomi on yksinään liian pieni valtio täydelliseen suvereniteettiin. Sen sijaan että antaisimme Euroopan tiikerivaltioiden Saksan ja Ranskan nielaista meidät, voisimme olla Ruotsi-Suomen puitteissa vahva valtio aivan niin kuin olimme jo keskiajalla.

http://www.jaari.net/

Viime kesänä kyseisessä blogissa pohdittiin siirtymistä Ruotsin kruunuun:

SUOMELLE RUOTSIN KRUUNU

Viime viikkoina on ryhdytty puhumaan siitä mahdollisuudesta, että Suomi eroaisi eurosta ja palaisi markkaan. Itse ehdottaisin kuitenkin – vanhana Suomen Pankin valuuttapoliittisen osaston tutkijana – että Suomi ottaisi käyttöön Ruotsin kruunun.
Tästä olisi ainakin kolme etua. Ensinnäkin Ruotsin ja Suomen puunjalostusteollisuus eivät saisi satunnaisia valuuttahyötyjä tai –haittoja markan tai kruunun devalvoitumisen tai revalvoitumisen myötä. Ovathan Ruotsin ja Suomen puunjalostusteollisuudet toistensa pääkilpailijoita.
Toiseksi Ruotsi ja Suomi ovat EU:n sisällä hoitaneet asiansa hyvin ja ne voisivat muodostaa ”asiansa hyvin hoitaneiden valtioiden kerhon”. Kolmanneksi, mikäli myös Tanska ja Norja tulisivat mukaan yhteiseen valuuttaan, palattaisiin aitoon pohjoismaisuuteen eli nordismiin.

Ehdotukseni vaikuttaa kenties radikaalilta tai vaikeasti toteutettavalta. Kun kuitenkin vienee useita kuukausia ja kenties pitemmänkin ajan ennen kuin Suomi luopuisi eurosta, niin nyt olisi hyvää aikaa ryhtyä neuvottelemaan asiasta.

[Sees]

Tuon blogin kirjoittaja on toisaalta kirjoittanut varsin kriittisesti 2009, mutta sittemmin painottanut nordismia:

RUOTSINKIELISTEN ASEMASTA 2009

Ratkaisun avaimet ovat ruotsinkielisillä itsellään

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta siitä kun Suomi irtaantui Ruotsista ja liittyi Venäjään suuriruhtinaskuntana, jolla oli oma hallinto ja kulttuuri. Jollei näin olisi tapahtunut, voisi suomenkielinen väestönosa Suomessa nyt olla vähemmistö. Mutta nythän ruotsinkielisten osuus on vain 6 % väestöstämme. Vielä paljon myöhemminkin olisi unioni Ruotsin kanssa voinut toteutua, sillä välirauhan aikana 1940 Suomen poliittinen johto ajoi Suomen ja Ruotsin personaaliunionia pelätessään Venäjän uutta agressiota. Stalin ja Molotov kuitenkin tekivät tyhjäksi Suomen aikeet.

Kun huomioi ruotsinkielisten merkittävän aseman maamme kehityksessä ja kulttuurissa, ei ole ihme, että heillä on perustuslain takaama asema maassamme. Mutta ei sovi silti unohtaa sitä, että he ovat pieni vähemmistö, jonka suhteellinen koko pienenee samanaikaisesti kuin esimerkiksi venäjänkielisten koko kasvaa. Tätä heijastaa myös Ruotsalaisen kansanpuolueen edustajien väheneminen eduskunnassa ja kunnallishallinnossa. Europarlamenttiin he tuskin saavat edes ainuttakaan edustajaa.

Miten sitten vähemmistöjen asema jatkossa tulee kehittymään? Energiset uudet maahanmuuttajat tulevat raivaamaan itselleen asemia talouselämässä, kulttuurissa ja politiikassa. Jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että he kysyvät, miksi ruotsinkielisillä on erikoisasema kaikilla aloilla mutta heillä ei. Asiaan vaikuttanee myös se, että suomenkielinen enemmistö haluaa oppia englannin, saksan, ranskan ja venäjän kieltä. Ruotsin oppimista he eivät juurikaan enää pidä tarpeellisena.

Tässä tilanteessa ratkaisun avaimet ovat ruotsinkielisillä itsellään. Jos he ymmärtävät oikein kehitystrendit eivätkä härkäpäisesti pidä kiinni erioikeuksistaan, säilyttävät he asemansa arvostettuna vähemmistönä.

Heidän kaikkien on myös hallittava suuren enemmistön kieli suomi.


DRAGSVIK JA KIELIPOLITIIKKA 2012

Ministeri Wallinin jouduttua kovaan paineeseen Dragsvikin varuskuntaa koskevan kysymyksen johdosta on kysymys syytä asettaa laajempaan asiayhteyteen.

Itse olen aikaisemmin ollut vahva suomalaisuusmies. Olen kuitenkin joutunut tarkistamaan kantaani. Syynä on se, että vakaumuksellisena nordistina kannatan Pohjoismaiden tiivistä yhteistyötä. Muut pohjoismaat ja varsinkin Ruotsi edellyttävät, että suurin osa suomalaisista osaa edes auttavasti ruotsia.

Sitä paitsi tämä on tavallisten suomalaistenkin edun mukaista. Päästäkseen Hankenille, Åbo Akademi´hin ja pohjoismaisen yhteistyön orgaaneihin on suomalaisten osattava ruotsia. Kysymys on sekä opiskelupaikoista että työpaikoista (esim. Nordea, Stockmann, Nokia, Wärtsilä ym.).

Eli nyt jos koskaan meidän suomalaisten on kyettävä katsomaan asiaa laajemmasta näkövinkkelistä. Dragsvikin varuskunnan asia hukkuu kuin pisara mereen mutta indikoi läntisille naapureillemme miten me ruotsin kieleen ja Suomen ruotsalaisiin suhtaudumme.

[dejavu]

Muut pohjoismaat ja varsinkin Ruotsi edellyttävät, että suurin osa suomalaisista osaa edes auttavasti ruotsia"

Onpa röyhkeää..

EDES NEUVOSTOLIITTO EI VAATINUT, ETTÄ JOKAISEN SUOMALAISEN ON OSATTAVA AUTTAVASTI VENÄJÄÄ!!
Myöskään EU ei vaadi, että saadaksemme olla EUssa jokaisen suomalaisen tulee osata ranskaa!

Mistä tämä pohjoismainen kyykytys oikein kumpuaa ?

[Hannu Jussi]

En nyt pääse itse aloittamaan uutta aihetta, mutta menköön tähän.
http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisu ... a#comments
Poimin Uuden Suomen blogista Antero Mannisen vastauksen.

"Ilkka Kanervan lausuntojen perusteella olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että Kokoomus on lopulta kuitenkin ajamassa valtioliittoa Ruotsin kanssa. Esimerkiksi Pertti Salolainenhan on sellaista hiljakkoin julkisuudessa avoimesti kannattanut. "

OMG

[dejavu]

indikoi läntisille naapureillemme miten me ruotsin kieleen ja Suomen ruotsalaisiin suhtaudumme."

Entä mitä indikoi virallisen Suomen nuiva suhtautuminen venäjän kieleen ja sen opettamiseen Suomessa ?

Taitaa Venäjäkin vaan vastata, miten sinne huudetaan..

"Suomen kulttuurirahaston tukemiin suomen kielen elvytysprojekteihin eli kielipesiin venäläisministeri suhtautui nuivasti.
Niitä ei hänen mukaansa tarvita, koska vähemmistökieliä ei ole syytä opettaa pakottamalla."

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... a-maailmaa

[Eero Nevalainen]

Huvittavinta tuossa on se, että eipä tuo venäläinen mielipide paljoa eroa nordistisesta retoriikasta. Ja sitten meille sanotaan että "no haluatko sinä sitten olla venäläinen jos et ole ruotsalainen"... valitse siinä sitten kahdesta kyykyttäjästä.

[thmas]

RKP:n Zilliacus, Keskustan Manner, Vihreiden Mikkola, Demareiden Gustafssonkin viittaa tuleviin hallitusneuvotteluihin - ilmassa on taas jäiden lähdön tuntua. On ollut toki ennenkin ja silti tuli kaikkien aikojen takatalvi. Mutta pientä rakoilua liturgiarintamassa kuitenkin...

Pahoin pelkään että ilmassa ei ole mitään lähdön tuntua, päin vastoin. Opetusministeriö tyrmäsi hetki sitten Itä-Suomen venäjä kokeilun, pakkoruotsi aikaistetaan ala-asteelle 2016, hallitusohjelmassa todetaan että kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Opetusministeri myös vastasi Aamulehdessä kieltävästi kun häneltä kysyttiin voidaanko virkaruotsista luopua korkeakouluissa. Ahtisaaren työryhmä laati esityksen kahden kansalliskielen puolesta, valtioneuvosto kielistrategian ja opetusministeriö toiminnallista ruotsia raportin jne. Lista on pitkä. Kylmä tosiasia on että kehitys menee vain yhteen suuntaan, lisää ruotsinopetusta ja tiukempia vaatimuksia virkamiehille, kunnille ja tietysti oppilaille.

[Eero Nevalainen]

Valitettavasti on pakko olla samaa mieltä kuin thmas. Jotenkin tulee sellainen olo, että kun pakkoruotsista alettiin keskustelemaan avoimemmin ehkä noin viisi vuotta sitten, vastapuoli kehitti todella kovan vastareaktion, jolla pönkitetään "perustuslaillisia vaatimuksia" koko ajan vain pidemmälle. Ja tietysti koska ne vaatimukset pitää täyttää, niin meillä pitää sitten olla "oikeus" ruotsin kieleen, ja jos asia ei tunnu riittävän luonnolliselta ja ihanalta, niin opetetaan sitten ainakin lapset olemaan asian suhteen tarkoituksenmukaisempia ihmisiä.

Jos itsellä olisi tai olisi suunnitelmissa jälkikasvua, muutto Viroon alkaisi olla realistinen vaihtoehto, ikävä kyllä. Vaikka ehkäpä se "pohjoismainen yhteistyö" päätyy jossain muodossa sinnekin. Heidän ruotsinkielisensähän kyllä ilmeisesti pakenivat joukolla neuvostomiehitystä.

[thmas]

Vaikka ehkäpä se "pohjoismainen yhteistyö" päätyy jossain muodossa sinnekin.

Jos pohjoismainen yhteistyö laajenee Baltiaan niin sitten neuvoston kieleksi lisätään englanti. On mahdotonta että Baltiassa alettaisiin pelkästään pohjoismaisen yhteistyön takia lukemaan ruotsia varsinkin kun ruotsin osaajia ei tällä hetkellä merkittävästi asu näissä maissa.

On pakko ihmetellä miksi ruotsi, norja ja ruotsi ovat pohjoismaiden neuvoston kieliä mutta englanti tai suomi eivät ole. Suomen puhujia on enemmän kuin norjan puhujia. Vaikka suomalainen lukisi vuosikaudet ruotsia koulussa niin hän ei silti ikinä saavuta siinä äidinkielen veroista taitoa ja on aina heikommassa asemassa kuin äidinkielenään ruotsia puhuva. Miksi pitää ehdoin tahdoin tehdä itsestään pelle puhumalla vierasta kieltä kun keskustelukumppani puhuu äidinkieltään?

Jos minä olisin pohjoismaiden neuvostossa töissä niin ottaisin tulkin mukaan joka paikkaan. Jos (ja kun) toimittajat kysyisivät että olenko niin tyhmä ja oppimaton etten vierasta kieltä opi niin vastaisin että oletko kuullut koskaan Berlusconin tai Ranskan presidentin puhuvan muuta kuin äidinkieltään.

– Ruotsin opetuksen kautta varmistamme osallistumisemme
pohjoismaiseen yhteistyöhön jatkossakin.

Mitä hyötyä siitä sitten on, että ruotsi on pakollista ja että kaikkien täytyy sitä
oppia koulussa? Ahtisaari viittaa uudelleen perustuslakiin, jossa todetaan
Suomen olevan kaksikielinen maa. Toisena perusteluna on pohjoismainen
yhteistyö. Hän tietää ulkoministeriössä olevan virkamiehiä, jotka ovat
ehdottaneet englantia käytettäväksi pohjoismaisissa yhteyksissä.
– Ei tule kuuloonkaan, entinen tasavallan presidentti sanoo painokkaasti.
Yhteistyöstä häviäisi tietty tuttavallisuus, jos sitä tehtäisiin vieraalla kielellä,
joka englanti kuitenkin on. Sellaisia ystävyyssuhteita ei voi luoda vieraan kielen
keinoin. Ahtisaari muistuttaa Pohjoismaiden historiasta ja yhteen nivoutuvasta
taustasta. Suomi on osa Pohjolaa.

Joensuulaiselle tulevalle autonasentajalle on myös vaikea perustella että hänen pitää lukea peruskoulussa ruotsia siltä varalta jos hän aikuisena päättää vaihtaa alaa ja hakea töitä pohjoismaiden neuvostosta.

[mpartel]

On kuitenkin rohkaisevaa, että pakko saatiin ylioppilaskirjoituksista pois, vaikka onhan siitä jo aikaa.

[Sees]

Vaikka ehkäpä se "pohjoismainen yhteistyö" päätyy jossain muodossa sinnekin.

Jos pohjoismainen yhteistyö laajenee Baltiaan niin sitten neuvoston kieleksi lisätään englanti.

Tähän "Pohjoiseen ulottuvuuteen" voisi olla muitakin kiinnostuneita, ei välttämättä itsenäisiä alueita, kuten Skotlanti.

Nordenin nuoret olivat valmiita ottamaan englannin työkieleksi ja lienevät jo ottaneetkin. Nordismin nationalistisuus ja alueen ikiaikaisen monikielisyyden kieltäminen on huolestuttavaa. Nimenomaan täkäläinen skandinavismi voi olla monikielisyyden luontevan etenemisen esteenä.

Muistan pari vuotta sitten järkyttyneeni selattuani nuorile suunnattua Norden-sivustoa, joka opetti, että "olemme kaikki samaa heimoa (stam)" ja "alussa me kaikki puhuimme samaa kieltä, fornnordiskaa". Nordismiin liittyvä skandinaavien historian painottaminen koko Nordenin historiana on ollut voimakasta ja se näkyy nyt näissä sarjoissa kuten "Suomi on ruotsalainen".

[Sees]

Valitettavasti on pakko olla samaa mieltä kuin thmas. Jotenkin tulee sellainen olo, että kun pakkoruotsista alettiin keskustelemaan avoimemmin ehkä noin viisi vuotta sitten, vastapuoli kehitti todella kovan vastareaktion, jolla pönkitetään "perustuslaillisia vaatimuksia" koko ajan vain pidemmälle. Ja tietysti koska ne vaatimukset pitää täyttää, niin meillä pitää sitten olla "oikeus" ruotsin kieleen, ja jos asia ei tunnu riittävän luonnolliselta ja ihanalta, niin opetetaan sitten ainakin lapset olemaan asian suhteen tarkoituksenmukaisempia ihmisiä.

Jos itsellä olisi tai olisi suunnitelmissa jälkikasvua, muutto Viroon alkaisi olla realistinen vaihtoehto, ikävä kyllä. Vaikka ehkäpä se "pohjoismainen yhteistyö" päätyy jossain muodossa sinnekin. Heidän ruotsinkielisensähän kyllä ilmeisesti pakenivat joukolla neuvostomiehitystä.

Ihan ilman huumoria: Viron korkeakoulutarjonta on nyt tarkastelussa meilläkin.

Todella näyttää siltä, että viimeisen viiden vuoden aikana on menty vain taaksepäin. Muistan viitisen vuotta sitten olleeni aika varma, että ruotsista tehdään vapaaehtoinen peruskoulun uudessa tuntijaossa. Ajattelin, että siihen varmaan jäisi subjektiivinen oikeus, mutta että monikielistyvän kouluarjen paine ja kilpailukyvyn tarpeet tekisivät pakon jatkamisesta täysin naurettavan. Nyt sitten tiedän, ettei koulutuksen hinta/laatu-suhde sekä vaikuttavuuden puute, yksilöiden ongelmat, kotoutumisen haasteet, syrjäytyminen, yleinen kielitaidon puute ole todellakaan minkäänlaisia ongelmia tässä maassa. On olemassa rakenteita, joita suojellaan kaiken muun hinnalla. On olemassa vallan verkostoja, joissa uusinnetaan ikivanhoja asetelmia. Logiikka poliittisen päätöksenteon takan noudattaa lakeja, jotka ovat minulle täysin tuntemattomia. Kaiken lisäksi pakkoa on puoltamassa kokonainen leegio korkeasti koulutettuja virkamiehiä ja muita ammattilaisia aina professoreihin asti. Siis he tekevät pakkoruotsin lobbausta täyspäiväisesti kovalla rahalla. Vapaata kielivalintaa puolletaan työn ja perheen ohessa virtuaaliverkostoissa ilman palkkioita.

Mutta keskustelun taso on mielestäni noussut. Viisi vuotta sitten keskustelu oli hajanaisempaa, sellaista räiskimistä. Nyt jokainen mediaan päässyt keskustelu on pakon vastustajien puolelta erittäin kovatasoista. Pakon puoltajilla taas ei ole mitään millä vastata, tyydytään heittelemään asenneongelmaa ja syyttämään ruotsivihasta.

[Eero Nevalainen]

Mutta keskustelun taso on mielestäni noussut. Viisi vuotta sitten keskustelu oli hajanaisempaa, sellaista räiskimistä. Nyt jokainen mediaan päässyt keskustelu on pakon vastustajien puolelta erittäin kovatasoista. Pakon puoltajilla taas ei ole mitään millä vastata, tyydytään heittelemään asenneongelmaa ja syyttämään ruotsivihasta.

Tämä on ehkä se jossain määrin positiivinen puoli. Jotenkin tuntuu että jopa pakkoruotsin puolustajat eivät jaksa enää heittää sitä väsyneintä läppää; ovat ehkä vilkaisseet peiliin ja todenneet että ei ole uskottavaa. Lisäksi kriittisiä äänenpainoja näkyy esimerkiksi nettikeskusteluissa enemmän -- ja niissä näkyy tosi mukavalla tavalla ihmisten tympääntyminen juuri siihen, että argumentaatio on oikeasti huonoa...

Ihan suoraa sensuuria tämän aiheen tiimoilta on luultavasti nykyään vähemmän, kun kaikki kriittisyys ei ole heti automaattisesti "suomenruotsalaisten vihaamista".

Huolestuttavampi puoli on se, että pakkoruotsin kannattajat ovat tavallaan alkaneet "lopettaa keskustelua". "Onhan tästä nyt väännetty, ruotsia opetellaan ja piste" ja se on suorastaan kansallismielinen velvoite...