Tätä vääristelyä tulee nyt nettipalstoilla, miten suhtautua?

[Sees]

Viime aikoina useammalla palstalla, niin suomeksi kuin englanniksi ja ruotsiksi, joku on nähnyt vaivaa mustamaalatakseen kielivapauden kannattajia. Tämä joku näyttää nyt kirjoittavan nimimerkillä RPF Suomi24/RKP-palstalla. Tässä nimimerkki RPF lienee otettu kansanmurhaa paenneiden tutsien puolueesta Rwandan Patriotic Front, sillä kirjoittaja väittää meidän nyt valmistelevan kansanmurhaa. Äärifennoja hänen mielestään olemme me kaikki vapaamman kielivalinnan kannattajat ja puhe kielivapaudesta on vain verho todellisten tavoitteiden eli ruotsin hävittämisen yllä. Vihapuheesta syyttäminen tälla tavoin menee jo itsessään vihapuheen puolelle. Mutta lukekaa, jos jaksatte, ja ihmetelkää.

RPF kirjoittaa:

Tuo että tiettyyn kansanryhmään (tässä tapauksessa suomenruotsalaisiin) kohdistuva järjestelmällinen vihapuhe- ja panettelukampanja yritetään oikeuttaa väittämällä, että kyseinen kansanryhmä on muka sen ansainnut ja peräti "kerjännyt sitä", heijastaa sitä perusasennetta, jota etniseen vihaan yllyttävät äärijärjestöt (tässä tapauksessa SuoLi ja sitä lähellä olevat tahot) ovat aina viljelleet, maasta riippumatta.

Mitä enemmän äärifennojen vihapropagandaan tutustuu, sitä enemmän tulee mieleen eräs toinen ääriliike maasta, jota ei usein verrata Suomeen, sillä se ei varsinaisesti sijaitse pohjoismaisilla leveysasteilla. Puhun nyt Ruandasta ja äärihutuista, joilla on enemmän yhtymäkohtia meidän äärifennoihimme kuin moni tulisi suoralta kädeltä ajatelleeksi.

Ruandaa ja Burundia asuttaa kolme heimoa, joista jokainen on perinteisesti erikoistunut tiettyyn elinkeinoon.

Noiden kahden maan alkuperäiskansa on Twa-heimo, joita on väestöstä vain pari prosenttia. Twat ovat metsästyksestä ja keräilystä elävä pygmiheimo, joiden asema tavallaan muistuttaa saamelaisten asemaa Suomessa.

Västön suuri enemmistö kuuluu hutuheimoon, joka saapui noihin kahteen maahan Twa-heimon jälkeen ja otti suurimman osan maasta haltuunsa. Hutut ovat perinteisesti maanviljelijöitä. He ovat keskimäärin pitempiä kuin twat, mutta lyhempiä kuin tutsit.

Tutsit saapuivat ilmeisesti maahan hutujen jälkeen. Tutseja on vähän yli 10% väestöstä. Tutsien perinteinen elinkeino on karjanhoito. He ovat keskimäärin pitempiä ja solakampia kuin hutut ja heillä on keskimäärin ohuempi nenä ja vähemmän leveät kasvot kuin hutuilla. Eurooppalaisten tullessa Ruandaan ja Burundiin, he löysivät kaksi kuningaskuntaa, joista molemmissa hallitsi tutsikuningas. Tutsit muodostivat sekä Ruandassa että Burundissa hallitsevan luokan/säädyn/kastin. Siirtomaavalta (ensin Saksa, sitten Belgia) hallitsi näitä maita epäsuorasti, nojautuen tutsikuninkaihin ja yleisesti ottaen tutseihin, joilla tuon ajan eurooppalaisten mielestä oli paremmat rotuominaisuudet kuin hutuilla (ns. "haamilainen teoria").

Ruanda ja Burundi itsenäistyivät vuonna 1960, ja sen jälkeen noissa kahdessa maassa on säännöllisin väliajoin puhjennut etnisiä väkivaltaisuuksia, joista tunnetuin oli Ruandan kansanmurha vuonna 1994, jolloin äärihutut tappoivat huomattavan osan Ruandan tutseista ja lisäksi suuren joukon maltillisempia hutuja. Osa näistä hutuista tapettiin, koska äärihut tunnistivat heidät poliittisiksi vastustajiksii, osa siksi että heitä luultiin ulkonäön perusteella tutseiksi ja osa siksi että he kieltäytyivät osallistumasta tutsien lahtaamiseen.

Kansanmurha oli valmisteltu huolellisen ja systemaattisen vihapropagandan avulla. Tämä propaganda noudatti samaa kaavaa kuin äärifennojen suomenruotsalaisiin kohdistama vihapropaganda. Suomessa ei tietenkään ole odotettavissa mitään samalaista skenaariota kuin Ruandassa vuonna 1994, muun muassa siksi, että suuri enemmistö kansalaisista EI äärifennojen propagandasta huolimatta suhtaudu suomenruotsalaisiin vihamielisesti. Uusfennomaanisten "kielisoturien" vihapropaganda tekee kuitenkin koko ajan parhaansa kasvattaakseen vihamielisyyttä ruotsinkielisiä kohtaan. "Kielisoturien" mentaliteetin ymmärtämiseksi voi olla hyödyllistä hieman kerrata Ruandan kansanmurhan taustatekijöitä.

--- linkkejä Ruandan tapahtumista kertoville nettisivuille ---

Tähän vastasi palstalla terävästi kirjoittava nimimerkki C.E.

Tiivistettynä RPF:n sanoma: Jos puhut pakkoruotsin poistamisesta, ajat tosiasiassa kansanmurhaa.

Hienoa että suhteellisuudentaju on suruilla tallella. Kuinka kukaan voisi epäillä sellaisen puutteesta, kun kohtuullisen korrektit suomenkielisten itseensä kohdistuvaan kieltenopiskelun velvollisuuteen muutosta haluavat kannanotot ovat tosiasiassa peiteltyä vihakirjoittelua. Tosin niin peiteltyä että täytyy olla suru, että löytää pakkoruotsin vastaisista kannanotoista vihaan yllyttämistä.

Tietenkin tästä mustamaalauksesta perehdyttiin ansiokkaasti tutsien ja hutujen tilanteeseen, muttei jostain syystä jaksettu perustella, kuinka ja miltä osin vertailu on korrekti, tai edes liittyy mitenkään kielikeskusteluun, muuten kuin pyrkimyksenä saada keskustelua sivuraiteille, eli koko viestin funktio on kielivapauskeskustelun häirintä.

RPF vastaa:

C.E. tietää kuitenkin hyvin, että kyse ei melkein kenelläkään tälle palstalle kirjoittavista uusfennomaanisista "kielisotureista" ole pelkästään siitä, että ruotsista tehtäisiin valinnainen kouluaine. Meillä on tämänkin palstan materiaalin perusteella runsaasti näyttöä siitä, että puhe "pakkoruotsin poistamisesta" ja "kielivapaudesta" on lähes aina pelkkä savuverho huomattavasti pitemmälle menevien tavoitteiden edessä.

Joka päivä tällä palstalla vaaditaan ruotsinkielisten palvelujen lakkauttamista, mukaanlukien ruotsinkieliset koulut ja päiväkodit. Tällä tähdätään tietenkin siihen, että ruotsinkielinen väestönosa vähitellen lakkaisi olemasta ja sulautuisi suomenkieliseen enemmistöön. Tämä sanotaankin usein täysin avoimesti. Samoin tältä palstalta saa säännöllisesti lukea kannanottoja, joiden mukaan ongelman ydin on viime kädessä suomenruotsalaisten olemassaolo erillisenä kansanryhmänä. Tähän liittyy usein myös eräiden äärifennojen puhe "Venäjä-kortin" tai "Putin-kortin" käyttöönotosta suomenruotsalaisia vastaan. Kaikkein raivokkaimmat äärifennot toivovat avoimesti, että Venäjä voisi jossain vaiheessa tarjota heille "kättä pitempää" suomenruotsalaisiin kohdistuvan massiivisen etnisen puhdistuksen muodossa, joko karkottamalla koko väestönosa Ruotsiin tai vielä radikaalimpia keinoja käyttäen.

Joka päivä tälle palstalle postitetaan kannanottoja, joiden mukaan suomenruotsalaiset ovat, vain muutamia nimityksiä mainitakseni, "miehittäjiä", "sortajia", "muukalaisia", "mamuja", "rasisteja", "eivät suomalaisia" jne, jne, jne. Suomenruotsalaiset pyritään toisin sanoen sulkemaan sen uuden kansakunnan (joka EI ole tämä meidän kaksikielinen Suomemme, vaan jotain muuta) ulkopuolelle, johon äärifennot kokevat kuuluvansa, ja johon ruotsinkieliset eivät äärifennojen määritelmän mukaan kuulu. Koska suomenruotsalaiset määritetään äärifennoretoriikassa yksiselitteisesti vihollisiksi, ei yllätä, että kyseinen retoriikka sisältää myös runsaasti kehotuksia ottaa kovemmat keinot käyttöön suomenruotsalaisia vastaan.

Äärihutujen propaganda oli aivan samanlaista kuin äärifennojen. Äärihutut puhuivat jatkuvasti siitä, että tutsit eivät todellisuudessa osa Ruandan kansakuntaa, vaan vierasperäinen ja kavala herrakansa, joka edelleen on vahvasti yliedustettuna "paremmissa" ammateissa ja pyrkii uudestaan alistamaan hutut valtaansa, joten hutujen (kansan suuren enemmistön) on jo oman itsesuojeluvaistonsa pakottamana ennemmin tai myöhemmin tehtävä tutseista selvää. Aluksi tämä sanottiin vihjailevasti, "rivien välissä", vähitellen yhä avoimemmin. Tutseja kutsuttiin loiseläimiksi ja ennen kaikkea "skorpioneiksi" aivan samalla tavalla kuin äärifennot jatkuvasti kutsuvat suomenruotsalaisia loisiksi, kyykäärmeiksi jne.

Ruandan kansanmurhaa pohjustaneesta äärihutujen tutsivastaisesta vihapropagandasta (jonka luojat olivat hyvin koulutettuja hutuja, jotka olivat perehtyneet eurooppalaisiin propagandatekniikkoihin) on laadittu useita hyvin yksityiskohtaisia tutkimuksia. Ne tarjoavat hyvin mielenkiintoista luettavaa sille, joka haluaa ymmärtää, miten kokonaista kansanryhmää (kuten tutseja ja suomenruotsalaisia) demonisoiva vihapropaganda luodaan ja mihin vihapropagandan luojat viime kädessä pyrkivät.

C.E. vastasi myöhemmin keskustelussa:

Pakkoruotsikysymyksessä kohde on RKP:n, Folktingetin ja fondien toiminta.

Näitä pitää pystyä arvostelemaan. Se meneekö jollain nettifennolla argumentointi sitten yli, tai alkaako se liikaa kohdistua suruihin etnisenä ryhmänä on sitten taas tämän kirjoittajan vastuulla oleva yksittäistapaus.

Ongelma on, että te alatte käyttämään tätä vihapuhe-argumenttia eräänlaisena uhkauksena kaikkia niitä vastaan, jotka kritisoivat pakkoruotsia tai haluavat maasta yhden pääkielen mallin mukaisen.

Vaikkapa tuo Rautiksen mutkat suoriksi vetävä malli, jolla määritellään kaikki teikäläisiin kohdistuva kritiikki vihapuheiksi, pakkoruotsin vastustuksen ollessa vain hänen mukaansa sumuverho, on vaarallinen esimerkki innostanne turvautua sensuuriin. Samoin sinunkin epämääräiset ja hyvin merkilliset tulkinnat, jossa profetoit kirjoitusten perusteella kansanmurhaa, jos pakkoruotsikirjoittelu jatkuu, ovat esimerkki samasta sensuuriajattelusta.

---

Keskustelu jatkunee.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11119211

Miten paljon aikaa ja vaivaa joku on nähnyt kirjoittaakseen hutujen ja tutsien tragedian ikään kuin todistusaineistoksi suomi-hutujen pahoista aikeista finländare-tutseja kohtaan. Tämä on minusta puhdasoppista vihapuhetta!

[Hannu Jussi]

Sees, kannattaa muistaa että nämä eri nimimerkeillä kirjoittavat ovat "palkkasotureita". Hyvin hän muisti vielä Kirsi Virtasen lainaaman "käärme povellani", mutta tarkoituksellisesti tässäkin lainasi väärin.
Suuri osa suruosaston kirjoituksista ovat vihakirjoituksia! Niin, ja monet noista eri palstojen törkeimmistä suomeksi kirjoitetuista "mielipiteistä" on heidän omia kirjoituksiaan. Tarkoitus pyhittää keinot.

Muista, että surut ovat jo vuosia puhuneet kielisodasta. Minä ainakin vain vapaasta kielivalinnasta. Tässä me vaan kirjoittelemme ja maailma menee ohi.

[Tapsa]

Aivan niin. Suru-intoilijoitten ja terroristien sekä näitten renki/piika-kaksikielisyysidentiteettihöpöttäjien kanssa ei kannata yrittää mitään.

Ihmiset joka tapauksessa kääntävät selkänsä "viralliselle kaksikielisyys" -oikeaoppisuudelle todellisessa elämässään. Mutta koska julkisuuden henkilöt eivät tue tavallisen tässä maassa asuvan ihmisen etujen mukaista kielivapauspyrkimystä, niin joudumme muka keskustelemaan muka jonkin toisen osapuolen kanssa muka jostain yhteisestä kielijärjestelmästä muka jne...

Ensiarvoista on luoda kielivapauspolitiikan ketjua alhaalta ylös olennaisesti suomenkielisen väestön keskuudessa niin että se näkyy ja tuntuu ja vaikuttaa ja ratkaisee.

Eikä mielestäni tarvitse sitoutua johonkin mikä oli ja meni vaan pyrkiä eteenpäin muutoksen maailmassa ja muuttuvassa ympäristössämme. Vertailu Skandinavian kielivapauteen (joka puuttuu tästä Suomen Pohjola/Norden -höpinästä) sopii heittää surujen ylivaltaa kannattavien naamalle samoin kuin Euroopan Unionin todellisuus. Suomen ulkopuolelta vaikuttavat voimat ja tapahtumat ja ihmiset ovat merkittävämpiä kuin tämän kotimaan "keskustelut". Ja merkittävä siirtolaisuus/maanhanmuutto on yksi tärkeä tekijä, joka repii konsensus-status quo -pakkohiljaisuuden. Nähtäköön myös, että Sverige ei ole sama kuin ns. Svenskfinland. Suomenruotsalaisuus-valtiomuodostelmamainen-etuoikeuslilliputtiyläsäätyjärjestelmä ei ole sama kuin Ruotsin valtio ja Ruotsin kansa. Siellähän on myös puoli miljoonaa suomalaisperäistä ja/tai suomenkielistä ihmistä, ja tavalliset ruotsalaiset ovat ihan ulkona tällaisesta Suomessa vallitsevasta vääryydestä.

Paradoksaalinen ja järjetön erimielisyys kielivapaus-asioissa vaikuttaa suomen kieltä puhuvien ihmisten keskuudessa, ja samaan aikaan valtaenemmistö kannattaa vapautta, mutta useimmat eivät tunnista sitä ja tuon ristiriidan tarpeettomuutta - haitallisuutta - itse ympärillään, koska sitä ei ole käsitelty. Taustalla on suomalaisten yhteisen alamaisuuden tottumus, ja sen ravistelemiseksi tarvitaan naapureita joka suunnasta, eurooppalaisia ja muita voimia myös. Taloudellinen kriisi, sukupolvien vaihtuminen, integraation myllerrykset, siirtolaisuusmassat, omat kokemukset ulkomailla jne.