Pakkoruotsihehkutus pakkotanskan avulla opettajille

[Sees]

Opettajalehdessä on vastattu pakkoruotsikritiikkiin puhumalla islantilaisten pakkotanskasta enkelin äänin:

”Islannissa tanskan kieli on pakollinen oppiaine. Tanskanvihaajiin maassa ei silti törmää, vaan hiukan vastahankaiset koululaisetkin ymmärtävät kielen avaamat mahdollisuudet.”

http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/ ... 161781.htm

Pakkotanskan taustoista kerrotaan tutunoloisesti:
- Islanti on saarena ja erikoisen kielen vuoksi eristyksissä, Pohjola on sentään lähellä.
- Maa on kuulunut Tanskaan yli 500 vuotta.
- Tanska on islantilaisille portti paitsi heidän omaan historiaansa, myös yliopistoihin ja työpaikoille muissa Pohjoismaissa.
- Kun tulee lama, mennään Pohjolaan töihin.
- Islannilla ei ole ollut varaa perustaa joka alalle omia tiedekuntia, joten he kouluttautuvat usein muissa Pohjoismaissa. Islantilaiset voivat toki mennä opiskelemaan muuallekin kuin Tanskaan, mutta esimerkiksi USA:ssa koulutus on kallista eikä siihen aina saa islantilaista opintolainaa.

Islannin kieli on kuulemma vaikea jopa syntyperäisille puhujille. Siksi kouluun mennään jo kuusivuotiaina, painotetaan äidinkieltä ja vieraiden kielten opiskelu aloitetaan vasta kuudennella luokalla. Englanti on ensimmäinen kieli mutta tanskakin alkaa jo seitsemännellä. Tanskanopettajat kyllä haluaisivat varhaistaa opetusta, ”kun lapsilla on vielä tallella synnynnäinen taipumus omaksua kieliä ja niiden ääntämistä”. Opetusministeri on ehdottanut tanskan lisäämistä lukioasteella (Apua, meillä on lukiouudistus tulossa).

Ohimennen sivutaan kritiikkiä: monen mielestä kuulemma kieliä opetetaan maassa liikaa ja kovia aineita liian vähän mutta pakkotanskaa ei kuulemma vastusteta.

"Kun kielet tulevat oppilaiden elämään, he ovat siinä iässä, jossa on melkoisen vaikeaa saada heidät näkemään mitään positiivista koulunkäynnissä", oppilaiden asenteita tutkinut professori "naurahtaa". Hän kuitenkin myöntää, että todella moni oppilas ilmoittaa inhoavansa tanskan opiskelua. Todelliset asenteet ovat professorin mukaan kuitenkin lähes aina myönteisempiä kuin kyselyvastausten perusteella voisi olettaa. Niin, niin, näinhän meilläkin käsitellään asenteita pakkoruotsiin.

Artikkelissa haastateltiin nuoria, jotka muistelivat, että tanskan opinnot olivat tylsiä. Ei opittu puhumaan, mutta vähän ymmärtämään. Kaikki kuulemma kannattavat kuitenkin jonkin pohjoismaisen kielen opintoja, koska Pohjolaan kuitenkin päädytään joksikin aikaa. Pakkotanskan sijaan voi lukea norjaa tai ruotsia, jos on jo ehtinyt oppia näiden kielten alkeet kotona.

Tietysti islantilaisten tilanne on tyystin toinen kuin suomalaisten, tätä vain ei tekstissä korosteta vaan vaimennetaan.

Tanska tukee islantilaisten pakkotanskaa: ”Islantiin on saatu tanskalaisia kiertäviä opettajia, jotka esittelevät lapsille laadukasta tanskalaista rokkia ja rappia, elokuvia, tv-ohjelmia ja nuorisolehtiä. Tämän on huomattu selvästi lisänneen tanskan kielen kiinnostavuutta lasten silmissä.” Svenska.nu hakenee oppinsa täältä.

Nyt tanska ei kuulemma ole enää pakollista yo-kirjoituksissa ja opetuskin on kuulemma entistä elämyksellisempää, kirjallisen ilmaisun sijaan painotetaan ymmärtämistä: ”On siirrytty lukuaineesta kommunikaatioaineeseen.”

Tanskan arvostus ei kuulemma silti ole nuorten kesken kovin korkea: ”Englanti tulee Islannissakin lasten tajuntaan joka tuutista ja on siksi se kieli, jolla on statusta heidän mielissään.” Sen sijaan establishment ymmärtää tanskan merkityksen: ”Islannin kaikki puolueet ja hallitukset ovat aina olleet yksimielisiä siitä, että elävät yhteydet Pohjoismaihin ovat Islannin taloudelle ja kulttuurille elinehto. Tanskan kielen taito on vaatimus julkisissa viroissa. – Siksi tanskan opetusta on vahvistettu, vaikka viime vuosina olisi ollut runsaastikin mahdollisuuksia marginalisoida sitä oppisuunnitelmissa.”

Vaikea olla kokematta, että tässä puhutaan itse asiassa pakkoruotsista, sen ”tarpeesta”, sen ”elävöittämisestä”, sen muuttamisesta ”kommunikaatioaineeksi”, pyritään kuittaamaan lasten ja nuorten kokemukset vain ikäkauden tahmeudeksi, ymmärretään varhaistamista ja alleviivataan hallinnon viisautta, kun pakkoa ei höllätä vaan sitä vahvistetaan.

Aika kaukaa täytyy asiaa kiertää...

(Artikkelissa asiaa ei mainita, mutta sen tekijä on nettitietojen mukaan asunut yli kolmekymmentä vuotta Ruotsissa, Tanskassa ja Islannissa, toki nyt asuu Suomessa.)

[Sees]

Artikkelissa vahvistettiin ajatusta suomen ja islannin kielten samankaltaisuudesta. Kuulemma molemmat poikkeavat ääntämykseltään skandinaavisista kielistä ja molemmat oat ottaneet paljon lainoja viikingeiltä, vaikeitakin kuulemma ovat. Hyvä ettei sanottu sukukieliksi.

Kuitenkin islantilaisten tilanne on tyystin toinen kuin suomalaisten. Wikipedian mukaan
- Islanti on pieni saarivaltio pohjoisella Atlantilla ja siellä on vain n. 300 000 asukasta.
- Asukkaiden esivanhemmat olivat skandinaaveja, jotka saapuivat 840-luvulta alkaen, enimmäkseen norjalaisia.
- Islanti pysyi Norjan kruununsiirtomaana vuoteen 1814, jolloin Tanskan ja Norjan kuningaskunnat erotettiin ja Islanti jäi Tanskan alaisuuteen.
- Yhteys Tanskaan katkesi vasta toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen maasta tuli itsenäinen tasavalta vuoden 1944 kansanäänestyksen jälkeen.
- Islannissa puhutaan islantia, joka on nykyään puhutuista pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan(siis fornnordiskaa) ja pysynyt suhteellisen muuttumattomana 1100-luvulta asti.

Siis Islanti on alle seitsenkymppinen skandinaavinen valtio, jossa puhutaan skandinaavista kieltä ja joka todella pienen väestömäärän vuoksi ei pysty edes ylläpitämään omaa korkeakoululaitosta ja tukeutuu siksi kulttuuriseen yhteyteen entisten emämaidensa kanssa, josta väestön esivanhemmat ovat kotoisin! Suomen tilannetta ei mitenkään voi verrata tähän ilman todella tarkoitushakuista vääristelyä!

[Sees]

Islantilaisia on 300 000 ja skandinaaveja n. 20 miljoonaa. Vertailukohta olisi sama, jos meillä suomalaisilla (yli 5 miljoonaa) olisi rinnalla yli 300 miljoonainen karjalankielinen Karjala - tosin silloinkin meillä olisi valmius itse hoitaa koulutus ja tutkimus, mutta veto Karjalaan voisi olla kova.