Suomi24-palstalla kiintoisa keskustelu: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10773 ... t-56115540
fundering 11.7.2012 08:51
En alldeles vanlig försäljare kan lära sig svenska,men för mera "civiliserade " personer är det ofta mycket svårare.
[Tavallinen myyjä oppii ruotsia, mutta ”sivityneemmälle” henkilölle ruotsin oppiminen on usein paljon vaikeampaa]
17 11.7.2012 09:05
Älä turhaa mieti. Olisikohan niin, että on suhteellisen helppo oppia ne fraasit, joilla hymyillen tervehtii, kertoo hinnan ja kiittää. Hyvin pienellä kielitaidolla selviää. Sen sijaan oman alansa asiantuntijan käyttämä kieli ja käsitteet ovat jotain aivan toista, samoin niiden asioiden vaikeusaste, josta pitäisi puhua.
Myyjä ruotsinkielisellä alueella vielä hymyilee, tervehtii ja kiittää ruotsiksi ehkä montakin kertaa päivässä. Tulee rutiinia. Se asiantuntijaparka ei tarvitsisi ruotsiaan kuin kerran kymmenessä vuodessa, jos silloinkaan. Miten siinä vaativa kielitaito kehittyisi?
Oikeampi kysymys on, miksi kaikki muut eurooppalaiset kielivähemmistöt kykenevät opiskelemaan enemmistön kielen, mutta meillä jopa koulutetut, nuoret suomenruotsalaiset voivat olla lähes ummikkoja suomen suhteen. Miksi näin?
ei ainakaan Stockalla 11.7.2012 09:06
Oletko huomannut, että jopa useimpien Stockmannin myyjien rinnuksilla on kadonnut ruotsintaitoa edustava ruotsinlippu.
fundering 11.7.2012 09:09
Jag bor på en tvåspråkig ort och alla försäljare pratar väldigt bra svenska. Är det så mycket svårare för tjänstemän (som har betyg på att de behärskar svenska )att lära sig "yrkesfraser "?
[Asun kaksikielisellä aluella ja myyjät puhuvat todella hyvää ruotsia. Onko paljon vakeampaa virkamiehille opetella ammattifraaseja (heillähän on todistus ruotsin hallitsemisesta)?]
32 11.7.2012 09:18
Mitä virkamiestä nyt ajattelit? Lääkäri joutuu käyttämään todella syvällistä kielitaitoa - jos niin ei olisi, tuskin olisikaan mitään väliä sillä, minkä kielinen lääkäri potilasta hoitaa. Myyjän kielitaito taas ei tarvitse olla kummoinenkaan. Useimmat asiakkaat tekisivät kauppansa hyvin, vaikka myyjä puhuisi vain urdua.
Trotjänare 11.7.2012 09:51
En suosittele ruotsin käyttämistä tuomioistuimessa, jos tuomarilta ei vaadita sen suurempaa kielitaitoa kuin kaupan myyjiltä.
Virkatehtävien hoidossa tarvitaan todellista, monipuolista kielen osaamista, laajaa sanavarastoa ja ruotsinkielisen terminologian tuntemista. Asiat on osattava kirjoittaa selkeästi ja kieliopillisesti oikein, niin että päätöksistä tai lausunnoista käy yksiselitteisesti ilmi, mitä on haluttu sanoa.
Tuntemani henkilö pystyy kommunikoimaan työasioissa ruotsiksi, mutta lausunnot ja muut dokumentit hän haluaa laatia suomeksi, antaa ne sitten käännettäviksi, ja sen jälkeen korjata kääntäjän tekemät epätarkkuudet ja väärät sanavalinnat - tavallinen kääntäjä ei osaa ammattikieltä.
Mikä tahansa taito ruostuu ja unohtuu, jos sitä ei jouduta käyttämään. Tässä se kaksikielisyyden ongelma on. Ei riitä että heti opiskeluajan jälkeen osaa ruotsia, sillä se unohtuu, jos sitä ei joudu käyttämään. Eikä ns. small talk riitä, koska uusia ammattisanoja ja uusia ilmaisuja syntyy koko ajan. Kerran hankittu kielitaito ei riitä vaan ammattiasioissa on seurattava kehitystä.
Huom! Ruotsinkielisemme osaavat ammattisanastonsa paremmin suomeksi ja englanniksi kuin ruotsiksi. Asiaa sotkee myös, että Ruotsissa terminologia saattaa olla erilainen kuin svenskfinlandissa.
19 11.7.2012 10:25
Kiitos Trotjänare erinomaisesta kirjoituksesta!
Annoit hyvän esimerkin siitä, mikä on asiantuntijalta vaadittu kielitaito ja miten mahdotonta ei-ruotsinkieliselle on oikeasti pitää kielitaitoaan asiantuntijuuden vaatimalla tasolla - vaikka jopa arkiruotsi olisi hallussa.
Esitit myös aika rankan näkemyksen, että jopa ruotsinkielisemme osaavat ammattisanastonsa paremmin suomeksi ja englanniksi kuin ruotsiksi ja että Ruotsissa terminologia saattaa olla erilainen kuin svenskfinlandissa.
Minusta voisimme olla nyt yhtä mieltä siitä, ettei pakkoruotsitus oikeasti tavoittele edes sitä, että useimmat suomenkieliset kykenisivät hoitamaan asiantuntijatason tehtäviä ruotsiksi. Sen sijaan pakkoruotsi pitää yllä illuusiota siitä, että kenellä tahansa on mahdollisuus heittäytyä kaksikieliseksi asiantuntijaksi ja tämän mahdollisuuden epääminen vapaaehtoisen ruotsin muodossa taas olisi suorastaan ei-ruotsinkielisten lasten ja nuorten oikeuksien rikkomista.
Täällä ruotsinkielisiltä kuuluu marttyyrinäänin kirjoitettuja kommentteja ruotsinkielisen palvelun puutteesta. Kuitenkaan ruotsinkielisen palvelun organisoiminen uusilla tavoilla ei ole mitenkään RKP:n ja folktingetin kärkihankkeita. Päinvastoin, kärkihankkeena on muiden pakkoruotsituksen lisääminen, vaikka 40 vuoden kokemuksella jo tiedetään, ettei sitä reittiä tule toimivia palveluja ruotsiksi.
Miksi RKP ja folktinget tuhlaavat kaikki voimavaransa pakkoruotsin lisäämiseen sen sijaan, että kohdistaisivat huomionsa näihin ruotsinkielisten palveluihin ja avoimesti pohtisi myös ruotsinkielisten omia haasteita ammattisanaston ja vaativan ruotsin käytössä?
Voisiko olla niin, että jotkut tahot hyötyvät siitä, että
- suomalaisilla on vihattu pakkoruotsi ja sen myötä ruotsi on näennäisen keskeinen kaikkialla yhteiskunnassa mutta kritisoitu eli "uhattu",
- ruotsinkielinen väestö pysyy katkerana, koska luvattua "elävää kaksikielisyyttä" ei missään ole ja katkeruuttaan tai pelokkuuttaan äänestävät aina vain "omia",
- osa ruotsinkielisestä vähemmistöstä pidetään kaukana todellisesta SUOMEN osaamisesta (ei suomikylpyjä ruotsinkielisille ruotsinkielisillä alueilla, ei tuettua suomenopetusta noilla alueilla ja toimivaa oppilasvaihtoa suomenkielisille alueille) ja riippuvaisina RKP:stä?