Onko meillä pakkoruotsin kriitikoilla tarjota mallia kieltenopetukseen?

[NRR]

Mikä olisi nykytilanteessa terve ja turhaa resurssien tuhlaamista välttävä malli?

Ekalta suomi ja englanti kaikille - muut kielet vapaaehtoisia?

[pjl69]

Poliitikot ja asiantuntijat olivat oikeilla jäljillä jo 60-luvun lopulla ennen RKP:n ja Ruotsin valtion sekaantumista asioihin ja ennen poliittista lehmänkauppaa. Ei tässä mielestäni olisi tarvetta enää keksiä pyörää uudelleen.

[pjl69]

Mielestäni kaksi vierasta kieltä voisi olla jatkossakin minimi, mutta pakkoruotsi voitaisiin vapauttaa ja tehdä valinnaiseksi muiden kielten rinnalle. Mulla ei ole kuitenkaan asiassa muuta perustetta kuin se, että päättäjät tuskin luopuisivat kahdesta vieraan kielen minimistä kun on niin pitkään ja hartaasti jauhettu suomalaisten kielivarannon kapeudesta. Virkakielten vaatimuksista pitäisi kuitenkin luopua ja lopettaa opintoputkien tukkiminen kielillä portinvartija-aineina. Vaadittakoon kielitaitoa niissä ammateissa, joissa sitä todella tarvitaan.

[NRR]

Mielestäni kaksi vierasta kieltä voisi olla jatkossakin minimi, mutta pakkoruotsi voitaisiin vapauttaa ja tehdä valinnaiseksi muiden kielten rinnalle. Mulla ei ole kuitenkaan asiassa muuta perustetta kuin se, että päättäjät tuskin luopuisivat kahdesta vieraan kielen minimistä kun on niin pitkään ja hartaasti jauhettu suomalaisten kielivarannon kapeudesta.

Voit olla oikeassa asenteiden suhteen. Mutta mikä on oleellista?

Minusta tekoälyn kehitys tekee auttavasta kielitaidosta merkityksetöntä. Siksi kaksi vierasta kieltä on useimmille turha.

Pitäytyisin tässä:

Koulussa jatkossa pakollisina vain perustaidot:

- suomi
- matikka
- englanti (nyt valinnainen)
- luonnontieteellinen maailmankuva
(BI, GE, FY, KE)
- ihmistieteellinen maailmankuva
(HI, YH, U/ET, TE)
- taito- ja taideaineiden perusteet
(MU, KU, KS, KO, LI)

[Uusi kielipolitiikka]

Tämä yhdistyshän tarjoaa sen mallin:

Ruotsi vapaaehtoiseksi
Vapaa kielivalinta

Jos tavoite on, että jokainen suomalainen osaa kahta kieltä äidinkielensä suomen lisäksi, ongelma ratkeaa vapauttamalla
B1-kielen resurssit muidenkin kielten kuin vain ruotsin käyttöön.


Silloin kunnilla säilyy velvollisuus tarjota
kahta kieltä kouluissa

A-kieltä ja B-kieltä.

Niin yksinkertaista se on!

Tässä ratkaisu 85%:n enemmistön kannalta.

Miten sitten järjestetään 10%:n vieraskielisten kieltenopetus tai 5%:n eliittivähemmistön kieltenopetus?

Pitääkö jokaiselle opettaa omaa äidinkieltä vai voisiko B1-kieli olla se äidinkieli?

Toinen ratkaisuvaihtoehto on opetusneuvosten vuoden 2017 ehdotus.

Siinä ruotsin pakollisuus korvautuu
englannin pakollisuudella, kuten ehdotti jo
1929 Elsa Enäjärvi ja kuten ehdotettiin peruskoulu-uudistuksessa 1968 ennen
RKP:n ja Ruotsin valtion sekaantumista suomalaisten asioihin.

Ruotsin kielen tolkuton ylikorostus pitää saada loppumaan tai edes kohtuullistettua.
Sehän se on kaiken pahan alku ja juuri #kielipolitiikka

[NRR]

Eikö noista synny se pohjoismainen malli:

Kaikille alkava englanti ekalta ja
yläkoulussa joko toinen vieras kieli (B1) tai lisää koulukieltä suomea (esim. maahanmuuttajille tai dysleksikoille).

Alakoulussa tarjolle vapaaehtoinen A2
(tavoitetaso sama kuin A1, joten tunteja voi olla enemmän) ja
yläkouluun vapaaehtoinen B2.

Kielistä innostunut voisi lukea neljää vierasta kieltä.
Kielissä haasteita omaava saisi vahvan suomen ja englannin.
Lukujärjestyksellisesti helpoin.

Ja tietysti isommille mahdollisuus etäopetukseen.

[Uusi kielipolitiikka]

Pakkoruotsissa pakko on kaksinkertainen:

1) jokainen Suomessa opetusta saava suomenkielinen joutuu edelleen todistamaan osaavansa ruotsia, vaikka Ruotsin vallan aika loppui (virallisesti) 217 vuotta sitten.

2) jokainen opetuksenjärjestäjä on velvollinen järjestämään ruotsin kielen opetusta vähintään B-kielen oppimäärän. Siis jokainen kunta ja myöhemmin korkeakoulu.

Millään muulla kielellä ei Suomessa ole tällaista pakkostatusta.
Ei millään muulla kielellä.

Siksi kaikki huomio kiinnittyy väkisinkin ruotsin kielen kohtuuttoman ( järjettömän) ylikorostettuun asemaan.

Pohjoismainen ja samalla yleismaailmallinen malli tosiaan toteutuisi englannin pakollisuudella.

Mutta miksi tämä yhteiskunta eli poliittinen eliitti ei pysty keskustelemaan siitä, kumpi kieli on käyttökelpoisempi, siis laajempi käyttöalaltaan ja oppijalle olennaisempi taito ja täten "ansaitsisi" aseman pakollisena koulussa opetettavana taitona?
Ruotsi vai englanti?

On päivänselvää, että Suomessa on monin- kertaisesti hyödyllisempää osata suomea ja englantia kuin ruotsia!

Siksi englannin pakollisuus olisi tuhat kertaa relevantimpaa kuin ruotsin pakollisuus.

Tätä itsestäänselvyyttä ei eliitti uskalla ääneen sanoa RKP:lle.

Sen sijaan meteliä pidetään
"englannin vahingollisuudesta"!!!

Jos lähtökohdaksi otetaan täysi valinnanvapaus eli edes englanti ei olisi valtion koulutuspolitiikassa pakollinen,
vaan valtion rooliksi jäisi vain kielten määrän asettaminen, kuinka moni jättäisi lapsensa ilman englannin taitoa?? Ei taida sellaisia vanhempia käytännössä olla Suomessa.
Ehkä joku Teemu Keskisarja tai Janne Saarikivi, joilla on vihasuhde englannin kieleen.

[NRR]

Niin, voisimme pitää kaikki kieliopinnot vapaaehtoisina ja silti jokainen saisi itselleen sopivan kielitaidon - paremmin kuin nyt.

Tietysti joku Närpiö lopettaisi suomenopetuksen ja vaatisi muilta palvelua, mutta tekoäly hoitaisi sen kyllä.

[Uusi kielipolitiikka]

NRR:n historiakatsausten perusteella lopputulema on:

Opetusneuvosten ehdotus vuodelta 2017.

Kun kerran jo 1933 ehdotettiin, että ruotsinkieliset voisivat opiskella englantia suomen sijasta, niin opetusneuvosten ehdotus englannin pakollisuudesta
A-kielenä on järkevin vaihtoehto.

Turha kansallismielisyys ja itsetuntopohdinta saavat väistyä, jotta Suomen nuoriso vihdoin vapautuisi kivireen vetämisestä.

Päätösvalta kansalliskielen opiskelusta olisi paikallistasolla myös ruotsinkielisillä.

Ja meillähän on jo ennakkotapaus:
Ahvenanmaalla ei ole pakkosuomea, vaan englanti. (2007)
Silti he saavat edelleen vaatia viranomaisasiointia mantereella ruotsiksi.
Ja senhän perustuslaki heille takaa.

[NRR]

Opetusneuvosten ehdotuksesta kohta kymmenen vuotta!
Vaiettu.

Tässä vanhin viesti aiheesta:

Kirjoitus on julkaistu maaliskuun alussa 7.3.2017 hesarin mielipidepalstalla:

Kielitaitotarpeet ovat muuttuneet radikaalisti – ruotsin kielen pakollisuudesta pitää luopua

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005116136.html

Toimittaja Marjukka Liiten kirjoitti Helsingin Sanomissa (19.2.), että kielitaito kaipaa uutta loikkaa. Olemme samaa mieltä. Suomen kielipolitiikan perusrakenne luotiin lähes 50 vuotta sitten peruskoulujärjestelmään siirryttäessä.

Useimmat suomenkieliset oppilaat alkoivat opiskella äidinkielen jälkeen ensin englantia ja myöhemmin ruotsia. Neljäs kieli oli mahdollista aloittaa peruskoulussa tai lukiossa, mutta neljännen kielen opinnot jäävät herkästi kesken.

Suomen kielitaitovaranto alkaa kuitenkin monipuolistua vasta opiskelijan neljännestä kielestä lähtien. Toivomme lukijan pohtivan, miten moni hänen lähipiirissään on saavuttanut neljännessä kielessään niin hyvän kielitaidon, että sillä voi oikeasti tehdä vaativaa työtä.

Kielitaitovarannon monipuolistuminen jo kolmannesta kielestä lähtien on Suomen ja suomalaisten etu. Nyt olemme lukinneet kielitaitovarannon kahteen vähän puhuttuun kieleen ja yhteen maailmankieleen. Pohjoismaiden ulkopuolella suomella ja ruotsilla on vähän käyttöä. Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista.

Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin. Ruotsin kieli, pohjoismaiset arvot ja pohjoismainen yhteistyö ovat arvokkaita asioita Suomelle. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaikkien suomalaisten pitäisi opiskella ruotsia pakollisena kielenä.

Kansainvälisen yhteistyön edellyttämät kielitaitotarpeet ovat muuttuneet 50 vuodessa radikaalisti. Myös tietämys kielenoppimisesta on mullistunut. Nyt tiedämme, että kielen opiskelu kannattaa aloittaa varhain.

Suomessa tarvitaan myös saksan, venäjän, ranskan ja espanjan osaajia. Osa väestöstä voisi hankkia kohtuullisen kielitaidon kiinassa, japanissa tai arabiassa. Jokaista suomenkielistä ei tule enää pakottaa lähes identtiseen kielitaitoprofiiliin.

Anna-Kaisa Mustaparta

Liisa Jääskeläinen

opetusneuvoksia, eläkkeellä, Helsinki

Tätä olen odottanut kymmenen vuotta! Nostan tämän ja opetusneuvosten muut kannanotot siksi kirjallisuusosioon - parasta mahdollista luettavaa!

Tämän jälkeen ei enää voida sanoa, että alan asiantuntijat kannattava pakkoruotsia ja ettei se ole poissa mistään!

Nämä ovat alan kovimmat leidit - se että heidän oli jäätävä eläkkeelle voidakseen sanoa tämän ääneen, kertoo jotain painostuksen kovuudesta.

Tämä pitäisi lähettää linkkinä jokaiselle kansanedustajalle, ministerille ja puoluejohtajalle laidasta laitaan!!!

Ja hiukan myöhemmin:

Ja kun establishment vaikeni edellisen kirjeen kuoliaaksi, opetusneuvokset yrittivät uudelleen:

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005214629.html

HALLITUKSEN suunnitelma ruotsin kielen valinnaisuuden kokeilemisesta on oikean­suuntainen. Muiden oppilaalle vieraiden kielten kuin englannin ja ruotsin opiskelu on ollut laskusuunnassa jo pitkään, mikä on johtanut maamme kielivarannon supistumiseen.

Kahden vuosikymmenen kuluessa toteutetut kieltenopiskelun monipuolistamisohjelmat ovat tuottaneet vain lyhytkestoisia tuloksia.

Jotta perheet uskaltaisivat valita ruotsin sijaan muita kieliä, korkeakoulujen opinto-ohjelmia ja virkamiesten kielitaitovaatimuksia on muutettava kokeiluun osallistuvien oppilaiden osalta.

Samalla on aika alkaa miettiä kieliohjelman radikaalimpaa muutosta. Seuraavassa teesimme kieliohjelman muuttami­seksi:

1. Englannin tulee olla kaikille pakollinen kieli. Ilman englannin taitoa ei nykymaailmassa selviä.

2. Ruotsin kieli tulee muuttaa valinnaiseksi suomenkielisille. Pakollisuutta perustellaan viime kädessä sillä, että maamme ruotsinkieliset ovat oikeutettuja omakielisiin viranomaispalveluihin. Tämän perusteella ruotsin osaamista edellytetään kaikilta korkeakoulutetuilta riippumatta siitä, missä päin maata he työtään tekevät.

Kaikissa peruskouluissa on tarjottava ruotsille vaihtoehdoksi vähintään yksi kieli. Samalla on korjattava lainsäädäntöä niin, että ruotsin osaamista ei enää edellytetä kaikissa viroissa eikä ruotsin tule olla pakollisena korkeakouluopinnoissa.

3. Sekä peruskoululaisia että lukiolaisia tulee rohkaista monipuolisiin kieliopintoihin. Työ­elämässä on matalampi kynnys jatkaa jo kouluaikana opiskeltuja kieliä kuin aloittaa kokonaan uusia. Nykyinen keskipitkän ruotsin oppimäärä ei riitä tuottamaan akateemisissa ammateissa tarvittavaa kielitaitoa. Tästä kertoo Vaasan ja Seinä­joen sairaaloiden päivystyksestä käyty keskustelu.

On määriteltävä tehtävittäin ja paikkakunnittain virat, joissa ruotsin taitoa tarvitaan ja edellytetään.

Samalla, kun ruotsi muutetaan valinnaiseksi, on keski­pitkän kielen tuntimäärää korotettava niin, että tuntien vähimmäismäärä peruskoulussa ja lukiossa olisi noin 600 nykyisen 418 sijaan. Se nostaisi osaamisen uudelle tasolle.

Olisivatko leidit päättäneet lähteä vetämään työtä kielivapauden puolesta?

Lisäys: aivan hiljaista mediassa tämänkin ulostulon jälkeen. Ilokseni huomasin, että juttu oli kuitenkin linkattu Helsingin seudun opettajien omalle netti/fb-sivulle. Ainoa kommentti muistutti, että "kulttuuri ja historia". Kauanko vaikeneminen kestää?

Silloinen alfa-tv kutsui toisen opetusneuvoksista haastatteluun:

Onko niin, ettei toimittajalla/toimituksella ole tulevaisuutta ellei käsittele tätä aihetta pakkoruotsia myötäillen. Muistan vielä sen useamman vuoden takaisen radio-ohjelman, jossa oli kerrankin vain pakon kriitikot äänessä. Siitä tuli kauhea huuto ja toimittaja joutui sanoutumaan irti ohjelmastaan ja koko toimitus teki katumusohjelman, jossa ääni annettiin vain pakon kannattajille...

No, tässä ohjelmassa esitellään ensin Åbo Akademi ja sen "ensimmäinen suomenkielinen rehtori" vakuutti, että Suomella on niin "skandinaavinen historia" ja "vahva kytkös Ruotsiin", että ruotsin kielen merkitys säilyy "näkyvissä olevan tulevaisuuden ajan". Sitten esitellään ruotsinopettaja, jolle työ A-ruotsin lukijoiden opettajana on "erittäin antoisaa". Oudosti häneltä kysytään, mitä hän sanoisi niille, joiden mielestä ruotsi on suomessa "ihan turha kieli" - no eihän tuollaiseen voi vastata mitään järkevää, opettaja sopertelee, että ehkä on kyse Ruotsinvallanajoilta periytyneestä asenteesta. Kolmanneksi haastatellaan ruotsiin myönteisesti suhtautuvaa opiskelijaa, joka mainitsee, että ruotsi on varmaan tuomassa hänelle lisää opiskelumahdollisuuksia. Hän kertoo, että A-ruotsin lukijat ovat kiinnostuneita, mutta B-ruotsin lukijoilla voi olla vaikeuksia, hän arvelee, että yläkoulusta on jäänyt huono asenne päälle. Opiskelija ja opettaja luulevat molemmat, että kyse on ryhmäpaineesta.

Opetusneuvos Mustaparran haastattelu on lopussa. Hän muistuttaa, että nykyinen kieliohjelma on rakennettu 70-luvulla, ruotsi on pakollinen ja englanti ei. Häneltä kysytään, mitä haittaa ruotsin taidosta on. Mustaparta joutuu tietysti sanomaan, ettei siitä ole mitään haittaa mutta jos puhutaan kansallisesta kielivarannosta niin haitta tulee näkyviin, koska ruotsin pakollisuus johtaa siihen, että luetaan vähemmän muita kieliä. Mustaparta muistuttaa, että myös maahanmuuttajien kielitaidon hyödyntämisessä on ongelma, kun heidänkin tulee opiskella ruotsia. Mustaparta korjaa, ettei perustuslaki vaadi ruotsia vaan perusopetuslaki. Hän muistaa vakuuttaa, ettei "pahantahtoinen huutelu ruotsinkielisten suuntaan ole hyväksyttävää". Mutta sitten hän sanoo suoraan: ruotsin pakollisuus on tabu, josta on vaikea puhua - vasta eläkkeelle jäädessämme meillä (opetusneuvokset hesarissa) oli mahdollisuus sanoa asiasta jotain, ruotsin asema on poliittinen kysymys ja virkamiehen on oltava samaa mieltä tai oltava hiljaa!!!

Mustaparta: Suurin syy kapeaan kielivarantoon on se, ettei ole uskallettu luopua ruotsin kielen pakollisuudesta! - Voidaan kysyä pitäisikö olla kolme pakollista vierasta kieltä kaikille, se ei ole mielestäni realismia.