Mika Riikonen kirjoitti vuonna 2016 oivaltavasti Venäjän ja Suomen suhteesta:
Dysfunctional
En valitettavasti tiedä yhtä hyvin Suomen ja Venäjän välejä kuvaavaa suomenkielistä sanaa kuin tuo englanninkielinen termi. Dysfunctional karakterisoi suhteen, jossa vahvempi osapuoli monin tavoin osoittaa aggressiivisuutta "ystäväänsä" kohtaan. Se simputtaa, uhkaa ja painostaa heikompaansa. Heikompi on tilanteessa, josta se ei uskalla lähteä pois vaan yrittää lepytellä vainoajaansa ja toimia siten, ettei vainoaja saisi aihetta uusiin vihamielisyydenosoituksiin. Ja tämä siitäkin huolimatta, että vahvempi osapuoli vaikka tikulla kaivaa aiheen käydä seuraavaan painostusaaltoon. Syy kyllä löytyy, kun sitä tarvitaan.
Kuulostaa kovasti samalta kuin persoonallisuushäiriöisen ja normaalin ihmisen välinen parisuhde, jossa turpaan saanti on aina heikomman oma vika ja vieläpä itse aiheuttama.
Venäjä tulee niin pitkälle kuin sen annetaan tulla - kopliminen on loputonta. Ja Suomen suvereniteettia Venäjä vie juuri sen verran kuin mitä itse sitä pois annamme. Jatkuvalla painostuksella ja aika ajoin toistuvilla vaikuttamisoperaatioilla suuri osa kansastamme ja poliitikoistamme on onnistuttu saattamaan henkiseen tilaan, jossa nämä yrittävät jo ennakolta haistella mitä saamme ja mitä emme saa oman etumme eteen tehdä. "Oma etu" käsitetään olotilaksi, joka on vahvemman meille sallima ja opettama.