Niin kyse on erilaisista kansallisista identiteeteistä. Joku yhdistää oman taustansa perusteella sujuvasti sisusuomalaisuuden ja kulttuuriranskalaisuuden ja sntyy taas uusi suomalainen identiteetti, joka on ok - muttei tietenkään voi olla ainoa.
Kun pakollisen ruotsin katoamisen myötä päästään hiukan vapauttamaan ilmapiiriä täällä, erilaisten identiteettien rinnakkainelo käy ehkä helpommaksi ja hyödyttää kaikkia.
Erehdyin jatkamaan yhtä keskustelua HBL:ssä ja ihmettelen edelleen tilanteen jähmeyttä. Keskustelijoita ei ole kovin paljon, mutta aina vain toistuu ajatus, että koulussa nyt mikä tahansa voi olla pakko kun kerran pakkolaitoksessa ollaan

ja että varsinainen syy pakollisen ruotsin poistamiseen on viha ruotsia kohtaan, koska mitään järkevää syytä ei ole vapaaehtoiselle ruotsille esitetty. Ja kun joku noita syitä esittää, niin eipä niihin vastata yhtään mitään, ei ainakaan mitään sellaista, mikä osoittaisi, että syitä on jaksettu edes lukea.
Nationalismistahan tässä on kyse. Se näkyy myös Lipposen, Ahtisaaren, Stubbin lausunnoista. Virkkunen on suojassa erilaisten virkamiesruotsia edellyttävien säännösten takana. "Ei sataan vuoteen" oli hauska kirjoitus toisaalla täällä. Siltähän se tuntuu.
Nähdäkseni ennen tai jälkeen vapaan kielivalinnan tarvitaan paljon keskustelua suomalaisuudesta ja oppilaiden erilaisuudesta. Molempien kohdalla meillä on merkillinen umpisolmu.
Hesari on valinnut olla uutisoimatta mitään kielivapauden tilanteesta. Moni näyttää nyt leikkivän kuollutta ja odottaa, että vaalit menisivät äkkiä ohi ilman muutoksia, jotka vaatisivat kielipolitiikkaan todellisia muutoksia.