Hyvää itsenäisyyspäivää 2016!

[NRR]

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää palstan lukijoille!

Koodi: Valitse kaikki

             )      )
            (_)    (_)
            | |    |`|
            | |    | |   
            |_|    |_|

Tässä teksti, jonka kirjoitin jo muutama vuosi sitten, kuvaa kokemustani suomalaisuudesta ja itsenäisyyspäivän juhlinnasta:

Mietin usein sitä kudelmaa, joka näillä sivuilla ja muinaisen Suomen sivuilla on rakentunut mielessäni:
miten tänne on ensimmäisten jään yli tulijoiden jälkeen tullut väestöaaltoja eri suunnista ja kulttuurit ovat seuranneet toisiaan, maa muovautunut, ilmastot vaihdelleet, kantaen näissä maisemissa elämisen taitoa sukupolvelta toiselle ja ottaen vastaan monia vaikutteita eri suunnilta;
miten suomen kieli on rakentunut ja liikkunut Volgan mutkasta Peipsijärven kautta näille rannoilla ja täällä edelleen muovautunut siksi suomen kieleksi, joka nyt yhdistää lähes kaikkia täällä;
miten saamen kielet ovat vetäytyneet pohjoisemmiksi kantaen omaa erityistä perintöään, joka nivoutuu nyt elämäntapaan, joka sitoo ihmiset pohjoisen luontoon ja porojen liikkeisiin sekä maailmalaajuiseen alkuperäiskansojen perintöön;
miten ruotsinkielisyys jatkaa tänne ulottuneen skandinaavisen kulttuurin muistona ja osana;
miten Suomen virolaiset jatkavat täällä yli tuhat vuotta sitten katkennutta yhteydenpitoa;
miten Suomen venäläiset jatkavat täällä niin ikään pitkään jatkunutta slaavilaisen kulttuurin vaikutusta;
miten maahanmuuttajat rakentavat täällä uutta identiteettiä sekä omien etnisten taustojensa että uussuomalaisuuden sävyillä ja samalla kokevat yhteisyyttä kaikkien maahanmuuttajaryhmien kesken;
miten suomenromanit ovat läsnä kouluissa romaniavustajien, romanikielen ja romanien usein erottuvan kauniiden vaatteiden kautta;
miten islamilaiseen kulttuuriin kuuluva pukeutuminen ei enää erotu joukosta vaan on kuin aina ollut mukana;
miten kaikki nämä kietoutuvat yhteen...

Tänään olin itsenäisyyspäiväjuhlassa, jossa esiintyjistä vähintään puolet oli maahanmuuttajataustaisia enkä hetkeäkään ajatellut sitä juhlan aikana, eivätkä varmasti muutkaan juhlijat. Juhlat olivat aidot ja suomalaisuus näkyi nuorten ihmisten toiveikkuutena ja hyväksyntänä ja toki myös perinteinä. Lipunkantajat, puheenpitäjät, kuorolaiset, tanssijat - taustoja oli monenlaisia muttei minkäänlaista erillisyyden tai eriseuraisuuden tunnetta. Oli päivänselvää, että siinä juhlassa suomalaiset juhlivat: sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden.

Ehkä tästä Kuoppamäen laulusta tulee vielä Suomelle toinen kansallislaulu:

"Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen.
Lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin.
Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi.
Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden."

[NRR]

Pari vuotta sitten kerroin itsenäisyyspäivän tunnelmistani näin:

Nyt kun puuhaamme itsenäisyyspäivään liittyviä asioita koululla, koin taas eilen herkän hetken. Monikulttuuriset oppilaat innostuivat puhumaan Suomi-aiheisen työnsä ääressä siitä, miten meillä sitten juhlitaan, kun Suomi täyttää sata vuotta. Yksi keksi, että hehän ovat täällä vielä silloinkin kun Suomi täyttää 150, mutta pohti, voisivatko he elää vielä, kun Suomi täyttää 200. Tämän keskustelun innoittamina he alkoivat vertailla, milloin heidän vanhempansa olivat tulleet maahan ja mistä. Eräänlainen kilpailu syntyi siitä, kenen suku on tullut ensin ja kenen suku on tullut kauimpaa. He olivat yhtä aikaa ylpeitä sekä tarinasta, joka liittyy heidän taustaansa ja suvun tuloon Suomeen, että siitä tarinasta, jota he ovat muiden suomalaisten kanssa rakentamassa täällä.

Useimmat olivat syntyneet Suomessa, mutta puhuivat silti suomea hiukan murtaen, varhaiseen kielikylpyyn he eivät selvästikään olleet joutuneet. Murteet ja murtaen puhuminen ovat tulleet normisuomeen jäädäkseen.

Näitä nuoria kuunnellessani minulle ei jäänyt epäilystäkään siitä, etteivätkö he tuntisi itseään nimenomaan suomalaisiksi, suomalaisiksi, joilla on juuria muualla maailmassa ja tarinoita maahantulosta, kotoutumisesta ja suomalaistumisesta - ja oman taustakulttuurin ja sen kielen säilyttämisestä.

Tätä taustaa vasten ymmärrän toiveen siitä, että lapset saavat kylpeä kielten ja kulttuurien moninaisuudessa - kylpy tulee lapsista itsestään ja heidän vanhemmistaan, ainakin pääkaupunkiseudun monikulttuurisilla alueilla.

[NRR]

Tänä vuonna itsenäisyyspäivään valmistautuminen sujui ristiriitaisissa tunnelmissa. Teetin itsenäisyyteen liittyvää työtä lukuisilla ysi- ja kasiluokilla ja kyselin aluksi oppilaiden käsityksiä siitä, kuinka kauan meidän alueillamme on ollut yhtäjaksoista asutusta ja milloin varhaista suomea puhuvaa väestöä alkoi saapua tänne - ei mitään käsitystä. Asutusta arvioitiin olleen tuhat vuotta tai silleen ja suomen kielen tulo ajoitettiin kahden tai viiden sadan (!) vuoden taakse.

Tietysti oppilaille aika on vaikea käsite ja oppilaista moni oli maahanmuuttajataustaisia, mutta yllätti tämä tulos silti. Vaikkei täsmällisiä aikoja voikaan sanoa, lähellä nykykäsityksiä olevia lukuja ei juuri tullut. Ja nämä nuoret ovat kaikki lukeneet Suomen historiaa koko vuoden alakoulussa - enempäähän sitä ei ole, ja ai niin, suomen kieltä puhuvien nimiä ei kirjoissa edes mainita niin täysin muunmaalaisten hallitsijoiden ja alueen ruotsinkielisen eliitin kuvauksiin historianopetus keskittyy. Varhaishistoria ohitetaan luultavasti yhden oppitunnin puitteissa.

Meillä ei Suomi100-juhlavuoden alkaessa siis ole saatu opetettua lapsille suuria linjoja historiastamme.

Viime viikolla tuttu luokanopettaja kertoi aloittavansa nyt lasten kanssa ruotsinkielisen maamme-laulun opettelun, koska häntä kuulemma niin ärsyttää se, ettei osata laulaa ruotsiksi ja nyt satavuotisjuhlatkin lähestyvät. Ehkä tähän on jopa ohjeistettu.

Näin siis suomenkielinen koulu arvottaa yleissivistystä: suomalaisten historian tuntemus ei ole tärkeää, ruotsinkielinen maamme-laulu on.

Mikä olisi juhlavuoden muistisääntö:

Suomi valtiona täyttää sata,
suomen kieli tuli alueelle 1500-2500 vuotta sitten,
saamet saapuivat ensin 3000 vuotta sitten,
varhaiskantasuomea puhuttiin 3000 vuotta sitten Laatokasta etelään ja
väestöä täällä on ollut jäiden lähdöstä alkaen ainakin 10 000 vuotta, eri suunnista, erilaisina aaltoina saapuneita...

[NRR]

Kun suomalaisuudesta muuten vaietaan, kielipolitiikassa on pyritty kirjoittamaan "Suomi on ruotsalainen" -historiaa. Merkittävin Suomen historiaa käsittelevä yleistajuinen - mutta ei niin rehellinen - viesti koteihin oli 2011 folktingetin tilaama ja Svenska kulturfondenin maksama "Kimpassa"-lehdykkä, joka jaettiin 1,6 miljoonaan talouteen ja sen arveltiin tavoittavan jopa 2,8 miljoonaa lukijaa.

Lehdykän teemana oli Ahtisaarelta saatu haastattelu: "ne jotka kritisoivat ruotsin kielen asemaa unohtavat usein juuri Pohjoismaisen ulottuvuuden --- Pohjoismaisen ulottuvuuden väheksyminen on henkistä laiskuutta".

Lehdykässä olikin varsin tehokkaasti laaditut historiaosuudet. Suomen kielen ja koulutuksen kohdalla tarjottiin ruotsin kieltä siunauksellisena avaimena suomalaisuuden syntyyn:

Kivikausi
Väestön yhteisen
peruskielen hajoaminen
myöhäiskantasuomeksi
ja kantasaameksi
indoeurooppalaisten
kielten vaikutuksesta.

700-luku
Kielestä riippumatta
viikinkikulttuuri oli
yhtenäinen koko
Itämeren alueella.

Vuodet 1100-1200
Ruotsin kieli jäi pysyvästi
Suomeen, vaikka se ja sen
muinaisskandinaaviset
esiasteet tulivat tänne
useita kertoja. Pysyvyyteen
vaikutti se, että Ruotsin valtio
rantautui tuolloin Suomeen.

Vuosi 1323
Pähkinäsaaressa solmitaan
rauha Ruotsin ja Novgorodin
välille eikä Ruotsin vaikutus
enää leviä kauemmas itään.

Vuosi 1548
Mikael Agricolan suomenkielinen
Uusi Testamentti
ilmestyy Tukholmassa.
Esipuheessa hän kertoo
ruotsinsuomalaisten
lyhyen historian.

Isoviha 1713-1721
Hävitysten seurauksena
kieliraja ruotsin ja suomen
kielten välillä muuttuu. Ruotsin
kieli kansankielenä katoaa
Kymenlaaksosta ja Karjalasta.

Vuosi 1809
Vuoden kestänyt Suomen
sota päättyi Haminan rauhaan,
jossa Ruotsi menetti Venäjälle
itäiset maakuntansa, osan
Länsipohjaa ja Ahvenan maan.

Vuosi 1863
Suomi ja ruotsi tehdään
tasaveroisiksi kieliksi
kahdenkymmenen
vuoden siirtymäajalla.

1960-luku
Suomessa siirrytään peruskouluun.
Eduskunta tekee
päätöksen, jonka mukaan
toinen kotimainen kieli on
kouluissa pakollinen aine.

Kari Tarkiaisen haastattelussa piirretään tarkemmin Suomen historiaa suhteessa ruotsin kieleen:

Käsitys Suomesta entisenä Ruotsin
koloniana, jota emämaa piti tiukasti ruodussa
elää sitkeästi. Tähän tukeutuen
on helppo ajatella, että ruotsin kieli olisi
tuotu Suomeen väkipakolla ja yritetty tukahduttaa
sitä, mikä mielletään perisuomalaiseksi.

– Suomi oli alun alkaenkin osa Ruotsia,
jonka asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet
olivat samat kuin emämaassa. Suomen
kieltäkään ei sorrettu ja sen käyttö kirkon
ja asetusten piirissä sekä suullisena kielenä
esimerkiksi talonpoikaissäädyssä Ruotsin
valtiopäivillä oli täysin mahdollista,
oikaisee filosofian tohtori Kari Tarkiainen.
Hän on kirjoittanut useita teoksia Suomen
ja Ruotsin historiasta, joista erityisesti
Sveriges Österland från forntiden till
Gustav Vasa (2008) käsittelee näiden kahden
kielen yhteistä historiaa.

SUOMI OLI VIELÄ 1800-luvulla etnisesti ja
kielellisesti hajanainen alue, joka yhtenäistyi
luterilaisen kirkon sekä Ruotsista
saadun yhteiskuntamuodon avustuksella.
Erityisen ruotsalaisia alueita Suomessa
ovat aina olleet Uusimaa ja Pohjanmaa.
Ruotsi oli luonnollinen kieli siellä, missä
sitä oli.

– Ruotsia kohtaan ei esimerkiksi kansanrunoissa
tai historiallisissa lähteissä
tunneta mitään kielteisyyttä, Tarkiainen
täsmentää ja jatkaa, että kansan suhtautuminen
oli 1800-luvun alkupuoliskolla jopa
niin lämmintä, että viranomaisten piti sitä
jäähdytellä.

– Kielteisyys on fennomanian ja aitosuomalaisuuden
keksimä suhtautumistapa.
Se perustuu nykyään traumaattiseen
suhtautumiseen toista kotimaista kieltä
kohtaan, jota ei oikein virheiden pelossa
kehdata puhua, vaikka englantia käytetään
miten virheellisesti tahansa, toteaa
Tarkiainen.

VAHVASSA ELÄÄ LISÄKSI vanhan rahan käsite,
vaikka suurin osa suomenruotsalaisista
on aina ollut työläisiä.

1700-luvulle saakka kieli oli pelkkä ilmaisuväline
ja vasta sen jälkeen sitä alettiin
pitää osana identiteettiä.

– Ne ruotsinkieliset suomalaistuivat,
jotka joutuivat työssään käyttämään suomea.
Kotikieli ei yksin riittänyt takaamaan
ruotsin jatkumista puhekielenä. Tämän
ruotsinkielisemme tietävät ja vaativat siksi
yhteiskunnaltakin kaksikielisyyttä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että historiaa kirjoitetaan eri tavoin. Joillekin Suomen historia on vesilinnun kansan historiaa, toiselle kolonisaation historiaa ja kolmas kutsuu Ruotsia Moder Sveaksi. Erilaiset historiantulkinnat kuuluvat asiaan, kun kyseessä on vanha valtio, vanha kansa ja historiallinen todellisuus, joka ei ollut kenellekään vain hyvä.

Se, että suomen kielellä on pitkä historia vain rahvaan kielenä, ei hallintokielenä, on kuitenkin suru - näin sanoen ei millään tavalla haluta syyttää ruotsinkielisiä siitä, ettei tilanne ollut toinen. Selvästi vieroksun näitä historiatulkintoja, joissa ongelmattomasti todetaan, että "viikinkikulttuuri oli yleinäinen koko Itämeren alueella" ja "Suomen kieltäkään ei sorrettu ja sen käyttö kirkon ja asetusten piirissä sekä suullisena kielenä esimerkiksi talonpoikaissäädyssä Ruotsin valtiopäivillä oli täysin mahdollista". Kuitenkin ainakin osa historijoitsijoista on sitä mieltä, että jo varhain suomen- ja ruotsinkieliset koettiin omiksi kansoikseen, esivanhempamme eivät olleet viikinkejä eikä täysvaltaista kansalaisuutta Ruotsissa voinut olla ilman ruotsin kielen omaksumista.

Sarjassa "Suomi on [pakko]ruotsalainen" kysyttiin "Mistä suomalaisten tulisi olla kiitollisia Ruotsille?" Historian tutkija Keskisarja vastasi: "Ei mistään - Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti. Sen sijaan suomalaiset voivat olla kiitollisia kohtalolle tai sallimukselle: Ruotsinkielisissä saimme aika mukavan herrakansan verrattuna baltiansaksalaisiin. Venäjään taas liityimme vasta niin myöhään, ettei meistä ei tullut maaorjien jälkeläisiä."

Kyllä historijoitsija käytti sanaa herrakansa. Siis ruotsalaisille voidaan toki suoda tämä arvonimi "aika mukava herrakansa verrattuna baltiansaksalaisiin tai venäläisiin". Ehkä tuossa tilanteessa ruotsalaiset olivat pienin paha ja heidän kauttaan tuli paljon hyvääkin - mutta kyseessä oli silti vieras hallinto, joka synnytti vierasta kieltä puhuvan eliitin. Vaikka kaikilla kansalaisilla oli Ruotsissa oikeutensa, täysivaltaisuuteen vaadittiin ruotsin kieli - ja sitä ei suomalaisella rahvaalla ollut.

Historian professori Meinander nosti taannoin esiin sen, että ilman Suomen irtautumista Ruotsin valtakunnasta suomen kielen olisi käynyt kuin iirin. Meinander perusteli näkemystään suomen kielen katoamisesta näin:
- suomi oli pieni vähemmistökieli Ruotsissa, vain 22% (tosin Suomen alueella aina yli 80%)
- suomea puhuvat asuivat idässä ja pohjoisessa, periferiassa, pääasiassa kaupunkien ulkopuolella
- ruotsin kieli oli alkanut voittaa alaa 1700-luvulla väestönkasvun ja kielenvaihdon kautta
- 1700-luvulla yhä useampi vaihtoi kieltä kirjallisen kulttuurin yleistyessä ja hakeutumalla koulutukseen
- Ruotsi oli tuolloin hyvin keskusjohtoinen valtio, enemmän jopa kuin muut Euroopan valtiot
- kehitys Itämaassa olisi ollut samankaltainen kuin se oli Torniojoenlaaksossa, Skotlannissa tai Irlannissa
- teollistuminen olisi vielä kiihdyttänyt muutosta
- kuinka moni akateemisemme olisi lähtenyt taistelemaan suomen puolesta, kysyy Meinander ja vastaa, ettei monikaan - Tukholman näkökulmasta tällainen suomen kielen vahvistaminen olisi näyttänyt maanpetokselta, sillä Venäjä olisi varmasti yrittänyt käyttää sitä hyväkseen

Aika pätevä päättely minusta.

Tämä ei ole merkityksetöntä nyt käytävän keskustelun kannalta. Ruotsinkielisellä puolella usein röyhkeästi väitetään, että ruotsinkieliset ovat jopa "luoneet" suomen kielen ja samalla iirin herättely Irlannissa nostetaan malliksi suomenruotsin vahvistamiselle, mutta pohjimmiltaan sittenkin ymmärretään, että suomi ja iiri ovat rinnasteisia eikä suomea puhuvien asema ole ollut mitään sellaista, kuin se olisi voinut olla suomenkielisessä valtakunnassa.

Erittäin hyvä erittely historian vääristelystä ja vääristelyjen oikaisuista löytyy kolmen vuoden takaa Jaskan blogista: http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... aaristelya