NRR kirjoitti:Ajatuspaja kirjoitti:--- RKP alkaa tulla kieliaktivistien linjoille.
Olemmehan jo vuosikausia todenneet, että sitä aitoa kaksikielisyyttä on vain
Pohjanmaan seudulla. (50-50 kielisuhde)
pakkoruotsi takaa ruotsinkielisten opintopaikat olemattomin pääsyrajoin suosikkialoilla, ohituskaistat virkarakenteissa ja moninaiset kieliasiantuntijatoimet eri tahoilla. Jos ihminen puolustaa omia etujaan, hänen olisi ainakin syytä olla tietoinen siitä, että puolustaa omia etujaan eikä valehdella itselleen ja muille.
Olen toki samaa mieltä siitä, että tämä helsinkiläisten kermapeppujen ryhmä on se, joka
eniten hyötyy järjestelmästä, siis keinotekoisesta kaksikielisyydestä.
Mutta vaikka ryhmä onkin äärimmäisen kovaääninen ja vaatelias, onko sillä loppujen lopuksi
sellaista painoarvoa, että koko maan kielipolitiikkaa tehdään heidän intresseistään?
Olen kallistumassa sille kannalle, että poliittinen eliitti on tavallaan henkisesti halvaantunut,
toimintakyvytön ja alistunut RKP:n vuosikymmenien sanelupolitiikalle, joten se ei kykene
hahmottamaan arkitodellisuutta, mutta toisaalta syvällä sisimmässään toivoo, että teeskentelemällä
kaksikielisyyttä antaa vaikutelman suvaitsevaisuudesta ja muusta hyvästä ja kauniista.
Jo 14 vuotta sitten Turun Sanomissa oli varsin osuva analyysi kaksikielisyyden onttoudesta.
http://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoit ... starpeesta
Kokonaan toinen asia on, pitääkö Suomen ylläpitää kahta virallista kieltä kuuden prosentin väestöosuutta edustavan vähemmistön takia. Eikö ruotsin ja suomenruotsalaisten etujen vaalimiseksi ole löydettävissä muita keinoja. Entä, kun ruotsinkielisten osuus yhä ohenee ja muut vähemmistöt, esimerkiksi venäjänkieliset saavuttavat saman minoriteetin tai kasvavat jopa ohi.
Mitä iloa on maan virallisesta kaksikielisyydestä, jos kansalaisten kyky kommunikoida ruotsiksi on tällainen.
Mikä muu tulevaisuus kaksikielisyyttä odottaa kuin sisältäpäin lahoaminen
Luultavasti poliittinen eliitti jatkaa teeskentelyään ja osa tätä teeskentelyä ja keinotekoisen
kaksikielisyyden tekohengitystä on nimenomaan (koko ajan heikomman ruotsin taidon, mutta samalla)
pakkoruotsi-instituution ylläpito, vaikka samaan aikaan
rakenteita uudistetaan RKP:n politiikasta poiketen "asiat, ei ruotsin kielen asema,
ensimmäisenä ja tärkeimpänä kriteerinä". Eli TS:n ennustus toteutuu,
laho leviää,
mutta itse puuta ei uskalleta kaataa, koska lahopuun kaataminen on TABUUU!!
Muutamia positiivisia merkkejä kielipolitiikan järkeistämisestä on havaittavissa nykyhallituksen
linjauksissa, niistä tärkein tosiaan substanssi, ei ruotsin kielen asema ykkösprioriteettina.
Hallitus on ollut vallassa vasta puolitoista vuotta, joten vielä ehtii paljon tapahtua..
Perustuslain asettamissa rajoissakin voidaan siis tehdä terveitä uudistuksia, kuten
hallitus on tekemässä esim. Soten ja muiden rakenteiden osalta.
Esim. maakunnille ei enää haluta maksaa erityiskorvauksia kaksikielisyyden perusteella.
Suunta on oikea, maakunta saa itse rahoittaa kaksikielisyysmenonsa (kaksikielisyyden rikkauden)
Miksi maakuntien rahoituslakiluonnos ei huomioi rahoituksen määräytymisperusteissa maakuntien
kaksikielisyyttä eikä saaristoisuutta?
Ruotsinkielisyys ei itsessään lisää sote-palvelujen kustannuksia, vaikkakin kunnissa kaksikielisyys lisää perusopetuksen kustannuksia. On osoitettavissa, että ruotsinkielisen väestön sote-palvelujen tarve on keskimäärin jopa pienempi kuin suomenkielisten. Maakuntien rahoitusmallia valmisteltaessa on arvioitu, että esitetyllä rahoitusmallilla pystyttäisiin turvaamaan myös ruotsinkielisen väestön palvelujen järjestäminen
http://alueuudistus.fi/maakuntauudistus/ukk
Eräänlainen uudenlainen kielipolitiikka on siis menossa, mutta "TABUN takia tarvitaan taikamenoja
lahopuun pitämiseksi pystyssä!"
Tabu on jonkin pyhäksi tai vahingolliseksi katsotun tekemistä tai mainitsemista koskeva uskonnollinen tai uskomuksellinen kielto tai sen kohde.[1]
Sana tabu tulee tongan kielestä ja tarkoittaa ’pyhää’, ’kiellettyä’.
Alkuperäisessä merkityksessään tabulla tarkoitettiin erästä Polynesiassa tutkittua kansanperinnettä,
jonka mukaan tietyt esineet ja asiat ovat niin pyhiä ja siten vaarallisia, ettei niihin kosketa eikä niistä puhuta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tabu
”Tabu on tietyn yhteisön kollektiivisesti hyväksymä hämärä alue, johon ei ole sopivaa kajota.”