Hyvin samanlaisia piirteitä pakkojärjestelmissä onkin!
DDR:ssä pystyttiin myöhemmin selvästi osoittamaan, kuka pakottajista konkreettisesti mokasi
ja aloitti mokallaan dominoefektin, joka kaatoi järjestelmän.
Pakkoruotsin poistaminen johtaa dominoefektiin, ja tätä dominoefektiä poliitikot pelkäävät.
Tai oikeammin he pelkäävät jäädä historiaan: "HÄN poisti pakkoruotsin" -ja romahdutti koko (pakko)järjestelmän!
Matti Vanhanen teki historiaa 2004, kun hän tajusi, että yo-pakkoruotsi pitää poistaa.
Vuonna 2016 Vanhanen vaikutti (haastattelussa) pikemminkin hämmentyneeltä,
kun hän tajusi tehneensä historiaa.
Perspektiiviä asiaan saa, kun lukee eduskuntakeskustelun yo-rakenneuudistuksesta 2004.
Siis virallisesti lukiolain muutoskeskustelu 2004.
Mutta miksi pelätä dominoefektiä ? Sehän on jo käynnissä.
Kaikki ne "uhkakuvat", joita eliitti esitti 2004, ovat toteutuneet.
Sillä eiväthän ne mitään oikeita uhkakuvia edes olleet, vaan ruotsin kielen
domänförlustin hyvittelyä.
Mutta miksi 5 %:lla pitää olla niin valtavat aluevaltaukset, domainit tässä maassa ?
Miksi ? Emmekö sata vuotta sitten nimenomaan pyrkineet harvainvallasta ja sääty-yhteiskunnasta eroon.
Pakkoruotsissa meillä on kielipoliittinen kastilaitos, omanlaisensa sääty-yhteiskunta, jossa
5 %:lla on oltava valtava domain, josta se ei halua luopua..
Miksi se ei tyydy vähempään ? Normaaliinn eurooppalaiseen vähemmistökieliasemaan ?
Miksi näihin domaineihin ei uskalleta koskea ? Ne ovat paitsi epäoikeudenmukaisia, myös rakenteellisia ongelmia!
Mutta lukekaa "Kansanmuistin" tallentama eduskuntakeskustelu:
Siellä on perutuslaintulkintakin mukana.
Mielenkiintoista sinänsä, että nykyistä 2016 perustuslakivaliokuntaa johtaa Annika Lapintie!!
Hallituksen esityksen perusoikeudellinen ulottuvuus liittyy siis perusoikeuksien pitkän aikavälin tosiasialliseen toteutumiseen. Merkittävää on se, että toisen kotimaisen kielen, käytännössä ruotsin kielen, opiskelua määrällisesti ja laadullisesti seurataan, ja tarvittaessa ryhtyminen kansalliskielen aseman vahvistamiseksi perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa voi tulla hyvinkin ajankohtaiseksi.
Mielenkiintoinen tuo "tosiasiallinen" ..
Mehän olemme täällä keskustelleet tosiasioista jo kauan..
Tosiasiallisestihan Suomi on monikielinen, yhden pääkielen maa!! Aivan kuten veljesmaamme Ruotsi!
Jos perustuslaki ei tunnusta tosiasioita, perustuslakia pitää muuttaa...
Lapintien vesitysyritys:
Eli ruotsi yritettiin väkisin ympätä yleissivistykseen tässäkin puheenvuorossa.."Ylioppilastutkintoon kuuluu vähintään viisi koetta. Tutkintoon osallistuvan on suoritettava äidinkielessä ja kirjallisuudessa ja toisessa kotimaisessa kielessä järjestettävät kokeet sekä valintansa mukaan kolme koetta ryhmästä, johon kuuluvat yhdessä vieraassa kielessä, matematiikassa ja kahdessa reaaliaineessa järjestettävät kokeet. Näiden kokeiden lisäksi tutkintoon osallistuva voi suorittaa yhden tai useamman ylimääräisen kokeen."
Mielestäni pelkästään tämä muotoilu täyttää perustuslain vaatimuksen ja ottaa huomioon sen, että Suomi on todella perustuslain mukaan kaksikielinen maa. Suomessa ei harrasteta suomea ja ruotsia, vaan me olemme virallisesti kaksikielinen maa, ja mielestäni sen tulee näkyä myös yleissivistävässä ylioppilastutkinnossa.
Niin, se perustuslaki:
Lapintie:
Siitä olen samaa mieltä! Reilumpaa olisi muuttaa perustuslakia!Mutta jos näin tapahtuisi, kyllä silloin täytyy sitten jo perustuslakiakin lähteä muuttamaan. Jo tämä hallituksen esitys vaarantaa hyvin vakavalla tavalla kaksikielisyyttä. Sanon nyt vain esimerkiksi vanhenevan väestön, joka tarvitsisi palveluita omalla äidinkielellään, ruotsin kielellä, esimerkiksi lääkäripalveluita, ihmiset, jotka eivät hallitse suomea, niin kyllä se, että ylioppilaskirjoituksissa ei ole pakollista ruotsin kieltä, vaikuttaa nimenomaan tähän palveluiden saatavuuteen, ja sillä tavalla hallitus nyt sitten on välittämättä perustuslain vaatimuksesta. Olisi ollut reilumpaa lähteä suoraan perustuslakia muuttamaan, jos tällaisia tavoitteita on.
Ja sitten perustuslaintulkinnan kuningas, juristerian keisari, Kimmo Sasi:
Eli Sasi-RKP:n kädenjälki näkyy vielä Sanninkin pelokkaassa olemuksessa 12 vuotta myöhemmin!!Ensin haluan lyhyesti arvioida tätä hallituksen esitystä perustuslain näkökulmasta perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, koska perustuslakivaliokunnalta pyydettiin lausunto tästä hallituksen esityksestä.
Perustuslain 17 §:n mukaan suomi ja ruotsi ovat Suomen kansalliskielet. Tästä seuraa, että näillä perustuslain säännöksillä kielellisistä oikeuksista on perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan erityistä merkitystä koulu- ja muiden sivistysolojen järjestämisessä, mikä tarkoittaa sitä, että meillä täytyy turvata opetus sekä suomen että ruotsin kielellä. Jokaisella tässä maassa on oikeus saada kielenopetusta ja opetusta omalla kielellään. (eli heti asian vierestä)
Kuitenkin mitä tulee ylioppilastutkinnon olemassaoloon ylipäätänsä tai tutkinnon yksityiskohtaiseen rakenteeseen, etäisyys tähän oikeuteen saada opetusta omalla kielellä on siinä määrin suuri, että ei voida katsoa, että sillä olisi kielellisten perusoikeuksien kannalta sellaista merkitystä, että perustuslaki asettaisi esteitä tuon ylioppilastutkinnon rakenteen sisällölle. Kuitenkin sanottuani tämän haluan korostaa sitä, että tällaisellakin muutoksella, mitä hallitus esittää, saattaa olla pitkällä aikavälillä merkittäviä välillisiä vaikutuksia. Nimittäin saattaa helposti ilmetä, että kun ruotsin kieli ei ole enää pakollinen eikä myöskään suomen kieli ole ruotsinkieliselle pakollinen ylioppilaskirjoituksissa, se voi vaikuttaa siihen, että lukio-opiskelijat enemmässä määrin jättävät toisen kotimaisen kielen ylioppilaskirjoituksista pois, ja
se saattaa käytännössä johtaa siihen, että ruotsin kielen osaaminen valtakunnassa kaiken kaikkiaan heikkenee. (Ed. Elo: Voiko se vielä heikentyä?) — Tässä suhteessa täytyy sanoa, että on tärkeätä, että tämä kehityskulku ei pääse tapahtumaan, koska
jos se on merkittävää ja olennaisesti vaikuttaa siihen, missä määrin Suomessa osataan ruotsin kieltä, silloin tuo perustuslaillisuuskynnys vähitellen alkaa jo tulla lähelle ja silloin aletaan puhua jo näitten kielellisten perusoikeuksien ytimestä
Tästä syystä perustuslakivaliokunta totesikin, että on erittäin tärkeätä, että valtioneuvosto seuraa kansalliskielten opetuksen ja opiskelun yhtä hyvin määrällistä kuin laadullista kehitystä ja ryhtyy tarvittaessa toimiin perustuslaissa taattujen kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi. Valiokunta myöskin muistuttaa, että valtioneuvosto antaa kielilain 37 §:n perusteella vaalikausittain eduskunnalle hallituksen toimenpidekertomuksen oheisaineistona käytettäväksi kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta sekä tarpeen mukaan muistakin kielioloista. Nyt on tärkeätä, että tämän selvityksen yhteydessä joka kerta arvioidaan ylioppilastutkinnon rakenteen muuttumista ja myöskin sitä, miten kielelliset oikeudet Suomessa toteutuvat ottaen huomioon sen, missä määrin toista kotimaista kieltä opiskellaan.
Sanottuani tämän perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, haluan kokoomuslaisena kansanedustajana todeta sen, että meillä on nyt ollut varsin hyvä ja oikea suuntaus viimeisten 20 vuoden aikana opetuksessa. On pyritty parantamaan opiskelijoitten henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien toteuttamista, ja yleisenä tavoitteena on ollut laaja-alainen yleissivistys pakollisten oppiaineiden opinnoilla ja turvatulla valtakunnallisella yhtenäisyydellä.
Nyt oikeastaan kysyn, kun nämä ovat olleet selkeät tavoitteet koko ajan, pyritäänkö näihin tavoitteisiin nyt tällä ylioppilastutkinnon rakennemuutoksella. Mielestäni ei pyritä, vaan nyt on selvästi tapahtumassa tietty kurssinmuutos. Nimittäin millä tavalla turvataan laaja-alainen yleissivistys? Se turvataan tietysti pakollisilla oppiaineilla, mutta kuitenkin viime kädessä ylioppilaskirjoituksilla, sillä, että saa tiettyä hyötyä siitä, että hyvin suorittaa ylioppilaskirjoituksissa näitä pakollisia aineita, ja kun sillä on merkitystä jatko-opintojen kannalta, se on myöskin tältä kannalta palkitsevaa, hyödyllistä. Täytyy sanoa, että tietyissä tapauksissa, kun tuo osaaminen on välttämätöntä jatko-opintoja varten, se kyllä tietyllä tavalla heikentää mahdollisuuksia menestyksellisiin korkeakouluopintoihin. Siksi on syytä perustellusti kritisoida, arvostella tätä hallituksen esitystä. Kyllä minä sanon, että se, että meillä on tiukat ylioppilaskirjoitukset, suhteellisen hyvä koulukontrolli, on se syy erityisesti, mistä syystä meillä Suomessa koulutuksen taso on kansainvälisesti katsottuna erittäin hyvä. Sillä, että testataan, on kokeita ja annetaan arvosanat, pidetään huolta siitä, että motivaatio säilyy ja siitä syystä pyritään myöskin koulutuksessa tuloksiin, ja silloin meidän koululaitoksemme on kilpailukykyinen.
Olen jossain määrin huolissani siitä, mitä tapahtuu virkamiesten ruotsin kielen osaamiselle. Nimittäin jos ruotsin kieli ei ole pakollinen oppiaine, on pelättävissä, että taso jossain määrin laskee, jolloin helposti syntyy kysymys siitä, pitääkö säilyttää nykyinen vaatimustaso virkamiesten ruotsin kielen kokeessa, ja syntyy aidosti tiettyjä paineita heikentää sen tasoa. Sitten helposti voi myöskin syntyä loukkuja. Ei ole riittävästi opiskeltu ruotsin kieltä, sitten halutaan virkamiesuralle ja todetaan, että nyt ollaankin tilanteessa, että ei voida hakea jotakin tiettyä virkaa, ja tästä syntyy este ja syntyy onnettomia väliinputoajatapauksia. Tietysti politiikassa kaikkia tällaisia aina pitäisi pyrkiä välttämään.
Mutta, puhemies, kuitenkin kaiken kaikkiaan kyllä kysymys on siitä, minkälaisen yleissivistyksen ja minkälaisen yleissivistyksen tason haluamme. Kyllä tuntuu jossain määrin siltä, että sosialidemokraattien ajattelutapa lähtee siitä, että on paljon tutkintoja, mutta laatu ei ole tärkeä. Minä lähden kyllä siitä, että laatu koulutuksessa on erittäin tärkeä ja laadun kontrolli. Määrä ei ole välttämättä se ensisijainen kriteeri, vaan kyllä laatu on se kaikkein tärkein. Millä Suomi elää? Osaamisella ja nimenomaan koulutuksen laadulla. Kaikille pitää antaa hyvä, korkeatasoinen koulutus, mutta se, että annetaan tutkintoja määrällisesti paljon, se ei ole mielestäni missään tapauksessa ratkaisevaa. (Ed. Elo: Koska puhuja on viimeksi ollut opettajana?) — En ole ollut opettajana viime aikoina, mutta tyttäreni käy esikoulua, ja tästä syystä seuraan kouluasioita henkilökohtaisesti erittäin tarkkaan, ja erittäin suurella mielenkiinnolla. — Tästä syystä täytyy sanoa, että se ehdotus, jonka ed. Nylander on tehnyt, että olisi viisi pakollista ainetta, on mielestäni erittäin hyvä ja erittäin perusteltu.
Kun olen puhunut pitkään ruotsin kielestä, niin voisin puhua aivan yhtä pitkään matematiikan osaamisesta ja reaaliaineiden osaamisesta kouluissa. Matematiikka on tärkeä jo tasa-arvosyistä, mutta sanon myöskin: oppilas, joka ei osaa hyvin matematiikkaa, sitä kautta ei osaa hyvin loogista ajattelua, ja joka ei tunne historiaa ja muita reaaliaineita erittäin hyvin, on mielestäni vajavainen ylioppilas. Siitä syystä viiden pakollisen aineen malli on erittäin perusteltu, ja siihen sopii myöskin Suomen kaksi kansalliskieltä erittäin hyvin. (Ed. Elo: Onko se kokoomuksen malli?)
Vielä haluan todeta sen, että tätä ylioppilastutkinnon rakennekeskustelua on käyty useitten hallitusten aikana. Sitä käytiin pääministeri Holkerin hallituksen aikana. Pääministeri Holkeri tyrmäsi tällaiset suunnitelmat. Sitä käytiin pääministeri Ahon hallituksen aikana. Pääministeri Aho tyrmäsi tällaiset suunnitelmat. Sitä käytiin myöskin pääministeri Lipposen hallituksen aikana, ja pääministeri Lipponen tyrmäsi tällaiset suunnitelmat. Täytyy sanoa, että pidän kyllä näitä kaikkia kolmea pääministeriä suurina valtiomiehinä.
Keskustelu luettavissa:
http://kansanmuisti.fi/session/67-2004/1/
"jos se on merkittävää ja olennaisesti vaikuttaa siihen, missä määrin Suomessa osataan ruotsin kieltä, silloin tuo perustuslaillisuuskynnys vähitellen alkaa jo tulla lähelle ja silloin aletaan puhua jo näitten kielellisten perusoikeuksien ytimestä"
"missä määrin Suomessa osataan ruotsin kieltä, perustuslaillisuuskynnys alkaa tulla lähelle ja silloin aletaan puhua jo näitten kielellisten perusoikeuksien ytimestä"
Saisiko jotain lukuja ?? Riittäisikö ennen peruskoulua ja virkamiesruotsia ollut 20 % ???
Nyt osataan 100 %! Lukihäiriöiset ja asennevammiaiset, kaikki mukana!
Tarjoan 10 % ja päälle 5 % natiivit puhujat eli 5 %:lle 15 %!!!
Siis kielellisten oikeuksien turvaamisen näkökulmasta Suomelle riittää, että
10 % suomenkielisistä ja 100 % ruotsinkielisistä osaa Suomessa ruotsia!
Tähän varmasti löytyy riittävästi vapaaehtoisia!
A-ruotsin kirjoittajia on tuhansia joka ikäluokassa!
Eli summa summarum:
Kielelliset oikeudet voidaan mainiosti turvata nykyistä kymmenen kertaa pienemmällä
ruotsin kielen valmiusjoukolla, palvelijareservillä - jopa nykyisen perustuslain voimassa ollessa!!!
Miksi kukaan poliitikko ei saa tällaista asiaa sanottua ääneen ??
Vanhanen tosiaan aloitti hyvin yo-ruotsin poistolla, mutta eihän se riitä. Onneksi puolueissakin väki vaihtuu ja pakkoruotsia vihaavien joukko vain jatkaa kasvamistaan...