Voiko tämä olla totta?Helsingin yliopistossa voi opiskella historiaa sekä suomeksi että ruotsiksi.
Valintakokeessa kysymykset ovat samat suomeksi ja ruotsiksi.
Vuonna 2012 kokeen hyväksytysti suorittaneista suruista valittiin 100% (suomalaisista 18%). Suru tarvitsi koepisteitä 42, kun suomalaiselta vaadittiin 83. Yhteispisteissä luvut olivat 124 ja 157.
Vuonna 2013 kokeen hyväksytysti suorittaneista suruista valittiin 100% (suomalaisista 22%). Suru tarvitsi koepisteitä 40, kun suomalaiselta vaadittiin 75. Yhteispisteissä luvut olivat 110 ja 142.
Vuonna 2014 kokeen hyväksytysti suorittaneista suruista valittiin 100% (suomalaisista 26,5%). Suru tarvitsi koepisteitä 53, kun suomalaiselta vaadittiin 73. Yhteispisteissä luvut olivat 90 ja 145.
Vuonna 2015 kokeen hyväksytysti suorittaneista suruista valittiin 90% (suomalaisista 52,7%). Helsingin yliopisto ei enää kehtaa julkaista pistetietoja.
Eli viiden viimeisen vuoden keskiarvo valituksi tulemiseen on suruille 98%, kun suomalaisilla se on 24%.
Asiaa oli kommentoitu mm. näin:
JOS päästäisiin pakkoruotsista, olisin ihan valmis kuittamaan edelleen ruotsinkielisille ohitusväyliä pääsytilanteessa. MUTTA nyt pakkoruotsin vallitessa alakoulusta yliopistoon tämä tuntuu kohtuuttomalta. Ja sitten vielä pakkoruotsia käytetään tämän siunaamiseen, sillä muka kaikki ovat taustasta riippumatta kykeneviä hakemaan näihin opintoihin, kunhan ovat ruotsinsa hyvin lukeneet, eli näin aikanaan opetusministeri Gustafssonin mielestä ei ollut ongelmaa, vaikka ruotsinkielisiin koulutuksiin pääsi alemmin pistein.Tänä vuonna suruja suositaan oikiksen pääsykokeessa viikon lisäajalla verrattuna suomalaisiin. Heillähän on eri kirjat, jotta pisteitä ei voida vertailla. Lakihan on Suomessa kuitenkin sama kielestä riippumatta...
Arvelisin, että tuo historian pääsykoekin muuttuu vastaavanlaiseksi kuin oikiksen koe, jottei kukaan voi kyseenalaistaa järjestelyä.
Mitä tämä on?