Pakkoruotsi vasta kolmannen vieraan kielen lukijoille?

[Jaska]

Toisella foorumilla tuli sellainen ehdotus, jota tietääkseni ei ole koskaan aiemmin ehdotettu:

"Realistinen tavoite voisi olla vihjaamasi ajatus siitä, että kun nykyisin ruotsin on oltava yksi kahdesta ensimmäisestä kielestä, niin jatkossa sen pitäisi olla enää vain yksi kolmesta ensimmäisestä kielestä. Eli jos lukee kaksi kieltä, niin pystyy välttymään ruotsilta, mutta jos lukee kolmannen kielen, niin viimeistään sen on oltava ruotsi. Tällä varmistetaan, että ruotsin osaajia tulee jatkossakin."

Minusta tämä on aika nerokas idea. Pakkoruotsista vapautuisivat ne, jotka tyytyvät kahteen vieraaseen kieleen. Eli oppilaat voisivat valita valinnaiseksi kieleksi pakkoruotsin.

Siis eihän se yhtä hyvä ole kuin täydellinen kielivapaus, mutta realistisesti ajatellen ei ole todennäköistä saada kertarysäyksellä täydellistä kielivapautta. Alueelliset kokeilut ovat yksi reitti supistaa pakkoa, ja tämä olisi toinen reitti. Muita olisi mm. se, että perus- ja ammattiaste vapautettaisiin pakkoruotsista.

[NRR]

Niin kauan kuin meillä ei voi maahanmuuttajaoppilas tai kielellisen ongelman diagnoosin omaava oppilas saada edes vapautusta ruotsista, en näe mitään järkeä tarjota laajempia "vapautetaan edes jotkut"-ehdotuksia.

Niin kauan kuin ei voida saada edes pikkupikkupikkukokeilua jonnekin Jumalan selän taa ilman pakkoruotsia, miten ihmeessä saisimme jonkin laajemman käytännön läpi?

Ero kielivapauteen ei olisi suurikaan. Käytännössä aluksi saattaisi ollakin niin, että kolme kieltä lukevat valitsisivat sen ruotsin muutenkin - mutta kun kuluu hetki aikaa ja kielivapaus saavuttaa ihmisten tajunnan, alkaa taistelu myös tätä pakkoa vastaan ja kaikki tietävät tämän. On siis pakon ymmärtäjien kannalta tehokkaampaa kieltää kaikki vapautusyritykset, koska näin he saavat pitkitettyä pakon poistumista kaikkein pisimpään ja voivat pitää kiinni vanhoista perusteluistaan: kun se pakko on perustuslaissa, se on oikeus ja se on tasa-arvoa...

Tai saa ehdottaa, mutta en näe siinä mitään järkeä. Perusongelma pakossa on tämä
- pakolle ei ole järkeviä perusteita,
- missään muuallakaan ole mitään vastaavaa,
- kielivaranto kapenee ja
erityisesti pakko sortaa kielissä heikoimpia. Tämä ehdotus korjaisi tilannetta noiden kahden viimeisen ongelman kohdalla ja olisi tietysti taivas kielellisesti heikoimpien kohdalla (koska ei olisi mitään syytä kieltää vapautus vaikkapa saksasta erityisoppilaille) - mutta pakon kannattajille se merkitsisi vain suurempia halkeamia tulvaa estävässä padossa kuin mitä olisivat yksittäiset vapautukset ja alueelliset kokeilut. Pakkovirkaruotsikin joutuisi väistymään.

Näen, että arvokkainta on nyt kaataa julkisesti pakon perusteena käytetyt liturgiat ja saada edes se luvattu kokeilu käyntiin. Silloin paine pakkoa kohtaan nousee kaikilla tasoille. Erityisesti on saatava pakkovirkaruotsi pois. Minusta on merkittävää, ettei vastaavaa pakkoa ole missään muualla eikä ylipäätään virkojen kielitaitovaatimukset ole samaan tapaan ehdottomia ja kaikkia virkamiehiä koskevia kuin meillä.

[TMK]

No ehkä se olisi parempi kuin ei mitään, mutta itsehän olisin valinnut ruotsin korkeintaan vasta neljäntenä kielenä. Moni kahden kielen lukija saattaa olla juuri sitä porukkaa, joka mieluummin ottaa helpon ruotsin kuin jonkin vaikeamman kielen, joten he lukisivat sitä sitten kuitenkin. Kielistä pitävälle taas ruotsi asettaisi esteen ottaa sen jonkin kolmannen hyödyllisen kielen.

Vähän samantapaista on ehdotettu, eli että ruotsi (tai ehkä muu kieli) olisi pakollinen vasta lukiossa, tosin ehkä vain lyhyen matikan lukijoille, kuten oli kolmas kieli aikoinaan. Jos sille linjalle on pakko mennä, niin se olisi minusta parempi vaihtoehto. Muista aineista on vaikeampaa saada sellaista vaihtoehtoa kuin on pitkä matikka, mutta ehkä sekin olisi mahdollista. (Palautettaisiin siis erilaiset "linjat".) Parin kielikurssin ottaminen monesta eri kielestä, joista ei mitään sitten kuitenkaan opiskele "loppuun" asti, ei ole hyvä asia oikein kenellekään.

[NRR]

Kelle me olisimme tällaista "kompromissia" tarjoamassa?

Mikä on pakkoruotsin todellinen peruste - se on varmistaa, ettei ruotsin kielen asema heikkene, että ruotsinkieliset koulutukset voidaan jatkossakin tarjota matalammin pääsyrajoin (edellyttää, että kaikilla muilla on luettuna ruotsi, jolla olisi mahdollista pyrkiä koulutuksiin, mikäli ruotsi on riittävän hyvää), että virat edellyttävät jatkossakin ruotsin taitoa,...

Pienikin murtuma pakkoruotsissa asettaa tämän rakennelman ja koko kaksikielisyysliturgian vaaraan.

Pakollinen lisäkieli lukioon voi tulla ainoastaan silloin, jos aiotaan selkeästi reputtaa isompi osa oppilaista tai ainakin pidentää heidän lukiouraansa merkittävästi. Pakollinen lisäkieli myös vähentäisi nykyisin painokasta ainereaalia, mikä taas mutkistaisi pyrkimistä oman alan jatko-opintoihin. Kielipainotteisemmasta lukiosta siis selviäisivät entistä paremmin tytöt ja ylempien sosiaaliluokkien lapset, joiden perheillä olisi varaa järjestää kesäkielikursseja ja rahottaa pitempää opiskelua. - Voi tämä tulla eteen, mutta ihan toisista syistä kuin pakkoruotsin purkamiseksi, päinvastoin tämä kolmas pakollinen kieli on pakkoruotsin kannattajien hellimä toive. Mutta ei kolmas pakollinen kieli vastaisi nuorten todellisia tarpeita.

[TMK]

Se, että monet opiskelijat nykyisin kirjoittavat reaalina terveystiedon, ei ole hyvä suuntaus. Lisäksi suomalaisten opiskelijoiden matematiikan taidot eivät ole kovin korkealla tasolla. Moni haluaa mennä siitä, mistä aita on matalin, vaikka edellytyksiä olisi enempäänkin eli lukemaan pitkän matikkan, kolmannen kielen tai mahdollisesti jonkin luonnontieteisiin liittyvän opintokokonaisuuden. Kukaan ei edelleenkään pakottaisi muuhun kuin valitsemaan jonkinlaisen suuntauksen opintoihinsa. Tietenkin voihan sitä koota opintonsa eri aineista, yhden kurssin sieltä ja toisen täältä, mutta kovin kummoista pohjaa se ei anna silloin mihinkään.

[NRR]

Se, että monet opiskelijat nykyisin kirjoittavat reaalina terveystiedon, ei ole hyvä suuntaus. Lisäksi suomalaisten opiskelijoiden matematiikan taidot eivät ole kovin korkealla tasolla. Moni haluaa mennä siitä, mistä aita on matalin, vaikka edellytyksiä olisi enempäänkin eli lukemaan pitkän matikkan, kolmannen kielen tai mahdollisesti jonkin luonnontieteisiin liittyvän opintokokonaisuuden. Kukaan ei edelleenkään pakottaisi muuhun kuin valitsemaan jonkinlaisen suuntauksen opintoihinsa. Tietenkin voihan sitä koota opintonsa eri aineista, yhden kurssin sieltä ja toisen täältä, mutta kovin kummoista pohjaa se ei anna silloin mihinkään.

Vaikka terveystiedon tuominen osaksi koulutusta oli aluksi kaikille hämmentävää, se on nyt ottanut paikkansa oppiaineiden joukossa. Itse asiassa se on paitsi helppo myös motivoiva - ja toimii vetovoimana terveydenhuollon ammatteihin, joihin tarvitaankin porukkaa.

Karsinta jatko-opinnoissa on niin kova, ettei meidän tarvitse karsia lukiossa, oppilaille tulee kyllä käsitys siitä, voivatko he lukion jälkeen toivoa sijoittuvansa amk- tai kokreakouluopintoihin vai siirtyvätkö ammattikoulujen yo-linjoille tai kenties oppisopimuskoulutukseen. Heillä on kuitenkin ihan kohtuullinen yleissivistys, vaikkei nyt matikan ja/tai espanjan ja biologian kohdalla tullutkaan puristettua kaikkia mehuja.

Lukiokaan ei ole mikään ylipitkä karsintakurssi vaan yksi vaihe nuoren elämässä, jonka toiset jaksavat/kykenevät ottamaan rankemmin kuin toiset. Huippupaikoille ei kuitenkaan ole asiaa ilman panostusta ja sen opiskelijat tietävät.

Miksi lukiota tulisi kiristää, reppuja lisätä ja lukiossa vietettyä aikaa pidentää? Ketä se hyödyttää?

[Jaska]

Lukiokaan ei ole mikään ylipitkä karsintakurssi vaan yksi vaihe nuoren elämässä, jonka toiset jaksavat/kykenevät ottamaan rankemmin kuin toiset. Huippupaikoille ei kuitenkaan ole asiaa ilman panostusta ja sen opiskelijat tietävät.

Miksi lukiota tulisi kiristää, reppuja lisätä ja lukiossa vietettyä aikaa pidentää? Ketä se hyödyttää?

Tässä onkin kyse vaakakupeista. Ei ole käytännössä mahdollista saada kerralla totaalista vapautta, vaan muutos tapahtuu vähittäin, monella rintamalla nakertaen. Alueelliset kokeilut ovat yksi tie jne.

Lukiolaiset ovat niitä, jotka ovat tietoisesti valinneet rankan pänttäämisen; lukio on myös ensisijainen tie korkeakoulutusta vaativiin viranomaistehtäviin.

Vaakakupissa ei siis ole lukiolaisilla pakkoruotsi vs. totaalinen kielivapaus, vaan lukiolaisilla pakkoruotsi vs. lukiolaisilla, ammattikoululaisilla ja peruskoululaisilla pakkoruotsi.

RKP on "arvojapanilainen" puolue siinä, että sen täytyy saada säilyttää kasvonsa, tai se hirttää itsensä ja siinä mukana Suomen koululaiset. Vähittäisiin muutoksiin RKP voi suostua, koska sillä se antaa signaalin kuin asia olisi jotenkin vielä sen hallinnassa. Ensin kokeillaan, sitten arvioidaan kokeilun vaikutuksia, sitten jos nähdään ettei ruotsinkielisiä olekaan vielä sorrettu ja tuhottu, voidaan laajentaa kielivapautta.

Näin se reaalipolitiikassa menee. Totaalisen kielivapauden vaatiminen kertarysäyksellä on utopiaa - sellaisen kannalle ei tulla koskaan saamaan kuin 20 % kansanedustajista. Se ei ole toteutumiskelpoinen reitti.

[NRR]

Ei ole käytännössä mahdollista saada kerralla totaalista vapautta, vaan muutos tapahtuu vähittäin, monella rintamalla nakertaen. Alueelliset kokeilut ovat yksi tie jne.

Saataisiinpa nyt edes yksi pikkiriikkinen alueellinen kokeilu. Koko tänä aikana, jonka olen ollut mukana kielivapautta tavoittelemassa, RKP ja folktinget-verkosto ei ole antanut milliäkään myöten eikä näytä antavan nytkään.

Lukiolaiset ovat niitä, jotka ovat tietoisesti valinneet rankan pänttäämisen; lukio on myös ensisijainen tie korkeakoulutusta vaativiin viranomaistehtäviin.

Lukiolaisten taitoprofiili voi olla keskimäärin kieliin suuntautuneempi mutta vain keskimäärin. Lukiosta löytyvät yhtä moninaiset taitoprofiilit kuin muualtakin. Jos lukiota kovennetaan kieltenopetuksella, se ei tule tapahtumaan pakkoruotsin vuoksi, vaan siksi, että halutaan todella vähentää lukio-opiskelijoita ja varmistaa lukio ns. parempien perheiden lasten koulutusväylänä ja erityisesti tyttöjen kouluna.

Vaakakupissa ei siis ole lukiolaisilla pakkoruotsi vs. totaalinen kielivapaus, vaan lukiolaisilla pakkoruotsi vs. lukiolaisilla, ammattikoululaisilla ja peruskoululaisilla pakkoruotsi.

Meillä ei ole nytkään tarjota vaihdossa mitään, mikä antaisi edes vapautuksen niille, joille se monikielisen taustan tai diagnoosin perusteella kuuluisi.

Tässä yllä ei edes tyydytty ehdottamaan, että pakkoruotsi jäisi vain lukioon vaan että kielipainotus lukiossa kasvaisi kolmannella vieraalla kielellä. Kyse on siis melkoisesta uudelleenjärjestelystä. Ja kun sellainen on kerran tehty, siitä tulee taas kieltenopettajille saavutettu etu, josta ei luovuta. Onko tässä mitään järkeä?

Vähittäisiin muutoksiin RKP voi suostua

Oletko nähnyt merkkejä tällaisesta. Minä en.

Näin se reaalipolitiikassa menee. Totaalisen kielivapauden vaatiminen kertarysäyksellä on utopiaa - sellaisen kannalle ei tulla koskaan saamaan kuin 20 % kansanedustajista. Se ei ole toteutumiskelpoinen reitti.

Reaalipolitiikalla on ihan oma alalajinsa nimeltä kielipolitiikka ja siinä kruununjalokivenä kieltenopetus, jossa periaate on se, ettei suomenkielisten koulujen oppilaiden omaa tarvetta ja tahtoa kuunnella. Tämä on saatava muuttumaan. Se ei muutu reivaamalla kieltenopetusta vielä kauemmas realismista lukiossa.

Tulevien akateemisten nyörittäminen pakkokieltenopetukseen 1800-luvun tavoin vääristää koko koulutusta ja ihmisten arvomaailmaa entisestään. Kanavan kommentti oli osuva: ”Monet kielten opiskelun puolestapuhujat tekisivät asialleen palveluksen, jos he myöntäisivät, että yhä suurempi osa suomenkielisistä ei välttämättä konkreettisesti tarvitse työelämässä tai vapaa-ajalla muun kuin englannin kielen taitoa, äidinkielen lisäksi. Liioitellut argumentit, kuin kukaan ei pärjää pelkällä englannilla, eivät edistä julkista keskustelua kielten opiskelusta. Sama pätee tyhjiin iskulauseisiin, kuten kielitaito on rikkaus – mikä taito ei olisi rikkaus? Nykytilanteen tunnustaminen ei poista kielten opiskelun mielekkyyttä ja tärkeyttä.”

Ainoa "kompromissi", jossa on mukana realismia ja oikeudenmukaisuutta, on se, että pakkoruotsista tulee saada vapautus, mikäli tausta on monikielinen tai omaa diagnoosin kielen oppimisen vaikeudesta. Silloin ei luotaisi uusia pakkoruotsi/pakkokielirakenteita eikä jouduttaisi mukaan rakentamaan opiskelijoiden todellisten tarpeiden vastaista kieltenopetusta. Miksi tämä ei olisi lähtökohta?

Jos taas hinta ei merkitse mitään, voidaan tietysti lähteä siitä, että kaikilla opetuksen tasoilla oppilaalla olisi oikeus valita ruotsinopiskelu, vaikka sitten olisi yksin ryhmässään. Eikö tässä tulisi taattua, että jokainen ruotsinopiskelusta kiinnostunut pääsee ruotsinsa opiskelemaan ja lopputuloskin olisi luultavasti nykyistä parempi? Miksi pitäisi laajentaa pakkoa? Miksi pitäisi rakentaa uusia pakkorakenteita? Miksi pitäisi ottaa lähtökohdaksi nuorten todellisten tarpeiden vastainen ja erilaisten ihmisten oikeuksia loukkaava järjestely?

[Jaska]

Miksi pitäisi laajentaa pakkoa? Miksi pitäisi rakentaa uusia pakkorakenteita? Miksi pitäisi ottaa lähtökohdaksi nuorten todellisten tarpeiden vastainen ja erilaisten ihmisten oikeuksia loukkaava järjestely?

En enää hahmota, mistä aiheesta puhut...

[NRR]

Miksi pitäisi laajentaa pakkoa? Miksi pitäisi rakentaa uusia pakkorakenteita? Miksi pitäisi ottaa lähtökohdaksi nuorten todellisten tarpeiden vastainen ja erilaisten ihmisten oikeuksia loukkaava järjestely?

En enää hahmota, mistä aiheesta puhut...

En minäkään. Huomaan rakentaneeni ilman muiden keskustelijoiden avustusta tähän uhaksi sen, että ryhdyttäisiin muka korvaukseksi ja kompromissiksi ruotsin vapaaehtoisuudesta peruskoulussa ja ammattikoulussa tuomaan lukioon Ahtisaaripaperin vaatimaa kolmatta pakollista yo-kielikoetta ja folktinget-verkoston suosiman vaatimuksen kolmesta pakollisesta vieraasta kielestä. Kukaan ei kai tätä ehdottanut, joten lienen saanut sen päähäni ihan itse.

Tosin käytännössä, mikäli ruotsi jäisi pakolliseksi lukioon, tämä merkitsisi sitä, että kaikki, jotka eivät peruskoulussa ole ruotsia lukeneet, joutuisivat lukemaan sen alusta asti lukiossa. Näin esimerkiksi matemaattisteknisiä poikia odottaisi lukiossa englannin ja oman kielivalinnan, vaikkapa espanjan, lisäksi tosi pitkä ruotsinkurssien jatkumo. Tämä voisi olla katkera pala. Lukiosta ei mielestäni saa tehdä kielikoulua.

[NRR]

--- ruotsin on oltava yksi kahdesta ensimmäisestä kielestä, niin jatkossa sen pitäisi olla enää vain yksi kolmesta ensimmäisestä kielestä. Eli jos lukee kaksi kieltä, niin pystyy välttymään ruotsilta ---

Tämä on kuitenkin ihan paperilla syntynyt ajatus.

Leikitään ajatuksella, että peruskoulussa englantia ja espanjaa lukenut nuori menee lukioon. Hän on innostunut Välimeren kulttuurista ja haluaisi ottaa lukiossa italiaa.

- Ei, sanoo opo, sinun on otettava ensin ruotsia tai ainakin rinnalle ruotsia.

Nuori lähtee myrtyneenä opon luota ja menee iltalukioon suorittamaan italiaa kertomatta kenellekään. Hän voi siis lukea italiaa vapaa-ajallaan, mutta hänet on tuomittu menettämään suoritettujen kurssien merkintäoikeus lukion päättötodistukseen, koska viimeistään kolmannen vieraan kielen on oltava ruotsi. Ilmeisesti osallistumista yo-kokeeseen italian kielessä ei kuitenkaan voi kieltää.

Mutta on tämä jotenkin merkillinen asetelma. Millä ihmeellä tuota kolmannen kielen ruotsipakkoa voisi edes valvoa?

Ainoa, mitä voidaan valvoa on se, että peruskoulussa, jossa on tarjolla kolme vierasta kieltä, on yhden noista kielistä oltava ruotsi. Lukiossahan kielitarjonta on aina suurempi ja tosiaan tarjolla on myös aikuislukioiden tai etälukioiden kielipaletti.

[Jaska]

--- ruotsin on oltava yksi kahdesta ensimmäisestä kielestä, niin jatkossa sen pitäisi olla enää vain yksi kolmesta ensimmäisestä kielestä. Eli jos lukee kaksi kieltä, niin pystyy välttymään ruotsilta ---

Tämä on kuitenkin ihan paperilla syntynyt ajatus.

Leikitään ajatuksella, että peruskoulussa englantia ja espanjaa lukenut nuori menee lukioon. Hän on innostunut Välimeren kulttuurista ja haluaisi ottaa lukiossa italiaa.

- Ei, sanoo opo, sinun on otettava ensin ruotsia tai ainakin rinnalle ruotsia.

Nämähän ovat kaksi irrallista ja erillistä mallia:
1. pakkoruotsi vain lukiossa, ei ammatti- eikä perusasteella.
2. pakkoruotsi vasta kolmannen vieraan kielen ottaville.

Eivät ne siis liittyisi samaan malliin vaan olisivat vaihtoehtoisia ehdotuksia. Jos nykyään joku haluaa opiskella saksaa, hän ottaa sen joko englannin jälkeen vapaaehtoisena A2-kielenä tai vasta ruotsin jälkeen vapaaehtoisena B2-kielenä. Kakkosmallissa, jota esittelemään tämä ketju syntyi, voisi ottaa A1-englannin jälkeen saksan missä vaiheessa tahansa, ilman ruotsia. Ja kun ei olisi enää tulossa kolmea kieltä, niin saksa (tai venäjä, espanja jne.) luultavasti otettaisiin jo A2-kielenä. Miksi säästellä paukkuja, kun B1-vaiheessa ei enää tulisi pakkoruotsia?



Nuori lähtee myrtyneenä opon luota ja menee iltalukioon suorittamaan italiaa kertomatta kenellekään. Hän voi siis lukea italiaa vapaa-ajallaan, mutta hänet on tuomittu menettämään suoritettujen kurssien merkintäoikeus lukion päättötodistukseen, koska viimeistään kolmannen vieraan kielen on oltava ruotsi. Ilmeisesti osallistumista yo-kokeeseen italian kielessä ei kuitenkaan voi kieltää.

Mutta on tämä jotenkin merkillinen asetelma. Millä ihmeellä tuota kolmannen kielen ruotsipakkoa voisi edes valvoa?

Ainoa, mitä voidaan valvoa on se, että peruskoulussa, jossa on tarjolla kolme vierasta kieltä, on yhden noista kielistä oltava ruotsi. Lukiossahan kielitarjonta on aina suurempi ja tosiaan tarjolla on myös aikuislukioiden tai etälukioiden kielipaletti.[/quote]

[NRR]

Nämähän ovat kaksi irrallista ja erillistä mallia:
1. pakkoruotsi vain lukiossa, ei ammatti- eikä perusasteella.
2. pakkoruotsi vasta kolmannen vieraan kielen ottaville.

Molemmat ovat ongelmallisia.

1. pakkoruotsi vain lukiossa

Jos peruskoulussa olisi edelleen kaksi pakollista vierasta kieltä ja siellä vähemmän kieliin suuntautunut valitsisi esim. englannin ja espanjan, hänen täytyisi lukiossa aloittaa lisäksi ruotsi. Oppilaan tulisi siis
- joko lukea kolmea vierasta kieltä, vaikkei ole kieliin suuntautunut, tai
- jättää espanja sikseen.
Olisiko lukioruotsi sitten laajuudeltaan kaikille lähtötasosta riippumattta viisi kurssia, jolloin osa lukisi ns. lyhyen ruotsin, vai olisiko tavoitteena sama taso kaikille, jolloin kursseja vaadittaisiin ehkä kahdeksan?

2. pakkoruotsi vasta kolmannen kielen jälkeen

Koskisiko tämä vain peruskoulussa aloitettavia kieliä? Entä jos kouluun, jossa osa lukee A2-venäjää ja osa A2-ruotsia ei syntyisikään B1-ruotsin ryhmää vaan ainoastaan B1-espanja?

Lukioon ulotettuna tilanne olisi sitten se, mistä yllä kirjoitin: Englantia ja espanjaa lukeva nuori voi lukea italiaa vain vapaa-ajallaan (olisiko oikeus osallistua muille kielikursseille jopa estetty omassa koulussa?), mutta hänet on tuomittu menettämään suoritettujen kurssien merkintäoikeus lukion päättötodistukseen, koska viimeistään kolmannen vieraan kielen on oltava ruotsi.

Arvelen, että kieltenopettajat vastustaisivat kovasti ajatusta, että kolmatta kieltä ei voi opiskella, ellei se ole ruotsi, sillä tämä rajoitus kyllä karsisi kolmannen kielen opiskelijoita ja voisi olla juuri se muutaman oppilaan pako, joka estää koululle ylipäätään jonkin B/C-kielen ryhmän muodostumisen.



Näin kun yritetään hyvitellä pakkoruotsin kannattajia itse asiassa nakerretaan taas kieltenopetusta tai hankaloitetaan ei-kieliin suuntautuneiden opiskelua. Enkä usko, että nämä ehdotukset tyydyttäisivät pro-pakkorintamaa, ne vain hämärtävät kielivapauden tavoittelun perusteita ja tekevät kielivapaudesta sekavan sääntökokoelman. Ainoastaan ehdotukset, jotka rasittavat kaikkien kieltenopiskelua (esim. kaikille kolme vierasta kieltä) voisivat kelvata pro-pakkorintamalle (esim. pakkovenäjä, joka on myös kirjoitettava). Tällaisia ehdotuksiahan pakkoruotsin ystävät ovat itse tehneet.

[Ajatuspaja]

Hyvät ystävät.

Erilaisten pakkomallien pohtiminen on ajanhukkaa.

Ei pakottajia pidä "hyvittää" mitenkään, koska he ovat vähemmistössä tässä maassa
ja ovat pyörittäneet tätä sirkusta mielin määrin jo koko itsenäisyytemme ajan!

Poliittinen enemmistö on nyt tällä hetkellä sen kannalla, että ruotsin absoluuttinen velvoittavuus
ei enää ole itseisarvo (eduskunnan ponsi maaliskuulta ja hallitusohjelman kirjaus).

Demokratia pitää saada toimimaan!

Yhteiskunnalliseen keskusteluun tulee saada myös sellainen malli,
missä kansalliskielikäsitteestä on luovuttu kokonaan
ja maahan on säädetty kansalliskiihkoton pääkielimalli.



Miten tämä asia saataisiin julkiseen, asialliseen keskusteluun ?


Kun ongelma pyörii pakottamisen eri asteiden ympärillä (peruskoulu, lukiot, korkekoulut),
itse "pihvi" unohtuu..

Ovatko Suomen kielipoliittinen järjestelmän perusteet järkeviä ?

Martti Ahtisaari kertoi voitonriemuisena vuonna 1998, että "suomalaisuusaate on kuollut"...
Eli suomeksi sanottuna svekomania oli voittanut!

Täysin marginaalinen suomalaisuuden liike, joka välillä saa suhteettoman suurta julkisuutta, jää kokonaan sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten tosiasioiden sekä Suomen päättäjien kesken vallitsevan konsensuksen varjoon.

http://www.eilen.fi/fi/2241/

Kuitenkin Suomen asukkaista 95 % käyttää ensimmäisenä virallisena kielenään nimenomaan suomea,
mutta kielipolitiikan perusteet ovat svekomaanisia.

Entä jos luopuisimme kokonaan "manioista" ja alkaisimme käyttää järkeä tunteen sijasta ?

Toivoisimme foorumilaisilta apua lähinnä markkinoinnissa:

Miten saisimme asialliseen, laajaan julkiseen keskusteluun
kielipolitiikan kokonaisuudistuksen pohtimisen ?

[TK]

Kannatan pääkielimallia.

Pääkielimallin ottaminen johtoteemaksi kielikeskusteluissa veisi kielivapausasiaa eteenpäin. Uskon niin.

Pääkieli on yhtä selvä käsite kuin pakkoruotsi. Sana pääkieli olisi iskostettava kielikeskustelun ytimeen pakkoruotsin rinnalle.

Kaikki ymmärtävät, että tarvitaan yhteisen kielen, maan pääkielen osaamista, jotta kaikki Suomen noin 150 erilaista kieliryhmää voivat ymmärrettävästi kommunikoida keskenään. On terveen järjen mukaista vaatia jokaiselta Suomen kansalaiselta maan pääkielen, suomen osaamista.

Suomen kielen lisäksi olisi mielestäni taattava jokaiselle kansalaiselle mahdollisuus englannin opettelemiseen. Englanti on tällä hetkellä kansainvälinen pääkieli, jonka osaaminen on tärkeää.

Ruotsi luonnollinen paikka lukujärjestyksessä on valinnaiskielten kohdalla. Pakkoruotsista on päästävä eroon. Pakkoruotsi-keskusteluista on myös päästävä eroon, sillä ne ovat pelkkää ajanhukkaa, pelkkää sirkusta.