Yläkoulussa luetaan nykyisin 2-3 viikkotuntia pakkoruotsia joka luokalla, joissakin kouluissa luetaan minimäärää kahta viikkotuntia, joissakin kouluissa tuntimäärää on nostettu koulukohtaisella järjestelyllä kolmeen. Uuden opetussuunnitelman mukaan yläkouluun jää neljä tuntia jaettavaksi kolmelle vuodelle. Arvelen, että RKP:n lobbarit ovat jo tekemässä työtä tämän tuntimäärän nostamiseksi entiselleen.
Pakkoruotsi aiheuttaa ainakin seuraavia ongelmia:
- mitään muuta kieltä ei voi ottaa pakkoruotsin tilalle ja kahdessa vieraassa kielessä (en, ru) on jo useimmille oppilaille riittävästi tekemistä,
- kun ruotsia ei oikeasti kuule arjessa eikä se ole useimpien erityinen kiinnostuksen kohde, kieltä ei todellisuudessa kuulla muualla kuin ruotsintunneilla ja oppiminen jää vähäiseksi,
- erityisoppilaat joutuvat ponnistelemaan pakkoruotsin eteen kohtuuttomasti, samoin ruotsin erityisopetukseen tuhotaan uskomaton määrä kalliita erityisopetuksen tunteja,
- monen maahanmuuttajataustaisen nuoren suomen oppiminen ja oman kotikielen säilyttäminen sekä englannin omaksuminen kärsivät pakkoruotsista,
- kiinnostus kieliopintoihin kärsii.
Opettajalehdessä peruskoulun
erityisopettajan, erityispsykologin ja kielten lehtorin kannanotossa todettiin, että
"opetuksen ja oppimisen ammattilaisina tuntuu vääryydeltä sisällyttää ruotsin opiskelu väkisin opinto-ohjelmaan, kun näille tunneille olisi hyödyllisempääkin käyttöä. --- Mikä pahinta: nähdä nuoren kamppailevan mahdottoman edessä ja lopulta lyövän hanskat tiskiin koko koulun suhteen."
Eräs toimittaja otti yhteyttä opetushallitukseen kysyäkseen, mitä voisi opiskella ruotsin tilalla. Opetushallituksesta kerrottiin, että kysymyksenasettelu ei ole ollut ajankohtainen. Kielten opetusneuvos vastasi:
– Me emme ole pystyneet ajattelemaan noin pitkälle.
http://yle.fi/uutiset/jos_ruotsi_olisi_ ... ia/6960388
Eli virkamies sanoo suoraan:
emme ole pystyneet ajattelemaan noin pitkälle.
Opetusneuvos Mustaparta, kielten opettaja, on ajatellut. Hän on esittänyt monikielisen Ruotsin mallin mukaan, että esimerkiksi kotikielellä voisi korvata toisen vieraan kielen (meillä siis useimmiten ruotsi) ja hänestä tarvittaisiin "avointa ja vilpitöntä keskustelua siitä, millaiset opetusjärjestelyt turvaisivat parhaiten ruotsinkielisen väestön lakisääteiset palvelut". Vaikea uskoa, etteivät nämä kaksi kielten opetusneuvosta olisi koskaan pohtineet asiaa yhdessä, vaikka ovat olleet asiaan liittyvissä työryhmissä yhdessä. Olisipa toimittaja kysynyt edes jatkokysymyksen: Mitä mieltä opetusneuvos on toisen opetusneuvoksen ajatuksista.
Ruotsissa on vapaampi kielivalinta. Muutaman vuoden takaisten tilastojen mukaan lähes kaikki lukevat englantia (oletettavasti pieni erityisoppilaiden ryhmä ei lue vieraita kieliä ja englantia äidinkielenään puhuvat lienee vapautettu) ja toista vierasta kieltä, vaihtoehtoa "moderna språk", luki tytöistä 72,6% ja pojista 60,6%. Vaihtoehtona tälle "moderna språk"-kielelle on lukea vahvennettua äidinkieltä ja/tai ruotsia toisena kielenä ja/tai lisäenglantia - mutta tämä ei ole vain oppilaan valinta vaan hänen kokonaiskielitaitonsa mukaan valittuja. Ihan järkevä vaihtoehto maassa, jossa on paljon maahanmuuttajia. Samalla huomioidaan myös ruotsia äidinkielenään puhuvat hitaasti kielellisesti kehittyvät oppijat. Haasteet ovat näiden opetussuunnitelmien toteuttamisessa, kun oppilasryhmät ovat monin tavoin "haastavia".
Nopeasti laskettuna näyttäisi Ruotsissa eri kieliä luettavan toisena kielenä seuraavasti
ranskaa 14,3%
espanjaa 33,1%
saksaa 18,4%
Kun taas Suomessa espanjaa tai venäjää ei juuri luettu ja yläkoululaisista luki ranskaa n. 6% ja saksaa n. 10%. Ihan hyvin kun ottaa huomioon, että pohjana kaikilla oli sekä englanti että ruotsi.
Ruotsissa osa opiskelijoista ei jatka lukiossa yläkoulussa aloittamaansa kieltä vaan aloittaa uuden kielen. Tätä on sekä kritisoitu että puolustettu: joku on huomannut, että toinen kieli olisi itselle mielenkiitoisempi, joku haluaa keventää kieliopintojaan.
Ahvenanmaalaisista peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista (muutaman vuoden takaisen tilaston mukaan) lähes kolmasosa opiskelee vain äidinkieltään ruotsia ja maailmankieltä englantia. Tämän kolmasosan sisällä moni on aloittanut toisen vieraan kielen, mutta päätynyt yhdessä vanhempiensa kanssa jättämään kielen pois.
Pakkosuomihan poistettiin Ahvenanmaalta jo vuosia sitten, koska se kuulemma söi ahvenanmaalaisnuorten kielitaidon.
Se, että noin kolmasosa peruskouluikäisistä ei välttämättä hyödy toisen vieraan kielen opinnoista, saattaa olla totta. Heille koulukieli, mahdollinen kotikieli ja englanti ovat silloin ne tärkeimmät kielet. Nämä valinnat oppilaat tekevät vanhempiensa ja koulun erityisopetuksen kanssa yhdessä.
Huomattavaa on, että pakkoruotsia usein puolletaan sillä, että ruotsin osaajalle muut kielet ovat helppoja. Kuinkahan on, kun todellisuus näyttää tulevan vastaan niin Ruotsissa kuin Ahvenanmaallakin, missä sentään osataan ruotsia ihan äidinkielenä.
