Grönlundin skaala

[Jan-Erik Andelin]

Ehkä hän ei enää pidä meitä validina neuvottelukumppanina tämän vuoksi

Juuri näin. Toki voi olla täällä jonkinlaisessa älyjumpassa ja funtsia, että kuinka moneen arvoitukseen arvoitusten kirjassa voi vastata sanalla pakkoruotsi, mutta se ei kuitenkaan ole relevanttia. Tämä koska kansa on kokemuksensa pohjalta, tai ihan muuten vain subjektiivisesti, sitä mieltä että pakollinen ruotsi ei ole välttämätön – lähtemättä kuitenkaan pohdiskelemaan mikä on "pakkoruotsin inhimillinen tai rahallinen hinta" tai "pakotetaanko meille identiteettiä", jos valtio esiintyy monikielisenä.

[Jaska]

Ehkä hän ei enää pidä meitä validina neuvottelukumppanina tämän vuoksi

Juuri näin. Toki voi olla täällä jonkinlaisessa älyjumpassa ja funtsia, että kuinka moneen arvoitukseen arvoitusten kirjassa voi vastata sanalla pakkoruotsi, mutta se ei kuitenkaan ole relevanttia. Tämä koska kansa on kokemuksensa pohjalta, tai ihan muuten vain subjektiivisesti, sitä mieltä että pakollinen ruotsi ei ole välttämätön – lähtemättä kuitenkaan pohdiskelemaan mikä on "pakkoruotsin inhimillinen tai rahallinen hinta" tai "pakotetaanko meille identiteettiä", jos valtio esiintyy monikielisenä.

Kiitos tunnustuksestasi. Näytät myös muuttuneen ajan mittaan enemmän pakkoruotsittamista ymmärtäväksi. Et esimerkiksi näe mitään ongelmaa siinä, että suomenkielisiä estetään valitsemasta haluamaansa A1-kieltä - ikään kuin kunnan kaksikielinen identiteetti jotenkin oikeuttaisi kielipakottamisen. Näetkö sinä oikeasti kunnan identiteetin riittävänä perusteluna kielipakottamiselle?

Nimittäin kaksikielinen kuntahan tarkoittaa samaa kuin kaksikielinen valtio: niissä on oikeus elää ummikkona kahdella eri kielellä, osaamatta sitä toista kieltä lainkaan. Oletko eri mieltä tämän Kansalliskielistrategiaankin hyväksytyn logiikan kanssa?

[NRR]

---

--- Näytät myös muuttuneen ajan mittaan enemmän pakkoruotsittamista ymmärtäväksi ---

Te käytte keskustelun loppuun keskenänne, mutta minun on huomautettava, että minusta JEA on aiemminkin vain ilmaissut hyväksyvänsä pakon osittaisen purkamisen tietyillä ruotsinkielisten kaksikielisyysnäkemyksiin liittyvillä ehdoilla.

Syyskuussa 2014:

Ainakin omalta osaltani olen --- antanut itseni vakuuttua pakollisen ruotsin vastustajien argumenteista (1) volyymista ja, viime aikoina, (2) puoltajapuolen keskustelun vaihtoehdottomuudesta. Näin uskon, että muutkin nykyiset pakollisen ruotsin puoltajat voisivat tarkemmin pohdiskeltuaan asiaa tulla samaan lopputulokseen, että todellakin (1) liian monta suomalaista ovat nyt turhaan tämän järjestelmän otteessa ja (2) tilanteen laukasemiseksi on voitava keskustella avoimemmin millä tavalla päästään taas --- tavoitteeseen, että on hyvä, että Suomessa osataan riittävästi ruotsia.

Lähtökohta näyttää tässä olevan se, että "Suomessa osataan riittävästi ruotsia". Tämä ei ole kielivapauden lähtökohta, vaikkei kielivapaus ole tätä vastaankaan.

[Jan-Erik Andelin]

minusta JEA on aiemminkin vain ilmaissut hyväksyvänsä pakon osittaisen purkamisen tietyillä ruotsinkielisten kaksikielisyysnäkemyksiin liittyvillä ehdoilla.

Minun kantani on ollut vapaaehtoinen ruotsi koko maassa, kuitenkin hyväksyen, että kuntiin syntyy ns. kuntapakkoja. En osannut esim. kesällä 2014 ennustaa Raaseporin tilanteen syntyvän. Kuvittelin kuntapakkojen lähinnä olevan tilanteita, jossa (1) B1-ruotsi ollessaan valinnainen jää sittenkin ainoaksi kieleksi joka kerää kiinnostuneita (esim. saksan tai venäjän ollessa vaihtoehtoja) tai (2) jossa kunta tai maantieteellinen alue on vahvasti riippuvainen, esim. teollisuudeltaan, kaupaltaan, matkailultaan ruotsintaidoista, ja siksi päätetään vaihtoehdottomasta ruotsista

Raaseporin tilannetta en yleisesti pidä hyvänä monestakin syystä - joskin pidän hyvänä argumenttina, että paikkakuntalaiset osaavat toisensa kieliä mahdollisimman hyvin.

Näytät myös muuttuneen ajan mittaan enemmän pakkoruotsittamista ymmärtäväksi.

Keskustelun myötä – ja sehän on keskustelun tarkoitus ja dynaamisuus – mielipiteet muuttuvat. Tässä foorumissa olette otsanne kirkkaina sitä mieltä, ettei minun puhumani kieli ole taloudellisesti hyödyksi tälle maalle. Itse olen, ja Grönlundin haastatteluttamien 7 000:n suomalaisten enemmistä on siitä toista mieltä.

Toiseksi Raaseporin-Sipoon-Porvoon kuvio on tuonut mukanaan VKV-argumentoinnin paikallistamista yksittäisiin kuntiin - konvertoimatta juuri ollenkaan termejä uuteen zoomattuun tilanteeseen. "Kaksikielisyysnäytelmä", joka saattaa ollakin valtakunnallisesti oikeutettukin termi, ei ole mielestäni "näytelmä" omassa lähiympäristössä. Täällä voi käydä keskustelua niin, että repliikit singahtavat jommallakummalla kielellä.

Pienessä yhdistyksessä, jossa toimin, ruotsin puhuminen on 20 vuoden ajan säilynyt vakiona, vaikka äidinkieltään ruotsinkieliset ovat vähentyneet. Palomies P ja myyntineuvottelija O ovat ruvennet puhumaan ruotsia kanssani, koska heidän lapsensa ovat kaksikielisiä. En myöskään ymmärrä miksi heidän työnantajillaan olisi hyötyä heidän kaksikielisyydestään - palomiestä lähetetään suomenkielisenä pohjoismaiseen pelastusyhteistyöhön, myyntineuvottelija hoitaa paikallisen muoviteollisuuden raaka-ainelogistiikka myös Ruotsiin. Molemmat kertovat aika seikkaperäisesti millä tavalla ruotsin käyttö tuo sellaisia ulottuvuuksia kanssakäymiseen, joita englanti ei tuo.

Näytelmä? Nollakate?

Toki koulutuksentapaisia päätöksiä pitää tehdä demokraattisesti, myös tulevaisuudenvaikutuksia ennakoiden. Mutta tilanne ei voi olla se, että ruotsin kielestä äänestämisestä ei voisi olla sellainen lukko etteikö myös 51 % enemmistö voisi voittaa. Jos 74 %:in voimalla halutaan poistaa pakollinen ruotsi koko maassa, se pitää myös voida 74 %:in paikallisen enemmistön voimalla pitää edelleen käytäntönä yksittäisessä kunnassa.

Ainoa konvertointi minkä olen huomannut siirryttäessä valtakunnan perspektiivistä paikalliseen on ollut paikallisperusteen kaksinaamaisuus. Kun on pidetty hyvänä argumenttina, että "ruotsia ei voi oppia Sisä-Suomessa, koska kieltä ei kuule" (joka on minustakin hyvä argumentti, tai ainakin selitys huonolle koulumotivoinnille), niin sitten se argumentti ei pädekään paikkakunnalla, jolla ao. kieltä kuulee kadulla, kaupassa ja kaikissa harrastuksissa ja yhdistyksissä.

Silloin pulpahtaa yhtäkkiä jostakin estämisargumentti, että yhden kunnan enemmistö on mahdollisesti "estämässä vähemmistöä valitsemasta kieliä". Sillä argumentoinnilla voisi todellakin vielä kerran jankuttaa, että vähemmistön kouluissa todellakin estetään runsaastikin oppilaita valitsemasta kieliä. Suomea on käytännössä opittava neljän vuoden varhaistuksella. Tämä viivästyttää englannin aloittamisen kahdella vuodella. B1-kielenä ei tarjota ruotsinkielisille mitään, joten vakio suomi-ruotsi-englantipaletin jälkeen ruotsinkielinen pääsee aloittamaan toisen ulkomaisen kielen opiskelun 8. luokalta, silloinkin paljon kehnommasta paletista kuin maan muun oppilaat. Jos estämisellä halutaan argumentoida.

[Jan-Erik Andelin]

minusta JEA on aiemminkin vain ilmaissut hyväksyvänsä pakon osittaisen purkamisen tietyillä ruotsinkielisten kaksikielisyysnäkemyksiin liittyvillä ehdoilla.

Minun kantani on ollut vapaaehtoinen ruotsi koko maassa, kuitenkin hyväksyen, että kuntiin syntyy ns. kuntapakkoja. En osannut esim. kesällä 2014 ennustaa Raaseporin tilanteen syntyvän. Kuvittelin kuntapakkojen lähinnä olevan tilanteita, jossa (1) B1-ruotsi ollessaan valinnainen jää sittenkin ainoaksi kieleksi joka kerää kiinnostuneita (esim. saksan tai venäjän ollessa vaihtoehtoja) tai (2) jossa kunta tai maaseudullinen alue on vahvasti riippuvainen, esim. teollisuudeltaan, kaupaltaan, matkailultaan ruotsintaidoista, ja siksi päätetään vaihtoehdottomasta ruotsista

Raaseporin tilannetta en yleisesti pidä hyvänä monestakin syystä - joskin pidän hyvänä argumenttina, että paikkakuntalaiset osaavat toisensa kieliä mahdollisimman hyvin.

Näytät myös muuttuneen ajan mittaan enemmän pakkoruotsittamista ymmärtäväksi.

Keskustelun myötä – ja sehän on keskustelun tarkoitus ja dynaamisuus – mielipiteet muuttuvat. Tässä foorumissa olette otsanne kirkkaina sitä mieltä, ettei minun puhumani kieli ole taloudellisesti hyödyksi tälle maalle. Itse olen, ja Grönlundin haastatteluttamien 7 000:n suomalaisten enemmistö on, siitä toista mieltä.

Toiseksi Raaseporin-Sipoon-Porvoon kuvio on tuonut mukanaan VKV-argumentoinnin paikallistamista yksittäisiin kuntiin - teidän konvertoimattanne juuri ollenkaan termejä uuteen zoomattuun tilanteeseen. "Kaksikielisyysnäytelmä", joka saattaa ollakin valtakunnallisesti oikeutettukin termi, ei ole mielestäni "näytelmä" omassa lähiympäristössä. Täällä voi käydä keskustelua niin vapaa-ajalla kuin työasioissa niin, että repliikit singahtavat jommallakummalla kielellä.

Pienessä yhdistyksessä, jossa toimin, ruotsin puhuminen on 20 vuoden ajan säilynyt vakiona, vaikka äidinkieltään ruotsinkieliset ovat vähentyneet. Palomies P ja myyntineuvottelija O ovat tänä aikana ruvenneet puhumaan ruotsia kanssani, koska heidän lapsensa ovat kaksikielisiä. En myöskään ymmärrä miksi heidän työnantajillaan olisi hyötyä heidän kaksikielisyydestään - palomiestä lähetetään suomenkielisenä pohjoismaiseen pelastusyhteistyöhön, myyntineuvottelija hoitaa paikallisen muoviteollisuuden raaka-ainelogistiikka myös Ruotsiin. Molemmat kertovat aika seikkaperäisesti millä tavalla ruotsin käyttö tuo sellaisia ulottuvuuksia kanssakäymiseen, joita englanti ei tuo.

Näytelmä? Nollakate?

Toki koulutuksentapaisia päätöksiä pitää tehdä demokraattisesti, myös tulevaisuudenvaikutuksia ennakoiden. Mutta tilanne ei voi olla se, että ruotsin kielestä äänestettäessä voisi olla sellainen lukko, etteikö myös 51 % enemmistö voisi voittaa. Jos 74 %:in voimalla halutaan poistaa pakollinen ruotsi koko maassa, se pitää myös voida 74 %:in paikallisen enemmistön voimalla pitää edelleen käytäntönä yksittäisessä kunnassa.

Ainoa konvertointi minkä olen huomannut siirryttäessä valtakunnan perspektiivistä paikalliseen on ollut paikallisperusteen kaksinaamaisuus. Kun on pidetty hyvänä argumenttina, että "ruotsia ei voi oppia Sisä-Suomessa, koska kieltä ei kuule" (joka on minustakin hyvä argumentti, tai ainakin selitys huonolle koulumotivoinnille), niin sitten se argumentti ei pädekään paikkakunnalla, jolla ao. kieltä kuulee kadulla, kaupassa ja kaikissa harrastuksissa ja yhdistyksissä.

Silloin pulpahtaa yhtäkkiä jostakin estämisargumentti, että yhden kunnan enemmistö on mahdollisesti "estämässä vähemmistöä valitsemasta kieliä". Sillä argumentoinnilla voisi todellakin vielä kerran jankuttaa, että vähemmistön kouluissa enemmistön luomat olosuhteet todellakin estävät reilustikin oppilaita valitsemasta kieliä. Suomea on käytännössä opittava neljän vuoden varhaistuksella. Tämä viivästyttää englannin aloittamisen kahdella vuodella. B1-kielenä ei tarjota ruotsinkielisille mitään, paitsi joissain harvoissa kouluissa latinaa... Joten vakio suomi-ruotsi-englantipaletin jälkeen ruotsinkielinen pääsee valitsemaan toisen ulkomaisen kielen 8. luokalta, silloinkin paljon kehnommalta paletilta kuin maan muun oppilaat. Jos estämisellä halutaan argumentoida.

[NRR]

Jos 74 %:in voimalla halutaan poistaa pakollinen ruotsi koko maassa, se pitää myös voida 74 %:in paikallisen enemmistön voimalla pitää edelleen käytäntönä yksittäisessä kunnassa.

Pohditaan tätä vähän.

Luit varmaan tämän saamelaiskommentin: "yläasteella luin inarinsaamea, sukuni kieltä, kieltä jonka olisi pitänyt olla minun äidinkieleni, 0 tuntia viikossa. Ruotsia luin 5 tuntia viikossa. Lukiossa parhaimmillaan kävin kahta ruotsinkurssia päällekäin (10 tuntia viikossa) ja samalla inarinsaamea opiskelin hatarien nettiyhteyksien avulla 2 tuntia viikossa --- menin ammattikorkeakouluun, jossa opiskelin kaksi kurssia ruotsia enkä tietenkään ainuttakaan kurssia saamea --- Tämä ei ole vain minun tarinani, tämä on valitettavan monen inarin-, pohjois- ja koltansaamenkielisen tarina. Siinä systeemissä, joka pakottaa meidät opiskelemaan oman kielemme sijaan toista, tärkeämpää vähemmistökieltä, on jotain äärimmäisen mätää."

Ei tuota tee oikeaksi se, että sen takana olisi 51% tai jopa 74% ihmisistä.

Pakkoruotsin ymmärtäjät (vaikka kuinka diplomaattiset) unohtavat, ettei kyse ole symmetriasta. Kun vaaditaan kielivapautta, vaaditaan koulutetuille ja elämää nähneille vanhemmille oikeutta valita lapsensa kanssa tälle oikeat kieliopinnot - näin maailmassa on tapana. Englannin pakollisuus joissakin maissa perustuu siihen, että sen hyödyistä ollaan yksimielisiä ja poikkeavat äänenpainot voi hoitaa vapautuksin. Mutta jos puolustetaan meillä tietyn kielen pakkoa, halutaan olla itse määräämässä toisten lasten pakkokielestä ja se taas ei osoita toisten arvostamista, eikä se ole demokratian hengen mukaista.

Tämä on se oleellinen ero, jota nyt kannattaa ennen keskustelun jatkamista miettiä: omalla kokemuksella ja omilla arvoilla, omalla identiteetillä voi puolustaa oman lapsen kielivalintoja - mutta vaaditaan ihan toisenlaiset ja yleisesti hyväksytyt perusteet vaatia itselle läheistä kieltä pakolliseksi muille.

[NRR]

Tässä foorumissa olette otsanne kirkkaina sitä mieltä, ettei minun puhumani kieli ole taloudellisesti hyödyksi tälle maalle. Itse olen, ja Grönlundin haastatteluttamien 7 000:n suomalaisten enemmistö on, siitä toista mieltä.

Itse asiassa vastasin otsa vähemmän kirkkaana näin:

5 Suomelle on taloudellista hyötyä kaksikielisyydestä

kun tätä ei tiedetä eikä saa laskea, niin taikavarvullako minä tätä arvioin?
kielistragian antamien esimerkkien pohjalta vastaan D = täysin eri mieltä

Tämähän on mitattavissa oleva asia. Missä on laskelmat?

PS. Jos Ruotsi olisi ruotsi-suomi-kaksikielinen ja pakkosuomikin löytyisi, niin toki jossain tilanteissa voisi sanoa, että suomentaidosta on siellä täällä taloudellista hyötyä ja yhteistyössäkin on etunsa - mutta olisivatko syntyneet hyödyt missään suhteessa näytelmän kuluihin ja ongelmiin?

PS.PS. Kielen merkitys kulttuurille ei tietenkään ole suoraan verrannollinen sen kykyyn tuottaa taloudellista hyötyä yksilölle tai yhteisölle.

[NRR]

Ainoa konvertointi minkä olen huomannut siirryttäessä valtakunnan perspektiivistä paikalliseen on ollut paikallisperusteen kaksinaamaisuus. Kun on pidetty hyvänä argumenttina, että "ruotsia ei voi oppia Sisä-Suomessa, koska kieltä ei kuule" (joka on minustakin hyvä argumentti, tai ainakin selitys huonolle koulumotivoinnille), niin sitten se argumentti ei pädekään paikkakunnalla, jolla ao. kieltä kuulee kadulla, kaupassa ja kaikissa harrastuksissa ja yhdistyksissä.

Kyse ei taaskaan ole symmetriasta.

On tietysti järjetöntä vaatia pakkoruotsia alueilla, jossa muut kielet olisivat monin verroin tarpeellisempia, mutta se ei tarkoita, että pelkkä ruotsin tarpeellisuus jollakin alueella tekisi siitä kielen, joka olisi suomenkielisille lapsille hyvä pakkovalinta ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi.

Jos taas, kuten suomenkieliset ovat ehdottaneet, kaksikielisillä alueilla joissakin kouluissa voisi aloittaa ruotsilla, joissakin englannilla, perheiden ja lasten erilaisuus ja erilaiset tarpeet tulisivat huomioiduiksi. Miksi tehdä ehdottomia periaatepäätöksiä, jos kyse olisi oikeasti perheiden ja lasten edusta?

[NRR]

--- vähemmistön kouluissa enemmistön luomat olosuhteet todellakin estävät reilustikin oppilaita valitsemasta kieliä. Suomea on käytännössä opittava neljän vuoden varhaistuksella. Tämä viivästyttää englannin aloittamisen kahdella vuodella. B1-kielenä ei tarjota ruotsinkielisille mitään, paitsi joissain harvoissa kouluissa latinaa... Joten vakio suomi-ruotsi-englantipaletin jälkeen ruotsinkielinen pääsee valitsemaan toisen ulkomaisen kielen 8. luokalta, silloinkin paljon kehnommalta paletilta kuin maan muun oppilaat. Jos estämisellä halutaan argumentoida.

En ymmärrä. Eivät suomalaiset ole millään tavoin päsmäröineet ruotsinkielisten koulujen kielivalintoja. Jos ruotsinkieliset itse katsovat, että alle viiden prosentin kielivähemmistö mannermaalla tarvitsee maan pääkieltä niin paljon, että se ohittaa jopa englannin varhaisen aloituksen, niin siitä ei voi päätellä muuta kuin sen, että näin ruotsinkieliset itse katsovat. Sillä ei ole mitään tekemistä suomenkielisten, saamenkielisten tai muiden vähemmistöjen kielivalintojen kanssa.

[Jaska]

Raaseporin tilannetta en yleisesti pidä hyvänä monestakin syystä - joskin pidän hyvänä argumenttina, että paikkakuntalaiset osaavat toisensa kieliä mahdollisimman hyvin.

Miksi pitäisi osata kunnan molempia kieliä? Miksi pitää pakottaa kaikki siihen, vaikka kaikilla on halutessaan oikeus elää omalla yhdellä kielellään?

Tässä foorumissa olette otsanne kirkkaina sitä mieltä, ettei minun puhumani kieli ole taloudellisesti hyödyksi tälle maalle.

…sen enempää kuin muut kielet. Sitä mieltä minä ja käsittääkseni muutkin ovat: ruotsi suhteutetaan muihin kieliin.

Osaisitko perustella, miten maalle olisi taloudellisesti hyödyllistä pakottaa kaikki osaamaan ruotsia, sen sijaan että heidän annettaisiin valita isompia kieliä?

Toiseksi Raaseporin-Sipoon-Porvoon kuvio on tuonut mukanaan VKV-argumentoinnin paikallistamista yksittäisiin kuntiin - konvertoimatta juuri ollenkaan termejä uuteen zoomattuun tilanteeseen. "Kaksikielisyysnäytelmä", joka saattaa ollakin valtakunnallisesti oikeutettukin termi, ei ole mielestäni "näytelmä" omassa lähiympäristössä. Täällä voi käydä keskustelua niin, että repliikit singahtavat jommallakummalla kielellä.

Miten se oikeuttaa tiukennetun kielipakottamisen? Kaksikielisessä kunnassa on oikeus elää ummikkona kahdella eri kielellä. Mikset sinä salli tätä? Miksi haluat pakottaa kaikki osaamaan kunnan molempia virallisia kieliä?

En myöskään ymmärrä miksi heidän työnantajillaan olisi hyötyä heidän kaksikielisyydestään - palomiestä lähetetään suomenkielisenä pohjoismaiseen pelastusyhteistyöhön, myyntineuvottelija hoitaa paikallisen muoviteollisuuden raaka-ainelogistiikka myös Ruotsiin. Molemmat kertovat aika seikkaperäisesti millä tavalla ruotsin käyttö tuo sellaisia ulottuvuuksia kanssakäymiseen, joita englanti ei tuo.

Ja pakkoruotsittajien tapaan ohitat englannin taidon avaamat ovet. Englannintaitoinen palomies voisi vierailla paljon useammassa maassa kuin ruotsintaitoinen. Valitsemalla ruotsi suljetaan monia, monia ovia ja vahvistetaan vain suuntautumista yhteen maahan. Onko se järkevää?

Mutta tilanne ei voi olla se, että ruotsin kielestä äänestämisestä ei voisi olla sellainen lukko etteikö myös 51 % enemmistö voisi voittaa. Jos 74 %:in voimalla halutaan poistaa pakollinen ruotsi koko maassa, se pitää myös voida 74 %:in paikallisen enemmistön voimalla pitää edelleen käytäntönä yksittäisessä kunnassa.

Onko sinusta oikein, että kun ruotsinkieliset vastasivat haluavansa opiskella suomea A1-kielenä, niin tähän vedoten pakotetaan suomenkieliset opiskelemaan ruotsia A1-kielenä, vaikka he haluavat itse opiskella englantia?

Mitä ihmeen merkitystä on ruotsinkielisten mielipiteellä – vaikka he muodostaisivat enemmistön – asiassa, joka koskee suomenkielisten kieliopintoja?

Silloin pulpahtaa yhtäkkiä jostakin estämisargumentti, että yhden kunnan enemmistö on mahdollisesti "estämässä vähemmistöä valitsemasta kieliä". Sillä argumentoinnilla voisi todellakin vielä kerran jankuttaa, että vähemmistön kouluissa todellakin estetään runsaastikin oppilaita valitsemasta kieliä.

Miksi se vähemmistö niin tekee? Heillähän on kaksikielisissä kunnissa oma ruotsinkielinen koulutoimi, jossa tehdään omia päätöksiä? Miksi tämä vähemmistö ei korjaa omia asioitaan vaan haluaa sabotoida suomenkielistenkin asiat?

[NRR]

Minusta kovasti näyttää siltä, että oleellista on vain lähtökohta. Jos lähtökohtana on erilaisten yksilöiden tarpeet, heidän äänensä annetaan kuulua. Jos lähtökohta on tietyn järjestelmän jatkuminen, voidaan ohittaa yksilöiden tarpeet. Jos tuolle järjestelmälle vielä antaa mielessään riittävästi hyviä ominaisuuksia, voi pakosta ryhtyä puhumaan oikeutena ja ilona.

[Jan-Erik Andelin]

Minusta koulun lähtökohta ei ole pelkästään ottaa yksilöiden tarpeita huomioon, vaan myös olla luomassa sellaista yhteiskuntaa ja sellaisia kansalaisia, joita se katsoo tärkeäksi. Uudet vuoden 2016 opsit ovat täynnä tällaisia tavoitteita, jotka mm. tähdentävät oppilaan vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia kykyjä.

Valinnanvapaus on toki tärkeätä, mutta samalla VKV-piirien argumentointitavassa on usein myös mukana vaikutusneutraali piirre, josta en ole aina samaa mieltä.

Kielivapautta puolletaan myös silloin kun tiedetään sillä suosittavan englantia. Englanti on valtakulttuurina on suurin kielellinen uhka suomen kielelle kansainvälistyvässä maailmassa. Kun maahanmuuttajat näkevät tämän vapaan tilan, he eivät tietenkään lähde oppimaan suomea. Omalla paikkakunnallani moni matalapalkka-ala on käytännössä jo englanninkielinen.

Kielivapautta pitää näköjään ajaa myös silloin kun se segregoi kunnan nuorison omiin kieliryhmiinsä. En ole saanut vastausta kysymykseen mikä on parempi kahden vahvan kieliryhmän kunnassa: (a) että lapset ja nuoret osaavat toistensa kieliä hyvin vai (b) että he osaavat toistensa kieliä kehnosti, mutta sen loistavammin (ehkä) maailman kieliä.

[NRR]

Englanti on valtakulttuurina suurin kielellinen uhka suomen kielelle kansainvälistyvässä maailmassa. Kun maahanmuuttajat näkevät tämän vapaan tilan, he eivät tietenkään lähde oppimaan suomea.

Eivät aikuisena maahan tulleet aina opikaan suomea - eivät ehkä ole maassa niin kauankaan, että oppisivat. Muutama vuosi sitten Ministeri Stubbin puoliso lausui rauhallisesti, että "suomen kieltä vaaditaan turhaan" eikä aiheesta noussut lainkaan hälyä. Innes-Stubb puhui Elinkeinoelämän valtuuskunnan foorumissa, missä pohdittiin, kuinka Suomesta saataisiin houkuttelevampi paikka kansainvälisille työntekijöille ja heidän perheilleen.

Olemme joka tapauksessa nyt vahvasti kaksikielinen maa - toisena kielenä englanti, kuten Kirsi Piha totesi kolumnissaan jo vuosia sitten (http://blogit.iltalehti.fi/kirsi-piha/2 ... linen-maa/).

Monikulttuurisuustutkija ja Magman kanssa yhteistyötä tehnyt Saukkonen kertoi viime kesänä Suomi-foorumilla olleensa vastikään kansainvälisessä seminaarissa, missä oli todettu, että englanti on aikamme lingua franca ja englannin sujuva taito (paljon koulutaitoa laajempi) on oleellinen tulevaisuudessa. Koskeeko tämä vain muita kuin suomalaisia?

Onko tässä aloituksessa ajatuksena se, että suomalaisille olisi parhaaksi, että he osaisivat huonompaa englantia ja siten lähtisivät vähemmän ulkomaille ja ottaisivat vähemmän ulkomaalaisia vastaan, ainakaan muuten kuin suomeksi ja ruotsiksi?

PS. Suomalaisnuoret tulevat erittäin hyvin toimeen niin ruotsalaisten kuin muittenkin eurooppalaisten nuorten kanssa englanniksi. En oikein usko, että suomenruotsalaisnuoret olisivat ainoa ryhmä maailmassa, jonka kanssa ei tultaisi toimeen - vaikkapa sitten englanniksi.

[Jaska]

Kielivapautta puolletaan myös silloin kun tiedetään sillä suosittavan englantia. Englanti on valtakulttuurina on suurin kielellinen uhka suomen kielelle kansainvälistyvässä maailmassa. Kun maahanmuuttajat näkevät tämän vapaan tilan, he eivät tietenkään lähde oppimaan suomea. Omalla paikkakunnallani moni matalapalkka-ala on käytännössä jo englanninkielinen.

Ihmiset opiskelevat englantia, koska he pitävät sitä tärkeänä kielenä. Ei olisi mitään järkeä rajoittaa englannin valitsemista. Ei englannin käyttöalaa Suomessa silti tarvitse laajentaakaan.

Suomessa vieraskielisten kanssa kommunikoidaan yleisesti jo nyt englanniksi, kun taas viranomaisten kanssa kommunikoidaan kotimaisilla kielillä. Ei ole mitään järkeä eikä perusteita tasapäistää tätä tilannetta pakottamalla ihmiset kommunikoimaan keskenäänkin vain kotimaisilla kielillä. Sellainen olisi pahinta impivaaralaista sisäänpäinkääntynyttä kansallismielisyyttä.

Kielivapautta pitää näköjään ajaa myös silloin kun se segregoi kunnan nuorison omiin kieliryhmiinsä. En ole saanut vastausta kysymykseen mikä on parempi kahden vahvan kieliryhmän kunnassa: (a) että lapset ja nuoret osaavat toistensa kieliä hyvin vai (b) että he osaavat toistensa kieliä kehnosti, mutta sen loistavammin (ehkä) maailman kieliä.

Ei ole olemassa kaikille samaa parempaa tai kaikille samaa huonompaa - yksille yksi on parempi, toisille toinen on parempi. Edustat omituista antiliberaalia tasapäistämisajattelua: ikään kuin monien tautien kirjoon olisi yksi ja sama lääke.

Sama ideologia vaivaa RKP:tä: kaikkien kielivalinnat halutaan tasapäistää - ikään kuin samaan muottiin valaminen olisi aina ja itseisarvoisesti paras mahdollinen ratkaisu. Paitsi tietysti silloin, jos sen koetaan uhkaavan pakkoruotsin asemaa...

Eivät kaikki samankielisetkään pyöri yhdessä - on siis absurdi lähtökohta olettaa, että kaikki erikieliset nuoret pyörisivät yhdessä. Kielitaito on toki yksi tärkeä jakaja siinä, kuka leikkii kenenkin kanssa, mutta ei todellakaan ainoa. Lapset ovat tähänkin saakka valinneet kaverinsa moninaisin perustein, enkä ymmärrä, miten kielitaidon tasapäistäminen muka parantaisi tilannetta.

Sitä paitsi pelko segregaatiosta on täysin perusteeton niin kauan kuin ruotsinkieliset oppivat suomea! Eihän kanssakäyminen vaadi kahden eri kielen osaamista, koska ihmiset kommunikoivat keskenään yhdellä kielellä.

Oletko todella sitä mieltä, että suomenkielisten tahdon saa jyrätä, jotta kaksikielisen kunnan nuoriso oppisi kommunikoimaan suomen lisäksi keskenään vielä ylimääräiselläkin kielellä? Aika hatara perustelu, eikö? Mihin jäi käytännöllisyys? Sinähän edustat nyt juuri sitä kuuluisaa "koska meidän pitää opetella suomea, pakotamme teidät opettelemaan ruotsia" -kostomentaliteettia!

[NRR]

Mielestäni on merkittävää, että JEA suostui nyt sanoittamaan tätä "Englanti on valtakulttuurina suurin kielellinen uhka suomen kielelle" -ajattelua, josta olen kuullut kaikuja jo kauan.

Ystäväni edusti vielä joitakin vuosia sitten silloisella kotipaikallaan vallitsevaa ajattelutapaa eli juuri sen alueen ajattelua, missä nyt ruotsista tehdään ensimmäinen vieras kieli suomalaiskouluissa. Hän puki tuolloin ajatuksensa sanoiksi näin: "Englanti tulee maahamme 'roskakulttuurin' mukana ja kantaa siksi jonkinlaista 'kulttuurityhjiötä' mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu 'kulttuurittomuuden köyhdyttämille' ihmisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua ja keskittyä ruotsiin. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan 'omaa suomalaisuutta'. Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa."

Tämä on yksi syy, miksi ruotsinkieliset näkevät toimivansa ymmärtämättömien suomenkielisten vanhempien puolesta heidän lastensa eduksi pakottamalla ruotsin ykköselle ennen englantia.

Englanti voi uhata suomea tieteen kielenä, tässä on terävöitymisen paikka: seminaareja ja tutkimuksia tulee olla myös ja erityisesti suomeksi. Sen sijaan arjessa englanti on se kieli, joka 'avaa ovia' niin korkeasti kuin matalasti koulutetulle, niin työssä kuin harrastuksissa, kotona netissä tai ulkomaisten ystävien kanssa sekä matkoilla. Eräässä seminaarissa puhunut kieltentutkija korosti, ettei englanti ole 'tappajakieli', joka tukahduttaa kansalliset kielet. Lingua franca -englanti on tutkijan mukaan oma kielenkäyttömuotonsa. Hänen mukaansa englantia ei kansainvälisessä yhteistyössä käytetä identifioitumiseen, vaan ainoastaan viestintään, ja oma kieli säilyy identifioitumisen välineenä. Siksi englantia ei kannata pitää uhkana. On kuulemma arvioitu, että 90%:ssa tilanteista, joissa maailmassa puhutaan englantia, ei ole yhtään syntyperäistä puhujaa paikalla. Kyse on siis erilaisesta kielestä ja kielenkäyttömuodosta, jota pitäisi tutkia ihan eri lähtökohdista kuin muita kieliä.