Kielipakottajien vastaiskut alkoivat

[NRR]

"Valinnanvapausargumentilla voi nykyisin perustellamonia asioita. Käsitettä 'pakkoruotsi' käytetään yleisesti suomenkielisessä mediassa, jopa Ylen suomenkielisissä uutisissa heidän kaksikielisyysstragiastaan huolimatta. Tällaisessa tilanteessa, tai suorastaan tällaisessa paineessa, on ehkä ymmärrettävää, että ihmiset eivät pohdi kaikkia pakkoaineita ja koulun yleissivistävää merkitystä. Tai mitä ovia ruotsin osaaminen avaa ruotsalaisilla ja pohjoismaisilla työmarkkinoilla."

Pitäisikö sana 'pakkoruotsi' siis HBL:n pääkirjoituksen mukaan kieltää "kaksikielisyysstrategioiden" vastaisena? Mitä voidaan sanoa strategioista, jotka elävät vain sensuurin ja todellisuuden kieltämisen turvin?

Tässä lainauksessa kirjoittaja osoittaa myös uskovansa, että jos on pakkoruotsia, pitäisi olla myös pakkomatematiikkaa. Ruotsinkielisiltä on mennyt ohi koko ajatus siitä, että jokaisella oppiaineella on oltava perustelunsa ja maailman kaikissa kouluissa opetettavalla mamtematiikalla ne perustelut on, sen sijaan peruskoulusta yliopistoon jatkuvalle ruotsille niitä ei ole, eikä mitään vastaavaa ole missään muualla maailmassa.

Kyse on suomenkielisten todellisuudesta. Monikulttuurisuustutkija ja Magman kanssa yhteistyötä tehnyt Saukkonen on muotoillut asian näin:
- ruotsi voi avata muutamille suomenkielisille ovia, muttei kaikille,
- englanti on lingua franca ja englannin sujuva taito (paljon koulutaitoa laajempi) on oleellinen tulevaisuudessa,
- vahvin argumentti pakkoruotsia vastaan on se, että hyvin suuri osa opiskelijoista ei saa mitään hyötyä ruotsin opinnoistaan.

Se niistä ovista. Tai vielä tämä:

Lehtijutuissa väitetään että pelkästään Pohjois-Norjassa olisi parhaimmillaan 15 000 vapaata työpaikkaa ja työpaikan saisi samana päivänä jos on ammattitutkinto ja vähänkään kielitaitoa.
- Tosiasiassa Norjan kolmessa pohjoisimmassa läänissä on tälle hetkellä avoinna 650 työpaikkaa. Kysyntää on henkilöille jotka puhuvat hyvää ruotsia. Pelkkä suomalainen kouluruotsi ei riitä. Tai sitten täytyy puhua sujuvaa tanskaa tai norjaa, lataa EURES-neuvoja Hallgeir Jenssen NAV:n Tromssan toimistolta.
http://yle.fi/uutiset/pohjois-norja_on_ ... lle/705884

Kun suurin osa ulkomaille lähtevistä suomenkielisistä nuorista tähtää Balttiaan, Britteihin, USA:han, miksi ihmeessä Norden nostetaan meille ykköskohteeksi. Jos siellä olisi kultaa, toki sinne olisivat häipyneet ensimmäisenä maamme ruotsinkieliset. Ruotsinkielinen ystäväni sanoi minulle, että hän ainakin haluaa aina elää ympäristössä, jossa puhutaan ruotsia. Ok. Miksi suomenkielisten pitäisi sitten lähteä täältä ympäristöihin, joissa ei puhuta suomea vaan ruotsia? Miksi ruotsinkieliset hehkuttavat Nordenin merkitystä ja suomenkielisten oikeutta hakea myös ruotsinkielisiin oppilaitoksiin, kun todellisuudessa vain n. 1% suomenkielisiä kouluja käyvistä turvautuu näihin reitteihin?

Ruotsinkieliset ovat rakentaneet itselleen käsittämättömän harhan ruotsin kielen merkityksestä ja sen "ovia avaavasta" voimasta. Se olisi ok jossain larppausmaailmassa, muttei tilanteessa, jossa yritetään sitoa 95% suomalaisista omiin arvostuksiin ja omaan kieleen vastoin noiden muiden valistuneiden ja koulutettujen ihmisten omaa tahtoa.

[NRR]

"Näiden lukujen valossa näyttäisi taistelu yleisestä mielipiteestä hävityltä niiden osalta, jotka katsovat, että kaikkien suomenmaalaisten lasten on luettava toista kotimaista kieltä koulussa."

Mielenkiintoinen lause, joka sisältää seä paljastuksen että vähättelyn.

Tässä todetaan se, että taustalla on ollut "taistelu" (slag) - ei mikään pieni juttu. Tätä ei ole haluttu myöntää, mutta nyt puhutaan "omille", jotka on vakuutettava siitä, että kaikki mahdollinen on tehty, on taisteltu pakkoruotsin eli kaksikielisyyden puolesta.

Tappion ovat tämän mukaan kärsineet ne, jotka katsovat, että kaikkien suomenmaalaisten lasten on luettava toista kotimaista kieltä koulussa. Tämä on vähättelyä. Tappion ovat kärsineet ne, joiden mielestä kaikkien suomenkielistä koulua käyvien on luettava pientä vähemmistökieltä ruotsia läpi koulupolun peruskoulusta yliopistoon niin, ettei kukaan voi valmistua mihinkään ammattiin ilman mittavia ruotsinopintoja ja tästä ei edes vapautuksia heru. Tämä on paljon isompi asia kuin tuo "toista kotimaista koulussa".

Äskettäin Helsingin yliopiston tiedotus osoitti vielä lujempaa osaamista sanavalinnoilla maalaamisessa:

Satunnainen lukija tavaa Helsingin yliopiston uutisista selkeän viestin: "Kansalaisaloitteesta uutta virtaa saanut pakkoruotsikeskustelu harmittaa kieliprofessoreita. Pohjoismainen yhteistyö vahvistuu, ja monikielisyydelle riittää kysyntää..."

Näin toimii propakkoverkosto. Näennäinen puolueettomuus on oleellista. Jopa haastateltujen intressit häivytetään. Samoin haastattelijan tausta.

Miltä kuulostaisi rehellinen uutisointi: "Ruotsin opetuksesta palkkansa saavat professorit eivät halua saattaa leipäpuutaan uhanalaiseksi. He haluaisivat kutsua pakkoruotsia monikielisyydeksi. Pakkoruotsin vaihtoehtona on heistä tilanne, jossa mitään kieliä ei ole pakollisena, siksi he väittävät, että pakon poistaminen vaarantaa kieltenopetuksen. Heitä haastatteli yliopiston ruotsinkielistä toimittajakoulutusta antavan ruotsinkielisen yksikön tiedottaja."

[NRR]

"Ruotsinkielisellä taholla on korkea aika tehdä plan B. Kuinka ylläpidetään ruotsintaitoa ja maan kaksikielisyyttä, jos pakkoa ei enää ole? Tämän ei tarvitse merkitä ruotsin kielen loppua Finlandissa, mutta jokin suunnitelma on oltava."

Tämä on toisaalta hieno juttu - plan B ilman pakkoruotsia.
Toisaalta tämä on pelottava juttu - plan B, jonka pitäisi varmistaa samat edut kuin pakkoruotsilla on varmistettu.

Onko ruotsinkielisellä taholla ymmärrystä siitä, että suomenkielisten koulujen kieltenopetus on nyt laadittava erilaisten ja kirjavista kielellisistä taustoista tulevien oppilaiden ehdoilla tilanteessa, jossa oppilaiden keskeisin osaaminen ei ole kielitaidossa vaan kaikessa siinä muussa asiaosaamisessa, jota maan pyörittämisessä tarvitaan? Riittääkö tahtoa ja viisautta pitää jatkossa sormet poissa suomenkielisten koulujen ja oppilaitosten pakollisista opinnoista?

[NRR]

"Åbo Akademin mittaustulokset suomenkielisten suomenmaalaisten asenteesta ruotsia kohtaan vaikuttavat ainakin pinnallisesti katsoen vastaansanomattomilta."

Ainakin pinnallisesti katsoen?

Onko jo tilattu "syväpesu", jossa saadaan nollattua 75% kielivapauden puolesta?

[Hannu Jussi]

NRR
09.03 laittamassasi postauksessa ensimmäinen lause tulee olla RISTIRIITAISIA.
Surut ovat sitä mieltä, että koska n. 60 % ??? kannattaa "kaksikielisyyttä", niin tuo 75 % pois pakko voi olla kyseenalainen.

Kirjoitin tullessani tälle foorumille 2011, että surut ovat pakkoruotsittamassa Suomen ja vähempi ei riitä. Tämä on nyt 2014 nähty.

Jan Sundbergin kirjoitus löytyi nyt "kokonaisuudessaan" - siis puheensa 6.11.2014 - luultavasti lyhennettynä, mutta tässä se on.
P.S. Niin, laitan sen tähän vain sen takia, jotta ymmärrätte minkälaisessa ilmapiirissä surut "taistelevat". Niin ja flerspråkighet taitaa tarkoittaa useampaa pohjoismaista kieltä.
P.P.S. Samaa mieltä NRR tuttavasi kanssa. Jos Pohjoismaissa olisi kaikki paremmin, kultaa, timantteja, työtä - niin meillä ei olisi tässä maassa ainuttakaan ruotsinkielistä.... olisivat siirtyneet Shangrilaan.

"Dumpa tvåspråkigheten för flerspråkighet
Publicerad:
16.11.2014 06.00
Uppdaterad:
16.11.2014 06.00
Språk Tvåspråkigheten är något som hyllas i finlandssvenska kretsar utan djupare eftertanke. Tvåspråkigheten har en nationalistisk slagsida som gör oss finlandssvenskar osynliga här hemma, i Skandinavien och i EU. För den finska majoriteten är tvåspråkighet alltmer en fråga om finska och engelska. För finlandssvenskar är tvåspråkighet utan undantag en fråga om finska och svenska. Här sammanfattar jag mina argument för att byta perspektiv baserad på mitt svenska dagen-tal i Grankulla.
Nationalstaten Finland har sett sin suveränitet naggats i kanterna genom att delar av nationell beslutanderätt överförts till EU, därtill kringskärs manöverutrymmet av internationella avtal och traktat. Sedan mitten av 1950-talet har vi dessutom varit en integrerad del av den nordiska gemenskapen och dess öppna arbetsmarknad. De öppna gränserna har lett till motreaktioner i ett flertal medlemsländer med nationalistiska förtecken. Även här har den finska nationalismen fått vind i seglen. Vad flertalet missar är att nationalismens anda även spritts till finlandssvenskar.
Under sommaren kunde jag i medierna ta del av hur en finlandssvensk politiker (Vänsterförbundet) pläderar för att göra förskola och daghem tvåspråkiga samt givetvis även våra svenska skolor. Argumentationen bottnar i att vi inte är tillräckligt integrerade i det finska samhället. I själva verket hör vi till den minoritet som är mest integrerad i världen. Svenska territorier har inte längre något värde när man frivilligt vill ge ifrån sig detta som planeras i Närpes, Åland är ett stående undantag.
När även kulturautonomin – där den svenska utbildningen är det viktigaste fundamentet – byggdes upp i början av förra seklet föreslås bli tvåspråkig, ja då har man lyckats med att göra sig osynlig. Även Svenska folkpartiet har friat till det finsknationella genom att ändra sitt officiella finska namn till det Finlandssvenska folkpartiet. Detta för att markera avstånd till Sverige och att fånga eventuella finska väljare utan framgång.
Över 70 procent av finländarna anser det viktigt att tillhöra Norden. Sverige är vårt referensland. Endast undantagsvis går det i motsatt riktning. Även en klar majoritet av finländarna känner en tillhörighet med EU. Det är därför märkvärdigt att finnar känner ett motstånd mot att lära sig svenska eller något annat skandinaviskt språk. Den upprivande språkdebatten vi nu ser är fastlåst i sina positioner. Till saken hör att vi i Finland haft mer nytta än något annat nordiskt land att tillhöra denna nordiska gemenskap sedan begynnelsen på 1950-talet, samma gäller fortfarande. Därtill är storbolagen och handeln nära sammanflätad mellan Sverige och Finland.
Den tvåspråkighetsiver som florerar är en fläkt av förgången nationalism då man på 1970-talet menade att österbottningarnas vanor att se på svensk tv var en fara för landet. Byt perspektiv och se vilken nisch vi finlandssvenskar har genom vårt språk i vår västliga närregion inklusive Tyskland vars språk står oss nära. Vi kan köpa på engelska i Tyskland men inte sälja. Denna logik har ålänningarna förstått som inte talar finska förutom när man gör affärer med Finland.
Därtill gäller det att känna empati för våra västliga grannländer i form av kulturförståelse och samhällsförhållanden. Det finns stora marknader för företagare i norra Sverige och i norra delarna av Norge. Våra finska landsmän som inte vill eller kan följa med svenska och norska missar detta. Flertalet nöjer sig med att klara sig på engelska.
Ambitionen måste vara högre. Den möjligheten är oss given och därför menar jag att detta med tvåspråkighet bör dumpas tillsammans med nationalismen och ersättas med gränsöverskridande flerspråkighet kryddad med empati.
Jan Sundberg,
Professor
Helsingfors universitet"

[TMK]

Ruotsinkieliset ovat rakentaneet itselleen käsittämättömän harhan ruotsin kielen merkityksestä ja sen "ovia avaavasta" voimasta.

Avaahan se tietenkin ovia, heille, kun suomenkielisille ne samat ovet pysyvät suljettuina.

[NRR]

Ruotsinkieliset ovat rakentaneet itselleen käsittämättömän harhan ruotsin kielen merkityksestä ja sen "ovia avaavasta" voimasta.

Avaahan se tietenkin ovia, heille, kun suomenkielisille ne samat ovet pysyvät suljettuina.

Ilmeisesti suurin osa ruotsinkielisistä saa jollain tapaa kieliosaamisesta palkkansa - tämä vinouttaa heidän käsitystään siitä, mikä merkitys kielillä yleensä on.

Vain neljä prosenttia suomenkielisistä osaa mielestään ruotsia - jollei osaa hyvin, ei tarvitse ruotsia oleellisesti ammatissaankaan. 2011 on tehty gradu ruotsin käytöstä valtionhallinnossa - tutkimuksen tekijä kertoo yllättyneensä, miten vähän ruotsia todellisuudessa tarvitaan, viranomaisessa, joka on muodollisesti kaksikielinen. Vuosi sitten kartoitettiin viisi vuotta valmistumisen jälkeen työelämässä olleiden ekonomien näkemyksiä: jopa heistä ruotsia oli yliopisto-opinnoissa liikaa suhteessa työelämässä kohdattuihin vaatimuksiin. Mitkään suomenkielisten joukossa tehdyt tutkimukset eivät kerro ruotsin tarpeesta.

Ne ruotsinkieliset, jotka ystävällisesti ovat vaivautuneen kuvaamaan keskusteluissa näkemyksiään ovat hengästyttäviä keskustelukumppaneita siksi, että heidän kauttaan näkee asenteita, joita muuten on voinut vain aavistella: miten valtavan sokaiseva unelma ruotsin tarpeellisuus on sen puolustajille ja miten sen suojaksi tuotetaan aina uutta ja uutta sanahelinää. He taas eivät ole tippaakaan tietämään, mikä oikeasti on suomenkielisten ja uussuomalaisten kielten tarve ja todellisuus.

[NRR]

"Ruotsalaisuus on myönteinen asia", näin kuittaa tutkimuksen pohjolansanomat:
http://www.pohjolansanomat.fi/Mielipide ... +asia.html

Ja tässä tapaa tulkita tutkimusta:
- Kansalaisten kielellisten oikeuksien turvaaminen on kuitenkin mielipidekyselyjä mutkikkaampi asia.
- Kyselyn laajuuden myötä saadaan vahvistus sille, ettei ruotsin kieli ole suomenkielisille kiihkoilun kohde.
- Julkisuudessa --- Eniten ääntä ovat pitäneet kärjekkäimmät ruotsinkielisten kansalaisoikeuksien arvostelijat.
- kansalaisten valtavirta ei sellaisia käsoítyksiä kannata
- Äänen kovuus ei ole suhteessa mielipiteiden edustavuuteen.
- Vapaaehtoisuudessa piilee vaaranpaikka. Helposti voi käydä niin, että koululaiset kokevat ruotsin opiskelun ylimääräiseksi taakaksi ja samalla jättäytyvät kielpipuolina ehkä tarkoittamattaan tiettyjen töiden ja tehtävien ulkopuolelle.
- Pohjoismaalaisten ei pidä jättäytyä ”bad englishin” varaan.
- Saattaa käydä niinkin, että Euroopan unionin hapertuessa tarvitaan Pohjoismaiden unioni. Silloin ruotsin osaaminen on suomalaisille välttämätön etu.
- Jonkin asian osaaminen on aina etu, osaamattomuus haitta.
- Edustajien käymän lähetekeskustelun perusteella näyttää ilmeiseltä, ettei aloitetta hyväksytä.
- Kansalaisten kielellisten oikeuksien turvaaminen on kuitenkin mielipidekyselyjä mutkikkaampi asia.

[jlo]

Pohjolan Sanomat jätti mainitsematta pakkopullan ainoan konkreettisen hyödyn: kannattamalla pakkoruotsia on mahdollista saada mielipiteensä lehteen. Muutoin ei ole.
Tämä luonnollisesti rajoittaa 75% vähemmistön oikeuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta tarkoitus pyhittää keinot.

[TMK]

Ruotsinkieliset ovat rakentaneet itselleen käsittämättömän harhan ruotsin kielen merkityksestä ja sen "ovia avaavasta" voimasta.

Avaahan se tietenkin ovia, heille, kun suomenkielisille ne samat ovet pysyvät suljettuina.

Ilmeisesti suurin osa ruotsinkielisistä saa jollain tapaa kieliosaamisesta palkkansa - tämä vinouttaa heidän käsitystään siitä, mikä merkitys kielillä yleensä on.

Ja koska näin on, niin suomenkielisiltä vaaditaan äidinkielen tasoista ruotsia, johon harva kykenee. Ruotsinkieliset tietenkin oppivat suomen helposti ainakin melkein samalle tasolle ja tuskinpa heiltä täyttä kielitaitoa vaaditaankaan. Muiden kielten kohdalla vähäisestäkin kielitaidosta voi olla hyötyä, ja se kannustaa sen käyttämiseen ja parantamiseen. Ruotsia pitäisi osata heti täydellisesti ja palkinnoksi saisi ehkä käyttää sitä työasioissa, mutta eipä oikein missään muualla.