Nyt-liitteessä oli tänään (2.12.2014) kirjoitus ”Pitääkö suvaitsevaisuutta suvaita? Filosofi vastaa”
( http://nyt.fi/a1305903382131 )
Kirjoituksessa viitattiin John Rawlsiin tähän tapaan:
”Eräs Rawlsin keskeinen ajatus oli vapausperiaate: sen mukaan kaikille pitää taata mahdollisimman suuri vapaus tavoitella omia arvojaan, kunhan he eivät tule samalla talloneeksi muiden vapauksia. ”
Rawls ei toki ole mikään absoluuttisen totuuden tulkki, mutta hän on kuitenkin yksi ehkä kaikkien aikojen merkittävimmistä yhteiskuntasopimus- ja oikeudenmukaisuusteoreetikoista. Ja luulisi ainakin tuon kyseisen ajatuksen saavan kannatusta aivan joka poterossa. Voisin jättää tämän postauksen tähän ja antaa ihmisten itse päätellä, mitä lainaus voisi vaihtoehdottoman ruotsinopetuksen yhteydessä tarkoittaa, mutta väännänpä sittenkin rautalangasta.
1. Ne, jotka tavoittelevat itse asettamanaan arvona 'kaksikielisyyttä kaikille vaikka väkisin' -periaatetta, tulevat samalla talloneeksi heidän arvojaan, jotka katsovat, että yksikielisyys omassa henkilökohtaisessa elämässä on aivan riittävää.
2. Ne taas, jotka eivät halua omaksua ruotsin osaamista henkilökohtaiseksi elämäntavoitteekseen ovat oikeutettuja siten elämään, sillä yksikielisesti suomenkielisen suomalaisen olemassaolo ei tallo kaksikielisyyttä tavoittelevien ihmisten vapauksia.
Oma vapaus vastaan muiden vapaus
Re: Oma vapaus vastaan muiden vapaus
Siksi pakon ymmärtäjille onkin niin tärkeää
- kieltää se, että pakkoruotsista voisi olla haittaa
- leimata ne asenneongelmaisiksi ja laiskoiksi, jotka kertovat pakkoruotsin haitoista
- pitää tiukasti kiinni siitä, että pakkoruotsia on vain muutama viikkotunti vaikka pakkoruotsia on peruskoulusta yliopistoon, itse asiassa pitkän A-kielen verran, eikä kukaan voi valmistua ilman sitä
- väittää ruotsinopetusta ilmaiseksi eduksi, vaikka kyseessä on yhteisistä varoista kustannettu velvoite
- väittää pakkoruotsin tekevän kaikki tasa-arvoisiksi, vaikka kyse on päinvastaisesta
- rinnastaa ruotsinopiskelu verojen kaltaiseksi velvoitteeksi, jota ei saa kyseenalaistaa
- rinnastaa ruotsi katsastusten ja talvirenkaiden kaltaiseksi käytännöksi, jonka perusteet sivistynyt kansalainen ymmärtää selittämättäkin
...
Filosofi ja kansalaisvaikuttaja Wallgren (sd) muotoili näkemyksensä pakkoruotsin puolustukseksi Hesarin vaalikoneessa näin: "Pohjoismainen identiteetti on kaikille suomalaisille merkittävä voimavara. En usko että pohjoismaisuuden heikentämisestä Suomessa on kenellekään mitään etua. Kaikilla suomalaisilla tulee säilytttää yhtälainen oikeus ruotsin kielen oppimiseen."
!!! - Filosofi taatusti tunnistaa sanojen oikeus ja velvollisuus eron.
Mutta kun suru-kaksikielisyys ja Norden on korotettu maailmankuvassa absoluuttisen hyvän synonyymeiksi, pakkoruotsi ei näytä herättävän minkäänlaisia eettisiä ongelmia akateemisten ajattelijoiden mielessä.
Turun sanomissa vuosi sitten Wallgren ilmoitti, että pakollisen kouluruotsin puolesta tulisi työskennellä lujasti. Hän haluaisi palauttaa ruotsin pakolliseksi aineeksi ylioppilaskokeissa.
PS. Miten merkittävä Wallgrenin asema on ollut demareiden pakkoruotsifilosofiaa rakennettaessa?
PS. PS. Wallgren oli se, joka ennen viime vaaleja 2011 väitti, että pakkoruotsista luopuminen johtaisi kansan entistä pahempaan kahtiajakoon:
– Markkinavoimat pitävät kyllä jatkossakin ruotsin kielen aseman vahvana Suomessa tietyiltä osin, mutta jos pakkoruotsista luovutaan, kansa jakautuu kahtia, sanoi Wallgren.
Näin siis pakkoruotsi ei lainkaan ole jotain, mitä kansalta vaaditaan, vaan jotain, mitä kansalle on annettava, halusi se tai ei.
- kieltää se, että pakkoruotsista voisi olla haittaa
- leimata ne asenneongelmaisiksi ja laiskoiksi, jotka kertovat pakkoruotsin haitoista
- pitää tiukasti kiinni siitä, että pakkoruotsia on vain muutama viikkotunti vaikka pakkoruotsia on peruskoulusta yliopistoon, itse asiassa pitkän A-kielen verran, eikä kukaan voi valmistua ilman sitä
- väittää ruotsinopetusta ilmaiseksi eduksi, vaikka kyseessä on yhteisistä varoista kustannettu velvoite
- väittää pakkoruotsin tekevän kaikki tasa-arvoisiksi, vaikka kyse on päinvastaisesta
- rinnastaa ruotsinopiskelu verojen kaltaiseksi velvoitteeksi, jota ei saa kyseenalaistaa
- rinnastaa ruotsi katsastusten ja talvirenkaiden kaltaiseksi käytännöksi, jonka perusteet sivistynyt kansalainen ymmärtää selittämättäkin
...
Filosofi ja kansalaisvaikuttaja Wallgren (sd) muotoili näkemyksensä pakkoruotsin puolustukseksi Hesarin vaalikoneessa näin: "Pohjoismainen identiteetti on kaikille suomalaisille merkittävä voimavara. En usko että pohjoismaisuuden heikentämisestä Suomessa on kenellekään mitään etua. Kaikilla suomalaisilla tulee säilytttää yhtälainen oikeus ruotsin kielen oppimiseen."
!!! - Filosofi taatusti tunnistaa sanojen oikeus ja velvollisuus eron.
Mutta kun suru-kaksikielisyys ja Norden on korotettu maailmankuvassa absoluuttisen hyvän synonyymeiksi, pakkoruotsi ei näytä herättävän minkäänlaisia eettisiä ongelmia akateemisten ajattelijoiden mielessä.
Turun sanomissa vuosi sitten Wallgren ilmoitti, että pakollisen kouluruotsin puolesta tulisi työskennellä lujasti. Hän haluaisi palauttaa ruotsin pakolliseksi aineeksi ylioppilaskokeissa.
PS. Miten merkittävä Wallgrenin asema on ollut demareiden pakkoruotsifilosofiaa rakennettaessa?
PS. PS. Wallgren oli se, joka ennen viime vaaleja 2011 väitti, että pakkoruotsista luopuminen johtaisi kansan entistä pahempaan kahtiajakoon:
– Markkinavoimat pitävät kyllä jatkossakin ruotsin kielen aseman vahvana Suomessa tietyiltä osin, mutta jos pakkoruotsista luovutaan, kansa jakautuu kahtia, sanoi Wallgren.
Näin siis pakkoruotsi ei lainkaan ole jotain, mitä kansalta vaaditaan, vaan jotain, mitä kansalle on annettava, halusi se tai ei.
Re: Oma vapaus vastaan muiden vapaus
Keskustelua hämärtää se, että vaikka tiedämme pakkoruotsin syyn (etuja pienelle ryhmälle), pakkoruotsi on paketoitu kaksikielisyysnäytelmään, jota ei tarvitse perustella, koska se muka edustaa kaikkea hyvää ja on siksi kaiken yläpuolella.
Re: Oma vapaus vastaan muiden vapaus
Keskustelussa yritetään ohittaa pakon perusteettomuus ja sen taustalla olevat pienen ryhmän edut väittämällä, että jos pakon poistaminen olisi tärkeää enemmistölle, se olisi jo tehty. Kuitenkin maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta (köyhyydestä naisten asemaan), jota ei saada poistettua, koska ne joiden edut vaarantuisi ovat luoneet hyvät lobbauskuviot ja luoneet tilanteen, jossa muut ryhmät päätyvät toisiaan vastaa.
Pakkoruotsin kohdalla media, virkamiehet, poliitikot, tutkijat ja monet muut on sidottu kaksikielisyysnäytelmään joko pienin eduin tai suoranaisia uhkin (siksi pakon kritiikistä ovat kunnostautuneet lähinnä ne, jotka ovat jäämässä eläkkeelle).
Esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki saatiin läpi, koska se ei horjuttanut muuta kuin kaikkein perinteisimpien kirkkokuntien asemaa. Niillä toki on oma kaksikielisyysnäytelmää vastaava näytelmänsä, jossa absoluuttista hyvää edustaa maailma, missä miehet ovat miehiä ja naiset naisia, mutta tuo liturgia ei enää purrut. Media oli jo pitkään tukenut muutosta ja osoittanut liturgian onttouden, vaikka tasa-arvoinen avioliittolain takana on pienempi enemmistö kuin pakkoruotsin kritiikillä.
Yksi oleellinen ero vielä pakkoruotsin ja tasa-arvoisen avioliittolain välillä: pakkoruotsin kaltainen kahle on vain Suomessa, liike seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta on maailmanlaajuinen.
Pakkoruotsin kohdalla media, virkamiehet, poliitikot, tutkijat ja monet muut on sidottu kaksikielisyysnäytelmään joko pienin eduin tai suoranaisia uhkin (siksi pakon kritiikistä ovat kunnostautuneet lähinnä ne, jotka ovat jäämässä eläkkeelle).
Esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki saatiin läpi, koska se ei horjuttanut muuta kuin kaikkein perinteisimpien kirkkokuntien asemaa. Niillä toki on oma kaksikielisyysnäytelmää vastaava näytelmänsä, jossa absoluuttista hyvää edustaa maailma, missä miehet ovat miehiä ja naiset naisia, mutta tuo liturgia ei enää purrut. Media oli jo pitkään tukenut muutosta ja osoittanut liturgian onttouden, vaikka tasa-arvoinen avioliittolain takana on pienempi enemmistö kuin pakkoruotsin kritiikillä.
Yksi oleellinen ero vielä pakkoruotsin ja tasa-arvoisen avioliittolain välillä: pakkoruotsin kaltainen kahle on vain Suomessa, liike seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta on maailmanlaajuinen.