Kielipolitiikassa kompromissihalu on parempi kuin ehdottomuu

[NRR]

Kysymys kaipaa näköjään selventämistä.
Ajatellaanpa, että vaaditte Nelson Mandelan ja kaikkien mielipidevankien vapauttamista. Sitten päättäjät tarjoavat sellaista vaihtoehtoa, ettei Mandelaa vapauteta kokonaan, mutta hän pääsee ehdonalaiseen muutamaa vuotta aikaisemmin, ja että iso osa mielipidevangeista vapautetaan.

Miten reagoitte? Huudatteko: "Kaikki tai ei mitään!" ja kannatte vastuun siitä, että kaikkien kärsimys jatkuu vain siksi, että te torjuitte kompromissiratkaisun?

Jos pakkoruotsista vapautuminen ei ole ihmisille niin tärkeä asia, että perussuomalaisia äänestäisi yli 50 % äänioikeutetuista, on varauduttava kompromisseihin.

Minulle riittäisi, että Mandela vapautetaan vaikkapa yhdessä kunnassa, jossa muualtakin voisi käydä suorittamassa pakkoruotsittoman peruskoulun ja ammattikoulun / lukion ja jatkaa sitten ruotsittomana eteenpäin.

Oleellista on minusta nyt kysyä, miksi minun pitäisi laatia "kompromissiehdotuksia", kun ei ole ketään, kenen kanssa neuvotella, ei ole edes tietoa siitä, mitä pakolla tavoitellaan, eikä ole mitään sellaista tarjota, mitä pakon puoltajat eivät joka tapauksessa saisi helposti minua kuulemattakin.

[Hillevi Henanen]

Kun jatketaan kompromisseja pakkoruotsittajien kanssa nykymalliin, niin meillä on kohta pakkoruotsi koirakouluissakin.

[JV Lehtonen]

Kun jatketaan kompromisseja pakkoruotsittajien kanssa nykymalliin, niin meillä on kohta pakkoruotsi koirakouluissakin.

Aivan. Suomenkielinen väestö on viimeiset 50 vuotta ollut kielipolitiikan objekti, ei subjekti!

[JV Lehtonen]

Kysymys kaipaa näköjään selventämistä.

Miten reagoitte? Huudatteko: "Kaikki tai ei mitään!" ja kannatte vastuun siitä, että kaikkien kärsimys jatkuu vain siksi, että te torjuitte kompromissiratkaisun?

Itse olen jo "uhrannut" 1 %:n RKP:lle, se on minun pakotettu kompromissini...
En voi estää heidän pakkoruotsittamistaan, koska siinä mennään kuntatasolla enemmistön ehdoilla..
Samaa toivoisi myös muihin kuntiin..

Mutta lainsäädännössä mennään vähemmistön ehdoilla..
Siksi lakimuutoksista ei voi tinkiä!

Pohjoismainen viitekehyksemme vaatii muutosta!

Nyt kielipoliittinen viitekehyksemme on buurilainen eteläafrikka-
5 %:n ehdoilla mennään !

http://www.kielipolitiikka.net/faktamtr ... ayli50.jpg

[JV Lehtonen]

Huomatkaa muuten, että yksikään Uuden Suomen "pakottaja" ei osallistunut kompromissikeskusteluun!
Se kertoo siitä, että pakko-puolella ei kompromisseja tunneta!

[JV Lehtonen]

Tässä esimerkki kompromissista:

Kansalaisaloite ruotsin kielen opiskelun muuttamisesta vapaaehtoiseksi on eduskunnassa sivistysvaliokunnan käsiteltävänä. Arvostan kaksikielistä kulttuuriamme ja sen säilyttämistä. Näiden asioiden vuoksi ei ole kuitenkaan perusteltua vaatia, että kaikkien olisi opiskeltava ruotsia.

Pakkoa on perusteltu muun muassa sillä, että pakon poistaminen heikentäisi ruotsinkielisten mahdollisuuksia saada palvelua omalla äidinkielellään. Pakon avulla ei ole saavutettu sellaista laajaa ruotsin kielen osaamista, jota on toivottu. Asian voi testata jokainen esimerkiksi omassa lähikaupassaan. Jos pakko ei toimi, niin pakon jatkaminen on vaikeasti perusteltavissa. Yli 60 prosenttia kansalaisista haluaisi ruotsista valinnaisen aineen.

Entinen pääministerimme Paavo Lipponen oli valiokunnan kuultavana. Hänen mukaansa vapaaehtoisuus vähentäisi ruotsin kieltä opiskelevien määrää. Hän on aivan oikeassa, ja siihen kansalaisaloitteella pyritäänkin.Ruotsin kielen opiskeluun heikosti motivoituneille annettaisiin mahdollisuus kannaltaan mielekkäämpiin valintoihin. Monissa Itä-Suomen kunnissa toimivin yhdistelmä olisi englanti ja venäjä.Alueelliset erot on huomioitava. Kaksikielisillä alueilla ruotsin kielen opetus on perusteltua kaikille. Lukiosivistykseen ainakin ruotsin kielen perusteet kuuluvat kaikkialla Suomessa.

Yhtenä perusteluna ruotsin kielen pakolliselle opetukselle on käytetty sitä, että kaksikielisten on helpompi oppia lisäkieliä. Peruskoulussa tapahtuvan ruotsin tai minkään muunkaan kielen opetus ei tee kenestäkään kaksikielistä.
Yli 90 prosenttia ruotsalaisnuorista arvioi, että tanskaa on vaikea tai erittäin vaikea ymmärtää. Pohjoismainen yhteistyö ei lopu siihen, että suomalaisesta ikäluokasta esimerkiksi 30 prosenttia jättäisi kouluruotsin valitsematta.
Kommunikointi on yleensä tasapuolisempaa, jos molemmat osapuolet käyttävät muuta kuin äidinkieltään. On aivan hyväksyttävää puhua ruotsalaisen kanssa englantia.

http://www.paulikiuru.fi/?x103997=908024

[Jaska]

Kysymys kaipaa näköjään selventämistä.
Ajatellaanpa, että vaaditte Nelson Mandelan ja kaikkien mielipidevankien vapauttamista. Sitten päättäjät tarjoavat sellaista vaihtoehtoa, ettei Mandelaa vapauteta kokonaan, mutta hän pääsee ehdonalaiseen muutamaa vuotta aikaisemmin, ja että iso osa mielipidevangeista vapautetaan.

Miten reagoitte? Huudatteko: "Kaikki tai ei mitään!" ja kannatte vastuun siitä, että kaikkien kärsimys jatkuu vain siksi, että te torjuitte kompromissiratkaisun?

Jos pakkoruotsista vapautuminen ei ole ihmisille niin tärkeä asia, että perussuomalaisia äänestäisi yli 50 % äänioikeutetuista, on varauduttava kompromisseihin.

Minulle riittäisi, että Mandela vapautetaan vaikkapa yhdessä kunnassa, jossa muualtakin voisi käydä suorittamassa pakkoruotsittoman peruskoulun ja ammattikoulun / lukion ja jatkaa sitten ruotsittomana eteenpäin.

Oleellista on minusta nyt kysyä, miksi minun pitäisi laatia "kompromissiehdotuksia", kun ei ole ketään, kenen kanssa neuvotella, ei ole edes tietoa siitä, mitä pakolla tavoitellaan, eikä ole mitään sellaista tarjota, mitä pakon puoltajat eivät joka tapauksessa saisi helposti minua kuulemattakin.

Ei sinun tarvitse mitään erityisesti laatia. On vain hyvä kartoittaa asenteita: kuinka moni on näkemyksissään ehdoton ja kuinka moni olisi valmis kompromisseihin?

Kompromissin idea on siinä, että saadaan aikaan jokin muutos nykytilanteeseen. Kuten sanottu, "väkivalloin" pakkoruotsi loppuu vasta jos persut saavat triplajytkyn ja enemmistön kansanedustajapaikoista. Mitä vähittäisempää muutosta ehdotetaan, sitä vähemmän toinen osapuoli vastustaa.

RKP vastustaa täysillä totaalista yhdellä rysäyksellä tapahtuvaa pakon lopettamista (100 %). Tai oikeastaan omia kauhukuvitelmiaan siitä, mitä me "taka-ajatuksenamme" haluamme, eli ruotsinkielisten joukkotuhontaa (200 %). Jos vaadittaisiinkin ensin vain osittaista pakon purkamista (20 %), RKP vastustaisi paljon vähemmän. Ja mikä tärkeintä, sen apupuolueet hallituksessa luultavasti vastustaisivat vielä vähemmän!

Miksi sitten on tärkeää saada RKP keskustelemaan kompromissiratkaisusta? Koska RKP on jokaisessa hallituksessa sillä seurauksella, että jokaisessa hallitusohjelmassa sitoudutaan jatkamaan nykyisenlaista pakkoruotsia. Emme voi muuttaa tätä asiaa omavaltaisesti - meidän pitää saada muut puolueet pitämään kohtuuttomana ja ehdottomana sitä, ettei RKP ole halukas taipumaan kohtuullisiin kompromisseihin.

Meidän pitää olla se proaktiivinen käden ojentaja, jotta RKP on se ehdoton änkyrä, jota sitten hallituskumppanit suostuttelevat mukaan kompromissiratkaisuun. Sillä lailla me pääsemme objekteista subjekteiksi!

[JV Lehtonen]

Meidän pitää olla se proaktiivinen käden ojentaja, jotta RKP on se ehdoton änkyrä, jota sitten hallituskumppanit suostuttelevat mukaan kompromissiratkaisuun. Sillä lailla me pääsemme objekteista subjekteiksi!

Heh heh!

Vuoden 2004 yo-rakenneuudistusta kannatti 91 % rehtoreista, lukiolaiset jne. jne.

Silti Paavo Lipponen sopimalla RKP:n kanssa esti pakkoruotsin poistamisen yo-kirjoituksista,
vihreät esitti kompromissia, jossa olisi suomi ja ruotsi ainoat pakolliset..
Lopulta keskustajohtoinen hallitus Matti Vanhasen johdolla nimenomaan jyräsi RKP:n yli!

Mitään kompromissihalukkuutta ei ollut, vaan Lipponen pitkitti muutosta niin paljon kuin kykeni!

Ex-opetusministeri Rask paljasti:
Lipponen esti pakkoruotsin
poistamisen yo-kokeesta
Kotimaa | Turun Sanomat 21.4.2004 03:01 | 0

Toisen kotimaisen kielen poistuminen ylioppilaskirjoitusten pakkoaineena olisi saattanut toteutua jo viime hallituskaudella, ellei silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd) olisi estänyt sitä.

Edellisen hallituksen opetusministeri Maija Rask (sd) kertoi eduskunnassa tiistaina, miten hän sai puhelun pääministerin kansliasta.

– Viesti oli selvä ja yksinkertainen: En saa tuoda muutosesitystä hallituksen käsittelyyn. Kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos (r) ja pääministeri olivat sopineet asiasta.

– Sodassa ja politiikassa tarvitaan voimakkaita johtajia, hallitustasolla se merkitsee voimasta pääministeriä. Hallitus tarvitsee johtajan, pääministerin, joka pitää kaikki langat käsissään. En minä sitä valita, mutta nyt voi todeta, että mikä oli mahdollista kansanedustaja Wideroosille oli mahdotonta ministeri Wideroosille.

Nykyisessä hallituksessa Rkp ei saanut enää sivustatukea ja puolueen ministerit Jan-Erik Enestam ja Wideroos jäivät yksin vastustamaan muutosta, jonka he pelkäsivät heikentävän ruotsin kielen asemaa Suomessa.

Rask myös ihmetteli, miten Rkp nyt vaatii ruotsin kielen oppituntien lisäämistä, kun sama ei kelvannut heille edellisessä hallituksessa maaliskuussa 2002, jolloin lukioiden tuntijako oli ratkaistavana ja kaikki vaihtoehdot avoinna.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/107396 ... yokokeesta
----------

Jos nyt esiinnyn tässä ulkopuolisena tarkkailijana, niin kyllähän tuo Kiurun ehdotus nyt on harvinaisen hieno
kompromissiehdotus, jonka pakottajat kuitenkin torjuvat!

Ideahan on se, että pikkusen opiskellaan ruotsia lukiossa ns. yleissivistyksen nimissä!
Eli velvollisuus on, mutta se on minimaalinen!

Jos Kiurun ehdotus menee läpi, mitä merkitystä meidän mielipiteellä sitten enää on ?
Siihen on tyydyttävä! Mutta pakkoleiri ei tuohonkaan kompromissiin suostu!

[Jaska]

No niin, katsotaanpa vastausten tämänhetkistä jakaumaa. Suluissa sen kommentin numero, jossa vastaus (implisiittinenkin) ilmenee.

Kompromissihalukkaita: 6/14 (43 %)
Olli Markkanen (5)
Juho Joensuu (6)
Antti Alfthan (16)
JV Lehtonen (21)
Jan-Erik Andelin (49)
Sampsa Mäkelä (44)

Ehdottomia: 1/14 (7 %)
Jotu Karjalainen (17)

Ei osaa sanoa: 7/14 (50 %)
Risto Mutanen
Jussi Linjama
Erland Salo
Riitta Järvi
Jonas Hellgren
Tuomo Salovaara
Hannu Koho

Ihan lupaavaa! Epätietoisten joukko tosin kattaa puolet otoksesta.

[JV Lehtonen]

No niin, katsotaanpa vastausten tämänhetkistä jakaumaa. Suluissa sen kommentin numero, jossa vastaus (implisiittinenkin) ilmenee.

Kompromissihalukkaita: 6/14 (43 %)
Olli Markkanen (5)
Juho Joensuu (6)
Antti Alfthan (16)
JV Lehtonen (21)
Jan-Erik Andelin (49)
Sampsa Mäkelä (44)

Ehdottomia: 1/14 (7 %)
Jotu Karjalainen (17)

Ei osaa sanoa: 7/14 (50 %)
Risto Mutanen
Jussi Linjama
Erland Salo
Riitta Järvi
Jonas Hellgren
Tuomo Salovaara
Hannu Koho

Ihan lupaavaa! Epätietoisten joukko tosin kattaa puolet otoksesta.

Muuten hyvä, mutta talibaneista ei ole ketään edustettuna!
Eli pakkomilitantit eivät ole ottaneet kantaa!

Miten aiot saada siilit ylös poteroistaan ?

[Jaska]

Muuten hyvä, mutta talibaneista ei ole ketään edustettuna!
Eli pakkomilitantit eivät ole ottaneet kantaa!

Miten aiot saada siilit ylös poteroistaan ?

Hyvä kysymys... Ehkä he odottavat kulttijohtajiensa mielipidettä asiaan?

[NRR]

Muuten hyvä, mutta talibaneista ei ole ketään edustettuna!
Eli pakkomilitantit eivät ole ottaneet kantaa!

Miten aiot saada siilit ylös poteroistaan ?

Hyvä kysymys... Ehkä he odottavat kulttijohtajiensa mielipidettä asiaan?

Ehkä meidän tulisi tuottaa "kompromissipuhetta" näitä pakkoruotsin hehkuttajia varten? Olisihan se kulttuuriteko.

Vuonna 2011 kokosin pakkoruotsin perusteluja. Näetkö Jaska jonkin tavan, jolla näistä asenteista voisi kunniallisesti siirtyä kannattamaan edes lievennettyä pakkoa?

"Suomalaisen yleissivistykseen kuuluu sekä suomen että ruotsin osaaminen."
Jyrki Katainen

"kouluissa opiskellaan myös pakkomatematiikkaa ja pakkoliikuntaa"
Stefan Wallin

"En kannata pakkoja --- arvostan vain molempia kotimaisiamme."
Fatbardhe Hetemaj

"Ruotsin kielen merkitys pohjoismaisen identiteetin rakennusaineena on keskeinen."
Martti Ahtisaari

"Ruotsalaisen perinnön unohtaminen tuhoaa Suomen kansallisen identiteetin."
Paavo Lipponen

"Kaksikielisessä maassa, jossa monien pitää työelämässä osata molempia kieliä, on tärkeää että keneltäkään ei suljeta nuorena pois tällaisia uramahdollisuuksia. "
Ville Niinistö

"Kysymys on koulutuksellisesta tasa-arvosta. Meillä ei saa olla koulutuksessa umpiperiä, mahdollisuutta ainevalinnoilla sulkea tulevaisuuden työ- tai opiskelumahdollisuuksia pois."
Paavo Arhinmäki

"On luonnollista , että maassamme jossa on kaksi virallista kansalliskieltä, myös jossain vaiheessa tutustutaan toiseen kotimaiseen kieleen ja kulttuuriin. Pohjoismainen ulottovuus on tärkeä Suomelle, ja kielet avaavat ovia. Tarvitsemme enemmän kielitaitoa tulevaisuudessa, ei vähemmän."
Anna-Maja Henriksson

Missään ei siis puhuta suoraan palvelusta. Näen, että tässä on yksi niistä tilanteista, joissa puhutaan yhtä ruotsiksi ja toista suomeksi.

Henrikssonin perustelut näkyvät nyt kansalliskielistrategiassa:
"--- [Pakko] on perusteltua, sillä suomi ja ruotsi ovat ne kielet, joita säännönmukaisesti voi käyttää viranomaisissa asioidessa ja joilla julkista palvelua järjestetään. Järjestelyn tarkoituksena on varmistaa, että jokaisella on mahdollisuus tutustua maan niin suomen- kuin ruotsinkieliseen kulttuuriin. --- Ruotsinkielisille on etu osata maan valtakieltä, jota käytetään lähes kaikissa osissa maata. Ruotsin kielen oppiminen puolestaan liittää suomenkielisetkin suomalaiset yhteisen kielen myötä tiiviimmin Suomelle monin tavoin läheiseen pohjoismaiseen yhteisöön. ---"

Tämän lähemmäs virallista perustelua emme varmaan tällä hetkellä pääse. Aiemmin opetusministeriön tekstissä asia tiivistettiin sanoihin "historialliset ja kulttuuriset syyt".

Esitän kysymyksen tosissani. Näille veitikoille tulisi nyt kehittää slogan, joka syleilee heidän aiemmat hehkutuksensa historiaan. Miten voi nuo yllä olevat kommentit allekirjoittanut ryhtyä kannattamaan kielivapautta ja säilyttää linjansa - ja perustella sen lyhyesti kannattajilleen?

Pistetään kompromissitalkoot pystyyn ja laaditaan heille sloganit valmiiksi. Löytyykö?

[Jaska]

Luotan siihen, että kun peiliä pidetään henkilön naaman edessä tarpeeksi pitkään, niin hän ei voi olla lopulta katsomatta siihen. Kun meidänkin ajattelumme kehittyy, ja osa meistä on nuorena ymmärtänyt tai hyväksynyt pakkoruotsin, niin luotan siihen, että muutkin voivat muuttaa ajatuksiaan.

Minusta jo se, että kompromissin mahdollisuus tunnustetaan, antaa ihmisille tilaisuuden kunnialliseen perääntymiseen:
"Vastustin tietysti sitä, että pakkoruotsista luovuttaisiin totaalisesti, mutta tämä on eri asia: kenties voisimme harkita hyvän tahdon eleenä tällaista pilottikokeilua..."

[NRR]

--- kenties voisimme harkita hyvän tahdon eleenä tällaista pilottikokeilua..."

Mutta juuri siksi, että pilottikokeilu "pakkovenäjä" ei oikeasti lainkaan vastaa meidän kielivapauttajien toiveisiin kieltenopetuksen kehittämisestä, suhtaudun pilotteihin kriittisesti. Niissähän täytyy omaksua pakkoruotsin logiikka eli jotain on pakosti oltava ja tätä pakkoa on jatkettava peruskoulusta yliopistoon ja vain kieliosaaminen on yleissivistystä.

On oleellinen näkökulmaero lähdetäänkö kieltenopetusta kehittämään oppilaiden tarpeista ja oikeuksista käsin vai lähdetäänkö siihen pakkoruotsin näkökulmasta muovaamaan ruotsivelvoitteen rinnalle jotain muita velvoitteita, jotka yhtä vähän huomioivat oppilaiden parhaan.

Tuo JVL:n kertomus siitä, miten RKP harasi vastaan kunnes se jyrättiin, on valaiseva. Lisäksi RKP ei ole suostunut tunnustamaan niitä periaatteita, joilla yo-ruotsi tehtiin vapaaehtoiseksi, vaan on kehittänyt siitä valheellisen meemin, jossa tämä muka tehtiin muiden kielten vuoksi ja nyt se ei olekaan toiminut.

Toinen asia on se, että kompromissi ei ole kompromissi, jos vain kielivapauttajat saavat jotain - mitä täytyy tarjota propakkopuolelle?

[NRR]

Voisiko joku siirtää tämän viestini Jaskan blogiin, jossa pohditaan kompromisseja:

On oleellinen näkökulmaero lähdetäänkö kieltenopetusta kehittämään oppilaiden tarpeista ja oikeuksista käsin vai lähdetäänkö siihen pakkoruotsin näkökulmasta muovaamaan ruotsivelvoitteen rinnalle jotain muita velvoitteita, jotka yhtä vähän huomioivat oppilaiden parhaan.

Ruotsinkielisethän ovat itse ehdottaneet pakkovenäjä-pilottia nimenomaan "kompromissina". Pakkovenäjä ei ole koskaan ollut suomenkielisten tai uussuomalaisten tavoite.

Pakkovenäjän nosti ruotsin vaihtoehdoksi Professori Meinander 2009 ja Vihreiden Heidi Hautala tuki sitä. Ehdotuksen mukaan lukiossa voisi olla vaihtoehtoina pakollinen ruotsi tai pakollinen venäjä. Jokainen valitsisi jomman kumman, mutta valittu kieli pitäisi myös kirjoittaa ylioppilaskokeissa. Hautalan mielestä tällainen järjestely vahvistaisi sekä ruotsin että venäjän kielen asemaa. Hän myös huomautti, että ruotsin kirjoittaminen on nykyään vapaaehtoista, mikä on heikentänyt kielen asemaa entisestään.

Pakkovenäjä-kortti on siis luotu aikanaan nimenomaan vahvistamaan ruotsin asemaa sekä toteutumattomana uhkana että toteutuessaan vähemmän houkuttelevana, vaikeana vaihtoehtona ja keinona nostaa ruotsi taas pakolliseksi mahdollisimman monen yo-kirjoituksissa (siis tässä propakko voittaisi lisää jotain sellaista, mitä eivät vielä ole demokraattista lobbausväylää pitkin saaneet). Tässä ollaan taas oltu valmiita uhraamaan niin monikieliset, matemaattis-tekniset kuin erilaisia kielellisen oppimisen ongelmia omaavat.

En vielä vuosia tätä kielikuviota seurattuani ole lakannut hätkähtämästä pakkoruotsin ystävien tylyjä siirtoja - ja niiden markkinointia mediassa.

Perimmäinen lähtökohta on aina, että "ruotsin asema ei saa heikentyä". Suomenkielisten kieliopintojen kehittämisestä ja suomenkielisten ja uussuomalaisten oikeudesta heitä hyödyttäviin opintoihin ei välitetä tirintaria.

Minusta tämä muka kustannustehokas pakkovalinta (sama meemi, johon Jaska olet puuttunut juuri blogissasi) ruotsin ja venäjän välillä on vain tapa ohjata koko kielivapauskeskustelu sivuraiteelle. Näin voi käydä muillekin kompromissiyrityksille.