Kielikylpykoulutusta laajennetaan koko Suomen alueelle

[TMK]

Jaska kirjoitti:

Ruotsi ja saksa tukevat toistensa oppimista

Kenties oppimista, mutta ei käytännön kielitaitoa. Ruotsin kieli on liian lähellä saksan kieltä. Kuulun 50+ ikäisenä varmaan Suomessa eniten ruotsia
lukeneisiin ikäluokkiin. Ruotsia toki osaan. Saksaa olen opiskellut lukiossa ja opiskeluaikaan yliopistolla sen jälkeen erilaisilla kursseilla ja itsenäisesti. Ymmärrän kieltä ja osaan sitä kirjoittaa, ainakin jonkun verran, mutta puhuminen on todella haasteellista. Yrittäessäni puhua saksaa mieleen ei tule kuin ajattelemani viesti ruotsiksi.
---
Käsitykset saksan ja ruotsin toisia tukevasta vaikutuksesta ovat ilmeisesti aika heikolla pohjalla. Näin, koska äidinkieleltään suomea puhuvien suomalaisten vieraiden kielten oppimista ei liene juurikaan tutkittu - ruotsin merkityksen korostamiselta ei liene jäänyt aikaa tai mielenkiintoa.

Olen sinua nuorempi, mutta samoja kokemuksia löytyy, paitsi että en tietenkään ruotsiakaan enää oikeastaan osaa. Saksaa en pysty puhumaan, koska sanat tulevat mieleen ruotsiksi, samoin kielten kieliopit menevät sekaisin. Pakkoruotsilla kätevästi tuhottiin kahden kielen kielitaitoni: ruotsia en halua ja saksaa en pysty puhumaan. Hienoa! Tavoite saavutettu!

En koskaan ole itsekään ymmärtänyt tuota tukemisjuttua. Saksaa tietenkin opin helposti, koska se oli jo kolmas kieleni. Ruotsin suhteen keskityin pitämään kielet erillään ja opettelin, että missä ne eroavat. Silloin siitä oli hyötyä, nyt vuosien jälkeen tulee vain mieleen asioita, eikä hajuakaan siitä, mihin kieleen ne kuuluvat.

Saksalainen vaihtarikaverini tosin oli mennyt vahingossa suomenkieliseen leffaan ja oli ymmärtänyt jotain ruotsinkielisestä tekstityksestä, eli hän tunnisti samankaltaisuuden. Ilmeisesti ruotsinkieliset ovat päättäneet, että koska heille saksa on helppoa sukulaiskielenä, niin sama tietenkin pätee myös suomenkielisiin, näinhän se täällä menee...

[Hansa]

"RKP:n on, menettämättä äänestäjiään tai kasvojaan, voitava muuttaa suhtautumistaan valtakunnan kielipoliittiseen linjaan.... Jos 70 % suomalaisista ja 40 % omasta suomenruotsalaispotentiaalista ei mielipidetiedusteluissa kannata nykykäytäntöä on varoiksi valittava joku muu suunta. ... RKP:n politiikkahan on kieliasioissa pitkälle perustunut uhan lietsontaan, niin jospa nyt sitten joku muu, rakentavampi perussävel löytyisi sieltäkin suunnasta"

RKP ei muuta linjaansa niin kauan kuiin suomenkieliseltä puolelta löytyy johtavia poliitikkoja, kuten Lipponen, Sasi, Arhinmäki, V Niinistö, H Hautala jne ja yrityselämästä vaikutusvaltaisia isoja toimijoita kuten Matti Wuoria, jotka panevat kaiken arvovaltansa peliin ruotsin kielen aseman säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi.

Lisäksi median puolelta löytyy ruotsin asemaa puoltavia lehtiä ja toimittajia, kuten Hesari ja S Saarikoski, Iltalehti ja K Karvala jne
Monesti kyllä toimittajat ovat liikkeellä kovin heppoisin eväin ja kestämättömin argumentein, kuten viimeisen vuoden aikana on nähty monissa sisä-Suomen sanomalehdissa. Niissä on ollut käsittämättömän typeriä kirjoituksia, joilla on puolustettu ns kaksikielisyyden rikkautta, mm Kainuun Sanomissa.

Viimeksi sanomalehti Pohjalainen ylisti kielikylpykoulusta, totesi sen olevan "Vaasan lahja Suomelle". Pääkirjoituksesta puuttui kokonaan pohdinta siitä, miten tuo kielikylpykoulutus toteutetaan ympäri Suomen, mitä se maksaa, mistä siihen otetaan rahoitus, milten ylivelkaisilta kunnilta ja valtiolta löytyy siihen rahaa, miten siihen saadaan äidinkielenomaisesti kieltä osaavat opettajat ja muu henkilökunta, miten koululaisten tasavertaisuus toteutuu, kun resursseja jaetaan erilaisia määriä eri puolelle maata, jne jne jne
Ja ennen kaikkea kirjoituksesta puuttui sen asian käsittely, miten tärkeää ja miksi tuota kielikylpyopetusta on järjestettävä alueilla joissa ruotsin puhujien määrä on 0 %.

Kun suomalaisen median kannanotot ovat noin älyvapaita, se antaa RKPlle mahdollisuuden vaatia kohtuuttoman kielenopetuspolitiikan jatkamista.

Toisaalta nuo median kannanotot ovat syntyneet siitä mielipiteenmuokkauksesta, jota eliitti on harrastanut tässä maassa vuosikymmeniä, tai oikeastaan vuosisatoja. Toimittajat ja osa kansasta on saatu uskomaan, että ilman ruotsin kieltä meillä suomenkielisillä ei voi olla sivistystä eikä kulttuuria ja karhu meidät perii jos emme ole turvassa pohjoismaiden kainalossa, vaikka meidän kieltämme ei siellä edes tunnusteta pohjoismaiseksi kieleksi.

Minusta kaikkein surullisinta on se, että niin monet suomalaiset hyväksyvät lammasmaisesti sen, että suomenkielisten kuuluu opetella ruotsia, mutta ruotsalaisilla ei vastaavasti ole mitään velvollisuutta opetella suomea, vaikka se on heidän ikivanhan veljeskansansa kieli. Tämä kansa ei ole vieläkään täysin itsenäistynyt entisen siirtomaaisäntänsä alamaisuudesta eikä uskalla vaatia kielelleen tasavertaisia oikeuksia suhteessa naapurimaiden kieliin.

Vapaa kielivalinta-yhdistyksella ja Suomalaisuuden Liitolla on vielä valtava työsarka edessämme.

[NRR]

RKP ei muuta linjaansa niin kauan kuiin suomenkieliseltä puolelta löytyy johtavia poliitikkoja, kuten Lipponen, Sasi, Arhinmäki, V Niinistö, H Hautala jne ja yrityselämästä vaikutusvaltaisia isoja toimijoita kuten Matti Wuoria, jotka panevat kaiken arvovaltansa peliin ruotsin kielen aseman säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi.

Näitä "älkää vain kutsuko minua moukkatankeroksi"-poliitikkoja ja muita valtaapitäviä löytyy aina, muttei ehkä enää niin helposti kuin aiemmin.

Asetan toiveeni uuteen tapaan keskustella kielioikeuksista ja maan kielioloista, kirjoitin:

Voidaanko tätä vääristynyttä "kielitivolia" purkaa tai kääntää se todellisiin asioihin? Onko rakennelmassa ja ennen kaikkea sen liepeillä pilvin pimein ihmisiä, jotka vain odottavat, että saisivat luvan toimia todellisen kielitilanteen ja ihmisten todellisten kielitarpeiden mukaan? Uskon näin.

Onko mahdollista, että saataisiin läpi esim. seuraavia muutoksia:
- suomen pääkieliasema tunnustettaisiin
- saamen kieli nostettaisiin kansalliskieleksi suomen ja ruotsin rinnalle
- monikielisyys (perheessä kaksi tai useampia kieliä, joista välttämättä mikään ei ole jokin maan kansalliskielistä) tunnustettaisiin pysyväksi haasteeksi ja voimavaraksi (tukea suomenopinnoille ja tukea kotikielten opinnoille sekä tukea kohtaamisille virkamiesten kanssa ja inhimillisesti merkittävissä tilanteissa kuten lapsen tai vanhuksen sairaus, terapiapalvelut...)
- moninaiset kielelliset todellisuudet ja ongelmat sekä näiden vaikutus etenemiseen opinnoissa ja selviämiseen yhteiskunnassa tulisi niin ikään huomioiduiksi erilaisissa suunnitelmissa koulutuksen, hallinnon ja palveluiden piirissä
...

Näin "kielitivoli" saataisiin lähemmäs todellisuutta. Vai saataisiinko?

Tähän kirjoittamaani suhtauduttiin terveen kriittisesti mutta parempaa visiota odotellessa, pidän siitä kiinni. Täytyyhän minun nähdä, että maan kielipolitiikan umpikujasta on edes joitain teoreettisia teitä ulos.

Esimerkiksi Saarikiven ja Jaskan kommentit valaisevat sitä, että myös tutkimukseen on syntymässä vastapaino Jyväskylän ja Vaasan ja Åbo Akademin värittyneelle propakko-mukatieteellisyydelle.

Puhumattakaan, mitä ovat merkinneet tavallisten ihmisten maailmankuvalle vapaaehtoiseen ruotsin kansalaisaloitteeseen liittyvä keskustelu, "pois pakkoruotsi" -kamppanja jne.

[JV Lehtonen]

Voidaanko tätä vääristynyttä "kielitivolia" purkaa tai kääntää se todellisiin asioihin? Onko rakennelmassa ja ennen kaikkea sen liepeillä pilvin pimein ihmisiä, jotka vain odottavat, että saisivat luvan toimia todellisen kielitilanteen ja ihmisten todellisten kielitarpeiden mukaan? Uskon näin.

Onko mahdollista, että saataisiin läpi esim. seuraavia muutoksia:
- suomen pääkieliasema tunnustettaisiin
- saamen kieli nostettaisiin kansalliskieleksi suomen ja ruotsin rinnalle
- monikielisyys (perheessä kaksi tai useampia kieliä, joista välttämättä mikään ei ole jokin maan kansalliskielistä) tunnustettaisiin pysyväksi haasteeksi ja voimavaraksi (tukea suomenopinnoille ja tukea kotikielten opinnoille sekä tukea kohtaamisille virkamiesten kanssa ja inhimillisesti merkittävissä tilanteissa kuten lapsen tai vanhuksen sairaus, terapiapalvelut...)
- moninaiset kielelliset todellisuudet ja ongelmat sekä näiden vaikutus etenemiseen opinnoissa ja selviämiseen yhteiskunnassa tulisi niin ikään huomioiduiksi erilaisissa suunnitelmissa koulutuksen, hallinnon ja palveluiden piirissä
...

Näin "kielitivoli" saataisiin lähemmäs todellisuutta. Vai saataisiinko?

Tähän kirjoittamaani suhtauduttiin terveen kriittisesti mutta parempaa visiota odotellessa, pidän siitä kiinni. Täytyyhän minun nähdä, että maan kielipolitiikan umpikujasta on edes joitain teoreettisia teitä ulos.

Esimerkiksi Saarikiven ja Jaskan kommentit valaisevat sitä, että myös tutkimukseen on syntymässä vastapaino Jyväskylän ja Vaasan ja Åbo Akademin värittyneelle propakko-mukatieteellisyydelle.

Puhumattakaan, mitä ovat merkinneet tavallisten ihmisten maailmankuvalle vapaaehtoiseen ruotsin kansalaisaloitteeseen liittyvä keskustelu, "pois pakkoruotsi" -kamppanja jne.[/quote]

Otamme nuo ajatuspajan asialistalle!

Oikeastaan suomen pääkieliasema ON tunnustettu, mutta se ei ole mennyt esim. Jouni Backmanille kaaliin!

Termi "vähemmän käytetty kansalliskieli" tunnustaa, että on olemassa "eniten käytetty kansalliskieli"
Kukaanhan ei tosin ole uskaltanut sanoa ääneen "eniten käytetty kansalliskieli" eli PÄÄKIELI!

Kenen kanssa tästä voisi keskustella, vai kuinka kauan on niin,
kuten Rostila sanoi mielenosoituspuheessaan 2011, että kuuro ja suvaitsematon
eliitti sulkee korvansa kansan kuuntelemiselta!


http://vapaakielivalinta.fi/ajankohtais ... 31.3.+2011.

[masa]

JYA kirjoitti

Tuttu ilmiö. Puhuessani vähäistä ranskaani tulee aina sanoja vähäisestä espanjastani mieleen.

Usko huviksesi: osaan ruotsia. Tosin en vielä ole havainnut ruotsin taidoistani hyötyä , joka olisi edes jossain määrin suhteessa ruotsin opiskelun (pakosta) vaatimiin efortteihin.

Kysyin aikoinaan keskikoulussa, rehtorin kanssa käytyä keskustelua myöten, voinko vaihtaa ruotsin opiskelut saksan opintoihin. Lopputulos oli toki edeltä arvattavissa. Saksan taidoista olisi ollut ja olisi edelleen hyötyä, mutta sillähän ei toki ole merkitystä. Suomi on ruotsalainen

[masa]

Väliin vakavammin. Onkohan äidinkielenään suomea puhuvien vieraiden kielten oppimista tutkittu yliopistotasoisilla empiirisillä tutkimuksilla? Jos on, sovelletaanko tutkimustuloksia suomalaisissa kieliopinnoissa? Olen nähnyt joissain lehtiartikkeleissa viittauksia ruotsalaisten ja jenkkiyliopistojen asiaa käsitteleviin tutkimuksiin. Kukin yliopisto tutkinee vieraiden kielten oppimista kansallisista lähtökohdistaan. Ulkomaiset tutkimukset tuskin ovat sellaisenaan sovellettavissa kotimaisen kielienemmistömme vieraiden kielten oppimiseen, johtuen kielemme omalaatuisuudesta -niin paljon kuin kielikeskusteluissa argumentoidaankin tutkimuslöydöksillä

[Jan-Erik Andelin]

Siinähän syntyisi uus- ja ruotsinsuomalaisille sekä kemiöläislääkäreille mukava handicappi ja vapautuksien edellytys, jos osoitettaisiin tieteellisesti kuinka pirullisen vaikeita suomen lauseenvastikkeet, kakkospartisiipien genetiivit, komitatiivit, tunneverbien partitiivit ja uniikit teknologiasanastot oikein ovat.

(Anteeksi, nyt meni vähän kielikylpyaiheen vierestä, mutta ehkä pikkuiset oppivat nämä asiat vähän näppärämmin siellä.)

[masa]

Siinähän syntyisi uus- ja ruotsinsuomalaisille sekä kemiöläislääkäreille mukava handicappi ja vapautuksien edellytys, jos osoitettaisiin tieteellisesti kuinka pirullisen vaikeita suomen lauseenvastikkeet, kakkospartisiipien genetiivit, komitatiivit, tunneverbien partitiivit ja uniikit teknologiasanastot oikein ovat.

Varmaan näin mutta entäs sitten? Suomessa kun 90% puhuu äidinkielenään suomea, 5% muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia, 5% (affenaanmalaiset mukaan luettuna) ruotsia. Luulisi tällä kielijakaumalla kielitutkimuksen keskittyvän äidinkielenään suomea puhuvien vieraiden kielten opintoihin, mutta näin asia ei taida olla - ruotsin merkityksen korostaminen vienee kaiken ajan ja energian

(Menee toki sivuun otsikosta, jos aihe herättää keskustelua, joku varmaan laatinee aiheesta oman ketjun. Odottelen paraikaa veneessä fudisfinaalin alkamista. Suosikkini on - Saksa . Käymme meneillään olevalla lomapurjehduksellamme kääntymässä Affenanmaalla. Mulla on siellä paikallisia kavereita, joiden kanssa puhun - ruotsia )

[TMK]

Varmaan näin mutta entäs sitten? Suomessa kun 90% puhuu äidinkielenään suomea, 5% muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia, 5% (affenaanmalaiset mukaan luettuna) ruotsia. Luulisi tällä kielijakaumalla kielitutkimuksen keskittyvän äidinkielenään suomea puhuvien vieraiden kielten opintoihin, mutta näin asia ei taida olla - ruotsin merkityksen korostaminen vienee kaiken ajan ja energian

Niissä tutkimuksissa varmaan pitäisi tutkia silloin myös ruotsin oppimista, mahdollisesti verraten sitä muihin kieliin, ja voisi kuvitella, että tulokset eivät miellyttäisi kaikkia. Helpompaa olla tutkimatta.

[NRR]

Ei kartoiteta edes sitä, mitä kouluilla katsotaan viisaaksi tai mitä kodeissa toivotaan.

Kanssani moni muukin on varmaan lopen kyllästynyt tähän lastemme kieliopintojen suunnitteluun ihan vain kielipoliittisin RkP-perustein.

Tässä huhtikuinen juttu Porista:
--- Vuonna 2016 alkaen ruotsin opetus alkaa valtakunnallisesti jo kuudennelta luokalta. ---
--- Nähtäväksi jää, vähentääkö ruotsin aikaistaminen valinnaisen A2-kielen valitsijoiden määrää. A2-kielen ryhmiä on saatu tähänkin asti järjestymään vain osassa kouluista. Valinnainen ylimääräinen kieli ei myöskään sovi kaikille oppilaille.
– Lapsen pitäisi olla kielellisesti lahjakas. Jos oppilaalla on vaikeuksia äidinkielessä tai englannissa, ylimääräinen kieli ei ole paras vaihtoehto, sanoo opettaja --- Hän pitää ruotsin aikaistamista kuudennelta luokalta alkavaksi ongelmallisena.
– Kun puhutaan koko ikäluokasta, toisille olisi peruskoulussa hedelmällisempää keskittyä vain yhteen vieraaseen kieleen äidinkielen lisäksi.
http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta ... stuaalinen

Puhumattakaan, mitä ongelmia tulee siitä, ettei yläkouluun nyt riitä ruotsintunteja joka luokalle. Nyt sitten kunta- tai koulukohtaisesti pohditaan, miten tunnit sijoitetaan, jääkö ysi vaille ruotsintunteja vai tarjotaanko vapaaehtoista ruotsia lukioon menijöille vai luetaanko kasilla ja ysillä vain yksi tunti ruotsia kumpanakin vuonna. Kieltenopettajat ovat ilmaisseet, ettei yhden viikkotunnin kieliopinnoilla voida edetä kielessä. Tämän jälkeen ruotsin osaajia on vielä vähemmän lukiossa - mutta siellä tai yliopistolla ei vaatimuksista olla tinkimässä.

Kun koululla ops-työtä pohjustettaessa keväällä ja nousi tämä hankala ruotsin varhaistus esiin, joutuivat ruotsinopekollegat yhteen ääneen valittelemaan, ettei heillä eikä heidän opettajajärjestöllään ole mitään tekemistä tämän varhaistuksen kanssa, he eivät olisi sitä halunneet. Siitähän tulee koululle ja oppilaille pelkkää haittaa.

Miksi meillä kieltenopetus päätetään propakkoruotsittajien unelmien ja mutujen perusteella, eikä pedagogisten näkökohtien ja ennen kaikkea suomenkielistä koulua käyvien oppilaiden omien perheiden tavoitteiden mukaan?

[JV Lehtonen]

Kanssani moni muukin on varmaan lopen kyllästynyt tähän lastemme kieliopintojen suunnitteluun ihan vain kielipoliittisin RkP-perustein.

Kyllä ainakin AAMULEHTI antaa tilaa myös protestille Lukijalta-palstallaan!

“Ajattelin, että vihdoinkin poliittiset päättäjät ottavat todesta kaventuvan kieltenosaamisemme ja panostavat monikielisyyteen. Kun luin tarkemmin, siinä palattiin vanhaan kaavaan, eli kielikylpy onkin laajennettu “pakkoruotsikylpykoulutus” sillä erotuksella aiempaan, että nyt lapset pakotetaan jo leikkikoulussa kylpemään ruotsin kielellä.”--- “Kielikylpy olisi toki erinomainen keino laajentaa vieraiden kielten osaamista, mutta jälleen kerran uhrataan tämä mahdollisuus pakkoruotsin alttarille.” --- “Jokainen hiemankin järkevästi ajatteleva ihminen ymmärtäisi, että 45 vuoden kielikoulutuskokeilu (=pakollinen ruotsi) varmasti osoittaa järjestelmän täydellisen toimimattomuuden. Kaikesta huolimatta poliitikkomme haluavat edelleen investoida kymmeniä miljoonia euroja aivokuolleen potilaan kuntoutukseen"

---------

"Opin sauna, autuas aina?

Suomalaisia on yritetty kielikylvettää jo runsaan neljännesvuosisadan ajan, mutta laihoin tuloksin. Koska vain puolisen prosenttia tarha- ja koululapsista on päätynyt kylpyyn, on hallitustasolla päätetty lisätä paljuja ja kylvettäjiä. Rahaakin näin tärkeään tarkoitukseen löytyy ja tarvitaan, "ensin vähemmän, sitten varmaan enemmän", kuten ministeri Carl Haglund, RKP toteaa, AL 8.7.
Kylvetysinnossaan Haglund nojautuu Kansalliskielikomitean luomaan kielistrategiaan. Mainittakoon, että kyseinen komitea koostui lähes pelkästään ruotsinkielisistä ja -mielisistä, mukana mm. täysin yksikielisen pienalueen, Ahvenanmaan edustaja. Kielilain valmisteluun osallistunut Mona Sahlin Ruotsista sentään tällä kertaa puuttui.

Haglundin mukaan kielitaito on tärkeää myös Suomen kilpailukyvylle. Hän jätti kuitenkin mainitsematta, että Elinkeinoelämän keskusliiton selvityksen mukaan yritykset itse asettavat ruotsin tärkeysjärjestyksessä vasta sijalle kymmenen, eli sinikeltainen saippua on niin so last season. Kaikkien suomenkielisten ruotsikylvetys on turhaa myös ruotsinkielisiä suomalaisia ajatellen. Haglundinkin kaksivuotias "puhuu sujuvasti suomea ja ruotsia jo nyt." Kai oppi on tarttunut muihinkin ikänsä Suomessa asuneisiin.

Aamulehden jutun otsikossa puhutaan kielikylpyporkkanasta. Minusta kysymys on pikemminkin hienovaraisesta pakkotoimien laajentamispyrkimyksestä. Nyt halutaan aloittaa vaikuttaminen jo kaikkeen uuteen myötämielisen uteliaasti suhtautuvista pikkulapsista, kun vastahakoiset murkut ja omilla aivoillaan ajattelevat teinit ovat osoittautuneet aivan liian visakalloiseksi kohderyhmäksi."

[Jan-Erik Andelin]

Kun koululla ops-työtä pohjustettaessa keväällä ja nousi tämä hankala ruotsin varhaistus esiin, joutuivat ruotsinopekollegat yhteen ääneen valittelemaan, ettei heillä eikä heidän opettajajärjestöllään ole mitään tekemistä tämän varhaistuksen kanssa, he eivät olisi sitä halunneet. Siitähän tulee koululle ja oppilaille pelkkää haittaa.

Kyllä. Aikaistaminen 6. luokkalle oli typerä päätös. Ellei olla yhtenäiskoulussa, jossa ruotsinope pääsee samalla käytävällä paikalle, jää luokanopettajan hommaksi aloittaa joskus kiistellynkin uuden kielen opettaminen jo aika vaativalla tasolla.

[Jan-Erik Andelin]

Haglundin mukaan kielitaito on tärkeää myös Suomen kilpailukyvylle

Onko Aamulehdessä pohdittu millä tavalla, ja mistä syystä, Suomi lähtee nousuun sillä, että tamperelaiset saavat raitiovaunuja?

[NRR]

Kun koululla ops-työtä pohjustettaessa keväällä ja nousi tämä hankala ruotsin varhaistus esiin, joutuivat ruotsinopekollegat yhteen ääneen valittelemaan, ettei heillä eikä heidän opettajajärjestöllään ole mitään tekemistä tämän varhaistuksen kanssa, he eivät olisi sitä halunneet. Siitähän tulee koululle ja oppilaille pelkkää haittaa.

Kyllä. Aikaistaminen 6. luokkalle oli typerä päätös. Ellei olla yhtenäiskoulussa, jossa ruotsinope pääsee samalla käytävällä paikalle, jää luokanopettajan hommaksi aloittaa joskus kiistellynkin uuden kielen opettaminen jo aika vaativalla tasolla.

Mutta tuo ei ole se huonoin puoli tässä muutoksessa. Luokanopettajien lisä- ja uudiskouluttamiseen ruotsinopettajiksi on jo saatu rahoitusta - ja uuden ruotsinopettajaryhmän perustaminen on ollut toki RKP:n tavoitteissa. Mutta tässä tuodaan pakollinen ruotsi alaluokille
- häiritsemään niitä, jotka tarvitsisivat jokaisen mahdollisen vuoden suomen kielen ja sen käsitteiden haltuunottoon
- vähentämään A2-kielen lukijoita, koska kolmen vieraan kielen lukeminen alaluokilla on jo yksikielisissä perheissä maailmanlaajuisestikin harvinaista ja vaatii kieliin suuntautumista
- jättäen yläluokat neljän tunnin varaan, jotka voidaan jakaa joko 2+2+0 tai 2+1+1 - kaikki erinomaisen huonoja ratkaisuja opiskelun kannalta.

Miksi RKP ajoi läpi näin järjettömän ja vahinkoa tekevän uudistuksen suomenkielisiin kouluihin? Asiantuntijaryhmähän tätä ei tehnyt vaan sinä päivänä, kun tuntijakoehdotus ilman varhaistusta ilmestyi, RKP:n Nylander ilmoitti ruotsinkielisissä uutisissa, että nyt Ahtisaaripaperin lupaama aikaistus jäi saamatta ja RKP lähtee hakemaan sitä hallituksen suljettujen ovien takana (täsmäkäännös). Ja RKP sai mitä halusi päivää ennen juhannusta 2012. Suurin osa ihmisistä ei vieläkään tiedä, että ruotsi varhaistuu ja mitä kaikkea tähän liittyy.

[Jan-Erik Andelin]

Lähtökohtaisesti, ja yleisellä tasolla, pakollinen ruotsi olisi hyvä poistaa.