Vapautukset

[Jan-Erik Andelin]

Itse suosin toista ääripäätä: sovitaan pakkoruotsin vapautuksesta niille, joilla on todistus oppimisvaikeudesta tai monikielisestä kodista ilman ruotsia - muutamassa vuodessa koko rakennelma sulaisi pois tavisten vanhempien hermostuessa yhä lisääntyviin vapautuksiin.

Tätä ajatuksenkulkua en oikein ymmärrä. Miksi vanhemmat joiden lapset oppivat normikäyrällä hermostuisivat siitä, että lapset joilla on oppimisvaikeuksia saavat vapautuksia jostakin aineesta? Vai oliko sinulla joku ajatus julistaa pakollinen ruotsi jonkinlaiseksi kansalliseksi oppimisvaikeudeksi?

Minulle on täysin tuntematonta, että suomenkielisissä kouluissa olisi noin kova kuri nimenomaan ruotsin suhteen, ja että oppimisongemiin ei päästäisi käsiksi erityisopetuksella, tai lopulta vapautuksella. Ehkä paremmin tuntemani ruotsinkieliset koulut ovat sitten "kiltimpiä", olen erittäin harvoin törmännyt suomen kielestä vapautuksen saaneisiin. Ehkä siellä sitten herkemmin lähdetään yksilökohtasella opsilla (ruotsiksi IP, mikä lie suomeksi) hakemaan ratkaisua ongelmiin.

[JV Lehtonen]

Itse suosin toista ääripäätä: sovitaan pakkoruotsin vapautuksesta niille, joilla on todistus oppimisvaikeudesta tai monikielisestä kodista ilman ruotsia - muutamassa vuodessa koko rakennelma sulaisi pois tavisten vanhempien hermostuessa yhä lisääntyviin vapautuksiin.

Tätä ajatuksenkulkua en oikein ymmärrä. Miksi vanhemmat joiden lapset oppivat normikäyrällä hermostuisivat siitä, että lapset joilla on oppimisvaikeuksia saavat vapautuksia jostakin aineesta? Vai oliko sinulla joku ajatus julistaa pakollinen ruotsi jonkinlaiseksi kansalliseksi oppimisvaikeudeksi?

Minulle on täysin tuntematonta, että suomenkielisissä kouluissa olisi noin kova kuri nimenomaan ruotsin suhteen, ja että oppimisongemiin ei päästäisi käsiksi erityisopetuksella, tai lopulta vapautuksella. Ehkä paremmin tuntemani ruotsinkieliset koulut ovat sitten "kiltimpiä", olen erittäin harvoin törmännyt suomen kielestä vapautuksen saaneisiin. Ehkä siellä sitten herkemmin lähdetään yksilökohtasella opsilla (ruotsiksi IP, mikä lie suomeksi) hakemaan ratkaisua ongelmiin.

Poliittisesta aineesta pitää saada vapautus aivan kuten uskonto voidaan korvata elämänkatsomustiedolla!
Vapauttaminen pitää aloittaa yliopistoista, koska vapautusta hakeva on täysi-ikäinen ja tajuaa itse tekonsa seuraukset.
Ulkomaalaisethan vapautetaan automaattisesti, joten ruotsi de facto ei kuulu kompetenssiin M.O.T!
Se on simputusta!

Vapauttaminen hakemuksesta olisi helpoin ratkaisu tähän ongelmaan! Mutta koska pakkoruotsin luonne
on poliittinen, siitä ei anneta suomalaiselle vapautuksia. Se on osa poliittista kasvatusta-
länsimaisessa demokratiassa! Kiinassa ja Neuvostoliitossa poliittiset aineet ovat arkipäivää,
mutta ei länsimaisessa demokratiassa!

Jos RKP olisi fiksu, se ehdottaisi tätä vapautusmahdollisuuden laajentamista ulkomaalaisista suomalaisiin.
Siis tutkintoon kuuluisi ruotsi, mutta sen voisi korvata jollain muilla kieliopinnoilla.

Ja jotta ei voida syyttää asennevammaisia vanhempia koululaisen tulevaisuuden pilaamisesta,
vapautus tulisi ottaa käyttöön nimenomaan korkeakouluissa.

Tämä olisi yksinkertaisin ratkaisu-kivuttomin ratkaisu.

Opiskelija itse kantaisi seuraukset (ei pääse valtion leveää leipää 40 vuodeksi tienaamaan)

[JV Lehtonen]

Vapautukset korkeakoulujen pakkoruotsista voidaan tehdä muuttamatta tutkintoasetusta-
laajentamalla ruotsista vapauttaminen ulkomaalaisista opiskelijoista suomalaisiin opiskelijoihin!
FINELCin lausunnossa ehdotettiin jopa tutkintoasetuksen muutosta.

Vapautus hakemuksen perusteella olisi kivuttomin ratkaisu!
Samalla toteutuisi opiskelijoiden yhdenvertaisuus:
Ulkomaalaiselle ei ole pakkoruotsia,
suomalaiselle on!
Yhdenvertaisuus ei toteudu!

Yliopistojen kielikeskukset 2012:

"Perusasetelma on siis varsin ongelmallinen, ja todellisia, kestäviä ratkaisuja olisi korkeakoulujen näkökulmasta kaksi: joko 1) peruskoulun ja lukion tuottaman kielitaidon selvä kohentuminen, jotta sen varaan voidaan kielikeskuksissa rakentaa tutkintoasetuksen edellyttämä kielitaito, tai 2) lainsäädännön muuttaminen siten, että kytkös korkeakoulututkinnon suorittamisen ja toisen kotimaisen kielen taidon osoittamisen välillä puretaan.
Ensin mainittu vaihtoehto edellyttäisi kaikkien niiden toimenpide-ehdotusten menestyksellistä toteutumista, joita raportissa ehdotetaan kouluopetuksen kehittämiseksi. Opetussuunnitelmien ja oppimisympäristöjen kehittäminen, toiminnallisen kielitaidon ja oppijakeskeisyyden korostaminen sekä opettajankoulutuksen kehittäminen ovat kannatettavia toimenpiteitä, jotka edistäisivät myös korkea-asteen kielikoulutuksen tavoitteita. Jos peruskoulu ja lukio tuottaisivat sellaisen kielitaitopohjan kuin niiden pitäisi, korkeakoulujen tehtävä saattaa opiskelijat asetuksen edellyttämälle taitotasolle ruotsin kielessä olisi realistinen. Ylioppilaskokeen ohjaava vaikutus on tunnetusti suuri lukio-opetuksen suhteen, eikä ruotsin ylioppilaskokeen valinnaisuus ole omiaan kannustamaan tavoitteelliseen opiskeluun. Toisaalta lukion ruotsinopetus vaikuttaa edelleen keskittyvän pitkälti ylioppilaskirjoituksiin ja sitä kautta kielen rakenteiden korostamiseen kielitaidon muiden osa-alueiden kustannuksella, vaikka jo lähes puolet ikäluokasta jättää ruotsin kirjoittamatta.
Jälkimmäinen vaihtoehto vaatisi tutkintoasetuksen muuttamisen. Jos korkeakoulutasolla noudatettaisiin samaa logiikkaa kuin ylioppilaskirjoituksissa, korkeakouluopiskelijalla olisi subjektiivinen oikeus opiskella toista kotimaista kieltä ja osoittaa sen taito korkeakoulututkintoon johtavien opintojensa yhteydessä, mutta korkeakoulututkinnon saaminen olisi mahdollista myös ilman ruotsin taidon osoittamista. Voinee ennustaa, että joillakin tieteenaloilla ruotsin suorittaminen osana yliopistotutkintoa vähenisi radikaalisti, kun taas sellaisilla aloilla, joilta työllistytään julkisiin tehtäviin, ruotsin suorittaminen olisi edelleen suosittua. Ruotsin opiskeluun muodostuisi kannustin, koska sen suorittaminen toimisi työmarkkinoilla aitona kilpailuvalttina, jota kaikilla korkeakoulutetuilla ei automaattisesti olisi. Opiskelijan valinta olla osoittamatta ruotsin kielen taitoa yliopistotutkinnossaan ei olisi peruuttamaton, koska toisen kotimaisen taidon osoittamiseen erikseen on olemassa kaksikin toimivaa järjestelmää, valtionhallinnon kielikoe ja yleiset kielitutkinnot."

[JV Lehtonen]

"Ruotsin opiskeluun muodostuisi kannustin, koska sen suorittaminen toimisi työmarkkinoilla aitona kilpailuvalttina, jota kaikilla korkeakoulutetuilla ei automaattisesti olisi. Opiskelijan valinta olla osoittamatta ruotsin kielen taitoa yliopistotutkinnossaan ei olisi peruuttamaton, koska toisen kotimaisen taidon osoittamiseen erikseen on olemassa kaksikin toimivaa järjestelmää, valtionhallinnon kielikoe ja yleiset kielitutkinnot."

Vapautettu siis tietoisesti luopuisi tästä kannustimesta-ei aikuinen tarvitse holhousta tähän asiaan.

Ulkomaalainen opiskelija vapautetaan aina! Suomalainen istuu koko tuomion!

"Opiskelija, joka on saanut koulusivistyksensä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, voi saada vapautuksen ruotsin tai suomen kielen opinnoista. Hänen on kuitenkin vastaavasti suoritettava korkeakoulutasoisia kieliopintoja tutkintoon kuuluva määrä. Vapautuksen kieliopinnoista voi antaa ammattikorkeakoulun rehtori vapaamuotoisen anomuksen perusteella. Anomus toimitetaan opintotoimistoon."

[NRR]

Itse suosin toista ääripäätä: sovitaan pakkoruotsin vapautuksesta niille, joilla on todistus oppimisvaikeudesta tai monikielisestä kodista ilman ruotsia - muutamassa vuodessa koko rakennelma sulaisi pois tavisten vanhempien hermostuessa yhä lisääntyviin vapautuksiin.

Tätä ajatuksenkulkua en oikein ymmärrä. Miksi vanhemmat joiden lapset oppivat normikäyrällä hermostuisivat siitä, että lapset joilla on oppimisvaikeuksia saavat vapautuksia jostakin aineesta? Vai oliko sinulla joku ajatus julistaa pakollinen ruotsi jonkinlaiseksi kansalliseksi oppimisvaikeudeksi?

Meillä oli jossain vaiheessa toimivampi vapautuskäytäntö, mutta sitä on maahanmuuttajien lisääntyessä ilmeisesti kiristetty opetushallinnon virkamiesten taholta. Nyt vapautuksia ruotsista eivät saa kuin täysin mukautetut oppilaat, siis oppilaat, jotka lukevat esim. seiskalla viitosen kirjoja muissakin aineissa. Eräs tuntemani rehtori on kuvannut tilannetta sanomalla, että ruotsista on periaatteessa yhtä vaikea saada vapautusta kuin matematiikasta. Taustalla on tietysti tilanne, jossa esim. pääkaupunkiseudulla arvioidaan pian olevan 20% maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja erityisoppilaita lähes toinen mokoma. Sellaisesta vapautusten tulvasta ei pakkoruotsi selviäisi, tavikset ryhtyisivät kapinaan.

On liikuttavaa, että ruotsinkielisellä puolella ei ymmärretä tätä kapinaa. Ei ymmärretä, miten suuria vaikeuksia monissa perheissä on nuorten ruotsinkurssien suorittamisessa ja miten turhaksi tuo aine koetaan. Lähipiirissäni monessa perheessä äidin ja pojan välit ovat kiristyneet pakkoruotsin takia, miten paljon turhia perheriitoja!

Jos 20% ikäluokasta saisi vapautuksen (siitä samasta hyvästä syystä, joista toinen vieras kieli korvataan ruotsissa kotikielellä tai lisäopinnoilla koulukielessä tai englannissa) muiden katkeruus jo nyt kitkerän ruotsin kohdalla kuohahtaisi yli. Tämän suomenkieliset opetusalan virkamiehet ymmärtävät hyvin ja ovat siksi kiristäneet vapautukset olemattomiin.

Pienillä paikkakunnilla, jossa rehtorilla on kaikki valta, voidaan ehkä vielä saada vapautuksia. Isoissa kaupungeissa kyse on aina opetustoimen keskitetystä päätöksestä eikä vapautuksia saada. Olen nähnyt mm. oppilaan tulevan seiskalle suoraan valmentavalta ilman aiempia englannin opintoja heikon suomen kera ja taustalla eksoottinen aasialainen kieli - anottiin vapautusta, tuli kielteinen päätös ja koko yläkoulu riesaa kielistä. Vapautuksen anominen sitoo koululta paljon resursseja ja kun näin virasto linjaa vapautukset pois käytöstä, pian vapautuksia ei edes haeta. Syntyy pysyvä vinouma.

Lukioon menee (erityisesti poikia), joilla on päälle kasin keskiarvo mutta ruotsissa viitonen tai kuutonen. He istuvat samoilla kursseilla ruotsissa kympin tyttöjen kanssa - uudestaan ja uudestaan. Samaan aikaan moni vitosen tai kutosen ruotsin poika ammattikoulupuolella yrittää opetella niitä kymmentä sanaansa ja sekin on hankalaa.

Arvelen, että noin kolmanneksella oppilaista on erittäin suuria vaikeuksia saada ruotsinsa suoritettua. Vastaavasti noin kolmannes kokee pakkoruotsin sujuvan hyvin. Kaikilla tasoilla.

Näistä vinoutumista saadaan silloin tällöin tietoa myös esiin, mutta se häivytetään nopeasti: --- Opettajalehdessä erityisopettajan, erityispsykologin ja kielten lehtorin kannanotossa todettiin, että "opetuksen ja oppimisen ammattilaisina tuntuu vääryydeltä sisällyttää ruotsin opiskelu väkisin opinto-ohjelmaan, kun näille tunneille olisi hyödyllisempääkin käyttöä. --- Mikä pahinta: nähdä nuoren kamppailevan mahdottoman edessä ja lopulta lyövän hanskat tiskiin koko koulun suhteen." Arveletko heidän tuottavan propagandaa? --- Satakunta-lehdessä oli kuvattu paikallisen ammattikorkean tilannetta: "opiskelijoista vain murto-osa selviytyy ruotsin kielen opinnoista ilman tukiopetusta. Heikon lähtötason omaaville opiskelijoille ruotsin kurssi aiheuttaa runsaasti lisätöitä ja vaikeuttaa usein myös valmistumista. Valmentavat kurssit lisäävät myös ammattikorkeakoulujen opetuskustannuksia. --- Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista --- tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri." ---

Vain yläkoulussa annetaan ruotsin tukiopetusta tai erityisopetusta. Tämän seurauksena ensimmäisistä kokeista tulee seiskaa tai jopa kasia. Ja kun seiskan ruotsista on selvitty ilman ehtoja, on enää turha lähteä hakemaan vapautusta, vaikka minkälainen kielellinen ongelma havaitaan. Olen kuullut erityisopettajan harmittelevan, että tulikin autettua sitä oppilasta niin paljon seiskalla, ettei enää vapautusta saada, vaikka diagnoosit olisi saatu. Ruotsin lisäopetukseen sijoitetaan koulun tasolla valtavasti - erittäin huonoin tuloksin.

Myöhemmin tukea ei tule ja ruotsi onkin se aine, johon jatko-opinnot ammatillisella puolella, lukiossa tai korkea-asteella monen kohdalla kompastuvat. Tämä on uskomatonta mutta totta.

Oppilaat, jotka taistelevat ruotsistaan nelosia ja vitosia eivät tule koskaan käyttämään tuota kieltä. Heidän simputuksellaan ei ole mitään muuta funktiota kuin toimia pelotteena muille oppilaille ("näin opintosi menevät tärviölle, jollet panosta ruotsiin") ja osoittaa perheille, ettei ilman ruotsia ole mahdollisuutta menestyä. Jos tämä pelote, keppi ja porkkana poistuu - niin nuoret kuin heidän perheensä ryhtyvät paljon nykyistä avoimemmin kyseenalaistamaan pakkoruotsin - koska naapurikaan ei sitä lue vaan korvaa sen esim. laajemmilla matematiikan kursseilla ja on näin paremmassa asemassa jatkoon hakiessa.

[NRR]

---
Poliittisesta aineesta pitää saada vapautus aivan kuten uskonto voidaan korvata elämänkatsomustiedolla!
Vapauttaminen pitää aloittaa yliopistoista, koska vapautusta hakeva on täysi-ikäinen ja tajuaa itse tekonsa seuraukset.
---
Siis tutkintoon kuuluisi ruotsi, mutta sen voisi korvata jollain muilla kieliopinnoilla.

Vapautuksista olisi hyvä aloittaa.

En edelleenkään hyväksy korkeakoulutasolla pakollisia kieliopintoja. Jotka niitä tarvitsevat voivat suorittaa vapaasti - kun opinnot on oikeudenmukaisesti pisteytetty, niitä myös suoritetaan, mikäli niistä suinkin on omalla alalla hyötyä.

[NRR]

---
FINELCin lausunnossa ehdotettiin ---

"--- Jos korkeakoulutasolla noudatettaisiin samaa logiikkaa kuin ylioppilaskirjoituksissa, korkeakouluopiskelijalla olisi subjektiivinen oikeus opiskella toista kotimaista kieltä ja osoittaa sen taito korkeakoulututkintoon johtavien opintojensa yhteydessä, mutta korkeakoulututkinnon saaminen olisi mahdollista myös ilman ruotsin taidon osoittamista. Voinee ennustaa, että joillakin tieteenaloilla ruotsin suorittaminen osana yliopistotutkintoa vähenisi radikaalisti, kun taas sellaisilla aloilla, joilta työllistytään julkisiin tehtäviin, ruotsin suorittaminen olisi edelleen suosittua.---"

Näin.

[TK]

Kaikille yleinen ja yhtäläinen vapautus pakkoruotsista. Siis: pakkoruotsi pois suomenkielisistä kouluista kaikilta koulutasoilta alhaalta ylös asti.

http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi

Jos anomuksin pitäisi ruveta hakemaan vapautuksia pakkoruotsista tapaus kerrallaan, niin asia jäisi junnaamaan paikalleen lähes nykyisenlaisena. Surut tietysti pitäisivät tällaisesta systeemistä, jossa asian etenemistä olisi tosi helppoa jarruttaa.

[JV Lehtonen]

Kaikille yleinen ja yhtäläinen vapautus pakkoruotsista. Siis: pakkoruotsi pois suomenkielisistä kouluista kaikilta koulutasoilta alhaalta ylös asti.

http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi

Jos anomuksin pitäisi ruveta hakemaan vapautuksia pakkoruotsista tapaus kerrallaan, niin asia jäisi junnaamaan paikalleen lähes nykyisenlaisena. Surut tietysti pitäisivät tällaisesta systeemistä, jossa asian etenemistä olisi tosi helppoa jarruttaa.

Mielestäni tässä voitaisiin käyttää samaa kaavaa kuin pakkouskonnosta vapauttamisessa:
Alaikäisen puolesta vanhemmat ilmoittavat perheen vakaumuksen ja korkeakouluissa opiskelevat
voivat tehdä samanlaisen hakemuksen kuin ulkomaalaistaustaiset.
Mitään syytä ei hakemuksessa tarvitse ilmoittaa, kunhan ilmoittaa, että haen vapautusta.
Vapautus siis tulisi automaattisesti hakemuksen perusteella.
Samalla voi kirjallisesti sitoutua siihen, että ei aio valittaa valtiolle myöhemmin jäävänsä paitsi
"kaksikielisyyden kaikista rikkauksista ja mahdollisuuksista"- esim. "elämänpituisesta virkamiesurasta"!

Tämä olisi eräänlainen kompromissivaihtoehto.
JEA saisi välittää tämän ankkalammikkoon ja jos ei ehdotukselle tule ymmärrystä,
niin sitten on legitiimiä vaatia ruotsin erityisaseman purkamista kokonaisuudessaan.

Ruotsin erityisaseman lakkauttaminen on ainoa mahdollisuus, jos kerran systeemi, jota
RKP ja sen perävaunut kontrolloivat, ei halua joustaa milliäkään!

Eivät nämä mielestäni ole mitään äärivaihtoehtoja, mutta jos pakkokoneisto ei jousta,
silloin on täysin oikeutettua vaatia systeemiin perusteellista muutosta:

Ruotsin kielen erityisaseman lakkauttamista!

Olen nyt tässä liikkeellä kompromissihakuisella linjalla, jossa pääpaino on yksilönvapaudessa
ja yksilön omassa harkinnassa- holhousta ja sääntelyä vastustaen!

[JV Lehtonen]

Kohta on kuusi vuotta kulunut jo tästäkin, erittäin maltillisesta lausunnosta:
Ainoa muutos on ollut pakkoruotsin koventaminen aikaistamisen kautta
ja vapautusten de facto väheneminen.. (<NRR)


Suomi on kaksikielinen valtio, mutta miksi Suomessa ei voisi elää osaamatta ruotsia?

Puheenjohtajan sana

08.11.08

Vuosituhansia ihmiset ovat eläneet Suomessa osaamatta ruotsia. Nykypäivän Suomessa maamme ruotsinkielisille halutaan antaa mahdollisuus elää Suomessa osaamatta suomea. Moniarvoisuus tarkoittaa toisen ja oman elämänmuodon kunnioittamista. Miksi emme antaisi itsellemme mahdollisuutta elää Suomessa suomeksi ja opetellen vain niitä itsellemme vieraita kieliä, joiden taitoa itse koemme tarpeelliseksi tavoitella?

Sääty-yhteiskuntaan ruotsin osaaminen kuului luontevana osana. Nykyisen Suomen eliitit jatkavat tässä sääty-yhteiskunnan perinnettä. Eliittien elämään ruotsin osaaminen on kuulunut ja kuuluu luontevana osana. Entä me, jotka emme kuulu eliitteihin tai jotka ehkä vastustamme elitismiä?

Suomen valtio on kaksikielinen ja hyvä niin. Valtiollinen kaksikielisyys on kunnianosoitus ruotsinkielisen väestönosamme elämänmuodolle ja työlle. Myös ruotsinkielisten pitää voida samaistua Suomen valtioon. Valtiollinen kaksikielisyys kuuluu luontevasti myös kansallisiin perinteisiimme. On kuitenkin tärkeää oivaltaa, että Suomi ei tarkkaan ottaen ole kaksikielinen maa, vaikka onkin siis kaksikielinen valtio. Hokemalla ”Suomi on kaksikielinen maa” tämä unohtuu.

Nykyinen tulkinta valtiollisesta kaksikielisyydestä tarkoittaa käytännössä sitä, että koko kansa pakotetaan opiskelemaan ja rationaalisesti ajatellen siis myös osaamaan ruotsia. Ruotsin opetus laajeni koko kansaa koskevaksi peruskoulun myötä 1960-luvulla. Ruotsin osaaminen on tämän mukaisesti nähty koulutetun ihmisen ammattirooliin kuuluvana velvollisuutena ja koulutusyhteiskuntaan kuuluvana itsestään selvänä osana yleissivistystä.

Kansainvälistyvässä maailmassa, jossa on neljä ilmansuuntaa, näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Tietoyhteiskunnassa, jossa ei pärjää ilman englantia ja mieluusti pitäisi osata myös muita vieraita kieliä, ei ole edes viisasta että kaikki suomalaiset keskittyvät ruotsin opetteluun. Pakollisen opettelun tulokset etenkin kielissä, joiden opiskelussa on kyse myös identifikaatiosta eli jonkinasteisesta itsen kiinnittämisestä toiseen elämänmuotoon, jäävät myös käytännössä vaatimattomiksi.

Ruotsin kieltä koskevan itsestäänselvyyden kadotessa, velvollisuus alkaa näyttää pakolta. Suomenkielisellä on oikeus palveluihin omalla äidinkielellään, mutta opiskelijana tai työntekijänä meidän edellytetään osaavan ruotsia. Kaksikielinen valtio on sillä tavalla jakomielinen, että se antaa meille oikeuden elää asiakkaina ilman ruotsin taitoja, mutta tämä oikeus ei kuulu meille opiskelijan tai työntekijän roolissa.

Yhteiskuntamme eliitit tietävät edellä kosketellut ristiriidat, mutta eliitin jäsenet eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Tämä johtuu siitä, että jokainen eliitin jäsen haluaa edelleen kuulua eliittiin, siis siihen seuraan, jossa ruotsin kielen osaamista pidetään itsestään selvänä.

Suvaitsevassa Suomessa on mahdollisuus suorittaa asepalvelun sijasta siviilipalvelu. Eikö valtiovalta voisi samaan tapaan antaa erivapauden ruotsin opiskelusta niille, jotka haluavat sen sijaan opetella jotain toista itselle vierasta kieltä? Englannin lisäopinnotkaan eivät olisi monen kohdalla huono vaihtoehto.

Kansalaisten sosiaalisiin oikeuksiin pitäisi kuulua oikeus valita itse ne vieraat kielet, joihin haluaa perehtyä. Vieraiden kielten osaaminen kuuluu varmaankin välttämättömänä osana nykyaikaiseen elämänmuotoon ja yleissivistykseen, mutta onko oikein, että valtio määrää, että yksi näistä kielistä on ruotsi, mitään poikkeuksia sallimatta? Miksi nekään, jotka eivät edes pyri eliittiin ja kenties vastustavat elitismiä, eivät voi elää Suomessa osaamatta ruotsia?

Ilmari Rostila

Puheenjohtaja, Vapaa kielivalinta ry

[NRR]

Kohta on kuusi vuotta kulunut jo tästäkin, erittäin maltillisesta lausunnosta:

--- Moniarvoisuus tarkoittaa toisen ja oman elämänmuodon kunnioittamista. Miksi emme antaisi itsellemme mahdollisuutta elää Suomessa suomeksi ja opetellen vain niitä itsellemme vieraita kieliä, joiden taitoa itse koemme tarpeelliseksi tavoitella?

Sääty-yhteiskuntaan ruotsin osaaminen kuului luontevana osana. Nykyisen Suomen eliitit jatkavat tässä sääty-yhteiskunnan perinnettä. Eliittien elämään ruotsin osaaminen on kuulunut ja kuuluu luontevana osana. Entä me, jotka emme kuulu eliitteihin tai jotka ehkä vastustamme elitismiä?

--- Nykyinen tulkinta valtiollisesta kaksikielisyydestä tarkoittaa käytännössä sitä, että koko kansa pakotetaan opiskelemaan ja rationaalisesti ajatellen siis myös osaamaan ruotsia. --- Pakollisen opettelun tulokset etenkin kielissä, joiden opiskelussa on kyse myös identifikaatiosta eli jonkinasteisesta itsen kiinnittämisestä toiseen elämänmuotoon, jäävät myös käytännössä vaatimattomiksi.

--- Yhteiskuntamme eliitit tietävät edellä kosketellut ristiriidat, mutta eliitin jäsenet eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Tämä johtuu siitä, että jokainen eliitin jäsen haluaa edelleen kuulua eliittiin, siis siihen seuraan, jossa ruotsin kielen osaamista pidetään itsestään selvänä.

Suvaitsevassa Suomessa on mahdollisuus suorittaa asepalvelun sijasta siviilipalvelu. Eikö valtiovalta voisi samaan tapaan antaa erivapauden ruotsin opiskelusta niille, jotka haluavat sen sijaan opetella jotain toista itselle vierasta kieltä? Englannin lisäopinnotkaan eivät olisi monen kohdalla huono vaihtoehto.

--- onko oikein, että valtio määrää, että yksi näistä kielistä on ruotsi, mitään poikkeuksia sallimatta?---

Täysin ajankohtainen kommentti.

Ja täytyy myöntää, että käydessäni läpi noita maita, joissa on osin pakollinen kieli (ei englanti), en ole missään nähnyt niin kattavaa, alusta loppuun vaihtoehdotonta pakkoa kuin meillä.

[Weeku]

NRR: "Ja täytyy myöntää, että käydessäni läpi noita maita, joissa on osin pakollinen kieli (ei englanti), en ole missään nähnyt niin kattavaa, alusta loppuun vaihtoehdotonta pakkoa kuin meillä."

Voisitko kertoa, missä maissa on muiden kuin englannin kieli pakollista? Eurooppalaisista maista Irlannissa on iiri sekä Luxemburgissa saksa ja ranska, mutta muita ei minulle tule mieleen.

[NRR]

NRR: "Ja täytyy myöntää, että käydessäni läpi noita maita, joissa on osin pakollinen kieli (ei englanti), en ole missään nähnyt niin kattavaa, alusta loppuun vaihtoehdotonta pakkoa kuin meillä."

Voisitko kertoa, missä maissa on muiden kuin englannin kieli pakollista? Eurooppalaisista maista Irlannissa on iiri sekä Luxemburgissa saksa ja ranska, mutta muita ei minulle tule mieleen.

Lisäksi Islannissa tanska (tai norja/ruotsi). Sveitsissä on kantonikohtaisia kieliä ja monissa maissa aluekohtaisia kieliä kuten Baskimaan baski.

Yritän vielä etsiä vanhoja viestejä tästä aiheesta. Kanadassa on ranska pakollista jossain osissa jne.

[NRR]

Wikissä on näköjään artikkeli ”Virallisten kielten opetus eri maissa”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viralliste ... eri_maissa

Virallisten kielten opetus eri maissa on sellaisten kielten opetusta kouluissa, jotka ovat kyseisen maan virallisia kieliä. Vähemmistöasemassa olevien virallisten kielten tai osan virallisista kielistä pakollinen opiskelu on käytäntö useissa monikielisissä maissa. Eri maiden kielipoliittisten tilanteiden vertailu on vaikeaa maiden erilaisten kielisuhteiden ja historioiden vuoksi. Esimerkiksi Kanadan Ontariossa maan toisen virallisen kielen pakollista opiskelua perustellaan myös sillä, että ranskaa puhutaan laajasti ympäri maailmaa. Irlannissa puolestaan iirin opetuksen päätarkoituksena on ollut maassa aikaisemmin laajalti käytetyn kielen elvyttäminen.


Belgia (hollanti, ranska, saksa)

Belgiassa on kolme virallista kieltä. Opetustoimi on kieliyhteisöjen vastuulla ja kielten pakollisuus vaihtelee eri osissa maata. Toinen suurimmista kielistä, hollanti tai ranska, on pakollinen osassa maata 11 ikävuodesta eteenpäin. Hollantia puhuu Belgian väestöstä noin 60 % ja ranskaa noin kolmannes väestöstä. Maan kolmas virallinen kieli, selvästi vähemmistöasemassa oleva saksa, on saksankielisellä alueella olevissa ranskankielisissä kouluissa vaihtoehtoinen hollannin kanssa.

Etelä-Afrikka (englanti, afrikaans, zulu, xhosa, swazi, ndebele, eteläinen sotho, pohjoinen sotho, tsonga, tswana ja venda)

Etelä-Afrikassa on yksitoista virallista kieltä, joista kaikkia voidaan käyttää koulujen opetuskielenä. Kolmannelta luokalta alkaen oppilaiden tulee opiskella koulun opetuskielen lisäksi vähintään toista virallista kieltä. Lisäksi koulujen tulee edistää maan monikielisyyttä.

Irlanti (englanti, iiri)

Iiri on Irlannissa pakollista kaikissa valtion rahoitusta saavissa kouluissa, vaikka sen opettaminen pakollisena oppiaineena poistettiin 1973. Iirin kielenopetuksen tarkoituksena on elvyttää iirin kieltä maassa.

Islanti (vain islanti virallinen, pakollisena tanska tai jokin muua skandinaavinen kieli)

Islannissa oppilaiden on luettava jotain muuta skandinaavista kieltä, joka on yleensä käytännössä entisen emämaan kieli tanska. Muut skandinaaviset kielet eivät kuitenkaan ole virallisia kieliä. [Pienenä kansana, määrältään kutakuinkin yhtä suuri kuin suomenruotsalaisten vähemmistö, islantilaiset eivät voi tarjota kaikilla aloilla kattavaa koulutusta ja asiantuntijaverkostoa, on nojattava Skandinavian koulutus- ja asiantuntijaverkostoihin.]

Kanada (englanti, ranska)

Kanadassa koulujen opintosuunnitelmista päätetään provinssikohtaisesti. Kanada on liittovaltion tasolla täysin kaksikielinen ja kaikki liittovaltion palvelut on saatavissa molemmilla virallisilla kielillä.

Provinsseista New Brunswick on ainoa täysin kaksikielinen provinssi, jossa opetusta tarjotaan molemmilla virallisilla kielillä kaikilla luokilla, yliopistoissa ja ammattikouluissa. Manitoban julkishallinnon ja viranomaisten palvelut ovat saatavilla molemmilla kielillä ja ranskankielistä opetusta on laajasti tarjolla. Ontariossa ranskankielen opiskelu on pakollista toisena kielenä vain vuosiluokilla 4.–8. Québecissa ainoa virallinen kieli on ranska. Muissa provinsseissa ja territorioissa ranskankielistä opetusta on tarjolla vaihtelevasti.

Norja (kirjanorja, uusnorja)

Norjassa molempien norjan kirjakielen muotojen kirjanorjan (bokmål) ja uusnorjan (nynorsk) opiskelu on pakollista ungdomsskolen (peruskoulun yläluokkien) kahdeksannelta luokalta lähtien. Uusnorjaa käyttää ensisijaisena kirjakielenään noin 10–12 prosenttia norjalaisista.

Suomi (suomi, ruotsi)

Suomella on kaksi "kansalliskieltä", suomi ja ruotsi. Lisäksi saamella (käytännössä pohjois-, inarin- ja koltansaame), romanilla ja suomalaisella viittomakielellä on perustuslaissa mainittu erityisasema.

Suomen- ja ruotsinkieliset opiskelevat omaa ja toistensa kieltä peruskoulussa (pakollisena 7. luokalta paitsi Ahvenanmaalla), lukiossa ja korkeammissa koulutuslaitoksissa. Muiden kielien puhujat opiskelevat jompaa kumpaa kansalliskieltä joko äidinkielenä, toisena kielenä tai omalle ryhmällä (saamelaiset, romanit ja viittomakieliset) suunnatun opetussuunnitelman mukaan.

Kunnilla on velvollisuus järjestää suomen- ja ruotsinkielisten opetus näiden omalla äidinkielellä. Saamen kieltä opetetaan lähinnä saamelaisten kotiseutualueella. Muita perustuslaissa mainittuja kieliä voi opiskella äidinkielenä joissakin kouluissa.

Sveitsi (saksa, ranska, retoromaani)

Sveitsi, jossa on kolme virallista ja lisäksi yksi kansallinen kieli, joka on alueellisesti virallinen, edellyttää käytännössä kouluissa oppilailta äidinkielensä lisäksi vähintään yhden kansalliskielen opiskelua. Opetuksesta päätetään kuitenkin kantonikohtaisesti.

Saksan- ja ranskankielisillä alueilla opiskelu aloitetaan 9-vuotiaana. Retoromaaninkielisillä alueilla ja Ticinossa opiskellaan oppivelvollisuuden ajan sekä saksaa että ranskaa. Italiankielisessä Ticinossa on nykyisin myös englannin opiskelu pakollista, mutta vastaavasti ranskanopiskelun voi lopettaa 8. luokalla englannin alkaessa.

---


Suomen tilanne on erilainen siksikin, ettei täällä pakollinen kieli ole maailmankieli, ei pääkielen sukulaiskieli, ei enemmistön esivanhempien elvytettäviä kieli, ei kattavan koulutuksen kannalta välttämätön kieli,...

Suomen tilanne on siis uniikki.

[NRR]

Varsinainen propakkoruotsikeskus eli Jyväskylän Soveltavan kieltentutkimuksen laitoksen emeritusprofessori on tehnyt vuonna 2007 selvityksen: "VALTIONHALLINNON KIELIKOKEET: JOITAKIN KANSAINVÄLISIÄ VERTAILUJA"
http://www.oph.fi/download/47005_vhkielitutkinnot.pdf


"Artikkeli perustuu pääosin materiaaliin, joka on ollut saatavilla asianomaisten viranomaisten verkkosivuilla. Hyödyllistä lisäinformaatiota saatiin niistä vastauksista, joita useat EALTA-testausjärjestön jäsenet lähettivät sen keskustelulistalla esittämääni kyselyyn. Kerroin, mihin tarkoitukseen olin keräämässä tietoa, ja pyysin vihjeitä lähteistä ja myös omia kommentteja. Pyysin ilmoittamaan myös, mikäli vastaajan kotimaassa ei ole olemassa valtion virkamiehiä koskevia kielitaitovaatimuksia tai -kokeita. Sain nopeasti varsin suuren määrän vastauksia. Vastauksista käy ilmi, että virkamiesten kielitaitovaatimukset ja -kokeet eivät ole kovin yleisiä."

Luxemburg - koulussa kieliopinnot, ei kaikille erillistä virkakielikoetta vaan ainoastaan virkamiehiksi aikoville
"Luxemburgissa keskushallinnon tai aluehallinnon palveluksessa olevan virkamiehen tulee osata kolmea virallista kieltä: luxemburgia, ranskaa ja saksaa. Paikallishallinnossa virkamiehillä tulee olla tarvittava luxemburgilainen koulututkinto. Kun hakija aloittaa harjoittelun, hänen tulee osallistua julkishallintoon valmentavan INAP-oppilaitoksen koulutukseen ja läpäistä tutkinto viidessä osiossa, joista yksi on nimeltään ”hallintokielet” (luxemburgin kieli, ranska, saksa ja englanti)."

Belgia - ei edes koko maassa kahden kielen vaatimusta
Brysselissä virkamiehen tulee sekä valtionhallinnon että kunnallisissa viroissa osoittaa kielitaitonsa molemmissa virallisissa kielissä. Flaaminkieliselle alueelle työhön haluava virkamies, jonka äidinkieli ei ole flaamin kieli tai joka ei ole opiskellut flaaminkielisellä alueella, tarvitsee SELORin todistuksen flaamin kielen taidostaan.

Sveitsi - ei virkakielikokeita
Virkamiesten kielitaidosta todetaan, että kaikkien virkamiesten tulee ymmärtää ainakin toista virkakieltä (passiivinen tekstin ja puheen ymmärtämistaito), jota tarvitaan viran hoitamiseksi. Ylemmissä viroissa edellytetään tavallisesti myös hyvää aktiivista kielitaitoa ja, mikäli mahdollista, kolmannen hallintokielen passiivista hallintaa. Jokaisessa virassa tarvittava kielitaito todetaan tunnustetulla, standardisoidulla arviointitavalla. Käytännössä asioiminen viranomaisissa tapahtunee varsin usein siten, että kukin henkilö puhuu omaa kieltään, koska tavallisesti tällainen ”sekakommunikaatio” toimii hyvin. Mitään spesifiä tutkintoa ei valtionhallinnossa ole.

Saksa - pitää osata saksaa
--- pääsykokeista, joissa testataan osittain yleistietoutta ja osittain saksan kielen hallintaa.

Viro - pitää osata viroa
Viron itsenäistymisen jälkeen maassa alettiin valmistella uutta kielilakia, johon sisältyi myös laki virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta. --- Virossa on määritelty erilaisiin virkoihin vaadittava viron kielen taito.

Kanada - kielivaatimuksia vain virkamiehille, englanti + ranska
Palveluja on tarjottava molemmilla kielillä kaikissa liittohallituksen keskusvirastoissa ja pääkaupunkiseudulla. --- Vain 3 prosenttia hallinnonalan koulun uusista opiskelijoista opiskelee englantia ja loput ranskaa. Vuosittainen käyttökustannusbudjetti on lähes 20 miljoonaa dollaria. Kielitaidon kehittämistä varten on kuusi keskusta, ja kielikoulutuksessa on käytössä parisensataa oppimismateriaalia mukaan lukien erilainen verkkomateriaali.
Julkishallinnossa on kolme kielitaidon tasoa --- Korkeimman ---tason saavuttaminen maksaa arvion mukaan hieman yli 20 000 dollaria koulutettavaa kohti ja vaatii lähes 2300 koulutustuntia.

Intia - englanti ja paikalliskieli
Virkamiestutkinto jakautuu alustavaan ja päätutkintoon. --- Jos hakija läpäisee karsintakokeen, hän voi osallistua pääkokeeseen --- Pakollinen osa sisältää hakijan valitseman intialaisen kielen (yhden kahdeksasta) kokeen, englannin kielen
kokeen ja kirjoitelmakokeen ja kaksi yleisiä aiheita käsittelevää koetta. --- Hyväksytyistä valitaan kokelaat kahden vuoden koeajalle, ja he osallistuvat neljän kuukauden kurssille.

Etelä-Korea - englanti, korea kokeiden kieli
Etelä-Koreassa on vuodesta 1966 järjestetty virkamiesten valintakoe. Virkamiesura on ollut hyvin houkutteleva, ja osa yliopisto-opiskelijoista on opiskelunsa loppuvaiheessa laiminlyönyt varsinaisia opintojaan ja keskittynyt virkamieskokeeseen valmentautumiseen. Valmentautuminen on voinut olla hyvin totaalista ja vaatia lähes kaiken opiskelijan ajan. Tämän ongelman vähentämiseksi valintakokeessa pyritään palkitsemaan täysimittaisesta yliopisto-opiskelusta. Englannin kielen taitoa testataan nykyisin virallisesti tunnustetuilla testeillä.

Hongkong kiina, englanti
Hongkongissa on muutama vuosi sitten ryhdytty tehostamaan virkamiesten kielitaitoa nostamalla kielitaitovaatimuksia.
Hallituksen tavoitteena on ylläpitää valtionhallintoa, jonka henkilökunta osaa lukea ja kirjoittaa kahdella kielellä (englanti, kiina) ja on muissa suhteissa kolmikielistä (kantoninkiina, putonghua ja englanti).

YHTEENVETO
Tämä selvitys viittaa siihen, että oman järjestelmämme kehittämisessä lienee eniten hyötyä Kanadan kielipolitiikan ja kielitaidon arvioinnin laajamittaisesta kehitystyöstä. [Koska se on ainoa, missä on edes jonkinverran pakollisuutta - kuitenkin kyse on kahden maailmankielen, englanti - ranska, rinnakkainelosta ja ranskankielisten osuus on moninkertainen suomenruotsalaisten osuuteen verrattuna.]

Tästä selvityksestä on jo seitsemän vuotta. Olisikohan mahdollista tehdä tästä uusi versio ja siitä lyhennelmä vaikkapa hesarin ja hbl:n viikonloppunumeroon...