HS haluaisi, että yksilö voi rekisteröityä kaksikieliseksi

[JV Lehtonen]

JEA lienee tarkoittanut, ettei ymmärrä Pellon logiikkaa: "Jos kunta olisi kaksikielinen,
niin kunnalla ei olisi velvollisuutta tarjota suomenkielistä palvelua".

Asiahan on juuri päinvastoin: Esim. Helsingissä jokaisen lääkärin ja sairaanhoitajan on esitettävä
todistus ruotsin kielen taidosta, kun HKI kerran on "kaksikielinen" kaupunki!

Miksi sitten Pellossa kaksikielisyys poistaisi suomen kielen osaamisvaatimuksen,
varsinkin kun enemmistö eli 90 % on edelleen suomenkielisiä ?

Siksikö, että ruotsalainen lääkäri on ulkomaalainen lääkäri ?
Ulkomaalaisenhan ei tarvitse Suomessa osata kuin yhtä kansalliskieltä,
mutta suomalaisen on osattava kaksi kansalliskieltä!

Pellon kunnanjohtajalla lienee sattunut freudilainen lipsahdus:
Kunta on olemassa kuntalaisia varten, ei hallintokeplottelua varten!
Oikea tapa olisi ollut vaatia yhteistyökumppanilta suomen kielen osaamista
ja lähettää todistus siitä AVIlle!

Helsingin Sanomien kapeakatseisuus minua kyllä huvittaa:

Ikään kuin maassa ei olisi muita kaksikielisyyksiä kuin pyhä ruotsi-suomi-kaksikielisyys..
Koko käsite on typistetty ruotsi-suomi -kaksikielisyysideologian käyttöön!

[NRR]

Hesari siis kirjoittaa:

--- monelle voi olla yllätys, että väestörekisteri ei tunne kaksikielisyyttä. Virallisiin rekistereihin suomalaiselle merkitään yksi äidinkieli. --- Taustalla on tietysti pelko ruotsinkielisen vähemmistön aseman heikkenemisestä, jos päättäjät alkaisivat käyttää kaksikielisyyttä perusteluna vähemmistökielisten palvelujen karsimiseen. Pelko on aiheellinen. --- Yksi mahdollinen malli olisi, että rekisteröityminen kaksikieliseksi olisi mahdollista mutta vähemmistön oikeuksista päätettäessä kaksikielinen laskettaisiin aina vähemmistön vahvuuteen. Sillä poistuisi pelko enemmistön kulttuurisen ylivallan hivuttamisesta.

Onko tässä tosiaan syy siihen, miksei esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten toivomaa kaksikieliseksi rekisteröitymistä voida toteuttaa?

[JV Lehtonen]

Hesari siis kirjoittaa:

--- monelle voi olla yllätys, että väestörekisteri ei tunne kaksikielisyyttä. Virallisiin rekistereihin suomalaiselle merkitään yksi äidinkieli. --- Taustalla on tietysti pelko ruotsinkielisen vähemmistön aseman heikkenemisestä, jos päättäjät alkaisivat käyttää kaksikielisyyttä perusteluna vähemmistökielisten palvelujen karsimiseen. Pelko on aiheellinen. --- Yksi mahdollinen malli olisi, että rekisteröityminen kaksikieliseksi olisi mahdollista mutta vähemmistön oikeuksista päätettäessä kaksikielinen laskettaisiin aina vähemmistön vahvuuteen. Sillä poistuisi pelko enemmistön kulttuurisen ylivallan hivuttamisesta.

Onko tässä tosiaan syy siihen, miksei esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten toivomaa kaksikieliseksi rekisteröitymistä voida toteuttaa?

On. Suomen kielipolitiikassa "ruotsin kielen aseman heikkenemisen estäminen" on tärkein perusprinsiippi.
Kaikki muut kielipoliittiset ratkaisut ovat sille alisteisia.
Sinähän sen perusprinsiipin kaivauksissasi löysit vuodelta 1959!

[Jan-Erik Andelin]

Oikea tapa olisi ollut vaatia yhteistyökumppanilta suomen kielen osaamista ja lähettää todistus siitä AVIlle!

No juuri näin. Ja sitten olisi varmaan voitu lähettää niitä äidinkielensä vaihtaneita Ruotsiin hoidettavaksi, joskin on vaikeata selvittää ambulanssissa tajuttomalta henkilöltä mitä kieltä hän puhuisi jos olisi tajuissaan.

Kaksikielisessä Suomessa on samantyyppisiä ratkaisuja - äidinkielesi mukaan saatat mennä toisen kunnan akuuttivastaanotolle kuin muut. Esim. piskuisessa Myrskylässä suomenkieliset Lahteen, ruotsinkieliset Porvooseen.

Et kai sano, että olisi turhaa kirjata ylös todellista kaksikielisyyttä?

Toki sellaiset tiedot voi kerätä talteen eri tarpeita varten, mutta kaksikielisyys ei mielestäni korvaa sitä ominaisuutta, että jokaisella on edelleen äidinkieli, tai jos tässä yhteydessä sallitaan: "henkilökohtainen pääkieli".

[NRR]

Et kai sano, että olisi turhaa kirjata ylös todellista kaksikielisyyttä?

Toki sellaiset tiedot voi kerätä talteen eri tarpeita varten, mutta kaksikielisyys ei mielestäni korvaa sitä ominaisuutta, että jokaisella on edelleen äidinkieli, tai jos tässä yhteydessä sallitaan: "henkilökohtainen pääkieli".[/quote]

Ok, mutta silloin häivytetään oikeasti kaksikielisten todellisuutta ja samalla erilaisia tarpeita ja mahdollisuuksia - eikö vain?

Mielestäni Husein Muhammed kuvaa tätä todellisuutta kolumnissaan http://www.maailmankuvalehti.fi/kolumnit/13992:

"Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuonna 2013 kaikkiaan 70 000 avio- tai avoliitossa toinen puolisoista oli syntynyt muualla. Tällaisten perheiden lapset ovat mitä todennäköisimmin kaksikielisiä --- Mikä on kaksikielisten määrä, kun kuitenkin erikielisten, eri kansalaisuuksien ja jopa erimaalaisten kanssa parisuhteessa elävien määrä tiedetään tarkkaan? Penkomiseni oli turha. Suomessa rekisteröidään ja tilastoidaan henkilön äidinkieli, vaikka hän ei vielä syntyessään osaa mitään kieltä. Kahta tai useampaa äidinkieltä ei voi rekisteröidä, vaikka todistaisi hallitsevansa ne. --- En --- ole huolestunut lasten kielen oppimisesta, vaan vinoutuneesta järjestelmästä, jossa tunnustetaan vain yksi äidinkieli. Muiden kielten puhujien määrä on tarkka, mutta käytännössä karkean virheellinen. Kaksikielinen rekisteröi äidinkielekseen suomen eikä pagibeten tai ketsuan, vaikka puhuisi myös tätä äidinkielenään. Ei ole vaikea ennustaa, että kaksikielisistä tulee pian suurin vähemmistömme --- Tunnustetaanko heidät?"

[Jan-Erik Andelin]

Ok, mutta silloin häivytetään oikeasti kaksikielisten todellisuutta ja samalla erilaisia tarpeita ja mahdollisuuksia - eikö vain?

Ymmärrän, mutta mikä on siis suomi/arabia-perheen ja englanti/nepali-perheen yhteinen "tarve ja mahdollisuus"? Tämä Husein Muhammedin kolumni oli toki mielenkiintoinen, mutta muistutti vähän 30 vuoden takaista Folkhälsan-valistusta silloin kun ensimmäistä kertaa huomattiin, että suomi-ruotsi-avioliittoja oli mahdollista opastaa oikein akateemisillä teorioilla.

Minä olen ehkä enemmän harmissani siitä, että kaksi- tai monikielisistä kotitalouksista on ollut vaikeaa saada luotettavaa tilastotietoa.

[NRR]

mikä on siis suomi/arabia-perheen ja englanti/nepali-perheen yhteinen "tarve ja mahdollisuus"? ---
Minä olen ehkä enemmän harmissani siitä, että kaksi- tai monikielisistä kotitalouksista on ollut vaikeaa saada luotettavaa tilastotietoa.

Nimenomaan ongelmana on tuo, ettei ole todellista tietoa perheiden ja nuorten kielitilanteesta.

Minusta on yllättävää, etteivät esimerkiksi opetusta suunnittelevat tahot tiedä oppilaittemme taustoista, heillä voi olla kotikielinään esimerkiksi kaksi harvinaista maahanmuuttajakieltä. Moni kaksikielinen rekisteröidään suomenkieliseksi vaikka heillä olisi kaksikielisyyteen liittyviä ongelmia koulukielen kanssa. Kun prosentit eivät täsmää, eivät täsmää resurssit ja tuetkaan, eivätkä tutkimustarpeet ja realiteetit.

[Jan-Erik Andelin]

Aivan, mutta miksi väestörekisterin pitäisi kartoittaa nämä asiat, eivätkä koulut ja kouluvirastot? En nyt halua olla konservatiivinen, mutta mihin sijoittuu sitten sellainen vanha kategoria kuin kielitaito? Monessa tuntemissani kaksikielisissä perheissä henkilön paremmusjärjestyksessä osaamat kielet ovat

1. oma äidinkieli
2. englanti
3. puolison/partnerin kieli

[NRR]

Aivan, mutta miksi väestörekisterin pitäisi kartoittaa nämä asiat, eivätkä koulut ja kouluvirastot? En nyt halua olla konservatiivinen, mutta mihin sijoittuu sitten sellainen vanha kategoria kuin kielitaito? Monessa tuntemissani kaksikielisissä perheissä henkilön paremmusjärjestyksessä osaamat kielet ovat

1. oma äidinkieli
2. englanti
3. puolison/partnerin kieli

Nimikkeitä voi toki olla enemmänkin, mutta onko niin, ettei kaksikielisiä ole oikeasti olemassakaan?

Minä katson asiaa tietysti koulun kannalta, mutta onhan muitakin yhteiskunnan tasoja, joilla olisi oleellista tietää perheiden ja yksilöiden todelliset kielet.

Siis onko tässä jokin maailmanluokan ongelma, sellainen minkä vuoksi missään ei kerätä vastaavia tietoja?

[Jan-Erik Andelin]

Ei kai siinä ole mitään ongelmaa kerätä noita tietoja. Minun mielestäni saattaisi vain helposti käydä niin, että hallinto ei aina Hesarin ihannemallin mukaan jaksaisi mennä sen "vaikeimman kautta" eli priorisoimaan sen vähemmän puhutun kielen. Jos pakistanilaisperhe Padasjoella ilmoittaisi kielekseen vain urdun, kunta huojentuisi huomattavasti jos perhe ilmoittaisi myös englannin - jolloin se toinen kieli helposti jäisi ilman esim. kotiopetusta.

[Hansa]

"saattaisi vain helposti käydä niin, että hallinto ei aina Hesarin ihannemallin mukaan jaksaisi mennä sen "vaikeimman kautta" eli priorisoimaan sen vähemmän puhutun kielen... pakistanilaisperhe Padasjoella ilmoittaisi kielekseen...urdun "

J-A, ei tuossa tapauksessa ole tarpeellista edes mennä "vaikeimman kautta", koska urdu ei ole mikään pieni uhanalainen kieli, jota suomalaisten pitäisi tukea ja suojella. Urdun kieltä puhuu n 60 milj ihmistä, joista Pakistaniassa n 15 milj (Wikipedia).

Realiteetti on että Suomen kaltainen pieni kansakunta ei pysty opettamaan kaikkia maailman kieliä, esim satoja Afrikan tai Aasian kieliä joita maahanmuuttajat puhuvat äidinkielenään.

Suomen valtio ja kunnat ovat vastuussa ensisijaisesti suomesta ja suomenkielisestä kulttuurista, koska kieltämme ei suojella missään muussa maassa! Pakko on miettiä, mikä on tärkeää, Suomelle ja sen pääväestölle, jotta se säilyisi elinvoimaisena!
Ei suomea opeteta äidinkielenä Ranskassa, Saksassa,Britanniassa, Aasiassa, Afrikassa jne, paitsi suomalaisten omin ponnistuksin, omalla kustannuksella ja vapaa-ajalla.

Kylmä fakta on, että vaikka monikielisyys on erinomainen asia, monien eri vieraiden kielten puhujat ovat ensi sijassa itse vastuussa oman kielensä säilymisestä.

Oman maan rajojen sisällä on paikallaan tukea kieltä, joka on vaarassa kokonaan hävitä pois, kuten saame.

[NRR]

Ei kai siinä ole mitään ongelmaa kerätä noita tietoja. Minun mielestäni saattaisi vain helposti käydä niin, että hallinto ei aina Hesarin ihannemallin mukaan jaksaisi mennä sen "vaikeimman kautta" eli priorisoimaan sen vähemmän puhutun kielen. Jos pakistanilaisperhe Padasjoella ilmoittaisi kielekseen vain urdun, kunta huojentuisi huomattavasti jos perhe ilmoittaisi myös englannin - jolloin se toinen kieli helposti jäisi ilman esim. kotiopetusta.

Siis kokonaiskuvaa kansalaisten kieliasetelmasta ei voida piirtää siksi, että sitä kenties käytettäisiin perustelemaan tukea vain sille kotikielelle, jota maassa muutenkin puhutaan enemmän.

Ymmärrän huolen, mutta kuulostaa silti todella ongelmalliselta ratkaisutavalta. Näinkö asia on ratkaistu muuallakin?

Realiteetti on että Suomen kaltainen pieni kansakunta ei pysty opettamaan kaikkia maailman kieliä

Tämä on totta. Siksi tietokoneavusteiset opetusmateriaalit ja kurssit tulisi luoda koko Euroopan tasolla. Monikulttuurisuus/kielisyys on siis eurooppalainen hanke ja järkevimmin/tehokkaimmin keskitetysti - ja osin esimerkiksi eri kulttuurialueiden kanssa.

Suomessa tulisi luoda myös suomen kielen tietokoneavusteinen opetusympäristö muualla eläviä suomenkielisiä ja maahanmuuttajia varten.

[Hansa]

"tietokoneavusteiset opetusmateriaalit ja kurssit tulisi luoda koko Euroopan tasolla. Monikulttuurisuus/kielisyys on siis eurooppalainen hanke ja järkevimmin/tehokkaimmin keskitetysti - ja osin esimerkiksi eri kulttuurialueiden kanssa.

Suomessa tulisi luoda myös suomen kielen tietokoneavusteinen opetusympäristö muualla eläviä suomenkielisiä ja maahanmuuttajia varten."

Hieno ehdotus, että Euroopan tasolla eri kieliryhmiä varten luotaisiin tietokoneavusteiset oppimateriaalit oman äidinkielen oppimisen tarpeisiin.

Se vapauttasi velkaantuvat eurooppalaiset monikieliset valtiot pakosta järjestää uusille kielivähemmistöille monien kymmenien eri äidinkielten opetusta.

Tuota netissä tarjottavaa oman äidinkielen opiskelua voisi tarjota jo päiväkoti-ikäisille ja tietenkin peruskoulussa ja lukiossa ja miksei ammatillisissa opinnoissa.

Vastuu oman kielen säilyttämisestä jäisi kielivähemmistölle itselleen. Oman kielen opinnoista pitäisi tietysti antaa nuorelle opintopisteitä joilla voisi korvata jonkun muun kielen, esim ruotsin, opintoja.

Tuon opiskelun rinnalla maahanmuuttajat pitää velvoittaa opiskelemaan maan pääkielellä normaaleissa opetusryhmissä, jotta kotoutuminen uuteen maahan sujuisi vaikeuksitta. Se on välttämätöntä työllistymisen kannalta.