Eero Nevalainen kirjoitti:Ohramies kirjoitti:Voitteko kuvitella että kuulin ensimmäistä kertaa suomen sisusta jostain pakkoruotsin puolestapuhujan jutuista ennenkuin persuja oli edes eduskunnassa. Sittemmin vihollista on vaihdettu.
Tämä johtuu nimenomaan tästä nykyretoriikasta joka lähtee siitä että pakkoruotsia ei muka olisi kritisoitu koskaan aiemmin ennenkuin Suomessa nousi vallalle tämä "muukalaisvihamielinen" persunatsismi. Sehän tietenkään ei ole mitenkään totta, mutta koska persut ovat kätevä vihollinen niin sillä mennään.
Koko keskustelua käydään leimaamisen kautta - ohitetaan vaieten kielivapauden perusteet ja se, että enemmistö on aina ollut kielivapauden puolella.
Hesarissa keväällä Rostilan erinomaisen kirjan arviointiin oli kutsuttu emeritusprofessori Sauli Takala, joka ei osoittanut edes lukeneensa kirjaa vaan puhui siitä, miten "ruotsin aseman heikentyminen on seurausta Suomalaisuuden liiton 'myyräntyöstä', jolla asenteita on muokattu vuosikymmenet".
Takala on yksi niistä nimistä, jotka toistuvat pakkoruotsia rakentaneiden toimikuntien ja ryhmien jäsenluetteloissa. Hän on edellen kiihkeä pakollisen ruotsin puolustaja ja hänen tekstissään näyttää esiintyvän niitä sloganeita, joita pakkoruotsin pitkittäjien puolelta viljellään.
Tässä 2009 Takala kuvaa, miten hän näkee "kielikoulutuksen alasajon":
"Kielikoulutuksen alasajoon ovat osallistuneet eri tahot. Tässä mainittakoon Veikko Vennamon (smp.) vuoden 1984 alussa aloittama ruotsin vastainen kampanja, Helsingin Sanomien musiikkiarvostelijan Seppo Heikinheimon vastaava toiminta vuonna 1985 ja Suomalaisuuden liiton puheenjohtajan Erkki Pihkalan toiminta vuosina 1987–1988, mitä toimintaa seuraavat puheenjohtajat ovat jatkaneet. Vähemmän tunnettu lienee opetusministeri Riitta Uosukaisen (kok.) ja sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Erkki Pystysen (kok.) toiminta 1990-luvun alussa ruotsin tekemiseksi valinnaiseksi peruskoulun yläasteella, mikä pyrkimys epäonnistui selvin äänestysnumeroin. Toisen kotimaisen kielen kirjoittaminen ylioppilastutkinnossa tehtiin valinnaiseksi Tuula Haataisen (sd.) opetusministerikaudella vuonna 2005. Poikkeuksena tästä kielten alasajopyrkimyksestä oli päätös A2-kielen opiskelun mahdollisuudesta vuonna 1994, jolloin opetusministereinä toimivat kokoomuksen Riitta Uosukainen ja Olli-Pekka Heinonen. Nykyinen opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) muodostaa kielikoulutuksen alalla näkyvän myönteisen poikkeuksen viimeaikaisten opetusministereiden joukossa."
Omaa rooliaan Takala kuvaa näin:
"Olin aktiivisen työurani aikana mukana kielikoulutuksen eri alueita edustavissa hankkeissa, kuten kieliohjelmakomitean ja Euroopan kansalliskielten ja kulttuurien toimikuntien sihteerinä. Se antoi tilaisuuden kielikoulutuksen pitkäjänteiseen tarkkailuun. Ajankohta 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun puoliväliin oli Suomen kielikoulutuksen kulta-aikaa kielenopiskelun määrän mukaan arvoituna. Luotiin kielikoulutusjärjestelmä, joka kattoi perusopetuksen, yleissivistävän ja ammatillisen keskiasteen sekä korkeakoulutuksen. ---"
Pakollisuuden välttämättömyyttä hän kuvaa näin:
"Vuonna 1992 varoittelin rakentamasta kielikoulutusta ajankohtana kovin muodikkaan valinnaisuuden etuihin luottaen. Epäilyni valinnaisuuden eduista osoittautui todeksi. --- Yksilöiden useakielisyyttä edistetään nykyistä laajemmalla pakollisella kielenopiskelulla --- edistetään kielten ja muiden aineiden integrointia [Radio Vegassa 2009 hän ehdotti historian opiskelua ruotsiksi]. --- Opetusministeri on nyt liputtanut kielipoliittisen kokonaisohjelman laadinnan puolesta [kansalliskielistrategia?]. Presidentti Ahtisaaren johtama ryhmä on esittänyt samaa ja myös vastuuministerin nimittämistä. Meillä on lopultakin julkisesti tiedostettu kriisin vakavuus. Nyt varovaiseen optimismiin on tiettyä pohjaa."
lähde
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... sequence=1
Takala on niitä, jotka viestivät suomeksi - vastaavaa tekstiä ladellaan yleensä ruotsiksi.