Svenska nu jatkaa kouluilla

[NRR]

--- Englannin oppii kyllä paria vuotta myöhemminkin aloittaneena.

Ellei kyse ole lapsesta, jolla jo oman kielen haltuunotto vaatii paljon työtä. Noin kolmannes lapsista hyötyisi siitä, että saa rauhassa keskittyä äidinkieleensä alaluokilla ja rajoittaa vieraat kielet englantiin ainakin peruskoulussa.

[NRR]

Minulta meni useampi vuosi noissa lumekeskusteluissa ennen kuin tajusin, ettei ruotsinkielisten keskuudesta löydy minkäänlaista myötätuntoa ja ymmärrystä muiden kieliryhmien tunteita ja tarpeita kohtaan. Yritin kunnioituksella ja rakentavasti, yritin ja etsin. Vastassa oli aina umpiseinä. No, nyt ei ole edes sitä lumekeskustelua.

Tuomas Enbuske on tiukasti (tosin valitettavan harvakseltaan) kritisoinut pakkoruotsia "Svenska nu" -kytkennöistään huolimatta:

"Pakkoruotsin vastustajat ovat oikeassa. --- Jos joku ei tarvitse ruotsia elämässään, niin silloin hän ei sitä ei tarvitse. Ruotsin opiskelua puolustetaan usein sympaattisilla tarinoilla. Joku kertoo käytännön esimerkin elämästään; opiskelin ruotsia ja sitten pääsin Tukholmaan töihin, löysin ruotsinkielisen puolison tai luin mahtavia kirjoja ruotsiksi. Jos nyt kuitenkin ollaan älyllisesti rehellisiä, ongelmana on, että ruotsin kielen paikalle voisi pistää ihan minkä muun tahansa kielen tai taidon. --- Pakollisesta opiskelusta huolimatta suuri osa suomalaisista ei puhu sujuvaa ruotsia, moni ei ymmärrä sitä oikeastaan lainkaan. --- No, mikä pakkoruotsin vastustajissa sitten on niin hienoa? Se on liike, joka pyrkii pois suomalaisille tyypillisestä passiivisen aggressiivisesta alamaisen asemasta. --- Toisin kuin monet muut aktiiviset ryhmät, pakkoruotsin vastustajat eivät ole vaatimassa sellaista taloudellista etua itselleen, joka maksettaisiin muiden lompakoista. He vain vastustavat itseensä kohdistuvaa pakkoa. Ja kaikkien pakkojen pitäisi olla todella hyvin perusteltuja. Hyväksyttäviä pakkoja ovat juuri ja juuri esimerkiksi verotus, yksityisomaisuuden suoja ja valtion väkivaltamonopoli. Ja niidenkin ainoana tehtävänä pitäisi olla vain ihmisten vapauden turvaaminen."

Toimittaja Enbuske latasi myös presidenttiehdokas Biaudetille realiteetteja: jos sanotaan että pakko on vapautta, sehän on orwellilaista uuskieltä!

Näitä kommentteja kaivataan nyt.

[TMK]

--- Englannin oppii kyllä paria vuotta myöhemminkin aloittaneena.

Ellei kyse ole lapsesta, jolla jo oman kielen haltuunotto vaatii paljon työtä. Noin kolmannes lapsista hyötyisi siitä, että saa rauhassa keskittyä äidinkieleensä alaluokilla ja rajoittaa vieraat kielet englantiin ainakin peruskoulussa.

Itse olisin oppinut, samoin useampi muu kaverini. Lapsuuden lukuharrastus ennustanee hyvin kielellistä lahjakkuutta, ja luin lapsena paljon ja sujuvasti. Englantiin ei vain tarvinnut edes panostaa, koska sitä kuuli telkkarista koko ajan. (Englantia heikommin osaavalla kaverillani taisi olla tiukemmat katseluajat.) Tämän hetken nuorilla on Internet käytössään ja teinitkin lukevat kirjoja englanniksi, ei vain vielä minun aikanani.

[NRR]

--- Englannin oppii kyllä paria vuotta myöhemminkin aloittaneena.

Ellei kyse ole lapsesta, jolla jo oman kielen haltuunotto vaatii paljon työtä. Noin kolmannes lapsista hyötyisi siitä, että saa rauhassa keskittyä äidinkieleensä alaluokilla ja rajoittaa vieraat kielet englantiin ainakin peruskoulussa.

Itse olisin oppinut, samoin useampi muu kaverini. Lapsuuden lukuharrastus ennustanee hyvin kielellistä lahjakkuutta, ja luin lapsena paljon ja sujuvasti. Englantiin ei vain tarvinnut edes panostaa, koska sitä kuuli telkkarista koko ajan. (Englantia heikommin osaavalla kaverillani taisi olla tiukemmat katseluajat.) Tämän hetken nuorilla on Internet käytössään ja teinitkin lukevat kirjoja englanniksi, ei vain vielä minun aikanani.

Nimenomaan englannin käyttökelpoisuus jo lasten arjessa tekee siitä hyvän aloituskielen ja mahdollistaa hyvän kielitaidon niillekin, joille kielten oppiminen on vaikeaa.

[TMK]

Nimenomaan englannin käyttökelpoisuus jo lasten arjessa tekee siitä hyvän aloituskielen ja mahdollistaa hyvän kielitaidon niillekin, joille kielten oppiminen on vaikeaa.

Olen lukenut muistaakseni kielten opettajilta sellaisia mielipiteitä, että englannin helppous (ei eri artikkeleita, helppo verbien taivutus) on karhunpalvelus kielten oppimiselle myöhemmin. Esimerkiksi ranskan omaksumiseen menee enemmän aikaa, mutta englanti tuntuu sen jälkeen helpolta. Lisäksi ranskan tai venäjän aloittaminen nuorena opettaa lapselle lausumista ja eri äänteitä kuin suomen tai englannin kielissä, josta on taas apua muissakin kielissä myöhemmin.

[NRR]

Olen lukenut muistaakseni kielten opettajilta sellaisia mielipiteitä, että englannin helppous (ei eri artikkeleita, helppo verbien taivutus) on karhunpalvelus kielten oppimiselle myöhemmin.

Luulisi, että silloin suomen kielen oppiminen heti aluksi kaikkine kommervekkeineen olisi sitten tehnyt meistä loistavia kieltenoppijoita? Vai täytyykö kyseessä olla kielen numero kaksi?

Minulla ei toki ole mitään sitä vastaan, että vanhemmilla on mahdollisuus saada lapsilleen jokin varhainen toinen kieli - varsinkin, jos perheellä on siteitä tai intressejä johonkin kulttuuriin ja kieleen. Tämä ei vain ole kaikkien kohdalla se paras tai edes toimiva vaihtoehto.

Englanti on merkittävä voimauttava tekijä lapsen itsetunnolle sen avatessa ovia tv:ssä ja netissä, matkoilla ja ulkomaisten tuttavien ja näiden lasten kanssa.

[TMK]

Olen lukenut muistaakseni kielten opettajilta sellaisia mielipiteitä, että englannin helppous (ei eri artikkeleita, helppo verbien taivutus) on karhunpalvelus kielten oppimiselle myöhemmin.

Luulisi, että silloin suomen kielen oppiminen heti aluksi kaikkine kommervekkeineen olisi sitten tehnyt meistä loistavia kieltenoppijoita? Vai täytyykö kyseessä olla kielen numero kaksi?

Kyse onkin juuri siitä, että opitaan itselle erilainen kieli, ja tähän (kaikkien) kielten opiskeluun valmentaa parhaiten kieli, joka ei ole aluksi helppo. Ymmärtääkseni ranska muuttuu helpommaksi, kunhan siinä pääsee kunnolla alkuun ja se palkitsee siis tällä tavoin, kun taas englanti vaikeutuu. Tosin tälle tasolle harva pääsee/haluaa, enkä itse usko oppineeni enää paljoakaan lukiossa, joten pitkä englannin opiskelu meni minulla loppupäästä "hukkaan". Lisäksi esimerkiksi ranskan tai venäjän oppiminen avaa myös oven aivan erilaiseen kulttuuriin, toisin kuin englannin, koska meitä ympäröi englanninkielinen kulttuuri koko ajan. Tämän takia myös yleinen yhdistelmä englanti-ruotsi-saksa, minullakin ekat kielet, on jo aika haitallinen, koska kahden helpon kielen jälkeen tulee vaikeampi, mutta edelleen germaaninen kieli. Siinä vaiheessa alkaa olla lahjakaskin aika pulassa, jos vasta aikuisiällä alkaa opetella jotain romaanista tai slaavilaista kieltä. Nimim. Kokemusta on. Ei taivu enää kieli tai nouse intonaatio.

[NRR]

Ymmärtääkseni ranska muuttuu helpommaksi, kunhan siinä pääsee kunnolla alkuun ja se palkitsee siis tällä tavoin, kun taas englanti vaikeutuu. --- Nimim. Kokemusta on. Ei taivu enää kieli tai nouse intonaatio.

Jokainen vanhempi valitsee kokemuksensa mukaan ne näkemykset, joilla lastensa kieliopintoja ohjaa. Artikulaatio on tietysti sitä helpompi oppia, mitä varhaisemmin kieleen tutustuu.

Nähdäkseni kuitenkin A1- ja A2-kielet alkavat niin lähekkäin (kahden vuoden ero), että mitään suurta kielellistä oivallusta ei ehdi A1-ranskassa tai A1-ruotsissa tapahtua ennen A2-englannin alkua.

Kielet opitaan koulun ulkopuolella.

Vanhemmissa ikäluokissa on monia esimerkiksi saksan varhain aloittaneita, joilla ei ole kuitenkaan ollut mitenkään vahvempaa kykyä muiden kielten opiskeluun ja puhumaan oppiminen on kokonaan jäänyt syrjään.

Nuoremmissa ikäluokissa on jonkun verran A-ruotsin lukeneita, joista moni lukiossa vaihtaa B-ruotsiin, koska mikään arjessa ei tue ruotsin opiskelua ja siksi A-oppimäärä käy liian vaativaksi.

Oleellista ei näyttäisi olevan se, mitä koulussa on tapahtunut, vaan se, mitä tapahtuu koulun ulkopuolella. Oleellista on lähinnä se, että minkä kielen sitten valitseekin, sille on löydyttävä tukea joko perheen yhteisenä harrastuksena tai oppilaan omana harrastuksena. TV, elokuvat, lehdet, muut mediat sekä kontaktit kyseisellä kielellä ovat oleellisia. Englannille tämä tuki tulee automaattisesti, muille kielille se on itse hankittava.

Osa perheistä haluaa lastensa opiskelevan paljon kieliä. He yrittäköön parhaansa. Moni ei kuitenkaan halua painottaa vain kieliä vaan jotain ihan muuta.

[masa]

Kielitaito on väline; kielten osaaminen ei ole mikään itseisarvo. Tärkeä on oppia kieliä, ei oppia oppimaan kieliä.

Englanti on hyvä aloituskieli, koska se nykyajan lingua franca, jota jokaisen oletetaan osaavan. Englanti on myös liike-elämän , tieteen, juridiikan ja rahoituksen lingua franca, luulisinpa että myös tekniikan. Englanti on kielenä pirun vaikea: englannissa todella paljon sanoja ja kieli on täynä idiomeja. Suomalaisten oppima kouluenglanti on hyvä alku englannin osaamiselle, mutta vaativien työtehtävien hoitaminen englanniksi edellyttää vielä lisäopiskelua ja harjaantumista, vastaan kun tulevat erialojen idiomit. Eli aloitettakoon kielten opiskelu kaikista tärkeimmästä kielestä.

Ruotsi on kielenä huomattavasti helpompi kuin englanti, erityisesti kouluruotsi. Kieli kun on suomea ruotsiksi, sen kun pistää sanoja pötköön ja muistaa kieliopin. Kunpa ruotsin osaamisesta vain olisi edes jotain hyötyä; ei olisi aivan turhan vuoksi tullut opiskeltua kieltä 6-7 vuotta. (Mukaan luettuna vuosi yliopistolla, jolloin en käynyt yhdelläkään tunnilla. Laskin sen varaan, että saan pakollisen virkamiestutkinnon läpi enempää harjoittelematta)

Lisäksi pystyn lukemaan saksaa ja ymmärrän kohtuullisesti Pohjois-Saksassa puhuttua kieltä. Saksa vaikuttaa helpohkolta ja loogiselta kieleltä. Tosin olen joskus yrittänyt tulkita saksan kielistä sopimusta, on muuten kauheaa kieltä: yksittäiset lauseet, puhumattakaan virkkeistä, ovat pitkiä kuin nälkävuosi ja verbi viimeisenä. Suomalaisella logiikalla lauseita kannattaa alkaa lukea peräpäästä

Venäjääkin olen yrittänyt opiskella, mutta huonolla menestyksellä. Kyseisen kielen opiskelu täytyy aloittaa nuorena, jotta sen oppisi. Aikuisiällä aika ja energia ei riitä.

Vanhin tytär on duunissa Kiinassa. Väittää osaavansa kieltä, en tiedä, sikäläisessa ravintolassa tosin saamme ruokaa hänen tilaamanaan - en tosin tiedä onko ruoka sitä, mitä hän lopulta
oletti meidän saavan Tyttären mukaan mandariinikiinan ongelmat ovat lausumisessa ja kirjoitusmerkeissä. Sama sana voi kuulemma merkitä kovin eri asioita eri tavalla lausuttuna. Kielioppi on kuulemma yksinkertainen.

[NRR]

Meillä kaikilla on omat kokemuksemme kieltenopiskelusta ja ne ovat virkistävän erilaisia. Juuri siksi yksilöiden erilaisuus on avainkäsite mietittäessä, miten kieltenopiskelu tulee järjestää.

Ruotsi on kielenä huomattavasti helpompi kuin englanti, erityisesti kouluruotsi. Kieli kun on suomea ruotsiksi, sen kun pistää sanoja pötköön ja muistaa kieliopin. Kunpa ruotsin osaamisesta vain olisi edes jotain hyötyä; ei olisi aivan turhan vuoksi tullut opiskeltua kieltä 6-7 vuotta. (Mukaan luettuna vuosi yliopistolla, jolloin en käynyt yhdelläkään tunnilla. Laskin sen varaan, että saan pakollisen virkamiestutkinnon läpi enempää harjoittelematta)

Ok. MUTTA tämä ei ole koko totuus. Hyvin monelle lahjakkaalle ihmiselle ruotsi on todella vaikea kieli.

Kirjoitin ylempänä esimerkiksi ammattikoulujen henkilöstön kuvaamista virkaruotsin ongelmista: "opiskelijoista vain murto-osa selviytyy ruotsin kielen opinnoista ilman tukiopetusta. Heikon lähtötason omaaville opiskelijoille ruotsin kurssi aiheuttaa runsaasti lisätöitä ja vaikeuttaa usein myös valmistumista. Valmentavat kurssit lisäävät myös ammattikorkeakoulujen opetuskustannuksia. --- Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista --- tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri."

Miten ihmeessä saamme normalisoitua keskustelun kieltenopiskelusta niin, että voidaan puhua pakkovirkakielen ongelmista leimaamatta ketään laiskaksi tai tyhmäksi, kun osa muistaa, ettei joutunut pätkääkään lukemaan mokomaan helppoon tenttiin? (Muuten minulla pakkovirkaruotsi oli kyllä pakollista opetusta, josta ei saanut olla paljoa poissa, vaikka ällän olinkin ruotsista kirjoittanut.)

On paljon ihmisiä, joille ei ole helppoja kieliä - on vain vaikeita ja vielä vaikeampia kieliä, joiden joukosta nousevat ne kielet, joiden käyttöaste ja hyöty ovat riittävän suuria, jotta kieli opitaan siihen tarkoitukseen, mihin ihminen on sen kehittänyt: kommunikaatioon itselle tärkeistä asioista itselle tärkeiden ihmisten kanssa ja vahvimmalla yhteisellä kielellä.

[TMK]

Kielitaito on väline; kielten osaaminen ei ole mikään itseisarvo. Tärkeä on oppia kieliä, ei oppia oppimaan kieliä.
---
Venäjääkin olen yrittänyt opiskella, mutta huonolla menestyksellä. Kyseisen kielen opiskelu täytyy aloittaa nuorena, jotta sen oppisi. Aikuisiällä aika ja energia ei riitä.

Kieltenopettajien(?) pointti olikin, että englanti opettaa liian helpolle. Oppimiseen ei tarvitse panostaa. Vähän kuin omalla kohdallani peruskoulu ja lukio olivat turhan helppoja, enkä ole koskaan oppinut oikeasti opiskelemaan.

Ja tuon takia ranska (tai venäjä) pitäisi aloittaa mahdollisimman aikaisin, siinä tarvitaan jokainen mahdollinen vuosi ja juuri siellä alle teini-ikäisenä. Muilla kielillä aloittaneet kaverini ovat kyllä kirineet meidät muut kiinni, mutta heillä on myös toinen vahva kieli, kun itse joudun pärjäämään pelkällä englannilla. Itse tykkäsin lapsena ranskankielisestä musiikista, joten harrastuneisuutta olisi varmaan löytynyt koulun ulkopuoleltakin. Olin myös kovin kateellinen, kun istuin samalla venäjän tunnilla niin ranskalaisen ranskan opettajani kuin italialaisen kaverinikin kanssa. Molempien lausuminen oli aivan eri maailmasta kuin minulla...

Lisäksi sekä äitini että isäni osasivat hyvin saksaa, koska olivat aloittaneet ne aikaisin, ruotsiakin enemmän tai vähemmän, isä myös vähän englantia lyseon käyneenä. Molemmilla oli jopa ollut saksalainen kirjeenvaihtokaveri ja tämä tapahtui heti sodan jälkeen ja sitten vähän myöhemmin. Puhuminen oli ehkä vähän vaikeaa, mutta kieltä osasivat varmaan molemmat paremmin kuin minä koskaan. Eli tosiaan muiden kielten oppiminen on omasta harrastuneisuudesta kiinni ja niitä on helpompi harrastaa, mitä parempi pohja on. Nyt voi katsoa vaikka ranskankielisiä ohjelmia ja kaikkea muuta sellaista, mistä ei voinut aiemmin unelmoidakaan.

[NRR]

Saamaansa palautteeseen hän vastasi seuraavasti:

OK Finland inte (?)ockuperat utan DEL av Sverige i 700 år.
OK tvåspråkigheten inskriven i författningen.
MEN varför är "tvångssvenskan" en så het potatis om nu alla finländare är nöjda med författningens innehåll . Själv har jag alltid blivit mest förvånad över att träffa finländare (i Finland)som inte talar finska,bara svenska.Eller för den delen personal på det stora varuhuset i Helsinki som enbart talar finska.Eller,faktiskt,finländare som bott nästan hela livet i Sverige utan att lära sig svenska....
Det där med språk....
mvh Lena i Sverige

Olen haistavinani ironiaa Lenan ensimmäisessä lauseessa, missä hän korjaa? käsityksiään saamaansa palautteen perusteella. OK Suomi ei? ollut miehitetty vaan OSA Ruotsia 700 vuotta.
Sitä Lena kumminkin ihmettelee, että miksi sitten pakkoruotsi on niin kuuma peruna jos nyt kaikki suomalaiset ovat tyytyväisiä tilanteeseen.

Elikkä kuten täällä on ennenkin mainittu, ulkopuoliselle riikinruotsalaiselle tarkkailijalle aukeaa tilanteen koko älyttömyys kun he joutuvat sen kanssa silmätysten, kun taas osalle meidän kotiruotsalaisia ei millään ilveellä.

Tuo miehitys on tosi arka aihe.

Sarjassa "Suomi on [pakko]ruotsalainen" kysyttiin historijoitsijoilta "Mistä suomalaisten siis tulisi olla kiitollisia Ruotsille?" Tutkija Keskisarja vastaa: "Ei mistään - Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti." Ja Keskisarja jatkaa: "Sen sijaan suomalaiset voivat olla kiitollisia kohtalolle tai sallimukselle: Ruotsinkielisissä saimme aika mukavan herrakansan verrattuna baltiansaksalaisiin.

Näin siis sekä Viron että Suomen kohdalla voidaan puhua herrakansoista, virolaisilla oli baltiansaksalaisensa ja suomalaisilla "aika mukavat" ruotsalaisensa. Jos näin tekee arvostettu historijoitsija niin miksemme mekin. Olihan tuossa annettu tunnustusta ruotsalaisille, ne "aika mukavat".

Mutkikkaan tilanteesta tekee se, että baltiansaksalaisilla ei ole enää asemaa Baltiassa sen sijaan meille on jäänyt vahva suomenruotsalainen vähemmistö, joka on osin talonpoikaistaustainen osin vanhan eliitin jälkeläisiä - ja he ovat asemassa, jossa he haluavat kirjoittaa historian siten, että ilman ruotsalaisia suomalaiset olisivat metsäläisiä edelleen. Huono omatunto historiasta peitetään laatimalla siitä ikioma tulkinta ilman mainintaa herrakansasta. Suomalaiset olisivat muka ainoa kansa Euroopassa, jota mikään sivistys ei olisi saavuttanut ilman "sivistynyttä Ruotsia". Muuten "Suomi on [pakko]ruotsalainen" -sarjassa todettiin ohimennen, että on luonnollista, että 1800-luvun eliitin jälkeläiset ovat yliedustettuna nykyisissä valtarakenteissa. Näin selitettiin nimenomaan ruotsinkielisten sijoittumista yhteiskunnassa.

Joten tutkijoilla on oma tapansa puhua näistä asioista - onko sama sallittua meille muille...

[Hillevi Henanen]

Minulta meni useampi vuosi noissa lumekeskusteluissa ennen kuin tajusin, ettei ruotsinkielisten keskuudesta löydy minkäänlaista myötätuntoa ja ymmärrystä muiden kieliryhmien tunteita ja tarpeita kohtaan. Yritin kunnioituksella ja rakentavasti, yritin ja etsin. Vastassa oli aina umpiseinä. No, nyt ei ole edes sitä lumekeskustelua.

Kun vuosi sitten rupesin tätä asiaa miettimään, oli ensin täysin mahdotonta hahmottaa sitä, että mikä tässä selvässä asiassa oikein mättää. Sitten onneksi löysin nämä VKV:n sivut, ja kuva on kummasti kirkastunut luettuani kaiken, mitä täällä yleisellä puolella on kirjoitettu (Toinen puoli on vielä kesken).

Olen toiminut koko ikäni kaupallisella puolella, eikä minulla ole tarvittavaa tietoa opetuspuolen asioiden ymmärtämiseen. Sen takia täältä saatu tieto ja analyysit ovat olleet korvaamattoman arvokkaita. Kiitos ennen kaikkea sinun, NRR, minun ei tarvitse vuosikausia hakata päätäni seinään.
Silti en jaksa olla ihmettelemättä aivopesun voimaa, jolla muuten fiksut ihmiset saadaan sokeutettua ilmeiselle vääryydelle.

Pakkoruotsittajat kehtaavat pokkana väittää, että suomenkieliset eivät halua laiskuuttaan ja tyhmyyttään opiskella, vaikka puolueeton Pisa-tutkimus kertoo yksiselitteisesti ihan muuta.

Kun esim. katsoo noita Lappeenrannan lasten kieliopintovalintoja, ei voi muuta kuin ihailla sitä, että ihmiset yrittävät laajentaa kielipohjaa pakkoruotsista huolimatta. Toivottavasti jaksavat vielä jonkin aikaa. Osa heistä ainakin selvästi uskoo pakkoruotsittomaan tulevaisuuteen.

[JV Lehtonen]

"Silti en jaksa olla ihmettelemättä aivopesun voimaa, jolla muuten fiksut ihmiset saadaan sokeutettua ilmeiselle vääryydelle."

Kyllähän ihmiskunnan historian saatossa aivopesu on osoittanut voimansa lukemattomia kertoja.
Jopa yksinkertaisin suomalainen osaa toistaa ylevän lauseen:"Suomi on kaksikielinen maa"

Mutta miksi meitä aktiiveja ei ole onnistuttu aivopesemään ?

Yhtenä yhteisenä nimittäjänä monella kieliaktivistilla on kokemus elämästä Suomen rajojen ulkopuolella.
Itse olen esim. Facebookissa tutustunut moneen ulkosuomalaiseen,
joka ihmettelee Suomessa edelleen
jatkuvaa pakottamista.

Oma taustani on lähtökohtaisen perisuomalaisuuteni ohella
kansainvälistyminen nimenomaan Ruotsin ja ruotsin ohi:

Suoraan Eurooppaan, suoraan Venäjälle, suoraan Kiinaan.

Ankkalammikon antikristus Heikki Tala on myös huomattavan kansainvälinen toimija.

Kansain-välisyys onkin järkevä lähtökohta kielikysymyksessä, koska ruotsin opiskelu
ei suinkaan ole KANSAIN välistä, koska olemme sama kansa, jolla on "kaksi kieltä".

Asiaa voi pohtia filosofisesti useasta eri näkökulmasta, mutta epäjohdonmukaisuus tuntuu
olevan pakottajien "geneettinen erityisominaisuus"

Oma ohjelmani on päivitetty:

OIKEUDENMUKAINEN; TARKOITUKSENMUKAINEN; JOHDONMUKAINEN
KIELIPOLITIIKKA!

Suomen nykyinen kielipolitiikka on näiden täydellinen vastakohta!

Saa käyttää, mutta ei oo pakko!

[Hillevi Henanen]

Kyllähän ihmiskunnan historian saatossa aivopesu on osoittanut voimansa lukemattomia kertoja.
Jopa yksinkertaisin suomalainen osaa toistaa ylevän lauseen:"Suomi on kaksikielinen maa"

Tällaista vaan ei suostu näkemään omassa kotimaassaan ennen kuin lekalla humautetaan päähän.