Mikä herättää ihmiset ajattelemaan ja perustelemaan itse?

[NRR]

Katseltiin hetki sitten ohjelmaa aivojen tavasta säästää turhaa työtä käyttämällä oikopolkuja päätöksenteossa. Ohjelmassa kuvattiin tapoja, joilla mainonta ja politiikka hyötyvät tästä. Ohjelma oli ulkomailta, eikä siinä tietenkään puhuttu pakkoruotsista, mutta oli vaikea olla tekemättä näitä rinnastuksia.

- aivot on helppo huijata valitsemaan jotain toistuvilla (piilo)viesteillä (manipulointi toistolla)
esim. sloganinomaiset ruotsihehkutukset koulukirjoissa, tv-ohjelmissa, sanomalehtiteksteissä ja virallisissa asiakirjoissa eivät voi olla vaikuttamatta siihen, miten jatkaa lauseita "pakollinen ruotsi kaikille on ..." tai "Norden on ..." tai "suomalaisuus on ..."

- aivot ottavat vastaan usein vain viestin alun ja tekevät päätöksensä sen perusteella (ensivaikutelma ratkaisee)
esim. vanha slogan "ruotsi on rikkaus" toimii, vaikkei sitä seuraa mitään tai sitä seuraisi pelkkää jargonia, kun taas pakkoruotsin pitkä kritiikki jää aivoilta useimmiten hahmottamatta ellei ihminen ole valmiiksi kriittinen
toisaalta esim. sana pakkoruotsi pyritään eliminoimaan juuri siksi, että se paitsi kuvaa hyvin tilannetta myös vakuuttaa aivot, käyttää siis samaa oikopolkua kuin "ruotsi on rikkaus"-sloganit

- aivot hyväksyvät merkillisiäkin viestejä, kun uskoo lähteen olevan luotettava (auktoriteetti-, asiantuntijaharha)
esim. pakon kannattajat marssittavat jatkuvasti esiin näitä ns. tutkimuksia pakon puolesta ja ns. tulkintoja kielivapautta vastaan, dokumenteilta näyttäviä "Suomi on ruotsalainen" -ohjelmia ja jopa presidentti voi lytätä pakon kritiikin pelkkänä laiskuutena ihan vain auktoriteettinsa voimalla

- aivot tukeutuvat mielellään ryhmän mielipiteeseen (laumalogiikka)
esim. jotta kukaan ei mielellään nouse ensimmäisenä vanhempainillassa tai työpaikallaan vaatimaan kielivapautta, pakon ymmärtäjät julistavat kaiken aikaa, että pakkoa kritisoi vain muutama rasistiluuseri

Pakkoruotsin ymmärtäjät, jotka luulevat tietävänsä meitä paremmin, että pakkoruotsi muka olisi lastemme etu, ovat vain päästäneet aivonsa autopilotille.

Suorastaan liikuttava tunnustus oli tämä opetushallituksen vastaus siihen, mitä kieliä voitaisiin opiskella ruotsin sijaan: "emme pysty ajattelemaan noin pitkälle". Niinpä, sitä on tuotettu autopilotilla liturgiapläjäyksiä poikineen.

Tärkeintä on siis saada ihmiset ajattelemaan itse ja huomaamaan tilanteet, joissa aivot haluaisivat turvautua oikopolkuja etsivään autopilottiin. Kyse ei ole vain pakkoruotsista vaan laajemminkin siitä, pystyvätkö ihmiset rakentamaan ajattelevien yksilöiden yhteisöjä.

[JV Lehtonen]

"Mikä herättää ihmiset ajattelemaan ja perustelemaan itse?"

Ensisijaisesti meidän valaistuneiden harjoittama sitkeä
vaikuttaminen, toistaminen,
täsmentäminen, kyseenalaistaminen-

ruohonjuuritason vaikuttaminen!

Kannattaa myös pohtia omaa "evoluutiota":
Miten meistä aikoinaan tuli kielipolitiikan kriitikkoja.

Oma kehitykseni kielipolitiikan kriitikoksi alkoi luettuani Paavo Lipposen toiminnasta
vapaan (kieli)valinnan toteutumista vastaan:

Minut herätti se käsittämätön vimma, jolla muutosta vastustettiin.
"Mikä on todellinen motiivi vapauden vastustamisessa ?"

Eli kiitos Paavo Lipposelle herätyksestä!

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/107396 ... yokokeesta

[Hannu Jussi]

Heräämistä tapahtuu muuallakin.

Joitakin päiviä sitten kirjoitin Hbl:ssä olleesta Norden artikkelista, jossa Sasi ei voinut hyväksyä Skotlantia ei Viroa mukaan. Tänään yleisönosastossa entinen Norden aktivisti, Johan Strang, kirjoittaa ettei näe muiden maiden mukaantuloa osittaista mukaantuloa ongelmana, koska yhteinen viralline kieli on englanti. ".... utgör heller inte språket något större hinder, eftersom samarbetet officiellt sker på engelska."

[NRR]

Minut herätti se käsittämätön vimma, jolla muutosta vastustettiin.
"Mikä on todellinen motiivi vapauden vastustamisessa ?"

Totta.

Kun tiesin, että perheeseemme tarvittaisiin toisenlainen kielipaletti, lähdin vaikuttamaan uuteen tuntijakoon yli viisi vuotta sitten. Ajattelin, että onhan se nyt ihan selvä asia monikielistyvässä ja moniarvoisessa maassa, että kielten opetuksen tulee seurata kansainvälistä, yksilön ja yhteisön parhaasta lähtevää mallia.

Vastassa olikin täydellinen pysähtyneisyys, Ahtisaaripaperit, Ahvenanmaan kielivapauden piilottelu, "yritä käydä skandinaavista"-neuvot aina "Suomi on ruotsalainen"-propagandaan. Tämä vyörytys tuli kyllä yllätyksenä.

Ehkä pelkästään nostamalla esiin pakon kannattajien ja ymmärtäjien antamia vastauksia herätellään kaikkein parhaiten?

[NRR]

Heräämistä tapahtuu muuallakin.

Joitakin päiviä sitten kirjoitin Hbl:ssä olleesta Norden artikkelista, jossa Sasi ei voinut hyväksyä Skotlantia ei Viroa mukaan. Tänään yleisönosastossa entinen Norden aktivisti, Johan Strang, kirjoittaa ettei näe muiden maiden mukaantuloa osittaista mukaantuloa ongelmana, koska yhteinen viralline kieli on englanti. ".... utgör heller inte språket något större hinder, eftersom samarbetet officiellt sker på engelska."

Hallelujah! Norden-korttikin alkaa rakoilla.

[JV Lehtonen]

Vapauden vastustajien ylilyönnit ovat tärkeä osa laajempaa heräämistä.

Esim. Itä-Suomen kielikokeilun estäminen 2013 alussa herätti
varsin monet pohtimaan Suomen kielipolitiikan järkevyyttä:

http://blogit.mtv.fi/ahtiainen/2013/01/ ... aa-jarjen/

Ylilyönnit aiheuttavat aina reaktioita, mutta myös päinvastaiseen suuntaan:

Asiaa on tutkittu: Tampereen yliopisto ja Sanoma Oyn säätiö tai jokin vastaava, en nyt muista tarkkaan.
Nimenomaan Dragsvikin tapaus kuulemma synnytti kaikkien aikojen ruotsiviha-aallon anonyymissä mediassa.
Näistä kriitikoiden ylilyönneistä sitten saatiin lyömäase kaikkia kriitikoita vastaan!

Ilmeisesti asiallinen keskustelu ei edes tutkijoita kiinnosta, vaan etsitään vain ääri-ilmiöitä.

Eli odottakaamme vastustajan ylilyöntejä!

Ai niin, mutta hehän ovat nyt aivan hiljaa---
"Kun ei tee mitään, ei tee myöskään virheitä"--virkamiehen kultainen sääntö

Siksi meidän on seurattava tarkasti vastustajan ylilyöntejä,
ja varottava omien merkkihenkilöidemme ylilyöntejä ("puhuisit suomea"-heitot)

Kansalliskielistrategia on hallituksen ylilyönti, mutta sitä ei ole pohdittu juuri lainkaan,
vaikka se sisältää niin paljon todellisuudesta irrallaan olevia asioita, että luulisi sen kirjoittajien
elävän jossain aivan toisessa maassa kuin Suomessa!

[NRR]

--- meidän on seurattava tarkasti vastustajan ylilyöntejä,
ja varottava omien merkkihenkilöidemme ylilyöntejä ("puhuisit suomea"-heitot)

Kansalliskielistrategia on hallituksen ylilyönti, mutta sitä ei ole pohdittu juuri lainkaan,
vaikka se sisältää niin paljon todellisuudesta irrallaan olevia asioita, että luulisi sen kirjoittajien
elävän jossain aivan toisessa maassa kuin Suomessa!

Aivan. Kansalliskielistrategia on hallituksen ylilyönti!
Meillä ei ole tapana pohtia mitään ministeriöittemme tuotoksia, byrokratian tekstit tiedetään ja ohitetaan.

Itse virittelin nyt kolmekin viestiketjua näistä ns. virallisista näkemyksistä, jotka ovat järkyttävän syvältä.
Ei mitään etua kahdesta kansalliskielestä? http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1741
Kansalliskielistrategiassa olemattomia perusteita http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1724
Tiivistelmä kansalliskielistrategian noloista väitteistä http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1742

Huomaan, että tekstini ovat aivan liian pitkiä. Noukin myöhemmin joitakin ydinkohtia ja jätän viittaukset kaksikielisyyteen pois.

[Hillevi Henanen]

Minun heräämiseni on tapahtunut pikkuhiljaa. Viime vaalien aikaan valitsin ensimmäistä kertaa edustajaehdokkaan pakkoruotsin vastustajiksi ilmoittautuneista.

Minua ei herättänyt se, että vaikka esikoinen oli jo kouluun mennessään ruotsalaisessa tarhassa parin vuoden ajan lukenut kirjoja muille lapsille, ja puhui paremmin ruotsia kuin suomea, hänellä ei silti Suomessa ollut vaihtoehtoja pakkoruotsille. Muutama sata tuntia siis täysin hukkaan heitettyä aikaa.

Keskimmäinen oli kolme ensimmäistä vuottaan kielikylvyssä Ruotsissa, mutta ennen pakkoruotsin aloitusta kaikki oli totaalisesti unohtunut, vaikka näimme todella paljon vaivaa saavutetun kielitaidon ylläpitämiseksi. Hänen kanssaan mentiin normaalikaavan mukaan, eikä sekään herätellyt.

Heräily alkoi kuopuksen kohdalla, jonka AMK-opinnot venyivät äärimmilleen, ja olivat kariutua kokonaan pakkoruotsin takia. Sinä aikana aloin epäillä tätä virallista totuutta, ja pikkuhiljaa seurata pakkoruotsikeskusteluita.

Vaeltelin netissä ja lehtien keskustelupalstoilla, ja siellä joku ystävällisen kärsivällinen henkilö komppasi ja kannusti kirjoitteluani. Ennen kaikkea sain häneltä vastauksia yksi kerrallaan kysymyksiini. Nyt olen juuri saanut luettua läpi VKV:n avoimen keskustelualueen vanhat viestit - muutama sata tuntia siihen meni.

Toisaalta, näin kai sen on tapahduttavakin. Totuus on niin epätodennäköinen ja ruma, että jos yrittäisi kerralla kylmiltään sen sisäistää, niin kaikki normaalit torjuntareaktiot heräisivät.
Vieläkin on välillä vaikea uskoa todeksi kaikkea asian ympärillä tapahtuvaa.

Tämä asialle herääminen ei myöskään mene ohi. Harmittaa, että en ehtinyt nimienkeruutalkoisiin viime kesänä, ja toivon tietenkin että kansalaisaloitteen käsittely toisi ratkaisun, mutta jos näin ei käy, niin täällä ollaan, sikäli kun jossain on käyttöä parrakkaalle muorille.

[NRR]

Heräily alkoi kuopuksen kohdalla, jonka AMK-opinnot venyivät äärimmilleen, ja olivat kariutua kokonaan pakkoruotsin takia. Sinä aikana aloin epäillä tätä virallista totuutta, ja pikkuhiljaa seurata pakkoruotsikeskusteluita.

Vastaavia tuntoja, mutta meillä pakkoruotsi alkoi tökkiä heti. Diagnosoitu laaja-alainen oppimisvaikeus ei oikeuttanut vapautukseen, olihan keskiarvo hyvä. Eikä oikeastaan mikään oikeuta pääkaupunkiseudulla vapautukseen ruotsista. Muutamat tuntemani vapautetut ovat joko juuri tulleita ja täysin kielitaidottomia tai mukautettuja siten, että lähes kaikissa aineissa luetaan pari vuotta nuorempien kirjoja.

Pakon ymmärtäjät luulevat, että vapautuskäytännöt olisivat joustavampia. Jossain maakunnissa ovatkin, mutta pääkaupunkiseudulla vapautettuja voisi normiperusteilla olla jo puolet luokasta. Sellainen rapauttaisi koko järjestelmän. Kun olen yrittänyt puhua pakkoruotsin aiheuttamista ongelmista, vakiovastaus pakon ymmärtäjältä on "yhden kouluaineen syyttäminen siitä, että koulunkäynnit ja ammattiurat yleisesti tämän takia katkeavat, on propagandaa". Tämä usko ei horju, vaan kääntyy helposti hävyttömyydeksi, jossa ei epäröidä käydä nimittelemään kielten oppimisessa vaikeuksia omaavia nuoria "heikkolahjaisiksi" ja "laiskoiksi".

Pakon ymmärtäjät kokevat, että ruotsin aiheuttamien ongelmien nostaminen esiin on jonkinlainen salaliitto ja he kieltäytyvät ymmärtämästä näitä viestejä todellisuudesta.

Opettajalehdessä erityisopettajan, erityispsykologin ja kielten lehtorin kannanotossa todettiin, että "opetuksen ja oppimisen ammattilaisina tuntuu vääryydeltä sisällyttää ruotsin opiskelu väkisin opinto-ohjelmaan, kun näille tunneille olisi hyödyllisempääkin käyttöä. --- Mikä pahinta: nähdä nuoren kamppailevan mahdottoman edessä ja lopulta lyövän hanskat tiskiin koko koulun suhteen."

Käytännössä on erittäin vaikea sanoa, kuinka moni lopettaa ruotsin takia jo ennen kuin ollaan ruotsia vaille valmiita.

Satakunta-lehdessä 8.5.2012 oli kuvattu paikallisen ammattikorkean tilannetta: "opiskelijoista vain murto-osa selviytyy ruotsin kielen opinnoista ilman tukiopetusta. Heikon lähtötason omaaville opiskelijoille ruotsin kurssi aiheuttaa runsaasti lisätöitä ja vaikeuttaa usein myös valmistumista. Valmentavat kurssit lisäävät myös ammattikorkeakoulujen opetuskustannuksia. --- Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista --- tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri."

Näin vastaa siis ammattikorkean henkilökunta, joten en epäile heidän asiantuntemustaan, mutta mitään virallista tietoa ei näistä ole.

Sitä paitsi täysin mahdotonta on laskea sitä, kuinka monen kohdalla pakkoruotsi saa jo valmiiksi alentamaan koulutustoivetta ja suosiolla hakeutumaan opintoihin, joissa ruotsin osuus on mahdollisimman pieni.

Propagandaa, sanovat vilpittömät pakon ymmärtäjät. Olisikin.

Kiitos HH, että olet kanssani tässä muistuttamassa myös erilaisten oppijoiden oikeuksista.

[Hillevi Henanen]

Kuopuksen pelastus oli lukio, joka oli mukana kokeilussa, jossa ei ruotsia tarvinnut kirjoittaa. Esim. äidinkielestä ja englannista hän kirjoitti ällät. Huonoa ruotsin arvosanaa ei ylioppilastodistukseen kaivattu, mutta olihan se sitten AMK:ssa vastassa - valitettavasti.

Esikoisella taas ruotsista oli ilmainen kymppi kautta koko koulu-uran, mutta niillä oppitunneilla olisi järkevästi ajatellen voinut olla parempaakin käyttöä. Opettajasta oli mukavaa laittaa hänet aina lukemaan ääneen uudet kappaleet oppikirjasta riikinruotsillaan. Luokkatovereita tämä harmitti, koska he eivät ymmärtäneet luetusta mitään. Toki suomenruotsikin oli tuttua, koska muumit olivat kova sana Ruotsissa asuessamme, joten kun hän taas kerran joutui lukemaan uutta kappaletta, hän aloitti hitaasti ja hartaudella:
Nuu ska ja leesa på finlandssvenska så alla förståår, ja samaa rataa koko kappale.
Opettaja ymmärsi yskän, ja tämä harmittava tapa loppui siihen.

[NRR]

Huonoa ruotsin arvosanaa ei ylioppilastodistukseen kaivattu, mutta olihan se sitten AMK:ssa vastassa - valitettavasti.

Ja se on vastassa myös niillä, jotka ovat kirjoittaneet aika heikosti äidinkielessäkin ja juuri ja juuri päässeet ruotsinkursseista toisella tai kolmannella kerralla läpi. Lukioissa on nyt oppilaita, jotka käyvät ruotsin kursseja uudestaan ja uudestaan.

Ruotsista on tarjolla pääkaupunkiseudun aikuislukioissa ns. tähtikursseja, joissa tuplatuntimäärää ja täydellistä läsnäoloa vastaan saa kurssin läpi, vaikkei läpäisisikään koetta. Näiden kurssien sovittaminen omaan opinto-ohjelmaan vaatinee neljännen lukiovuoden.

Näilläkin nuorilla on sitten korkeakoulussa ja yliopistossa pakkovirkaruotsi vastassa. Järjestelmä on armoton ja se karsii suomalaisten koulutettujen joukosta ne, joilla on kielellisiä ongelmia - ja tämä tekee irvokkaiksi kaikki puheet ruotsin kielestä suurena tasa-arvoistajana, se on oikeasti suuri karsija.

Ne, joilla on vahva englanti (mikä monelle ns. sujumattoman lukivaikeuden omaavalla oppilaalle onneksi on pelastus) voivat sitten opiskella ulkomailla. Yritän tukea omaa jälkikasvuani siihen asti.

[Hillevi Henanen]

Kuopuksen englanti lähti hyvissä merkeissä liikkeelle kun aina yhdessä katselimme lastenohjelmia Children´s Chaneliltä. Muutaman viikon kuluttua hän alkoi hämmästyksekseni nauraa verbaalisille vitseille ennen kuin ehdin niitä kääntää. Sitten tulivat kuvioon siunatut tietokoneet, jotka ylläpitivät hänen mielenkiintoaan englannin kieleen, joten hän oli jo melko pitkällä ennen kouluun menoaan - osasi esim hakea peleihin tarvittavat sanat sanakirjasta.

Todennäköisesti meillä olisi ollut samat ongelmat vastassa kuin myöhemmin ruotsin kanssa, jos hänen englannin opiskelunsa olisi ollut perinteisen pänttäämisen varassa. Korvakuulolla ja itse tekemällä se meni ihan hienosti. Ympäröivän maailman tuki oli korvaamatonta.

Koska hän ei koko kouluaikana pystynyt keskittymään esim. kirjojen lukemiseen, niin minä sitten luin. (Sillä rutiinilla olen vielä lukenut yhdelle lapsenlapsellenikin mm. Harry Potter-sarjan.)
Eli kyllähän hän oppi, mutta eri tavalla kuin vanhemmat lapseni.

Minua jaksaa suututtaa puheet poikien asennevammaisuudesta kielten opiskelussa. Miten niin kielten? Eivätkös pojat ole jo menneet tyttöjen ohi englannin kielen taidoissa? Nyt voi tietenkin sanoa, että väärin opittu!

Itseltäni menivät nuotit totaalisesti uusiksi lapsen opiskelun tukemisessa kolmannen kanssa monessakin suhteessa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olen todella onnellinen siitä, että en jäänyt jumiin vanhoihin toimintatapoihini.

Et arvaakaan miten paljon arvostan ponnistelujasi lapsesi puolesta.

[NRR]

Todennäköisesti meillä olisi ollut samat ongelmat vastassa kuin myöhemmin ruotsin kanssa, jos hänen englannin opiskelunsa olisi ollut perinteisen pänttäämisen varassa. Korvakuulolla ja itse tekemällä se meni ihan hienosti. Ympäröivän maailman tuki oli korvaamatonta.

Ainakaan meillä tuo tapa oppia englantia ei poistanut ongelmia sen paremmin äidinkielen kuin ruotsinkaan kanssa.

Koska hän ei koko kouluaikana pystynyt keskittymään esim. kirjojen lukemiseen, niin minä sitten luin. ---
Eli kyllähän hän oppi, mutta eri tavalla kuin vanhemmat lapseni.

Erilaisilla oppijoilla on nimenomaan oikeus oppia omaan tapaansa, saada tukea mutta myös olla vertaamatta itseään muihin. Jossain määrin esimerkiksi kasvomuistin ongelmia voidaan treenata, mutta kerran kasvosokea on aina kasvosokea. Siitä ei opi pois.

Minua jaksaa suututtaa puheet poikien asennevammaisuudesta kielten opiskelussa. Miten niin kielten? Eivätkös pojat ole jo menneet tyttöjen ohi englannin kielen taidoissa? Nyt voi tietenkin sanoa, että väärin opittu!

Niinpä, väärin opittu ja väärällä asenteella. Meillä on oppimisen suhteen mielettömän autoritäärinen maailma. Pakkoruotsi on oikea monumentti tälle kieltenopettajien ja opetusbyrokraattien asenneongelmalle

Itseltäni menivät nuotit totaalisesti uusiksi lapsen opiskelun tukemisessa kolmannen kanssa monessakin suhteessa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olen todella onnellinen siitä, että en jäänyt jumiin vanhoihin toimintatapoihini.

Et arvaakaan miten paljon arvostan ponnistelujasi lapsesi puolesta.

Monelta tämä kokemus puuttuu ja siksi kannanotot ovat armottomia. Mutta mennään vaikka läpi harmaan kiven, tehdään osuutemme

[NRR]

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide ... 6863247/69

Kouvolan Sanomissa kaksi kahdeksasluokkalaista kirjoittaa näin:

Suomen peruskoulujen oppilaiden on pakko opiskella ruotsia.
Ruotsin opiskelu alkaa 7. luokalla. Ruotsin opiskelu loppuu,
kun on käynyt toisen asteen koulutuksen.

Meidän mielipiteemme ruotsin opiskelusta on, että se on tarpeetonta.
On siitä myös hyötyä Ruotsiin matkatessa, ja onhan se toki Suomen
toinen virallinen kieli.

Ruotsin opiskelu on turhaa, koska englannilla pärjäämme paremmin maailmalla,
ja suurempi osa maailman kansoista puhuu englantia enemmän kuin ruotsia.

Ruotsin opiskelu voi olla mukavaa niiden mielestä, jotka pitävät kielten opiskelusta.
Ja onhan se myös hyvää yleissivistystä.

Meidän mielestämme ruotsin opiskelua voisi vähentää yhteen tuntiin viikossa,
ja sen tilalle voisi tulla vaikka lisää valinnaisaineita.

Hienoa, että oppilaat ovat saaneet mielipiteensä lehteen. Kukaan ei ole hennonnut kertoa heille, ettei pakkoruotsi päätykään toiselle asteelle vaan jatkuu yliopistolle asti.

Nuoria täytyy auttaa ottamaan kantaa ja tuomaan vilpittömät näkemyksensä esille. Heillä on oltava rohkeutta puolustaa suomalaisten nuorten valinnanvapautta silloinkin, kun tämä rohkea kannanotto käännetään heitä vastaan ja heille tullaan sanomaan, että täytyy olla tyhmä ja laiska, jollei saa ruotsiaan suoritettua.

Nuoret ovat parhaita herättelemään nuoria. Liturgiaa he ovat saaneet niellä ruotsintunneilla ja virallisissa puheissa. Heillä tulisi olla mielipiteittensä tukena esimerkiksi itäsuomalaisen vanhempainyhdistyksen kokoamat perustelut vapaalle kielivalinnalle: http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... ain*#p3953