pakkokieli tekee konfliktin pysyväksi

[NRR]

Keskustelujen alkuajoilta kävin hakemassa tämän lainauksen

Ruotsalaiset kielitieteilijät Lars Melin ja Martin Melin kirjoittavat kirjassaan "Maktspråk" (Stockholm:Schibsted 2007): " Jos kehitys näyttääkin uhkaavalta ruotsinkielisille, ovat (Suomen) kielilait sitäkin anteliaampia. Kaikkien täytyy oppia ruotsia koulussa, mutta tulokset tästä tvångsvenskasta (pakkoruotsi suomeksi) ovat suunnilleen yhtä menestyksekkäitä kuin venäjän opetus entisissä neuvostosiirtomaissa. Ruotsinkieliset mediat, koulut ja kirjat saavat runsaaasti valtiollista tukea ja kaikki viralliset dokumentit julkaistaan molemmilla kielillä.

Naapurimaissamme (siis Norjassa ja Suomessa) kielilait siis säilyttävät olosuhteita, jotka olivat ajankohtaisia 1800-luvulla. Norjalaiset eivt tarvitse kahta kirjakieltä eikä suomenkielisillä ole pätevää syytä oppia ruotsia. Mutta laki pakottaa heitä ja tekee pysyväksi konfliktin, joka ilman sitä olisi ollut ratkaistu kauan sitten." (s. 60)

Näin järkevää tekstiä on julkaissut ruotsalainen ruotsin kielen professori 2007. Eipä ole saanut paljon vaikuttaa keskusteluihin.

[Opiskelija]

Äärimmäisen simppelisti muotoiltua pätevää päättelyä. Etäisyys tuo perspektiiviä. Tai toisaalta, tuohan on yksinkertaisuudessaan juuri se, mitä tämän yhdistyksen näillä foorumeilla on yritetty jo vuosia tuoda julki.

[TMK]

Hei, ensimmäinen postaukseni tälle forumille. Tuskin tulen usein kommentoimaan, koska suurin osa kuitenkin tietää jo sanomani, mutta ehkä joskus jotain. Ajattelin, että linkkini sopisi tänne.
Löysin surffaillessani tämän sivuston: http://www.saunalahti.fi/~eiry/ En tiedä, onko tätä jo jaettu, mutta ei kai toistokaan haittaa. Lueskelin sitä jonkin verran ja täytyy ensiksi sanoa, etten kaikkia sivuston tekijän mielipiteitä allekirjoita, esimerkiksi ulkomaalaisista.

Mutta mielenkiintoiseksi sen tekevät pakkoruotsilainaukset. Niitä löytyy jo 1990-luvun alkupuolelta, enimmäkseen Hesarista kopioituja ja muutakin asiaan liittyvää jopa 1980-luvulta. Tämä koskettaa minua siinä mielessä, kun monet väittävät, että keskustelu olisi syntynyt Perussuomalaisten myötä, mutta itse koululaisena ja lukiolaisena luin jo Hesaria tuohon aikaan ja muistelen samaa keskustelua käydyn jo silloin. Lieneekö asenne Hesarissa muuttunut, nyt ei yhtä kriittisiä artikkeleitä taida niin olla?

Esimerkiksi (boldaukset minun):

Katsauksessaan kielen asemaan 90-luvun Euroopassa kielentutkija Harald Haarman suosittelee suomalaisille englantia, ranskaa ja saksaa. Ruotsin kieli ei yhdistä edes pohjoismaita, koska tanskalaiset eivät osaa nordiskaa, eivätkä muut pohjoismaalaiset saa tanskasta selvää, hän sanoo. (HS 30.11.90.)

Kirjassaan Euroopan maiden koulutusjärjestelmistä, käytännön koulutuspoliitikko, filosofian tohtori Antti Lappalainen sanoo:
"Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa väestön enemmistön lapset pakotetaan lukemaan vähemmistön kieltä. Pitkän ruotsin tankkaamisen tilalle oppilas voisi valita vaikka pitkän saksan, josta on jo kysyntää työmarkkinoilla." (HS 27.5.90.)

Professori Kaarlo Kurki-Suonio:
"Skandinaavisuus, jolla pakkoruotsia perustellaan, on suomenkielisille kansainvälisyyden este. Siihen kytketty ruotsinpakko pohjoismaisessa kanssakäymisessä takaa ilmaisuylivoiman ja henkisen ylemmyyden niille, jotka saavat käyttää keskustelussa äidinkieltään." "Kiihko, jolla siitä pidetään kiinni, osoittaa, että kysymys on vallasta, perinteisestä henkisestä ylivallasta, jonka nautinnosta ei haluta luopua." (HS 29.12.92.)

Ja edelleen...

Rovaniemen lukion lehtorit A. Repo äidinkieli, A. Gottfried ruotsi, A. Tiensuu venäjä, E. Laukkanen saksa, T. Rastas ranska, J. Niskanen englanti:
"Suomen kulttuurielämälle on tärkeää työnjako ja monipuolinen osaaminen niin kuin se on tärkeää talouselämässäkin. Onko meillä varaa tieten tahtoen typistää osaamistamme. Pakoista ei tietenkään pääse: meidän on pakko vapauttaa lastemme kielivalinnat, jotta heillä olisi vapaus ja mahdollisuus liikkua Euroopassa ja maailmalla samoin ehdoin kuin muiden kansojen nuorilla." (HS 30.11.1990)

Esa Itkonen, Turun yliopiston yleisen kielitieteen apulaisprofessori:
"Puhuin 18-vuotiaana ruotsia lähes päivittäin, koska eräät ystäväni olivat ruotsinkielisiä. Sittemmin tämä taito on hävinnyt, koska en ole enää tarvinnut sitä. Euroopassa (ja sen ulkopuolella) on riittänyt englannin, saksan ja ranskan puhetaito. Näin on ollut myös Skandinaviassa. Käydessäni Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa olen pitänyt esitelmäni englanniksi ja hoitanut myös käytännön asiat samalla kielellä. - Väite, että skandinaavit kommunikoivat keskenään ruotsiksi tai skandinaaviskaksi, ei ole totta. Ne skandinaavit, jotka minä olen tavannut, kommunikoivat keskenään englanniksi (tai joskus saksaksi). - Ei ole mitään järkeä siinä, että suomalaisten pitäisi 'mennä Eurooppaan' Skandinavian kautta, kun muut skandinaavit voivat mennä sinne suoraan. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Mitään tieteellisiä perusteluja ei myöskään ole sille joskus esitetylle väitteelle, että vieraita kieliä oppiakseen suomalainen tarvitsisi ruotsia ikäänkuin apuneuvokseen." (HS 9.12.1990)

Paraisten lukion rehtori Jukka O Mattila kirjoitti HS:ssa 26.5.97:
"Joka kevät joudun ihmettelemään, kuinka Suomella voi olla varaa maksaa pakollisesta ruotsistaan sellainen hinta, mikä siitä oppilaiden valintojen rajoittamisen muodossa koko valtakunnassa koituu. Otan kansainvälisen vertailuesimerkin tarkastelemalla englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia koululaisia. [Lainaus jatkuu pitkähköllä esimerkillä.]

Myös opiskelijavalintoja muistelen ihmetelleeni, kun tulevana opiskelijana niistä luin:

Kun Helsingin yliopistossa tehtiin silloisen opetusministeri Ole Norrbackin vaatimuksesta 14.2.1991 päätös, joka suosii oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä ruotsinkielisiä, yliopiston prosessioikeuden professori Erkki Havansi ilmoitti eroavansa valintakoelautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Perustelussaan hän toteaa: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen - ruotsinkielisen hyväksi."

Lainaukset ruotsinsuomalaisten asenteista suomenkielisiä kohtaan tuntuvat jopa pelottavilta (lisää löytyy paljonkin):

"Jutta Zilliacus levitti eräällä matkalla YK:n päämajassa käsitystä, että Suomessa vain ruotsia puhuvat ovat sivistyneitä. Suomalaiset ovat moukkia." (Veikko Vennamo: Kulissien takana.)
---
"Ymmärtämättömät, kielitaidottomat suomalaiset on opetettava kansainvälisyyteen." (Per Stenbäck TV-uutisissa 16.9.87.)

"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", kuulutti Elisabeth Rehn Siuntiossa 5.1.91. (Al 6.1.91.)

Historiasta...

"Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne 1100-luvulla", todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.1996 Helsingin Svenska Gårdenilla. Näin siis vielä vain puolenkymmentä vuotta sitten.

Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty." (HS 11.9.92.)

Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä. (HS 6.5.88.) Minkähän tähden ne ulkomaalaiset nimittelivät.

Heikki Ylikangas: "Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa lyötiin kapinoissa 1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt rahvaan jäntereisiin kukistamatonta uhmaa. Rahvas taipui säätyvaltaan 1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen, totellen, alistuen."

Ajattelin, että tämä pieni historiakatsaus voisi kiinnostaa täällä. Nettiä kun ei vielä silloin ollut, niin vaikeampihan se oli keskustella, eivätkä artikkelit ja kommentit jääneet Internetin "muistiin". Tuo Ylikankaan kirja Käännekohdat Suomen historiassa pitäisi varmaan etsiä luettavaksi, näin historian harrastajana.

[NRR]

Hei, ensimmäinen postaukseni tälle forumille. --- Ajattelin, että linkkini sopisi tänne.
--- en kaikkia sivuston tekijän mielipiteitä allekirjoita, esimerkiksi ulkomaalaisista.
Mutta mielenkiintoiseksi sen tekevät pakkoruotsilainaukset.

Tervetuloa ja kiitos lainauksista, näissä onkin monia helmiä!

(korjattu puuttuva en)

[TMK]

Kiitos, tosin huomasithan, että lainauksestasi puuttuu se kieltosana. Minua on jo tänään kutsuttu asian tiimoilta rasistiksi, niin pitää olla varovainen.

Itsehän olen jo toisen polven pakkoruotsinvastustaja. Jo edesmennyt isäni, kansakoulunopettaja ja koulunjohtaja, oli pakollista ruotsia vastaan jo sen tullessa, vaikka hän oli myös aktiivinen Pohjola-Nordenin jäsen ja osasi ruotsia riittävästi puhuakseen sitä tanskalaisten kanssa. Muistan hänen kertoneen kysyneensä, että kuinka se onnistui, ja tanskalainen tuttava oli kertonut puhuvansa skandinaaviskaa. Tämä lienee tapahtunut 1960-luvulla, jolloin varmaan kummankin osapuolen englannin taito ei ollut nykyisen tason kaltainen. Isäni oli aikoinaan laitettu pitkän saksan luokalle.

Mutta hän kertoi myös, kuinka käydessämme äidinäitini kotiseudulla Pohjanmaalla (heidät asutettiin Savoon, sillä äidinisäni oli Karjalan evakkoja), hän ei pystynyt keskustelemaan paikallisten kanssa ruotsiksi, vaan siihen tarvittiin mummoni, joka ymmärsi kyseistä murretta, tulkkausta. Näin kävi, vaikka isäni oli opettanut aikoinaan omanlaistaan "pakkoruotsia" koulussaan. Kouluhallituksesta tms. oli aikoinaan painostettu ilmeisesti ruotsin kirjoittaneita opettajia tarjoamaan ruotsia kansakoulussa. Isäni sitten oli kalliit kirjat tilanneena lisännyt lukujärjestykseen ruotsin tunnit "unohtaen" kertoa niiden vapaaehtoisuudesta. Entiset oppilaat kuulivat tämän juonen vasta eläkkeellejäämisjuhlassa ja olivat huvittuneita. En kuitenkaan osaa pitää tätä kovin pahana, sillä silloin ehkä 1960-luvulla ei kansakoulussa vielä opetettu muitakaan kieliä ja oppikouluun meneville opetuksesta oli varmaan hyötyä.

[NRR]

Kiitos, tosin huomasithan, että lainauksestasi puuttuu se kieltosana.

Sori, korjasin.
Mielenkiintoista, olet siis toisen polven pakkoruotsin kriitikko

[TMK]

Kyllä. Ilmeisesti parinkymmenen vuoden opetuskokemus keskellä Savoa, jossa ei oltu ruotsia kuultu varmaan aikakausiin (mitä nyt Sandels kävi tappelemassa Koljonvirralla), sai hänet olemaan tätä mieltä jo silloin. Sehän oli ihan yleinen mielipide, isältäni minä aikoinaan kuulin ensimmäistä kertaa tästä RKP:n kiristyksestäkin. Ei ehkä ihmetytä, että meillä ei liputettu ruotsalaisuuden päivänä. Historiasta kiinnostuneena hän joskus sanoi ehkä kärjistäen, että kyseinen kuningas tapatti yhtä paljon suomalaisia kuin Stalin. Lieneekö edes paljon liioitellut. Olen varmaan perinyt häneltä mielenkiinnon keskusteluihin ja väittelemiseen. Kukaan hänet tuntenut ei olisi myöskään voinut väittää häntä moukaksi tai sivistymättömäksi. Olisinpa halunnut nähdä hänet "keskustelemassa" jonkun pakkoruotsin puolustajan kanssa...

Itselleni tosin ei "tuputettu" koskaan mitään ruotsin kielen vastaisuutta, päinvastoin olin luokkani parhaimpia ruotsissa ja opettajani (perhetuttu) oli kehunut vanhemmilleni, että jospa vain kaikki olisivat samanlaisia kuin minä. Oma heräämiseni tapahtui teini-iän kuluessa, varmaan tuonkaltaisten artikkeleiden avustamana ja taisipa samoina aikoina tulla myös nykyisenkaltainen virkamiesruotsi. Ymmärsin jo silloin hyvin, että kouluruotsilla ei voi saada pysyvää valmiutta hoitaa virkaansa ruotsiksi, jos sille ei ole muuten käyttöä. Ymmärsin myös, että vaikka kirjoitin E:n, niin en koskaan kilpailisi samalla tasolla ruotsinkielisten kanssa. Olisin halunnut opiskella pidempää ranskaa tai vaikka saksaa tai venäjää, mutta pienellä kylällä siihen ei ollut mahdollisuutta. Kyseisiä kieliä olen kyllä lukenut myöhemmin, mutta lähestyttäessä ja jo aikuisiällä ranskan ja venäjän oppiminen on täyttä tuskaa niiden vaikeuden takia. Nuorempana oppiminen olisi ollut helpompaa, ruotsin olisin ehkä ottanut lukiossa, sitä oppisi riittävästi kolmessakin vuodessa. Saksan ja ruotsin olen tietenkin nykyisin jo sekoittanut täysin. Kaverini puolestaan ei päässyt ylioppilaaksi ruotsin kielen takia, mutta onneksi hän pääsi mieleiseensä oppilaitokseen pelkällä lukiotodistuksella.

Samoihin aikoihin tapahtui vielä Kuopion sairaalassa tapaus, joista on noillakin sivuilla maininta, en vain nyt löydä sitä enää. Muistaakseni ulkomaalainen ruotsinkielinen, vai olisiko ollut tanskalainen, joutui viikonloppuna Kuopion keskussairaalaan, jossa häntä ilmeisesti hoidettiin hyvin. Ongelmaksi muodostui, ettei sairaalassa ollut ruotsintaitoista henkilökuntaa saatavilla heti, vaan vasta maanantaina tuli ruotsia osaava hoitaja/lääkäri töihin. (Tämä siis muistista referoituna.) Pidin jo silloin ylimielisenä odottaa muistaakseni ulkomaalaisena saavansa omakielistä palvelua täysin suomenkielisessä yhteisössä. (Muistelen kerran kuulleeni skandinaavista kieltä Kuopion torilla.) Lisäksi voin vain kuvitella, kuinka riskialtista olisi antaa lääkärinä tai hoitajana ohjeita potilaalle kielellä, jota ei olisi käyttänyt ehkä pariinkymmeneen vuoteen.

Lisäksi tunnen olevani kaikkea muuta kuin "ruotsalainen", sukujuureni ovat Savossa ja rajantakaisessa Karjalassa, ja olen myös sanonut olevani melkein puoliksi ortodoksi, joten Venäjän suunta on minulle selvästi läheisempi. Pakkoruotsalaisen identiteetin tuputtaminen on minusta todella epäkohteliasta, sillä sehän on jokaisen itsensä päätettävissä. Karjalaisten ortodoksien jälkeläisenä minulle on tuttua myös luterilaisten, ja ilmeisesti vielä enimmäkseen ruotsin-/länsisuomalaisten, ennakkoluuloisuus evakkoja kohtaan, joten pidän tietenkin entistä tiukemmin kiinni oikeudestani määritellä itse oma identiteettini. Ruotsin kieli ei siihen kuulu. (Kun kerran puhutaan eri kulttuurien kunnioittamisesta, niin ne pääsiäisnoidat kuuluvat läntiseen perinteeseen ja liikkuvat vasta lankalauantaina! Älkää omiko ja pilatko kerjäämisellä meidän itäsuomalaisten luterilaisten ja ortodoksien kristillisperäistä virpomista, jota ei tehdä palkan vuoksi vaan siunataksemme/ilahduttaaksemme pyhävaatteissamme sukulaisia ja läheisiämme, emme siis kierrä noitina tuntemattomien ovilla karkin perässä. Ugh! Olen puhunut. Sori tämä off topic.)

[NRR]

Pakkoruotsalaisen identiteetin tuputtaminen on minusta todella epäkohteliasta, sillä sehän on jokaisen itsensä päätettävissä. Karjalaisten ortodoksien jälkeläisenä minulle on tuttua myös luterilaisten, ja ilmeisesti vielä enimmäkseen ruotsin-/länsisuomalaisten, ennakkoluuloisuus evakkoja kohtaan, joten pidän tietenkin entistä tiukemmin kiinni oikeudestani määritellä itse oma identiteettini. Ruotsin kieli ei siihen kuulu.

Tämä oikeus omaan ruotsittomaan identiteettiin on äärettömän tärkeää.

Poliitikot voivat puhua villisti pohjoismaisesta identiteetistämme, joka pakkoruotsin kautta vahvistuu, mutta kukaan ei uskalla mainita, että suomalaisilla on muunkinlaisia identiteettejä ja että pakkoruotsi on loukkaus monia kohtaan.

[TMK]

Tämä liittyy myös skandinaavisuuteen. Kaikille ei toki ole ongelma, että ulkomaalaiset puhuvat suomalaisista skandinaaveina, mutta itse en ole koskaan kokenut sitä omakseni ja joudun aina miettimään, kenestä tässä nyt puhutaan, skandinaaveista vai pohjoismaalaisista. Ilmeisesti edes islantilaisia ei siihen joukkoon lasketa, mutta kyseessä onkin kai historiallinen ja maantieteellinen määritelmä, ei edes kielellinen. Mutta he tietenkin saavat tapella siitä keskenään.

Näin savolaisena jo koko sanakin kuulostaa ei-suomalaiselta ja tuli tuossa mieleen, että lienee varsin uusi tuttavuus itä-Suomessa. Siitä ei nimittäin taida olla savolaista viännöstä, vaikka onkin kovin vaikea sana lausua perussavolaiselle, joka ei ole aikoinaan vieraita kieliä lukenut.

Ehkä ruotsinsuomalainen identiteetti on läheisempi myös rannikon suomalaisille, koska heillä on myös samoja perinteitä. Jos otan edelleen esimerkiksi uskonnon, niin ei Savossa ole poltettu koskaan pääsiäiskokkoja eivätkä trullit ole siellä liikkuneet (ainakaan lasten muodossa, eläimiä on kyllä viillelty ihan oikeasti pääsiäisenä). Myöskään Lucia-neidon valinta ei ole meidän suunnalla kiinnostanut tai juhannussalot. (Yrittäkääpä muuten etsiä tietoa tai äänestää Luciasta suomeksi, en ole löytänyt vielä suomenkielistä sivustoa.) Eikö jo tämä kerro siitä, ettei ruotsi tai ruotsalainen kulttuuri ole levinnyt koko Suomeen?

[Eero Nevalainen]

Pakkoruotsikeskusteluhan on tosiaan ollut olemassa kauan; näin kyllä jo ennalta sen että "jytkyn" jälkeen sitä on yritetty kovasti vääntää vain persuilmiöksi joka liittyy jotenkin yleiseen vähemmistövastaisuuteen ja muutenkin synkkään yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Mutta kyllä pakkoruotsiin liittyvää liturgiaa on kyseenalaistettu ihan niin kauan kuin minä muistan, eli jostain 90-luvun puolivälistä.

Hesari oli vielä 2000-luvun alussa aina silloin tällöin avoin avauksille jotka olivat kriittisiä. Nykyäänhän linja on niin harvinaisen selvä että vaikka olisin itse pakkoruotsin kannattaja periaatteellisella tasolla, niin nolottaisi silti lukea lehden "oikealla asenteella ruotsikin voi olla hauskaa, vaikka sitten pakolla"-tyylisiä tekstejä. Lukijaa ei saisi sentään aliarvioida noin pahasti.

EIRY on vanha sivusto jolla tosiaan on vähän turhan kansallismielishenkinen fiilis yleisesti ottaen mutta sieltä voinee löytää vinkkejä alkuperäislähteisiin jotka voivat olla kiinnostavia.

Jostain syystä muuten lähes kaikki fiksut pakkoruotsikriitikot ovat olleet ruotsissa koulussa ihan hyviä; minäkin sain itse asiassa kaikista kielistä aina arvosanaksi vain kymppejä ja kirjoitin neljästä kielestä plus äidinkielestä laudaturit. Joten siksi provoilu sillä että olitpa tyhmä ja laiska koulussa tietysti toimii turhankin hyvin.

Suomi ei minunkaan muistikuvieni mukaan ole koskaan kuulunut Skandinaviaan eivätkä skandinaavit itsekään ole sitä mieltä. Se on enemmän anglosaksinen väärinkäsitys, jota on ruvettu tukemaan Suomessa viime vuosina ihan ymmärrettävistä kielipoliittisista syistä. Onneksi sivistysmediat käyttävät englanniksi termiä "Nordic".

[Tapsa]

Skandinavia on maantieteellinen käsite, ja Suomi ei ole siinä mukana. Fennoskandia. Mutta kun haluttiin erottaa Suomi Neuvostoliiton blokista, oli tuo Skandinavia helppo poliittisessa mielessä. 1993 osallistuin opettajien kesäkurssille USA:ssa, ja sen perinteinen nimi oli "American Studies for Scandinavian Educators", mukana 5 maan opettajia. Mutta tiedämmehän me, mikä on todellinen asian laita. Koulupoikana 1960-luvulla olin kesätöissä firmassa jonka nimi on "Scandinavian Airlines System", jonka kaikki tietävät. Paikkana oli Bromman lentoasema Tukholmassa. Skandinaviassa 1930-luvulla hehkutettiin slogania "melkein sama kieli, melkein sama kansa", siis ruotsi-norja-tanska. Suomessa on kasvatettu eliittien huomassa monen monia suomenkielisiä ihmisiä uskomaan, että "ruotsalaisia emme valitettavasti ole ja suomalaisia joudumme olemaan, ja koska sellaisina emme kelpaa eliittiin, teeskennelkäämme olevamme mukana ruotsalaisuudessa, skandinaavisuudessa ja missä ikinä käsketään". Tulee nyt lähinnä mieleen tämä toimittaja Helena Petäistö.

1980-luvun loppupuolella näkyi kirjoituksia lehdissä pakkoruotsi-aiheesta ja kielivalintamahdollisuuksista, ja rupesin seuraamaan niitä ja osallistumaan kirjoittamalla joskus Hesariin ja muuallekin mielipidesivuille sekä ammattilehtiin ja hiukan kommentoimaan mm. Kanavassa, koska olin kieliopintojen ja työn takia tekemisissä asian kanssa. 1990-luvun puoliväliin tultaessa meitä oli monia kirjoittajia, jotka otimme yhteyttä toisiimme ja järjestimme palavereita. Jos katsotte Suomalaisuuden Liiton sivuilta satavuotisjuhlan kuvia, näette esimerkiksi Kalevi Alajoen Tampereelta. Eduskunnan sivistysvaliokunta oli pyrkinyt siirtämään peruskoulun ruotsin valinnaisten joukkoon. Mutta eikös pääministeri mennyt hakemaan apua sellaista vastaan tuolta Skandinaviasta. Opetusministerinä oli Riitta Uosukainen, joka puolusti valinnaisuutta. Internetissä päästiin kommunikoimaan 1990-luvun puolivälin jälkeen.

[Jaska]

Upeita lainauksia TMK:lta! Kiitos ja tervetuloa.

"Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää"."

Toisin sanoen tässä on kyseessä siirretty metsäläiskompleksi: ruotsalaiset saavat kokea olevansa vähemmän metsäläisiä halveksimalla vielä metsäläisempiä suomalaisia!