Tiedän oman nuoren itseni kokemuksesta, mikä on tavallisen suomenkielisen pakkoruotsin ystävän resepti. Siinä on hämmennetty silkkaa ymmärtämättömyyttä yhteen tietämättömyyden kanssa, lisätty pieni toivo oman kielilahjakkuuden antamasta edusta erilaisilla koulutus- ja apurahamarkkinoilla ja ripaus ruotsinkielisiä ystäviä ja kollegoja, joita ei tosiaankaan huvita loukata. Ja on siinä iso annos innostusta ruotsin kielestäkin, joka voi itselle olla mieluisa.
Ihminen pettää helposti itseään ja suuttuu, kun joutuu katsomaan peiliin. Kun pakkoruotsin todellisuus ja sen aiheuttamat ongelmat sitten avautuvat, kieltämättä hävettää.
Tällaista tekstiä vain kukaan ei halua lukea, en olisi itsekään ottanut tätä viestiä vastaan.
Kaikki eivät voi herätä omien kokemusten kautta, kun pakkoruotsin mielettömyys avautuukin itselle tärkeiden ihmisten kautta. Moni ei tosiaankaan usko, ettei mitään vapautusjärjestelmää ole olemassa, että nuorten annetaan jäädä vaille loppututkintoa ruotsin takia tai että ruotsi voi olla niin vaikea aine, ettei sitä luetaan vielä tekniikan korkeakoulussa kolmella valmistavalla kurssilla ennen päästyä edes varsinaille kurssille - ja ihmisten valmistuminen on siitä kiinni.
Haluaisin tehdä heille silmien avaamisen mahdollisimman kunnialliseksi. Nythän heille myydään mediassa liturgiaa toistelemalla ja esimerkiksi "Suomi on [pakko]ruotsalainen" -sarjan avulla koko ajan ajatusta "olen parempi ihminen, kun ymmärrän pakkoa ja pakotetun kaksikielisyyden rikkautta". Mitä suuremmat luulot omasta paremmuudesta pakkoruotsin ymmärtäjänä on luotu, sitä kipeämpää on avata silmät.
Miten myydään näin kipeä nutunkääntö?