Avoin kirje Nils Torvaldsille

[Eero Nevalainen]

Liittyen taannoiseen Vihreän Langan kielipoliittiseen kirjoitukseen:

Hyvä eurokansanedustaja Torvalds,

En voinut olla kiinnittämättä huomiota kielipoliittiseen kommenttiinne
Vihreässä Langassa. Vaikka keskustelu RKP:läisten kanssa onkin oman
elämänkokemukseni mukaan turhauttavinta mitä voi yrittää, koska
ideologinen maailmankuvanne on niin täydellisyyteen asti hioutunut,
yritetään nyt nostaa eräs lauseenne esille; nimittäin tämä:

"Osa rkp:stä on varmasti huolissaan. Pohjanmaalla ollaan enemmän
huolissaan kuin Etelä-Suomessa. [...] Kieltenopiskelu pitäisi aloittaa
silloin, kun se on lasten mielestä hauskaa, eli noin 5–6-vuotiaana.
Silloin kielet tulevat aika lailla ilmaiseksi.”

Tämä on tämä perinteinen herja siitä, että ruotsiin kohdistuva
kritiikki ja haluttomuus on juuri murrosikäisten poikien kapinaa, eli
toisin sanoen kyseessä on sitten myös aikuisillakin epärationaalinen,
epälegitiimi mielipide -- RKP-kielen mukaan "asenneongelma" -- joka
olisi pitänyt korjata mahdollisimman nuorena muokkaamalla lapset
tarkoituksenmukaisiksi; ja että toisaalta kielten opiskelu ja
asennoituminen siihen yleensä on jostain kummallisesta syystä aina
sama asia kuin asennoituminen juuri ruotsin kieleen; ja että jos
kielten opiskeluun suhtautuu positiivisesti, jostain syystä silloin
priorisoidun kielen on oltava juuri ruotsi. Kaikki tämä on täysin
tarkoitushakuista. Me suomenkieliset emme vain lähtökohtaisesti "saa"
suhtautua ruotsiin neutraalisti.

Mielestäni mikään legalistinen kikkailu "toisesta kotimaisesta" ei voi
pohjimmiltaan oikeuttaa näitä väitteitä. Itse suoritin ruotsin
koulussa täydellisesti, mutten todellakaan suhtaudu siihen kuten
kaksikielisyysideologia vaatii. Kriittiseen ajatteluun taipuvaisena
aloin myös suhtautua hyvin kriittisesti koko ruotsin kieleen
liittyvään ideologiseen konstruktioon jo aikanaan ruotsin opettajaa
seitsemännellä luokalla kuunnellessani, eikä tilanne ole parantunut
harrastettuani kielipoliittista keskustelua näihin päiviin asti --
päinvastoin, ikävä kyllä. Pakkoruotsin kannattajilla on oma
todellisuutensa, jossa he edustavat kaikkea hyvää ja kaunista,
vastapuoli on absoluuttisen paha ja näin ollen se pitää muokata ja
painostaa olemaan "hyvä" keinolla millä hyvänsä. Hysteerinen
kielinationalismi onkin itse asiassa mielestäni ihan eri puolella
keskustelua kuin omallani.

Se on toki ymmärrettävää, miksi haluatte päästä käsiksi toisten
ihmisten lapsiin mahdollisimman nuorelta iältä. Yläasteelaisena
kieli-identiteetti on jo muotoutunut, ja ihmiset kokevat olevansa
nimenomaan suomenkielisiä. Nuoremman lapsen manipulointi on helpompaa,
eikä hän vielä osaa kyseenalaistaa mitä hänelle sanotaan. Jesuiitat
olivat oikeassa sanoessaan, että "antakaa meille poika niin annamme
teille miehen". Kokeillaanpa vastaavaa Ahvenanmaalla (RKP:n
Orwell-kieltä kopioiden) "Suomen-vastaisten asenteiden
helpottamiseksi". Mikä olisi mielestänne reaktio ihan puhtaasti
eettiseltä pohjalta, jos unohdetaan jälleen kikkailut sillä, että
heillä on "itsestäänselvä ja laillinen oikeus" olla ruotsinkielisiä?
Ei se ruotsi ole minulle yhtään sen omempi kieli kuin suomi
ahvenanmaalaisille, enkä kokisi että esimerkiksi omien hypoteettisten
lasteni kohdalla tätä asiantilaa tulisi mitenkään erityisesti korjata;
minä kun en koe olevani mitenkään mitään vailla.

Olitte muistaakseni joskus aikanaan jopa varovaisesti pakkoruotsin
poistamisen puolella, mikä on kunnioitettavaa. Ilmeisesti omat
pistivät teidät ruotuun.

[Sees]

Kiitos, nämä kirkkaasti pohditut kirjeesi suoraan päättäjille ovat kielipoliittista vaikuttamista parhaimmillaan!

Pakkoruotsinkeskustelussa tyypillistä on tämä päättäjien pakkoruotsimyönteinen tapa argumentoida ilman argumentteja, siis väistää kysymys pakkoruotsin ongelmista ja vastata ikään kuin kaikki tietäisivät, että kyse on vain murkkupoikien ähinästä. Itse henkäisin syvään Kokoomuksen entisen kansanedustajan tekstin kohdalla eräässä blogissa:

http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... 1037#p5206

Kyse on siitä, että virheelliset argumentit on jo juntattu niin syvälle ihmisten tajuntaan, että ne voidaan ottaa esiin lausumatta niitä avoimesti ja lukijan mieli täyttää tyytyväisenä tyhjät kohdat ja kokee olevansa samaa mieltä. Älyllinen pohdinta itse ongelman kohdalla voidaan kokonaan ohittaa.

[Eero Nevalainen]

Perhana, mokasin tuon lainauksen, siinä olisi toki pitänyt olla se että poikien innostaminen on tärkeintä... noh, kyllä asia menee perille.

[Eero Nevalainen]

Mielenkiintoista. Sain vastauksen. Jossain mielessä jopa ihan ensimmäinen mielekäs vastaus, jonka olen koskaan näissä asioissa saanut.

Hei ja kiitos yrityksestä - kaikesta turhauttavuudesta huolimatta.

Ja tässä vaiheessa pieni huomautus: ihmisissä on varmasti muitakin, ja ehkä tärkeimpiä, ominaisuuksia kuin esimerkiksi "RKP:läisyys". Meitäkin on melkein joka junaan. Niin ahtaat, ja vähän tarkoitushakuiset, lokeroinnit tuntuvat, suoraan sanoen, yrityksiltä supistaa keskustelua.

Mutta asiaan (kirjoitan tekstin väliin):

20 jan 2013 kl. 11:35 skrev "Eero Nevalainen" <enevalainen@gmail.com>:

> Hyvä eurokansanedustaja Torvalds,


> "Osa rkp:stä on varmasti huolissaan. Pohjanmaalla ollaan enemmän
> huolissaan kuin Etelä-Suomessa. [...] Kieltenopiskelu pitäisi aloittaa
> silloin, kun se on lasten mielestä hauskaa, eli noin 5–6-vuotiaana.
> Silloin kielet tulevat aika lailla ilmaiseksi.”

Lausuessani yllä olevan käytin hyvin tietoisesti monikkomuotoa "kielet". En siis ottanut kantaa ruotsin, englannin, venäjän tai jonkun muun kielen puolesta, vielä vähemmän joitain kieltä vastaan. Tukeuduin ainoastaan kiistattomasn tosiseikkaan, että leikki-ikäisinä lapset omaksuvat vaivatta toisen ja/tai kolmannen kielen.

Ihan oman ongelmansa muodostaa sitten poikien ja tyttöjen erilaiset biologiset käyrät. Kohtalaisen kiistaton asia on että meidän akateeminen maailma on "tyttöistymässä"/naisistumassa tavalla joka viittaa koulutusjärjestelmämme erääseen ongelmaan. Minusta siis saa suhtautua mihin tahansa asiaan kielteisesti tai myönteisesti, mutta argumentteja pitäisi kuunella ja yrittää ymmärtää toisen väitteitä eikä vääntää niitä omaan väittelytapaansa sopiviksi.

"Te suomenkieliset" (jonka määritelmään myöskin vaimoni mahtuu) saavat siis olla ihan mitä mieltä tahansa ja siinä yhteydessä suhtautua vaikkakin neutraalisti ruotsiin.
>
> Tämä on tämä perinteinen herja siitä, että ruotsiin kohdistuva
> kritiikki ja haluttomuus on juuri murrosikäisten poikien kapinaa, eli
> toisin sanoen kyseessä on sitten myös aikuisillakin epärationaalinen,
> epälegitiimi mielipide -- RKP-kielen mukaan "asenneongelma" -- joka
> olisi pitänyt korjata mahdollisimman nuorena muokkaamalla lapset
> tarkoituksenmukaisiksi; ja että toisaalta kielten opiskelu ja
> asennoituminen siihen yleensä on jostain kummallisesta syystä aina
> sama asia kuin asennoituminen juuri ruotsin kieleen; ja että jos
> kielten opiskeluun suhtautuu positiivisesti, jostain syystä silloin
> priorisoidun kielen on oltava juuri ruotsi. Kaikki tämä on täysin
> tarkoitushakuista. Me suomenkieliset emme vain lähtökohtaisesti "saa"
> suhtautua ruotsiin neutraalisti.

"Toisen kotimaisen" historia on sitten vähän mutkikkaampi. Sisällissodan joukkohaudoilla voittajina seisoivat fennot ja viikingit. Ruotsin kieleen neutraalisti suhtautuva työväenliike oli kukistunut (ja osittain ihan syystä), mutta fennoille ja viikinkeille rauhan teko oli vaikea. Siitä syntyi kielikompromissi kahdesta kotimaisesta. Ja sillä elettiin läpi talvi- ja jatkosodan, josta isäni on kirjoittanut hyvin kauniin runon kokoelmasa "Ointagligt land".

Nyt olemme uudessa tilanteessa jossa lapsiltamme ja lastenlapsistamme tullaan vaatimaan huomattavasti parempia kielellisia valmiuksia kuin mitä meillä oli. Siksi pitää panostaa kielitaitoon.

> Mielestäni mikään legalistinen kikkailu "toisesta kotimaisesta" ei voi
> pohjimmiltaan oikeuttaa näitä väitteitä. Itse suoritin ruotsin
> koulussa täydellisesti, mutten todellakaan suhtaudu siihen kuten
> kaksikielisyysideologia vaatii. Kriittiseen ajatteluun taipuvaisena
> aloin myös suhtautua hyvin kriittisesti koko ruotsin kieleen
> liittyvään ideologiseen konstruktioon jo aikanaan ruotsin opettajaa
> seitsemännellä luokalla kuunnellessani, eikä tilanne ole parantunut
> harrastettuani kielipoliittista keskustelua näihin päiviin asti --
> päinvastoin, ikävä kyllä. Pakkoruotsin kannattajilla on oma
> todellisuutensa, jossa he edustavat kaikkea hyvää ja kaunista,
> vastapuoli on absoluuttisen paha ja näin ollen se pitää muokata ja
> painostaa olemaan "hyvä" keinolla millä hyvänsä. Hysteerinen
> kielinationalismi onkin itse asiassa mielestäni ihan eri puolella
> keskustelua kuin omallani.


> Se on toki ymmärrettävää, miksi haluatte päästä käsiksi toisten
> ihmisten lapsiin mahdollisimman nuorelta iältä. Yläasteelaisena
> kieli-identiteetti on jo muotoutunut, ja ihmiset kokevat olevansa
> nimenomaan suomenkielisiä.

Sorry! Pidän väitettä ihan pieleen menevänä. Melkeinpä vainoharhaisena.


> Nuoremman lapsen manipulointi on helpompaa,
> eikä hän vielä osaa kyseenalaistaa mitä hänelle sanotaan. Jesuiitat
> olivat oikeassa sanoessaan, että "antakaa meille poika niin annamme
> teille miehen". Kokeillaanpa vastaavaa Ahvenanmaalla (RKP:n
> Orwell-kieltä kopioiden) "Suomen-vastaisten asenteiden
> helpottamiseksi". Mikä olisi mielestänne reaktio ihan puhtaasti
> eettiseltä pohjalta, jos unohdetaan jälleen kikkailut sillä, että
> heillä on "itsestäänselvä ja laillinen oikeus" olla ruotsinkielisiä?
> Ei se ruotsi ole minulle yhtään sen omempi kieli kuin suomi
> ahvenanmaalaisille, enkä kokisi että esimerkiksi omien hypoteettisten
> lasteni kohdalla tätä asiantilaa tulisi mitenkään erityisesti korjata;
> minä kun en koe olevani mitenkään mitään vailla.
>
> Olitte muistaakseni joskus aikanaan jopa varovaisesti pakkoruotsin
> poistamisen puolella, mikä on kunnioitettavaa. Ilmeisesti omat
> pistivät teidät ruotuun.

Yllä kirjoitetusta pitäisi olla mahdollista lukea että olen valmis edelleen, mutta ei sillä tavalla että meidän lastenlapsista tulee Euroopassa toisen tai kolmannen luokan kansalaisia, jotkaeivät omalla ja toisilla kielillä pystyisivät puolustamaa omia etujaan.

Ystävällusin terveisin,

Nicke
>
>
> -- "Rahvas on pitkällisen sorron vuoksi kääntynyt vain sisäänpäin - se
> saattaa kenties moittia nimismiestä tai pappia, mutta maaherra on
> sille jo pieni jumala ja senaattori vailla vertaa." -- Snellman
(Joka siis sekä kirjoitti että puhui suomea heikommin kuin eimerkiksi minä...)

[Sees]

Wau, ihan asiallinen vastaus. Kiitokset Nils Torvaldsille vastauksesta ja Sinulle tämän viestin jakamisesta.

Tosin itse kritisoin tätä ajatusta, että "lapset oppivat helposti toisen tai kolmannen kielen" - se pitää paikkansa vain osan kohdalla, minkä niin äitinä kuin opettajana hyvin tiedän. Mitään yleisiä ratkaisuja kielten lisäämisestä ei voi tehdä, niitä ei ole tehty muissakaan Pohjoismaissa. Lingua francan aloitusikää voidaan varhentaa, mutta muita pakollisia kieliä ei tulisi olla peruskoulussa vaan sitten kyse on yksilöllisistä valinnoisa. Ja se poikien erilainen kehityskäyrä pitäisi tosiaankin ottaa huomioon.

[Eero Nevalainen]

Ihan asiallinen vastaus joo, pitää vaan teroittaa hänelle että ei tuo yleisesti ottaen kielikeskustelussa tuolta näytä...

20. tammikuuta 2013 13.58 TORVALDS Nils
<nils.torvalds@europarl.europa.eu> kirjoitti:
> Hei ja kiitos yrityksestä - kaikesta turhauttavuudesta huolimatta.

Pakkohan sitä on yrittää, vaikka se pään hakkaamiselta seinään yleensä
tuntuukin. En ole missään muussa asiassa törmännyt niin
järjestelmällisen dogmatistiseen konstruktioon kuin suomalaisessa
kielipolitiikassa.

> Ja tässä vaiheessa pieni huomautus: ihmisissä on varmasti muitakin, ja ehkä tärkeimpiä, ominaisuuksia kuin esimerkiksi "RKP:läisyys". Meitäkin on melkein >joka junaan. Niin ahtaat, ja vähän tarkoitushakuiset, lokeroinnit tuntuvat, suoraan sanoen, yrityksiltä supistaa keskustelua.

Itse pyrin pitämään asian enimmäkseen poliittisena (sekä
pragmaattisena ja eettisenä) kysymyksenä. Muutoin tulisi helpommin
käytettyä ilmaisuja tyyliin "suomenruotsalaiset ovat tätä mieltä",
mistä vastapuoli pääseekin näppärästi syyllistämään
"vähemmistövihasta". RKP nyt kuitenkin on se poliittinen taho joka
tätä kuviota on historiallisesti masinoinut, ja RKP:tä lähellä olevat
tahot myös tuottavat ne kielipoliittiset keskustelulliset meemit,
joita esimerkiksi muiden puolueiden poliittikkojen kuulee toistelevan,
ja joista hissukseen 90-luvulta lähtien -- mistä pitäen itse olen
ollut keskustelussa mukana -- on tullut omanlaisiaan uskonkappaleita.

Toki sekin on helppo tapa tukahduttaa keskustelua, ettei voi koskaan
väittää kenenkään olevan mitään mieltä, koska mitään ryhmää ei voisi
"syyllistää" mielipiteistä, joita kuitenkin tosiasiallisesti esitetään
ja joiden hyväksymistä joku kuitenkin oikeasti alunperin on vaatinut.

> Lausuessani yllä olevan käytin hyvin tietoisesti monikkomuotoa "kielet". En siis ottanut kantaa ruotsin, englannin, venäjän tai jonkun muun kielen puolesta, >vielä vähemmän joitain kieltä vastaan. Tukeuduin ainoastaan kiistattomasn tosiseikkaan, että leikki-ikäisinä lapset omaksuvat vaivatta toisen ja/tai kolmannen >kielen.
>
> Ihan oman ongelmansa muodostaa sitten poikien ja tyttöjen erilaiset biologiset käyrät. Kohtalaisen kiistaton asia on että meidän akateeminen maailma on >"tyttöistymässä"/naisistumassa tavalla joka viittaa koulutusjärjestelmämme erääseen ongelmaan. Minusta siis saa suhtautua mihin tahansa asiaan kielteisesti >tai myönteisesti, mutta argumentteja pitäisi kuunella ja yrittää ymmärtää toisen väitteitä eikä vääntää niitä omaan väittelytapaansa sopiviksi.

Lainauksessani tosiaan jätin vahingossa pois sen oleellisimman osan
siitä poikien innostamisesta, mutta se oli toki tärkeä.

Itseäni kiusaa tällaisessa argumentaatiossa nimenomaan se, että
keskustelua voi epämääräisesti siirtää juuri kielten yleisen opiskelun
ja spesifisesti ruotsin opiskelun välillä siten, ettei kuulija aina
välttämättä tiedä, mistä tarkkaan ottaen argumentoidaan. Suurin osa
pakkoruotsin puolusteluargumentaatiosta on tästä loistavia
esimerkkejä: keskustelu siirretään sujuvasti pois ruotsista ja aletaan
puolustaa kieltenopiskelua yleensä: "kaikkia kieliä on hyvä opetella
mahdollisimman nuorena". Piilomerkitys asiassa kuitenkin on se, että
halutaan implisiittisesti tarkoitettavan juuri ruotsia.

On sinänsä mielenkiintoista kuulla väittämäsi siitä, että todella
olisit valmis sallimaan neutraalin suhtautumisen ruotsiin. Ikävä kyllä
kokemusteni mukaan tämä ei pidä paikkaansa käytännössä koskaan.
Mikään muu kieltenopiskelu kuin ruotsi ei sitten kuitenkaan käy.

Vaikka itse koululaisena yleislahjakas olinkin ja ruotsi meni melko
triviaalina harjoituksena siinä sivussa, en voi vaatia kollektiivisen
oikeudenmukaisuuden mielessä samaa koko väestöltä. Koulumme ovat
yleisesti katsoen jo muutenkin liian kielipainotteisia. Se on
sallittava, että kaikki eivät ole kielellisesti samalla tavoin
taipuvaisia, enkä alkaisi holhota heidän valintojaan tyyliin "no
pitää niiden pohjois-karjalalaisten junttimopopoikien nyt ainakin
ruotsi opetella". Sen sinänsä myönnän, että kannattamassani kahden
pakollisen mutta valinnaisen kielen mallissa
englanti+ruotsi-kombinaatio olisi heille varmasti se kaikkein helpoin,
ja tulisi varmaankin siitä syystä valituksi. Se, onko ruotsin
pakollisuus kaikissa jatko-opinnoissa enää mitenkään mielekästä, on
sitten eri kysymys.

Käytännössä ruotsin asema opetuksessa johtaa siihen, että suosimme
kilttejä auktoriteettiuskoisia tyttöjä, jotka ovat ne opiskelijat,
jotka lukevat vasta ruotsin lisäksi muita kieliä ja joista tulee isona
ruotsinopettajia. Koska substanssiosaajiakin pitää olla, heitämme
mielestäni lahjakkuuksia menemään.

Ruotsissa se ei tunnu olevan mikään ongelma, että sujuvan englannin
varmistaminen minimikieltenopiskeluna on järkevää. Mielenkiintoista,
miten siellä ei olla ollenkaan huolissaan "englannin ylivallasta"
(mikä on taasen hauska suru-meemi).... kiinaa ollaan kylläkin tuomassa
valinnaiseksi lukioihin.


> "Toisen kotimaisen" historia on sitten vähän mutkikkaampi. Sisällissodan joukkohaudoilla voittajina seisoivat fennot ja viikingit. Ruotsin kieleen neutraalisti >suhtautuva työväenliike oli kukistunut (ja osittain ihan syystä), mutta fennoille ja viikinkeille rauhan teko oli vaikea. Siitä syntyi kielikompromissi kahdesta >kotimaisesta. Ja sillä elettiin läpi talvi- ja jatkosodan, josta isäni on kirjoittanut hyvin kauniin runon kokoelmasa "Ointagligt land".

Teoreettinen, yhteiskuntarauhan ostamiseksi muodostettu konstruktiohan
se on. Aika vähän todellisuuspohjaa koko asialla on ikinä ollut.

> Nyt olemme uudessa tilanteessa jossa lapsiltamme ja lastenlapsistamme tullaan vaatimaan huomattavasti parempia kielellisia valmiuksia kuin mitä meillä oli. >Siksi pitää panostaa kielitaitoon.

Tuosta olemme sinänsä samaa mieltä. Suomessa pitäisi olla nimenomaan
enemmän eri kielten osaajia, vaikka kaikkien ei tarvitse osata niitä
kaikkia. EK:lla on ollut tästä ihan hyviä näkemyksiä.

Toisaalta englannin käyttökelpoisuutta kansainvälisenä yleiskielenä
vähätellään tarkoituksellisesti suomalaisessa kielikeskustelussa.
Itselläni on maailmalla varsin laaja ystäväpiiri ikäisiäni noin
kolmekymppisiä ihmisiä, joiden sukupolvelle englanti on täysin
luonteva ja sujuva keskinäinen kommunikaatioväline. Kenenkään omaa
äidinkieltä ei yleensä voida ottaa keskustelukieleksi koska seurassa
on aina joku, joka ei sitä ymmärrä. Suhteessa tähän ajatukset
eristäytymisestä fiilistelemään jotain nordistista, erityisesti
suomalaisia kyykyttävää yhteenkuuluvuutta nimenomaan på svenska
tuntuvat lähinnä huvittavilta ja ahdistavilta, ja toki ovatkin lähinnä
geopoliittisia identifikaatiovaatimuksia.


>> Se on toki ymmärrettävää, miksi haluatte päästä käsiksi toisten
>> ihmisten lapsiin mahdollisimman nuorelta iältä. Yläasteelaisena
>> kieli-identiteetti on jo muotoutunut, ja ihmiset kokevat olevansa
>> nimenomaan suomenkielisiä.
>
> Sorry! Pidän väitettä ihan pieleen menevänä. Melkeinpä vainoharhaisena.

Nyt meneekin mielenkiintoiseksi, kun päästään keskustelemaan
villakoiran ytimestä -- "kansalliskielen" identiteettiulottuvuudesta
yksittäisten ihmisten suhteen.

Missä mielessä tuo menee pieleen? Siksihän juuri niitä
"asenneongelmia" (suomeksi: ihminen ei identifioidu ruotsin kieleen)
halutaan korjata jos jonkinlaisella kielikylvetyksellä, jotta penskat
olisivat kielipoliittisesti tarkoituksenmukaisempia. Vaikka itse
olisitkin valmis sanomaan että ruotsiin saa itse suhtautua miten
haluaa ja että oma argumentaatiosi nojaa puhtaasti siihen, että
5-6-vuotiaalle lapselle voi opettaa helposti toisen *minkä tahansa*
kielen (tämä ei muuten ole kokonaan edes totta, ns. puolikielisyys on
ollut suomenruotsalaisissa perheissä todellinen huolenaihe), asia ei
kuitenkaan toimi näin suurimmalle osalle kanssapuoluelaisistasi.

Itseäni moinen "jos ihmiset ovat vääränlaisia niin
uudelleenkasvatetaan niiden lapset"-ideologia jotenkin kylmää.
Kyllähän sillä tavoin saadaan aikaan se tilanne, että mikä tahansa
ihmisryhmä on "luontevasti ja elävästi kaksikielinen" siten kuin
halutaan. Jossain päin maailmaa huudettaisiin kulttuurista
kansanmurhaa, toisille tuo on "lahja"...

> Yllä kirjoitetusta pitäisi olla mahdollista lukea että olen valmis edelleen, mutta ei sillä tavalla että meidän lastenlapsista tulee Euroopassa toisen tai kolmannen >luokan kansalaisia, jotkaeivät omalla ja toisilla kielillä pystyisivät puolustamaa omia etujaan.

Tämä selvä. En toki itse usko, että nykyinen malli mitenkään palvelee
tätä tarkoitusta. Siitäpä syystä keskustelua käydään.

Sinänsä joidenkin täysin kilahtaneiden RKP:läisten mielipiteitä on
hauskaa kuunnella tähän liittyen -- he ihan oikeasti, vakavissaan
uskovat, että he edustavat jotain välttämätöntä siltaa länsimaiseen
sivistykseen ja näille eurooppalaisille kentille, ja että se on juuri
ruotsin asemasta kiinni, olemmeko me tulevassa maailmassa niitä
syrjäytyneitä tapauksia. Itsensä asemoiminen näin suhteessa toisiin
tuntuu heistä varmaan mukavalta; ainakin minä saisin aikamoista
narsistista mielihyvää moisista kuvitelmista. Outoa sinänsä, miten
missään muualla Euroopassa ei tarvitse lähestyä näitä kysymyksiä
tuollaisista lähtökohdista.

Loppupeleissähän kysymys on heillä vain oman statuksen menetyksen
pelosta. Nyky-Eurooppa on suomenruotsalaisille siitä pelottava paikka,
että sen kautta Ruotsi alueellisena hegemonina voidaan ohittaa, mutta
sen kanssa on pakko kuitenkin olla tekemisissä ellei halua eristyä.
Mikä pahinta, me muut suomalaiset voimme olla siellä paikalla ihan
ilman sitä ruotsin taitoa -- tästähän siis seuraa se, että esimerkiksi
muiden kielten osaaminen on suorastaan pakko ehdollistaa ruotsille.
Meidät kuuluu suorastaan pitää toisen luokan kansalaisina, jotta
meidät voidaan sitten siltä pelastaa.

> (Joka siis sekä kirjoitti että puhui suomea heikommin kuin eimerkiksi minä...)

Fiksu jätkä, saisivat suomalaiset olla nykyäänkin vähemmän
herranpelkoista porukkaa...

[Tapsa]

Kun mainittiin sisällissodan joukkohaudat, niin muistuttaisin, että ruotsinkielinen väestö kuului valkoiseen eli voittaneeseen osapuoleen, mutta suomenkielinen väestö oli jakautunut punaisiin ja valkoisiin (Pekka Kalevi Hämäläinen: "Luokka ja kieli vallankumouksen Suomessa"). Suomenkielisten keskinäinen vihamielisyys pysäytti sellaisen luonnollisen kehityksen, johon olisi kuulunut ruotsin kielen siirtyminen vähemmistökieleksi ilman valtakunnallisesti yhdenvertaista statusta suomen kielen kanssa, ja tämä valkoisten keskinäinen "kompromissi" sitten näkyy perustuslain 17 pykälän sellaisena tulkintana, että meillä on tavallaan suomenkielinen ja ruotsinkielinen valtio, mutta väestö on melkein kokonaan suomenkielinen. Ja tämähän on mahdoton yhtälö, jota ihan väkivalloin pakotetaan niin kuin nyt olemme nähneet.

[Sees]

Kun mainittiin sisällissodan joukkohaudat, niin muistuttaisin, että ruotsinkielinen väestö kuului valkoiseen eli voittaneeseen osapuoleen, mutta suomenkielinen väestö oli jakautunut punaisiin ja valkoisiin ---

Ehkä osin, mutta oli myös punaisia ruotsinkielisiä: Isäni kautta tunsin vanhan ruotsinkielisen miehen, jonka niin ikään ruotsinkielinen veli oli kuollut Tammisaaren leirillä nälkään kapinan jälkeen. Tämä vanhus oli erittäin hieno mies.

[Eero Nevalainen]

Viitaten tuohon svenska YLEn vihjaukseen siitä, että näitä asioita pitää alkaa ajaa osana yleistä suvaitsevaisuuskasvatusta (ts. ei-nordistinen identiteetti on sitä "pahaa nationalismia"), Torvaldsin väite siitä että kommenttini olisi jotenkin pielessä tai vainoharhainen, mikäli hän tarkoitti osaltaan myös tätä ".. kaikki muut ovat pahoja"-osuutta, on hassu.

[Sees]

> Mielestäni mikään legalistinen kikkailu "toisesta kotimaisesta" ei voi
> pohjimmiltaan oikeuttaa näitä väitteitä. Itse suoritin ruotsin
> koulussa täydellisesti, mutten todellakaan suhtaudu siihen kuten
> kaksikielisyysideologia vaatii. Kriittiseen ajatteluun taipuvaisena
> aloin myös suhtautua hyvin kriittisesti koko ruotsin kieleen
> liittyvään ideologiseen konstruktioon jo aikanaan ruotsin opettajaa
> seitsemännellä luokalla kuunnellessani, eikä tilanne ole parantunut
> harrastettuani kielipoliittista keskustelua näihin päiviin asti --
> päinvastoin, ikävä kyllä. Pakkoruotsin kannattajilla on oma
> todellisuutensa, jossa he edustavat kaikkea hyvää ja kaunista,
> vastapuoli on absoluuttisen paha ja näin ollen se pitää muokata ja
> painostaa olemaan "hyvä" keinolla millä hyvänsä. Hysteerinen
> kielinationalismi onkin itse asiassa mielestäni ihan eri puolella
> keskustelua kuin omallani.

> Se on toki ymmärrettävää, miksi haluatte päästä käsiksi toisten
> ihmisten lapsiin mahdollisimman nuorelta iältä. Yläasteelaisena
> kieli-identiteetti on jo muotoutunut, ja ihmiset kokevat olevansa
> nimenomaan suomenkielisiä.

Sorry! Pidän väitettä ihan pieleen menevänä. Melkeinpä vainoharhaisena.

Viitaten tuohon svenska YLEn vihjaukseen siitä, että näitä asioita pitää alkaa ajaa osana yleistä suvaitsevaisuuskasvatusta (ts. ei-nordistinen identiteetti on sitä "pahaa nationalismia"), Torvaldsin väite siitä että kommenttini olisi jotenkin pielessä tai vainoharhainen, mikäli hän tarkoitti osaltaan myös tätä ".. kaikki muut ovat pahoja"-osuutta, on hassu.

Ne harvat suomenruotsalaiset, jotka ovat lähteneet keskusteluun kielipolitiikasta ja pakkoruotsista, ovat parhaimmillaankin olleet aivan kyvyttömiä näkemään, miltä kielipoliittinen identiteettityö näyttää suomenkielisen näkökulmasta. Tämä voi johtua siitä, että oma maailmankuva kaksikielisestä Suomesta on niin vahva, ettei voida ymmärtää, miksei kaksikielisyyttä yhdistelmällä suomi-ruotsi voisi pitää kaikkein onnistuneimpana ja kirkkaimpana suomalaisuuden toteutumana. Samoin finländare-sanan sisältämää suomalaisuuden vinoutumaa on ollut mahdoton selittää ruotsinkieliselle.