Uusi termi pakkoruotsille "kansalliskielivelvollisuus" ;)

[NRR]

Twitterissä löytyy monenlaista, mm. orwellilaisen uuskielen kehittelyä taas kerran pakkoruotsin pahan sanan kieltämiseksi. Nyt siis ehdotuksena "kansalliskielivelvollisuus".

Kyse on kuulemma "yhteisestä velvollisuudesta turvata kielelliset perusoikeudet etenkin kansalliskieliemme osalta. --- Niin tärkeitä kuin näiden [kriittisten eli sanakehittelijän mielestä "haluttomuuden"] kokemusten tunnustaminen onkin, velvollisuudet pitää hoitaa jollakin tavalla ja oikeudet turvata."

Jottei sanaleikkejä häiritä, minut on tietysti blokattu.

[NRR]

Sanakehittelijää on loukannut kriittisten äänten liika rehellisyys. Hän näyttää kavahtavan sitä, että ihmisillä olisi oikeus kertoa pakkoruotsin ongelmista, turhasta työstä, erityisoppilaisiin, maahanmuuttajiin ja poikiin kohdistuvasta syrjinnästä, siitä että pakkoruotsilla hankaloitetaan suuren joukon kouluttautumista:

Väitetään, että pitäisi saada puhua "rehellisesti" pakkoruotsista sen "oikealla" nimellä. Tämä tarkoittaa kuitenkin #kokemuspuhemonopoli'a: "on vain yksi tapa kokea ruotsin opiskelu ja puhua siitä". Oma kokemus ja faktat rinnastetaan. Sen epärehellisemmäksi ei voisi mennä.

Tähän asti kokemusmonopoli on eduskuntaa myöten ollut pakon puolustajilla vrt. "minulla on ollut ruotsinkielinen poikaystävä" ja "minulle on ollut tärkeää"... tai "meillä on oikeus", "ruotsin hinnan kysyminen on loukkaavaa"...

Toki pakon pitkittäjät kokevat meidät kriitikot ikäviksi, vaikka oikeasti nyt vasta joku muukin kuin ruotsinkielinen kokemusmonopoli saa äänen...

[NRR]

Tämän tutkijataustaisen sanakehittelijän twiitit tarjoavat kurkistuspaikan pajalle, jossa taotaan sellaisia sloganeja kuin "riemuruotsi" ja "hyötyruotsi" ja nyt siis "kansalliskielivelvollisuus".

Tilanteessa, jossa jokainen suomalaisnuori joutuu opiskelemaan pakkoruotsia alakoulusta yliopistoon, yli puoli vuotta yhteensä lukiopolkua kulkiessa, pajalla leimataan kritiikki pakkoruotsia kohtaan "haluttomuudeksi" ja "kokemusmonopolin" tavoitteluksi.

Ei minkäänlaista huomiota sille, että ruotsista iloitsevalta ei olla ruotsia kieltämässä tai että toisaalta hänen ilonsa ei millään tavoin muuta niiden tilannetta, joille pakkoruotsi on joko ongelma tai riesa tai yhdentekevä velvoite.

Hengästyttää tämä peruslähtökohdan hukkaaminen:
- Vapaaehtoisen ruotsin vaatimus ei ole keneltäkään poissa (palveluvelvoitteita ei missään hoideta kouluttamalla koko kansakunta pienen vähmmistön kielellä palvelureserviin) ja ruotsia saa edelleen opiskella mutta
- pakkoruotsin kannattaja vaatii sen sijaan muilta isoa panostusta siihen, minkä hän kokee kauniiksi "kansalliskielivelvollisuudeksi".

[Uusi kielipolitiikka]

Voisiko "tämän tutkijataustaisen sanakehittelijän" kutsua tänne väittelemään, vaikkapa nimimerkin suojissa?

Jos hän on estänyt twitter-keskustelun,
eikö hän edes itse usko juttuihinsa?

Voisitko jotenkin houkutella hänet tänne väittelemään?

Meitä maallikkoja kyllä tutkitaan koko ajan, joten olisi reilua saada joku oikea tutkija tänne kommentoimaan..

Tässä esimerkki aivan tuoreesta tutkimuksesta..Ei ole sama henkilö, jonka twiitteihin viittaat aloituksessa.
Mutta koska meitä keskustelujoita todistettavasti tutkitaan,tervetuloa tänne foorumille tekemään kysymyksiä ja väittelemään. Saatte hyvää tutkimusmateriaalia ja ehkä jopa rahoitusta joltain taholta.

Me amatöörit teemme tätä omaa tutkimustamme ilman rahoitusta, rakkaudesta lajiin, vapausaatteen innoittamina.

Tutkimuksen aineisto koostuu verkkokeskusteluista, jotka on käyty heinä–syyskuussa 2017 työelämän kielipolitiik-
kaan liittyvien sanomalehtiuutisten verkkojulkaisujen yhteydessä. Aineiston pohjana olevat kuusi artikkelia käsitte-
levät kahden suomalaisyrityksen vuonna 2017 uutisoitua kielipolitiikkaa: yhtäältä lentoyhtiö Finnairin päätöstä olla
vaatimatta matkustamohenkilökunnaltaan suomen kielen taitoa ja toisaalta muuttoyritys Niemi Palveluiden työ-
paikkailmoitusta, jossa yritys etsi hyvää suomea taitavaa henkilökuntaa.
Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia merkityksiä työelämän kotimaiset kielet saavat maallikoiden verkkokes-
kusteluissa, joissa käsitellään monikielistyvää työelämää? 2. Mitä merkityksiä työelämän englannin kielelle raken-
tuu näissä verkkokeskusteluissa? 3. Miten kielipolitiikan ja työelämän asiantuntijuus asemoidaan verkkokeskuste-
luissa? 4. Millaisina kielipoliittisina keskustelijoina maallikot näyttäytyvät verkkokeskusteluissa?

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/66567#

[Uusi kielipolitiikka]

Twitterissä löytyy monenlaista, mm. orwellilaisen uuskielen kehittelyä taas kerran pakkoruotsin pahan sanan kieltämiseksi. Nyt siis ehdotuksena "kansalliskielivelvollisuus".

Kyse on kuulemma "yhteisestä velvollisuudesta turvata kielelliset perusoikeudet etenkin kansalliskieliemme osalta. --- Niin tärkeitä kuin näiden [kriittisten eli sanakehittelijän mielestä "haluttomuuden"] kokemusten tunnustaminen onkin, velvollisuudet pitää hoitaa jollakin tavalla ja oikeudet turvata."

Jottei sanaleikkejä häiritä, minut on tietysti blokattu.

Ajatus ei ole mitenkään uusi.

Mutta edes lämmitettynä perunasoppana se ei kestä kriittistä tarkastelua eikä lähempää perustuslakipohdintaa.

velvollisuudet pitää hoitaa jollakin tavalla ja oikeudet turvata

Tästä olemme samaa mieltä, mutta siihen se yksimielisyys sitten loppuukin.

Velvollisuus on julkisen vallan velvollisuus,
ei jokaisen yksittäisen kansalaisen henkilökohtainen velvollisuus.

[Uusi kielipolitiikka]

Tähän asti kokemusmonopoli on eduskuntaa myöten ollut pakon puolustajilla vrt. "minulla on ollut ruotsinkielinen poikaystävä" ja "minulle on ollut tärkeää"... tai "meillä on oikeus", "ruotsin hinnan kysyminen on loukkaavaa"...

Toki pakon pitkittäjät kokevat meidät kriitikot ikäviksi, vaikka oikeasti nyt vasta joku muukin kuin ruotsinkielinen kokemusmonopoli saa äänen...

Totta.On koomista väittää meillä kriitikoilla olevan kokemusmonopoli,kun monopoli on todellisuudessa poliittisella eliitillä, ja tavallisten kansalaisten kokemukset ja näkemykset päinvastoin täysin sivuutetaan ja ohitetaan ylimielisellä ylhäältä alas -komentotalouteen verrattavalla kielipolitiikalla.

[Uusi kielipolitiikka]

jokainen suomalaisnuori joutuu opiskelemaan pakkoruotsia alakoulusta yliopistoon, yli puoli vuotta yhteensä lukiopolkua kulkiessa, pajalla leimataan kritiikki pakkoruotsia kohtaan "haluttomuudeksi" ja "kokemusmonopolin" tavoitteluksi.

Ei minkäänlaista huomiota sille, että ruotsista iloitsevalta ei olla ruotsia kieltämässä tai että toisaalta hänen ilonsa ei millään tavoin muuta niiden tilannetta, joille pakkoruotsi on joko ongelma tai riesa tai yhdentekevä velvoite

Totta
Me emme ole riistämässä keneltäkään oikeutta opiskella ruotsia vaikka 247, jos joku sen kokee merkitykselliseksi.

Sen sijaan haluamme itse vapautua tästä kokonaiskestoltaan asevelvollisuuteen verrattavissa olevasta työvelvoitteesta ja kannustamne ruotsinrakastajia kymmenkertaistamaan omat ruotsinopintonsa, mutta jättämään meidät muut rauhaan tästä taksvärkistä.

[Uusi kielipolitiikka]

pakkoruotsin kannattaja vaatii sen sijaan muilta isoa panostusta siihen, minkä hän kokee kauniiksi "kansalliskielivelvollisuudeksi"

Ruotsivelvollisuus on oikeampi termi,koska on aivan luonnollista, että 5% vähemmistö opiskelee 95%n kielen.

Kyseessä on vähemmistön kannalta

perustaito.

Siitä on kirjoitettu ihan oikeita tutkimuksiakin..

Tutkijat ovat tervetulleita tänne arvioimaan meidän lähteitämme!

[NRR]

Voisiko "tämän tutkijataustaisen sanakehittelijän" kutsua tänne väittelemään, vaikkapa nimimerkin suojissa?

Jos hän on estänyt twitter-keskustelun,
eikö hän edes itse usko juttuihinsa?

Voisitko jotenkin houkutella hänet tänne väittelemään?

Meitä maallikkoja kyllä tutkitaan koko ajan, joten olisi reilua saada joku oikea tutkija tänne kommentoimaan..

Hän voisi itsekin luoda vaikka anonyymin twittertilin ja keskustella sen suojissa.

Nyt vaikuttaa siltä, ettei oleellista ole vuoropuhelu vaan jokin muu, jokin mikä ei ole lainkaan suunnattu meille kriittisille pakonalaisille vaan ihan muulle taholle.

Ja sitä paitsi - yhä uudelleen pakkoruotsin pitkittäjät haluavat keskustella vain siitä, että nimitys pakkoruotsi on niin loukkaava ja syyllistävä ja että muka joku pakottaisi... Pakkoruotsi on kuitenkin ihan nimensä veroinen. Jotkut eivät kestä kuulla edes nimeä, vaikka vaativat muita elämään pakkoruotsi kumppanina ja tekemään sen vaatimat työt...

Jos pakkoruotsin pitkittäjät hetkeäkään uskoisivat, että kansan riveistä nousisi tukea pakkoruotsille ja sille keksittäisiin kauniita nimityksiä, jotka löytäisivät tiensä kansalaisten huulille, niin kyllä niitä keskustelusaitteja olisi pilvin pimein - vaan ei ole näkynyt...

[NRR]

Nimike "kansalliskielivelvollisuus" näköjään lanseerattiin tällä palstalla keväällä 2016:

--- mielenkiintoinen "merkkipaalu" on se, milloin RKP päätti olla osa samaa kansaa suomenkielisten kanssa. Samallahan tuli ideologia "yksi kansa - kaksi kieltä" ja - kansalliskielivelvollisuus "sivistyksellisenä velvollisuutena"

Alkuperäinen syy kahteen kansalliskieleen (1910-luvulla) oli svekomaaninen ajattelu:
"yksi valtio-kaksi kansaa"- > kaksi kieltä >kaksi kansalliskieltä.

Positiivista tässä ylimielisessä ajattelussa oli, että kummallakin kansalla oli oikeus omaan kieleen, mutta ei velvollisuutta toisen kansan (itäruotsalaisten=suomenruotsalaisten) kieleen eli toiseen kansalliskieleen.

Luultavasti todellakin nämä molemmat ideologiat ("kaksikielisyys" ja "jokaikisen kansalaisen velvollisuus valtion velvollisuuden täyttäjänä") ovat muotoutuneet ihan "ad hoc" periaatteella..

[Uusi kielipolitiikka]

Nimike "kansalliskielivelvollisuus" näköjään lanseerattiin tällä palstalla keväällä 2016:

--- mielenkiintoinen "merkkipaalu" on se, milloin RKP päätti olla osa samaa kansaa suomenkielisten kanssa. Samallahan tuli ideologia "yksi kansa - kaksi kieltä" ja - kansalliskielivelvollisuus "sivistyksellisenä velvollisuutena"

Alkuperäinen syy kahteen kansalliskieleen (1910-luvulla) oli svekomaaninen ajattelu:
"yksi valtio-kaksi kansaa"- > kaksi kieltä >kaksi kansalliskieltä.

Positiivista tässä ylimielisessä ajattelussa oli, että kummallakin kansalla oli oikeus omaan kieleen, mutta ei velvollisuutta toisen kansan (itäruotsalaisten=suomenruotsalaisten) kieleen eli toiseen kansalliskieleen.

Luultavasti todellakin nämä molemmat ideologiat ("kaksikielisyys" ja "jokaikisen kansalaisen velvollisuus valtion velvollisuuden täyttäjänä") ovat muotoutuneet ihan "ad hoc" periaatteella..

Tuskin tässä tapauksessa voidaan puhua varsinaisesta "lanseerauksesta"..

Pikemminkin järjettömän kielipoliittisen asetelman ja systeemistä hyötyvien tahojen ajatusmaailman kuvauksesta.

Oikeampi termi on

ruotsivelvollisuus.

Ruotsivelvollisuus on keinotekoisesti poliittisilla päätöksillä luotu.

Suomivelvollisuus puolestaan on äärimmäisen luonnollinen asia, koska suomen kielen osaaminen on
"basic skill" Suomessa.

Enemmistökielen osaaminen on basic skill

Learning and teaching English as a basic skill is a theme to which I will be making multiple
references later in this paper. One of the people behind the view on English as a basic skill is
Graddol (2006), although many others use the term, as well.

However, as Grin (2015) argues,
English should not be considered a basic skill similar to reading and writing.
He argues that in
general, FL skills (in English or any other FL) cannot not be viewed as a basic skill,

but

skills
in a majority language can

(Grin 2015: 129–130). This obviously depends on multiple issues,
and in many ways, one could argue that English indeed has become a basic skill – in other
words a requirement –

Lähde:
Grin, F. (2015) The Economics of English in Europe. In T. Ricento (Ed.) Language Policy &
Political Economy: English in a Global Context. 119–144. Oxford University Press.

[NRR]

Olet oikeassa:
- suomivelvollisuus on perustaito, osa yleissivistystä - siis osa asioita, joita ilman ei voi tulla täällä hyvin toimeen, kuten ruotsi Ruotsissa
- ruotsivelvollisuus on irrationaalinen pakko, syrjivä rakenne, sen poistaminen on politiikkamme tolkkutesti.

Mutta oli minusta hauska huomata tuo nimikkeen varhainen käyttö, tahatonta vaikka.

[Uusi kielipolitiikka]

Olet oikeassa:
- suomivelvollisuus on perustaito, osa yleissivistystä - siis osa asioita, joita ilman ei voi tulla täällä hyvin toimeen, kuten ruotsi Ruotsissa
- ruotsivelvollisuus on irrationaalinen pakko, syrjivä rakenne, sen poistaminen on politiikkamme tolkkutesti.

Mutta oli minusta hauska huomata tuo nimikkeen varhainen käyttö, tahatonta vaikka.

Se on kyllä osuva kiteytys tälle Rostilan pohdinnalle vuodelta 2012..

---

valtaapitävät tarvitsevat Suomessa erityistä
kansalliskieli –oppia,
joka koskee syntyperäisen suomalaisen kielellistä yleissivistystä “maamme rajojen sisäpuolella”. Tähän opin kehittelyyn erikoistunut [Åbo Akademin professori] Suksi esittää, että perustuslaista seuraa kansalaiselle erityinen kansalliskieliä koskevan sivistyksen velvoite. Tämä velvollisuus koskee kielten osaamista

"Tutkijataustainen sanakehittelijä" siis
edustaa vallanpitäjiä,mutta nimikkeen keksi valtakoneistoa vastustava, riippumaton kansalaispohdiskelija jo 2016..

[Hillevi Henanen]

Twitterissä löytyy monenlaista, mm. orwellilaisen uuskielen kehittelyä taas kerran pakkoruotsin pahan sanan kieltämiseksi. Nyt siis ehdotuksena "kansalliskielivelvollisuus".

Kyse on kuulemma "yhteisestä velvollisuudesta turvata kielelliset perusoikeudet etenkin kansalliskieliemme osalta. --- Niin tärkeitä kuin näiden [kriittisten eli sanakehittelijän mielestä "haluttomuuden"] kokemusten tunnustaminen onkin, velvollisuudet pitää hoitaa jollakin tavalla ja oikeudet turvata."

Jottei sanaleikkejä häiritä, minut on tietysti blokattu.

Ihan sama miten omasta mielestään sydämeen käyviä sanoja nämä sanatehtailijat vääntävät esiin pakkoruotsin oikeuttamiseksi. Minulla on mielestäni sana melko hyvin hallussa, ja siltikään nämä uusiosanat eivät jää mieleen. Tekstinikkareille ei ilmeisesti ole myöskään valjennut se, että mitä laajemman selittelyn sana vaatii, sen heikommat mahdollisuudet sillä on jäädä käyttöön.

Tuo valinnaisuuden puolustajan blokkaus on mielestäni aina yhtä riemastuttavaa. Kun sanat eivät riitä, suuttunut uhmaikäinen heittää kupin nurkkaan.

Pakkoruotsi-sana sen sijaan ei selittelyjä kaipaa koska sen kuvaama ilmiö on olemassa ja yksiselitteinen.
Täytyy myöntää, että sitä enemmän huvittaa mitä arvovaltaisempi taho yrittää käydä sanan kimppuun.
Turhempaa touhua saa hakea.

[TK]

Mikä kieli on Suomen kansalliskieli? Vastaan kysymykseen omalla mielipiteelläni: Suomen kansalliskieli on suomen kieli.

Suomi on kansalliskielemme, kaikki muut kielet ovat vähemmistökieliä. Näin on tilanne mielestäni myös ruotsin kielen osalta. Täysin selvästi.

Ja ilman muuta kaikkien Suomen kansalaisten velvollisuus, kansallisvelvollisuus, on opetella ja osata suomea.
Tähän yhteyteen, suomen kielen oppimisvelvollisuuteen, kansalliskielivelvollisuus sopii tietysti hyvin.