"Ainoa aidosti kaksikielinen, ainoa selkeästi kaksikielinen"

[Ajatuspaja]

Sote-uudistus paljastaa Suomen kielipolitiikan onttouden.
Vaasan sairaalan erityisasemaa pönkitetään mielenkiintoisilla sanavalinnoilla:

Suomen ainoa aidosti kaksikielinen sairaala..
Suomen ainoa selkeästi kaksikielinen sairaala..

Tämähän tarkoittaa suomeksi sitä, että koko muu Suomi on
keinotekoisesti ja hämärästi kaksikielinen..
onhan vain Vaasan keskussairaala aidosti kaksikielinen.

Sinänsä positiivista, että RKP alkaa tulla kieliaktivistien linjoille.
Olemmehan jo vuosikausia todenneet, että sitä aitoa kaksikielisyyttä on vain
Pohjanmaan seudulla. (50-50 kielisuhde)

Toinen mielenkiintoinen piirre on virkamiesruotsin vähättely kielitaitona:
Olemme jo kauan olleet sitä mieltä, että virkamiesruotsia parempi ratkaisu
ruotsinkielisten palveluissa on natiivi ruotsinkielinen tai vapaaehtoisesti
ruotsia motivoituneena lukenut. Nyt RKP on vahvistanut kommenteillaan,
että ammatillisen pätevyyden takaava todistus ruotsin kielen taidosta
ei olekaan todistus kielitaidosta!
Myöskään Ruotsin viranomaiset eivät kelpuuta virkamiesruotsin todistusta
todisteeksi kielitaidosta hoitoalalla!

RKP on siis nyt tulossa peruskysymyksissä meidän linjoillemme vahvistamalla
kritiikkimme oikeaksi.

Tosin johtopäätökset heillä ovat pahasti jälkijunassa.
Olisi kannattanut keskittyä ruotsin kielen aseman vahvistamiseen sen luontaisesti
vahvoilla alueilla.. Sen sijaan energiaa on käytetty suomenkielisten pakkoruotsittamiseen
ja keinotekoisen kaksikielisyyden rakenteisiin suomenkielisillä alueilla!

https://euutisposti.wordpress.com/

Olisikohan aika alkaa kuunnella meitä, jotka haluavat perusteellisen rakenneuudistuksen
Suomen kielipolitiikkaan, kun kerran jopa nykyisen politiikan arkkitehdit tunnustavat Suomen kielipolitiikan epäonnistuneen!

[NRR]

--- RKP alkaa tulla kieliaktivistien linjoille.
Olemmehan jo vuosikausia todenneet, että sitä aitoa kaksikielisyyttä on vain
Pohjanmaan seudulla. (50-50 kielisuhde)

Toinen mielenkiintoinen piirre on virkamiesruotsin vähättely kielitaitona:
Olemme jo kauan olleet sitä mieltä, että virkamiesruotsia parempi ratkaisu
ruotsinkielisten palveluissa on natiivi ruotsinkielinen tai vapaaehtoisesti
ruotsia motivoituneena lukenut. Nyt RKP on vahvistanut kommenteillaan,
että ammatillisen pätevyyden takaava todistus ruotsin kielen taidosta
ei olekaan todistus kielitaidosta!

---

Olisi kannattanut keskittyä ruotsin kielen aseman vahvistamiseen sen luontaisesti
vahvoilla alueilla.. Sen sijaan energiaa on käytetty suomenkielisten pakkoruotsittamiseen
ja keinotekoisen kaksikielisyyden rakenteisiin suomenkielisillä alueilla! ---

Ruotsinkielisten palvelujen kannalta tietysti RKP:n politiikka on ollut surkeaa, mutta RKP ei olekaan halunnut parantaa palveluja, ainoastaan pitää ääntä muka jatkuvasta sorrosta ja ainaisesta uhasta ja kerätä näin herätetyn katkeruuden myötä ruotsinkieliset äänestämään RKP:tä.

Taannoin tv:ssä tuli suomenruotsalaisen viulistin ja kapellimestarin haastattelu (ruotsiksi), jota kuunnellessa oli pakko ihailla tämän muusikon tarkkanäköistä havainnointia. Muusikko sanoi suoraan, että ruotsinkielisillä on unelma Suomesta, jossa kaikki oppivat ruotsia ja puhuvat iloisesti ruotsia. Hän jatkoi, ettei tiedä, kuka uskoo tähän, mutta arvelee, että joku pitää mielellään kiinni vastakkainasettelusta, joka syntyy, kun tämä unelma ei olekaan totta. Toimittaja kysyi suoraan, hyötyykö RKP tästä, mutta muusikko ohitti kysymyksen. Tämä siis tiedetään, mutta ihan avoimesti sitä ei sentään sanota.

RKP:lle näyttää olevan erittäin tärkeää ylläpitää omien pettymystä ja vastakkainasettelua suomenkielisten kanssa. RKP:n kannalta on tärkeää, että ruotsinkieliset uskovat, että kansalliskielinimityksestä seuraa jumalallisen säädöksen mukaan se, että koko maan on opiskeltava ruotsia ja leikittävä, että se on sivistystä ja kielitaitoa ja kansainvälisyyttä ja... He ovat uskovinaan, että muuallakin kaksikielisyys on tällaista - ja kun ei ole, sen pitäisi olla tällaista. Kieltäydytään näkemästä tilanteen keinotekoisuus ja epäreiluus muita (yli 90% väestöstä) kohtaa.

Vaikkei pakkoruotsia juuri kukaan opikaan, tärkeää näyttää olevan erityisesti se, että pakkoruotsi takaa ruotsinkielisten opintopaikat olemattomin pääsyrajoin suosikkialoilla, ohituskaistat virkarakenteissa ja moninaiset kieliasiantuntijatoimet eri tahoilla. Jos ihminen puolustaa omia etujaan, hänen olisi ainakin syytä olla tietoinen siitä, että puolustaa omia etujaan eikä valehdella itselleen ja muille. Siis pieni kaksikielinen eliitti pystyy kevyesti uudistamaan asemaansa maan establishmentissä ja voidaan jatkossakin osoitella erityisesti muiden kieliryhmien nuoria miehiä ylenkatseella, koska pakkoruotsi vaikeuttaa juuri heidän kouluttautumistaan ja pätevyyden tunteen kehittymistä. Tätäkään ei ihan avoimesti sentään sanoiteta, mutta ilmiselvää se on.

[JV Lehtonen]

--- RKP alkaa tulla kieliaktivistien linjoille.
Olemmehan jo vuosikausia todenneet, että sitä aitoa kaksikielisyyttä on vain
Pohjanmaan seudulla. (50-50 kielisuhde)

pakkoruotsi takaa ruotsinkielisten opintopaikat olemattomin pääsyrajoin suosikkialoilla, ohituskaistat virkarakenteissa ja moninaiset kieliasiantuntijatoimet eri tahoilla. Jos ihminen puolustaa omia etujaan, hänen olisi ainakin syytä olla tietoinen siitä, että puolustaa omia etujaan eikä valehdella itselleen ja muille.

Olen toki samaa mieltä siitä, että tämä helsinkiläisten kermapeppujen ryhmä on se, joka
eniten hyötyy järjestelmästä, siis keinotekoisesta kaksikielisyydestä.
Mutta vaikka ryhmä onkin äärimmäisen kovaääninen ja vaatelias, onko sillä loppujen lopuksi
sellaista painoarvoa, että koko maan kielipolitiikkaa tehdään heidän intresseistään?

Olen kallistumassa sille kannalle, että poliittinen eliitti on tavallaan henkisesti halvaantunut,
toimintakyvytön ja alistunut RKP:n vuosikymmenien sanelupolitiikalle, joten se ei kykene
hahmottamaan arkitodellisuutta, mutta toisaalta syvällä sisimmässään toivoo, että teeskentelemällä
kaksikielisyyttä antaa vaikutelman suvaitsevaisuudesta ja muusta hyvästä ja kauniista.

Jo 14 vuotta sitten Turun Sanomissa oli varsin osuva analyysi kaksikielisyyden onttoudesta.

http://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoit ... starpeesta

Kokonaan toinen asia on, pitääkö Suomen ylläpitää kahta virallista kieltä kuuden prosentin väestöosuutta edustavan vähemmistön takia. Eikö ruotsin ja suomenruotsalaisten etujen vaalimiseksi ole löydettävissä muita keinoja. Entä, kun ruotsinkielisten osuus yhä ohenee ja muut vähemmistöt, esimerkiksi venäjänkieliset saavuttavat saman minoriteetin tai kasvavat jopa ohi.

Mitä iloa on maan virallisesta kaksikielisyydestä, jos kansalaisten kyky kommunikoida ruotsiksi on tällainen.
Mikä muu tulevaisuus kaksikielisyyttä odottaa kuin sisältäpäin lahoaminen

Luultavasti poliittinen eliitti jatkaa teeskentelyään ja osa tätä teeskentelyä ja keinotekoisen
kaksikielisyyden tekohengitystä on nimenomaan (koko ajan heikomman ruotsin taidon, mutta samalla)
pakkoruotsi-instituution ylläpito, vaikka samaan aikaan
rakenteita uudistetaan RKP:n politiikasta poiketen "asiat, ei ruotsin kielen asema,
ensimmäisenä ja tärkeimpänä kriteerinä". Eli TS:n ennustus toteutuu,
laho leviää,
mutta itse puuta ei uskalleta kaataa, koska lahopuun kaataminen on TABUUU!!

Muutamia positiivisia merkkejä kielipolitiikan järkeistämisestä on havaittavissa nykyhallituksen
linjauksissa, niistä tärkein tosiaan substanssi, ei ruotsin kielen asema ykkösprioriteettina.

Hallitus on ollut vallassa vasta puolitoista vuotta, joten vielä ehtii paljon tapahtua..

Perustuslain asettamissa rajoissakin voidaan siis tehdä terveitä uudistuksia, kuten
hallitus on tekemässä esim. Soten ja muiden rakenteiden osalta.

Esim. maakunnille ei enää haluta maksaa erityiskorvauksia kaksikielisyyden perusteella.
Suunta on oikea, maakunta saa itse rahoittaa kaksikielisyysmenonsa (kaksikielisyyden rikkauden)

Miksi maakuntien rahoituslakiluonnos ei huomioi rahoituksen määräytymisperusteissa maakuntien
kaksikielisyyttä eikä saaristoisuutta?

Ruotsinkielisyys ei itsessään lisää sote-palvelujen kustannuksia, vaikkakin kunnissa kaksikielisyys lisää perusopetuksen kustannuksia. On osoitettavissa, että ruotsinkielisen väestön sote-palvelujen tarve on keskimäärin jopa pienempi kuin suomenkielisten. Maakuntien rahoitusmallia valmisteltaessa on arvioitu, että esitetyllä rahoitusmallilla pystyttäisiin turvaamaan myös ruotsinkielisen väestön palvelujen järjestäminen

http://alueuudistus.fi/maakuntauudistus/ukk

Eräänlainen uudenlainen kielipolitiikka on siis menossa, mutta "TABUN takia tarvitaan taikamenoja
lahopuun pitämiseksi pystyssä!"

Tabu on jonkin pyhäksi tai vahingolliseksi katsotun tekemistä tai mainitsemista koskeva uskonnollinen tai uskomuksellinen kielto tai sen kohde.[1]
Sana tabu tulee tongan kielestä ja tarkoittaa ’pyhää’, ’kiellettyä’.
Alkuperäisessä merkityksessään tabulla tarkoitettiin erästä Polynesiassa tutkittua kansanperinnettä,
jonka mukaan tietyt esineet ja asiat ovat niin pyhiä ja siten vaarallisia, ettei niihin kosketa eikä niistä puhuta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tabu

”Tabu on tietyn yhteisön kollektiivisesti hyväksymä hämärä alue, johon ei ole sopivaa kajota.”

[NRR]

--- RKP alkaa tulla kieliaktivistien linjoille.
Olemmehan jo vuosikausia todenneet, että sitä aitoa kaksikielisyyttä on vain
Pohjanmaan seudulla. (50-50 kielisuhde)

--- pakkoruotsi takaa ruotsinkielisten opintopaikat olemattomin pääsyrajoin suosikkialoilla, ohituskaistat virkarakenteissa ja moninaiset kieliasiantuntijatoimet eri tahoilla. Jos ihminen puolustaa omia etujaan, hänen olisi ainakin syytä olla tietoinen siitä, että puolustaa omia etujaan eikä valehdella itselleen ja muille.

---
Olen kallistumassa sille kannalle, että poliittinen eliitti on tavallaan henkisesti halvaantunut,
toimintakyvytön ja alistunut RKP:n vuosikymmenien sanelupolitiikalle, joten se ei kykene
hahmottamaan arkitodellisuutta, mutta toisaalta syvällä sisimmässään toivoo, että teeskentelemällä
kaksikielisyyttä antaa vaikutelman suvaitsevaisuudesta ja muusta hyvästä ja kauniista.

Minä olen tosiaan pohtinut enemmän sitä, miksi RKP-folktinget-verkostot eivät oikeasti ole kiinnostuneita ruotsinkielisistä palveluista vaan nimenomaan pakkoruotsin säilyttämisestä, kun kaikki tiedämme, että vain harva oppii hyvin ruotsia (lähinnä muutamat vapaaehtoisen A-ruotsin lukeneet tai ne, jotka on sijoitettu suomenkielisinä ruotsinkielisiin kouluihin).

Olen siis tullut siihen lopputulokseen, että alemmat pääsyrajat jatkokoulutuksiin ovat äärimmäisen tärkeä etu etelän suru-kaksikielisille, samoin suru-kaksikielisyyden suosiminen virkarakenteissa, eivätkä ne kieliasiantuntijapaikatkaan vähäpäitöinen lisä ole. Vain tämä tulkinta tekee RKP-folktinget-verkostojen toiminnan järkeväksi, tämä ja se, että näin saadaan rakennettua väistämättä vastakkainasettelua, joka kääntyy RKP:n eduksi:

Taannoin tv:ssä tuli suomenruotsalaisen viulistin ja kapellimestarin haastattelu (ruotsiksi), jota kuunnellessa oli pakko ihailla tämän muusikon tarkkanäköistä havainnointia. Muusikko sanoi suoraan, että ruotsinkielisillä on unelma Suomesta, jossa kaikki oppivat ruotsia ja puhuvat iloisesti ruotsia. Hän jatkoi, ettei tiedä, kuka uskoo tähän, mutta arvelee, että joku pitää mielellään kiinni vastakkainasettelusta, joka syntyy, kun tämä unelma ei olekaan totta. Toimittaja kysyi suoraan, hyötyykö RKP tästä ---

Mutta jos JVL:n tapaan kysyy, miksi suomenkielinen eliitti menee tähän mukaan niin täydestä sydämestä, niin voin vain katsoa peiliin, vaikken mitään eliittiä olekaan. Niin kauan kuin olin vain tavallinen kielissä lahjakas akateeminen nainen, minun kannatti olla kyseenalaistamatta pakkoruotsia, koska suomenkielisten keskenään verisesti kilpailevassa joukossa juuri ruotsin helppous minulle, antoi minulle kuvitelman siitä, että voisin tarvittaessa saada itselleni ruotsintaidosta etua muihin nähden. Kun silmät aukeni, ymmärsin myös, että avoin pakon kritiikki omalla nimellä olisikin äärimmäisen epäedullista sekä itseni että läheisteni kannalta. Siis silkkaa opportunismia molemmissa tapauksissa.