Vapaa Kielivalinta ry

Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitaidoksi sujuva englanti, suomalainen ei ole pätevä mihinkään ammattiin ilman todistusta ruotsin kielen taidosta

Sun, 05 Sep 2021 20:42:10 +0300

Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitaidoksi sujuva englanti, suomalainen ei ole pätevä mihinkään ammattiin ilman todistusta ruotsin kielen taidosta

Kielipolitiikan ajankohtaiskatsaus - syyskuu 2021

Tutut teemat ”englannin ylivalta”, ”kielten opiskelun väheneminen” ja ”matemaattisen osaamisen epäreilu yliarvostus” olivat kesän aikana esillä eri medioissa. Esim. kieltenopettajat aloittivat adressin, jossa he vaativat sekä lisää pakollista ruotsia että samaan aikaan lisää panostusta muihin kieliin. [1] Lisäksi Opettajien ammattijärjestö OAJ on tekemässä uutta selvitystä kieltenopiskelusta. Ankara lobbaaminen pakollisen kieltenopiskelun puolesta jatkuu. [2] Kaiken kukkuraksi Suomen PISA-menestys on muisto vain. Lukutaito heikkenee jatkuvasti.

Piristävä poikkeus valtamedian varsin yksipuoliseen viestintään edellämainituista teemoista oli Helsingin Sanomien tiedetoimittajan kolumni ”eurooppalaisesta kaksikielisyydestä”, jossa eurooppalaisten toiminnallinen kaksikielisyys on oma äidinkieli-englanti. [3]

HS uutisoi myös Suomen Yrittäjien tutkimuksesta, jossa suomi ja englanti olivat suomalaisten yritysten selvästi käytetyimmät kielet. [4]

Suomessa eletään kahdessa eri kielitodellisuudessa: Virallinen kielipolitiikka, poliittinen todellisuus, yrittää luoda vaikka väkisin jokaisen kansalaisen identiteetiksi ruotsi-suomi -kaksikielisyyden. Suomalainen ei voi valmistua yhdestäkään oppilaitoksesta ilman poliittisen ruotsin todistusta. Arkitodellisuus on suomi-englanti -kaksikielisyys.

Kuilu todellisuuden ja virallisuuden välillä kasvaa päivä päivältä. [5]

Elinkeinoelämän järjestöt yrittävät vakuuttaa suomalaiset yrittäjät siitä, että kannattaa palkata suomea taitamaton osaaja, mutta ”samaan hengenvetoon” suomalainen ei lähtökohtaisesti voi olla osaaja ilman ruotsin kielen todistusta. [4] [6]

Jopa Helsingin uusi pormestari toivottaa pelkkää englantia puhuvat ulkomaalaiset osaajat tervetulleiksi ”englanninkieliseen Helsinkiin”. Juhana Vartiaisen mukaan ulkomaalaisilta osaajilta ei pidä vaatia ruotsin osaamista. [7] Tämä todistaa, että Suomessa on julkisellakin sektorilla valtava määrä työpaikkoja, joissa ruotsin kieltä ei todellisuudessa tarvita.

Vastaava kielitaitovaatimuksien kohtuullistamisen sisältävä hanke on menossa valtion tasolla: valtiollekin voi maahanmuuttanut työllistyä osaamatta ruotsia [8]

Miksi Suomen koulutusjärjestelmän lähtökohtana kuitenkin on, että suomalainen ei ole pätevä mihinkään ammattiin eikä valmistu yhdestäkään koulutusohjelmasta, eli ei ole osaaja ensinkään, ilman vuosikausia kestävää ruotsinopiskelua ja ruotsin kielen todistusta?

Mikä poliittinen voima saisi nyt vihdoin jotain järkeä tähän touhuun?

Kansalaisten arkitodellisuus on kaikesta ruotsin kieleen tehdystä panostuksesta ja poliittisesta painostuksesta huolimatta uusi eurooppalainen kaksikielisyys, suomi-englanti, ja vieläpä aivan vapaaehtoisesti. Englanti ei Suomessa ole pakollinen aine, vaan sen voi yhdistyksemme perusidean mukaisesti valita vapaasti. Englannin asemassa kouluaineena ei siis ole mitään korjattavaa, koska se on kansalaisen kannalta jo nyt lainsäädännön näkökulmasta täysin vapaa valinta.

Mikään lakipykälä ei velvoita opiskelemaan englantia, jos kansalainen ei kyseistä kieltä halua opiskella. Onneksi kunnat opetuksenjärjestäjinä kuuntelevat kuntalaisten enemmistöä ja tarjoavat englantia lapsillemme, meidän toivomuksestamme ja tahdostamme.

Ruotsin kielen ankara velvoittavuus sen sijaan on kirjattu kymmeniin yksityiskohtaisiin sekä opetuksenjärjestäjiä että meitä kansalaisia velvoittaviin lakipykäliin.Niitä voi ainoastaan poliittinen järjestelmä muuttaa.

Mutta onko poliitikoillamme tarpeeksi järkeä ja rohkeutta? Toistaiseksi ei ole ollut.

Vapaa kielivalinta ry perustettiin vuonna 2007 pragmaattisista lähtökohdista: Suomessa oli jo silloin pitkään pohdittu kieltenopiskelun yksipuolistumista. Yhdistys katsoi, että valinnanvapautta olisi järkevintä laajentaa B1-kieleen, josta oli käytännössä muodostunut ruotsin kielen monopoli. Kaikkien muiden kielten kohdalla valinnanvapaus oli jo todellisuutta.

Varsin pian kävi selväksi, että ruotsin kielen pakollisuus on siinä määrin ylipolitisoitunut asia, että pragmaattinen ratkaisu ei tule kysymykseen. Ruotsin pakollisuuteen liittyi niin vahvoja valtapoliittisia kytkentöjä, että poliittinen järjestelmämme ei yksinkertaisesti pystynyt ongelmaa ratkaisemaan.

Demokratia ei kielikysymyksessä toteudu: kansan enemmistön näkemystä ei huomioida.

Siksi pakollisesta ruotsin kielestä voidaan perustellusti käyttää ilmaisua ”poliittinen aine”. Sen syntyhistoriaan liittyy valtapolitiikkaa, ulkopolitiikkaa, identiteettipolitiikkaa ja jopa ulkovaltojen poliittista sekaantumista Suomen sisäisiin asioihin. Ruotsin pakollisuus on siis poliittista pakollisuutta, ei tarvepohjaista pakollisuutta, kuten esim. matematiikan yleismaailmallinen, politiikasta riippumaton pakollisuus.

Muutamia kysymyksiä sekä aktiivien että muutosta vastustavien pohdittavaksi:

Miksi PAKKO on ns. kieliammattilaisten mielestä ainoa keino lisätä kieliin kohdistuvaa kiinnostusta? [2] Missä on positiivinen valistaminen ja kannustaminen?

Ruotsin valitsematta jättäminen ei ole ruotsin kielen asemaa ajavilta millään tavalla pois, koska heille itselleen on edelleen tarjolla mahdollisuus valita ruotsi.

Miksi muiden pakottaminen on heille niin tärkeä kysymys?

Vapaa kielivalinta ry pyrkii herättämään ja ylläpitämään julkista keskustelua teemaan liittyvistä ”yhteiskunnallisista herkkyyksistä” huolimatta.

Tarjoamme sivustollamme kansalaisten käyttöön konkreettisen keskustelufoorumin, jolla kaikki halukkaat voivat kommentoida kielipolitiikkaa. [9]

Foorumi on Twitterin tai Facebookin kaltainen alusta, jolla julkaistaan kansalaisten mielipiteitä, jotka eivät siis välttämättä ole palveluntuottajan mielipiteitä.

Tervetuloa foorumillemme väittelemään ja vastaamaan myös kysymykseen:

"Miksi muiden pakottaminen ruotsin kieleen on joillekin niin tärkeä kysymys?"

Näennäisperusteluita olemme kuulleet jo yli 50 vuotta, joten rehellisiä vastauksia kaivataan.

Lisätietoja ensisijaisesti sähköpostitse

Toiminnanjohtaja Juha Lehtonen
juha.lehtonen@vapaakielivalinta.fi
Puhelin 041 753 7204

Viitteet

[1] https://www.adressit.com/vetoomus_vieraiden_kielten_aseman_parantamiseksi

[2] https://www.sukol.fi/liitto/uutiset/opetetaanko_kielia_vain_hyvaosaisille.2802.news

[3] https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008156464.html?share=1be6c996bf709a3924aba9a8f2fda9af

[4] https://www.hs.fi/talous/art-2000008095205.html

[5] https://oikeusministerio.fi/kieliasiain-neuvottelukunta

[6] EVAn Kurronen: Kielitaitovaatimuksia pitäisi miettiä

[7] https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008220692.html

[8] https://tem.fi/-/tyoelaman-monimuotoisuusohjelma-kaynnistyi

[9] https://vapaakielivalinta.fi/forum/

5.5.2021 - Pakkoruotsista luopuminen mahdollistaisi korkeakouluille kymmenien miljoonien eurojen säästöt

Wed, 05 May 2021 16:36:48 +0300

Pakkoruotsista luopuminen mahdollistaisi korkeakouluille kymmenien miljoonien eurojen säästöt

Korkeakouluyhteisö on viime päivinä kohissut tiedeministeri Annika Saarikon julkaisemista 35 miljoonan euron leikkaussuunnitelmista tieteen rahoitukseen. [1]

Vastauksessaan kritiikkiin ministeri toteaa, että "ei ole olemassa helppoja säästökohteita".

– Säästöjä joudutaan kohdentamaan myös tieteeseen, joka toki kärsii myös Veikkauksen tuottojen alenemisesta. Etsimme parhaillaan ministeriössä keinoja kohdistaa säästöt tavalla, joka suojelisi mahdollisimman hyvin perustutkimusta, Saarikko kirjoittaa Twitterissä. [2]

Korkeakouluissa kyllä olisi konkreettisia säästökohteita: jokaikisen tutkinnon erottamattomana osana vaadittavat ruotsin kielen opinnot.

Seura-lehden tekemän varovaisen arvion mukaan virkamiesruotsin todistusten tuottamisen kustannusvaikutus on vähintään 20 miljoonaa euroa vuositasolla. [3]

Luvussa eivät ole mukana erilaiset opetus-ja kulttuuriministeriön myöntämät miljoonien eurojen hankerahoitukset, joilla vuodesta toiseen "tehostetaan ruotsin kielen opetusta korkeakouluissa". Myöskään opintojen viivästymisestä pakkoruotsin takia aiheutuvat lisäkulut eivät ole mukana lehden arviossa.

Seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan on ehdottomasti saatava kirjaus korkeakoulujen pakkoruotsin eli tutkintojen pakollisen "virkamiesruotsin" poistamisesta. [4]

Ensisijaisesti ratkaisu vähentää opiskelijoihin kohdistuvaa turhaa stressiä ja suoranaista simputusta, minkä lisäksi uudistus tuo myös välttämättömiä, konkreettisia, rahassa mitattavia säästöjä.

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja
Juha Lehtonen
Vapaa kielivalinta ry
Puhelin 041 753 7204
S-posti: juha.lehtonen@vapaakielivalinta.fi

Viitteet

[1] https://www.verkkouutiset.fi/hallituksen-tiedeleikkaukset-herattavat-kiukkua-itsetarkoituksellista/

[2] https://www.verkkouutiset.fi/annika-saarikko-helppoja-saastokohteita-ei-ole/

[3] https://seura.fi/asiat/tutkivat/melko-kallista-seura-laski-paljonko-virkamiesruotsi-maksaa/

[4] https://vapaakielivalinta.fi/ajankohtaista.php?id=146

10.4.2021 - Kielikoulutuspolitiikka ei saa jumittua vuoteen 1978

Sat, 10 Apr 2021 14:13:33 +0300

Kielikoulutuspolitiikka ei saa jumittua vuoteen 1978

Anna-Kaisa Mustaparta kirjoitti Helsingin Sanomissa 4.4. ruotsin pakollisuudesta toisen asteen opinnoissa.[1]

Hän unohti pohdinnassaan korkeakouluopintojen pakollisen ruotsin.

Kielivarannon laajentamiseksi on välttämätöntä muuttaa lainsäädäntöä siten, että kytkös korkeakoulututkinnon ja toisen kotimaisen kielen taidon osoittamisen välillä puretaan.

Maailma on muuttunut vuodesta 1978, jolloin ruotsin kieli tuli osaksi kaikkia korkeakouluopintoja.[2]

Englannin kielen erinomainen osaaminen on nykyään korkeastikoulutettujen perustaito. Korkeakouluopintoihin kuuluvan ruotsin pakollisuuden aiheuttama pelotevaikutus estää panostamasta maailmankieliin opintojen alemmilla asteilla.[3]

Jos korkeakoulutasolla noudatettaisiin samaa logiikkaa kuin ylioppilaskirjoituksissa, opiskelijalla olisi subjektiivinen oikeus opiskella toista kotimaista kieltä ja osoittaa sen taito korkeakoulututkintoon johtavien opintojensa yhteydessä, mutta korkeakoulututkinnon saaminen olisi mahdollista myös ilman ruotsin taidon osoittamista.

Voinee ennustaa, että joillakin tieteenaloilla ruotsin suorittaminen osana yliopistotutkintoa vähenisi radikaalisti, kun taas sellaisilla aloilla, joilta työllistytään julkisiin palvelutehtäviin, ruotsin suorittaminen olisi suosittua.

Ruotsin opiskeluun muodostuisi kannustin, koska sen suorittaminen toimisi työmarkkinoilla kilpailuvalttina, jota kaikilla korkeakoulutetuilla ei automaattisesti olisi.

Opiskelijan valinta olla osoittamatta ruotsin kielen taitoa yliopistotutkinnossaan ei olisi peruuttamaton, koska toisen kotimaisen taidon osoittamiseen on olemassa kaksikin toimivaa järjestelmää, valtionhallinnon kielikoe ja yleiset kielitutkinnot.

Juha Lehtonen
Toiminnanjohtaja, Vapaa kielivalinta ry
041 753 7204

Viitteet

[1] https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007899594.html

[2] Hannu Niemi Väitöskirja Korkeakoulututkintoihin kuuluvan ruotsin kielen taidon osoittaminen Oulun yliopisto 2008

[3] https://vapaakielivalinta.fi/ajankohtaista.php?id=144